Voi luoja mä kiehun! Anoppiasiaa taas kerran

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aina ihmetellyt että mitrn saamattomia mammoja täällä oikein on jos peruskotityöt ei onnistu siinä lastenhoidon ohessa. Ymmärrän että suursiivousta nyt ei ehkä ehdi tekemään, mutta että edes pyykinpesu tai tiskauskaan ei onnistu. Konehan tuon pääasiassa hoitaa, itse ei tarvitse kuin painaa nappia... Lapsethan nukkuu parhaimmillaan monen tunnin päiväuniakin, mitä te mammat sillä aikaa teette?

Meillä lasten ollessa pieniä he tykkäsivät olla ulkona. Kun heitä ei voinut yksin päästää, minun piti olla mukana. Hyvällä ilmalla siellä oltiin tuntikausia, huonolla vähemmän. En kuitenkaan pystynyt tekemään ulkoilun aikana mitään kotitöitä. Imurointikin lasten ollessa hereillä oli hankalaa, kun pienenä toinen huusi kuin syötävä edes nähdessään imurin, toinen taas kiipesi aina imurin päälle. Jos toinen aikuinen on vaikka tunnin illalla lasten kanssa ulkona, ehtii toinen tehdä sillä aikana vaikka mitä, kun saa touhuta rauhassa. Lahkeessa roikkuva ja syliin haluava lapsi nyt hidasti ainakin minun tekemisiäni.

Kommentoin myöhemmin lisää tuosta monen tunnin päiväunista, siis sitten, kun olen lopettanut nauramisen.

Pyykkikoneen tai tiskikoneen päällelaittamiseen menee minuutti, tyhjentämiseen muutama. Kyllä täytyy olla saamaton laiskuri jos ei tähän löydä aikaa.

Eihän noita voi yksin jättää päälle, jos kukaan ei ole kotona, herranen aika sentään! Pitäisi sinunkin tajuta noin yksinkertainen asia.

Missä käskin jättää ne yksin päälle? Ei kukaan ulkoile lasten kanssa koko 9-10 tuntia päivässä.

Kasilta saa kerrostalossa alkaa hurrutteleen koneita. Ysiltä viedään isompi kerhoon. Käydään kaupassa ja/tai ulkoillaan. Klo 12 haetaan isompi kotiin kerhosta. Syödään, klo 13 lähdetään kävelylle ja nukuttamaan pienempää. Klo. 14 kotiin. Tässä kohtaa saattaa olla mahdollisuus pyörittää 2 tunnin ohjelma tai sitten ei. Kuivuria ei perään jokatapauksessa ehdi, se vie sen toisen 2-3 tuntia. Päikkäreiden jälkeen ulos, sit mies jo tuleekin kotiin.

Eli yleensä järkevintä pyörittää ne pyykit illalla tai vkl kun molemmat on kotona, ja silloin luonnollisesti myös mies osallistuu pyykinpesuun.

Tiskarin pistän päälle aina lounaan jälkeen ja pikapesu kestää tunnin. Uusi tehokas kone pyörittää ne tunnissa, vanhassa koneessa ei voinut kuvitellakkaan käyttävänsä pikapesua joka päivä kun ei tullut puhdasta. Toinen satsi meillä pyörii sitten illalla, iltapalan jälkeen ja siihen mies osallistuu.

Meillä on 3 lasta ja olen ollut kotona 5 vuotta. Mikähän on oma kokemuksesi pikkulapsiperheen arjen pyörittämisestä? Kyllä se aika päivällä menee tehokkaasti lapsiin, hyvä jos ja kun vähän ehtii rättiä keittiössä heilutella ja silloinkin saattaa yks roikkua lahkeessa ja olkkarinpuolella olla kolmas maailmansota käynnissä. Monesti joudun myös kylmästi torjumaan lapset että saa jonkun homman tehtyä, esim imurointi. Eikä se ole mitenkään ihanteellista tietenkään.

Eikä minua mitenkään tämä kaikki vaivaa edes, lähinnä naurattaa joidenkin ruusunpunaiset kuvitelmat siitä miten kotiäidin päivä on pelkkää napin painamista.

No sen verran tiedän että en ole opettanut lapsia ihan noin riippuvaiseksi minusta. Hyvin saan tehtyä esim. ruuan ja siivottua jäljet keittiöstä kun lapset leikkii matollaan siinä nenän edessä. Välillä käyn leikkimässä heidän kanssaan ja välillä käyn hämmentämässä ruokaa liedellä.

Sen verran elämä on minuakin opettanut että huomaan paskanpuhujan. Kun kyseessä on alle vuoden ikäinen vauva ja 2 ja 4- vuotiaat joille tulee kinaa, kyse ei ole opettamisesta. Ja kun ne lapset edelleenkin on erilaisia, vaikka toisille se on vaikea käsite ymmärtää etenkin täällä palstalla. Mulla on vain 1/3 sellaisia jotka leikkii rauhallisesti matolla edes joskus.

Toki palstalla teitä riittää, joilla kaikki menee perhe-elämässä kuin disneysadussa konsanaan. Lapset vaan leikkii nätisti kun äiti vähän hämmentelee soppaa ja painelee nappeja laulaen. Sitten toisessa ketjussa kuitenkin ollaan kiljumassa että miten kukaan ikinä voi haluta lapsia kun ei niiltä vittu saa hetken rauhaa, onneksi olen lapseton. Paistaa kilometrin päähän kenellä niitä mukuloita on ja kenellä ei.

:D:D Voitko kuvitella että esim. mummosi tai hänen sukupolvensa olisi valittanut että ei ehdi tekemään kotona yhtään mitään kun pitää vahtia lasten jokaista henkäystä? No ei todellakaan! Silloin hoidettiin koti (joka oli usein maatila eläimineen) ilman minkäänlaisia koneita. Kannata vähän skarpata sen arjenhallinnan kanssa jos on noin vaikeaa.

Siihen aikaan 4-vuotias oli ihan tarpeeksi vanha vahtimaan nuorempia sisaruksia. Lapset juoksivat missä tahansa tai heidät teljettiin sisälle. Helläsydämiset vanhemmat ottivat lapset mukaan navettaan, jossa lapset laitettiin lypsyn ajaksi tyhjään parteen. Ihanko totta sinä haluaisit tuon ajan takaisin?

Ja mitään välimuotoa ei ole? Palstan äitylit ei kykene edes pyykkikonetta tyhjentämään, koska lapsi.

Sikamies hoitakoon kotityöt kunhan on ensin aamulla herättyään "käväissyt" töissä, niin kyllä siinä kymmenen tunnin jälkeen voi äitylin sotkut siivota. Koska laiskapaskahysteerikkomamma.

Huvittavaa.

Juuri olin tulossa sanomaan samaa! Nykyään ei tarvitse juosta toiselle puolelle pihaa navetalle lypsylle, hakea liiteristä puista, käydä vesassa saunan takana, juosta takaisin sisälle lisäämää hellaan puita, juosta saunalle lämmittämää pyykkivettä... KAIKKI kotityöt tapahtuu siinä omassa muutaman kymmenen neliön asunnossa ja koneet ne pääosin hoitavat mutta silti tuntuu olevan joillekin matameille aivan sula mahdottomuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aina ihmetellyt että mitrn saamattomia mammoja täällä oikein on jos peruskotityöt ei onnistu siinä lastenhoidon ohessa. Ymmärrän että suursiivousta nyt ei ehkä ehdi tekemään, mutta että edes pyykinpesu tai tiskauskaan ei onnistu. Konehan tuon pääasiassa hoitaa, itse ei tarvitse kuin painaa nappia... Lapsethan nukkuu parhaimmillaan monen tunnin päiväuniakin, mitä te mammat sillä aikaa teette?

Meillä lasten ollessa pieniä he tykkäsivät olla ulkona. Kun heitä ei voinut yksin päästää, minun piti olla mukana. Hyvällä ilmalla siellä oltiin tuntikausia, huonolla vähemmän. En kuitenkaan pystynyt tekemään ulkoilun aikana mitään kotitöitä. Imurointikin lasten ollessa hereillä oli hankalaa, kun pienenä toinen huusi kuin syötävä edes nähdessään imurin, toinen taas kiipesi aina imurin päälle. Jos toinen aikuinen on vaikka tunnin illalla lasten kanssa ulkona, ehtii toinen tehdä sillä aikana vaikka mitä, kun saa touhuta rauhassa. Lahkeessa roikkuva ja syliin haluava lapsi nyt hidasti ainakin minun tekemisiäni.

Kommentoin myöhemmin lisää tuosta monen tunnin päiväunista, siis sitten, kun olen lopettanut nauramisen.

Pyykkikoneen tai tiskikoneen päällelaittamiseen menee minuutti, tyhjentämiseen muutama. Kyllä täytyy olla saamaton laiskuri jos ei tähän löydä aikaa.

Eihän noita voi yksin jättää päälle, jos kukaan ei ole kotona, herranen aika sentään! Pitäisi sinunkin tajuta noin yksinkertainen asia.

Missä käskin jättää ne yksin päälle? Ei kukaan ulkoile lasten kanssa koko 9-10 tuntia päivässä.

Kasilta saa kerrostalossa alkaa hurrutteleen koneita. Ysiltä viedään isompi kerhoon. Käydään kaupassa ja/tai ulkoillaan. Klo 12 haetaan isompi kotiin kerhosta. Syödään, klo 13 lähdetään kävelylle ja nukuttamaan pienempää. Klo. 14 kotiin. Tässä kohtaa saattaa olla mahdollisuus pyörittää 2 tunnin ohjelma tai sitten ei. Kuivuria ei perään jokatapauksessa ehdi, se vie sen toisen 2-3 tuntia. Päikkäreiden jälkeen ulos, sit mies jo tuleekin kotiin.

Eli yleensä järkevintä pyörittää ne pyykit illalla tai vkl kun molemmat on kotona, ja silloin luonnollisesti myös mies osallistuu pyykinpesuun.

Tiskarin pistän päälle aina lounaan jälkeen ja pikapesu kestää tunnin. Uusi tehokas kone pyörittää ne tunnissa, vanhassa koneessa ei voinut kuvitellakkaan käyttävänsä pikapesua joka päivä kun ei tullut puhdasta. Toinen satsi meillä pyörii sitten illalla, iltapalan jälkeen ja siihen mies osallistuu.

Meillä on 3 lasta ja olen ollut kotona 5 vuotta. Mikähän on oma kokemuksesi pikkulapsiperheen arjen pyörittämisestä? Kyllä se aika päivällä menee tehokkaasti lapsiin, hyvä jos ja kun vähän ehtii rättiä keittiössä heilutella ja silloinkin saattaa yks roikkua lahkeessa ja olkkarinpuolella olla kolmas maailmansota käynnissä. Monesti joudun myös kylmästi torjumaan lapset että saa jonkun homman tehtyä, esim imurointi. Eikä se ole mitenkään ihanteellista tietenkään.

Eikä minua mitenkään tämä kaikki vaivaa edes, lähinnä naurattaa joidenkin ruusunpunaiset kuvitelmat siitä miten kotiäidin päivä on pelkkää napin painamista.

No sen verran tiedän että en ole opettanut lapsia ihan noin riippuvaiseksi minusta. Hyvin saan tehtyä esim. ruuan ja siivottua jäljet keittiöstä kun lapset leikkii matollaan siinä nenän edessä. Välillä käyn leikkimässä heidän kanssaan ja välillä käyn hämmentämässä ruokaa liedellä.

Sen verran elämä on minuakin opettanut että huomaan paskanpuhujan. Kun kyseessä on alle vuoden ikäinen vauva ja 2 ja 4- vuotiaat joille tulee kinaa, kyse ei ole opettamisesta. Ja kun ne lapset edelleenkin on erilaisia, vaikka toisille se on vaikea käsite ymmärtää etenkin täällä palstalla. Mulla on vain 1/3 sellaisia jotka leikkii rauhallisesti matolla edes joskus.

Toki palstalla teitä riittää, joilla kaikki menee perhe-elämässä kuin disneysadussa konsanaan. Lapset vaan leikkii nätisti kun äiti vähän hämmentelee soppaa ja painelee nappeja laulaen. Sitten toisessa ketjussa kuitenkin ollaan kiljumassa että miten kukaan ikinä voi haluta lapsia kun ei niiltä vittu saa hetken rauhaa, onneksi olen lapseton. Paistaa kilometrin päähän kenellä niitä mukuloita on ja kenellä ei.

:D:D Voitko kuvitella että esim. mummosi tai hänen sukupolvensa olisi valittanut että ei ehdi tekemään kotona yhtään mitään kun pitää vahtia lasten jokaista henkäystä? No ei todellakaan! Silloin hoidettiin koti (joka oli usein maatila eläimineen) ilman minkäänlaisia koneita. Kannata vähän skarpata sen arjenhallinnan kanssa jos on noin vaikeaa.

Siihen aikaan 4-vuotias oli ihan tarpeeksi vanha vahtimaan nuorempia sisaruksia. Lapset juoksivat missä tahansa tai heidät teljettiin sisälle. Helläsydämiset vanhemmat ottivat lapset mukaan navettaan, jossa lapset laitettiin lypsyn ajaksi tyhjään parteen. Ihanko totta sinä haluaisit tuon ajan takaisin?

Ja mitään välimuotoa ei ole? Palstan äitylit ei kykene edes pyykkikonetta tyhjentämään, koska lapsi.

Sikamies hoitakoon kotityöt kunhan on ensin aamulla herättyään "käväissyt" töissä, niin kyllä siinä kymmenen tunnin jälkeen voi äitylin sotkut siivota. Koska laiskapaskahysteerikkomamma.

Huvittavaa.

Sulla taitaa pipo kiristää ja pahasti, kun olet noin aggressiivisella päällä. Mene vaikka ulos potkimaan palloa lastesi kanssa, jospa se siitä helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aina ihmetellyt että mitrn saamattomia mammoja täällä oikein on jos peruskotityöt ei onnistu siinä lastenhoidon ohessa. Ymmärrän että suursiivousta nyt ei ehkä ehdi tekemään, mutta että edes pyykinpesu tai tiskauskaan ei onnistu. Konehan tuon pääasiassa hoitaa, itse ei tarvitse kuin painaa nappia... Lapsethan nukkuu parhaimmillaan monen tunnin päiväuniakin, mitä te mammat sillä aikaa teette?

Meillä lasten ollessa pieniä he tykkäsivät olla ulkona. Kun heitä ei voinut yksin päästää, minun piti olla mukana. Hyvällä ilmalla siellä oltiin tuntikausia, huonolla vähemmän. En kuitenkaan pystynyt tekemään ulkoilun aikana mitään kotitöitä. Imurointikin lasten ollessa hereillä oli hankalaa, kun pienenä toinen huusi kuin syötävä edes nähdessään imurin, toinen taas kiipesi aina imurin päälle. Jos toinen aikuinen on vaikka tunnin illalla lasten kanssa ulkona, ehtii toinen tehdä sillä aikana vaikka mitä, kun saa touhuta rauhassa. Lahkeessa roikkuva ja syliin haluava lapsi nyt hidasti ainakin minun tekemisiäni.

Kommentoin myöhemmin lisää tuosta monen tunnin päiväunista, siis sitten, kun olen lopettanut nauramisen.

Pyykkikoneen tai tiskikoneen päällelaittamiseen menee minuutti, tyhjentämiseen muutama. Kyllä täytyy olla saamaton laiskuri jos ei tähän löydä aikaa.

Eihän noita voi yksin jättää päälle, jos kukaan ei ole kotona, herranen aika sentään! Pitäisi sinunkin tajuta noin yksinkertainen asia.

Missä käskin jättää ne yksin päälle? Ei kukaan ulkoile lasten kanssa koko 9-10 tuntia päivässä.

Kasilta saa kerrostalossa alkaa hurrutteleen koneita. Ysiltä viedään isompi kerhoon. Käydään kaupassa ja/tai ulkoillaan. Klo 12 haetaan isompi kotiin kerhosta. Syödään, klo 13 lähdetään kävelylle ja nukuttamaan pienempää. Klo. 14 kotiin. Tässä kohtaa saattaa olla mahdollisuus pyörittää 2 tunnin ohjelma tai sitten ei. Kuivuria ei perään jokatapauksessa ehdi, se vie sen toisen 2-3 tuntia. Päikkäreiden jälkeen ulos, sit mies jo tuleekin kotiin.

Eli yleensä järkevintä pyörittää ne pyykit illalla tai vkl kun molemmat on kotona, ja silloin luonnollisesti myös mies osallistuu pyykinpesuun.

Tiskarin pistän päälle aina lounaan jälkeen ja pikapesu kestää tunnin. Uusi tehokas kone pyörittää ne tunnissa, vanhassa koneessa ei voinut kuvitellakkaan käyttävänsä pikapesua joka päivä kun ei tullut puhdasta. Toinen satsi meillä pyörii sitten illalla, iltapalan jälkeen ja siihen mies osallistuu.

Meillä on 3 lasta ja olen ollut kotona 5 vuotta. Mikähän on oma kokemuksesi pikkulapsiperheen arjen pyörittämisestä? Kyllä se aika päivällä menee tehokkaasti lapsiin, hyvä jos ja kun vähän ehtii rättiä keittiössä heilutella ja silloinkin saattaa yks roikkua lahkeessa ja olkkarinpuolella olla kolmas maailmansota käynnissä. Monesti joudun myös kylmästi torjumaan lapset että saa jonkun homman tehtyä, esim imurointi. Eikä se ole mitenkään ihanteellista tietenkään.

Eikä minua mitenkään tämä kaikki vaivaa edes, lähinnä naurattaa joidenkin ruusunpunaiset kuvitelmat siitä miten kotiäidin päivä on pelkkää napin painamista.

No sen verran tiedän että en ole opettanut lapsia ihan noin riippuvaiseksi minusta. Hyvin saan tehtyä esim. ruuan ja siivottua jäljet keittiöstä kun lapset leikkii matollaan siinä nenän edessä. Välillä käyn leikkimässä heidän kanssaan ja välillä käyn hämmentämässä ruokaa liedellä.

Sen verran elämä on minuakin opettanut että huomaan paskanpuhujan. Kun kyseessä on alle vuoden ikäinen vauva ja 2 ja 4- vuotiaat joille tulee kinaa, kyse ei ole opettamisesta. Ja kun ne lapset edelleenkin on erilaisia, vaikka toisille se on vaikea käsite ymmärtää etenkin täällä palstalla. Mulla on vain 1/3 sellaisia jotka leikkii rauhallisesti matolla edes joskus.

Toki palstalla teitä riittää, joilla kaikki menee perhe-elämässä kuin disneysadussa konsanaan. Lapset vaan leikkii nätisti kun äiti vähän hämmentelee soppaa ja painelee nappeja laulaen. Sitten toisessa ketjussa kuitenkin ollaan kiljumassa että miten kukaan ikinä voi haluta lapsia kun ei niiltä vittu saa hetken rauhaa, onneksi olen lapseton. Paistaa kilometrin päähän kenellä niitä mukuloita on ja kenellä ei.

:D:D Voitko kuvitella että esim. mummosi tai hänen sukupolvensa olisi valittanut että ei ehdi tekemään kotona yhtään mitään kun pitää vahtia lasten jokaista henkäystä? No ei todellakaan! Silloin hoidettiin koti (joka oli usein maatila eläimineen) ilman minkäänlaisia koneita. Kannata vähän skarpata sen arjenhallinnan kanssa jos on noin vaikeaa.

Siihen aikaan 4-vuotias oli ihan tarpeeksi vanha vahtimaan nuorempia sisaruksia. Lapset juoksivat missä tahansa tai heidät teljettiin sisälle. Helläsydämiset vanhemmat ottivat lapset mukaan navettaan, jossa lapset laitettiin lypsyn ajaksi tyhjään parteen. Ihanko totta sinä haluaisit tuon ajan takaisin?

Ja mitään välimuotoa ei ole? Palstan äitylit ei kykene edes pyykkikonetta tyhjentämään, koska lapsi.

Sikamies hoitakoon kotityöt kunhan on ensin aamulla herättyään "käväissyt" töissä, niin kyllä siinä kymmenen tunnin jälkeen voi äitylin sotkut siivota. Koska laiskapaskahysteerikkomamma.

Huvittavaa.

Sulla taitaa pipo kiristää ja pahasti, kun olet noin aggressiivisella päällä. Mene vaikka ulos potkimaan palloa lastesi kanssa, jospa se siitä helpottaa.

Taisi jollekin mammalle kolahtaa kun ei keksi enää muuta kuin vastapuolen haukkumisen ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aina ihmetellyt että mitrn saamattomia mammoja täällä oikein on jos peruskotityöt ei onnistu siinä lastenhoidon ohessa. Ymmärrän että suursiivousta nyt ei ehkä ehdi tekemään, mutta että edes pyykinpesu tai tiskauskaan ei onnistu. Konehan tuon pääasiassa hoitaa, itse ei tarvitse kuin painaa nappia... Lapsethan nukkuu parhaimmillaan monen tunnin päiväuniakin, mitä te mammat sillä aikaa teette?

Meillä lasten ollessa pieniä he tykkäsivät olla ulkona. Kun heitä ei voinut yksin päästää, minun piti olla mukana. Hyvällä ilmalla siellä oltiin tuntikausia, huonolla vähemmän. En kuitenkaan pystynyt tekemään ulkoilun aikana mitään kotitöitä. Imurointikin lasten ollessa hereillä oli hankalaa, kun pienenä toinen huusi kuin syötävä edes nähdessään imurin, toinen taas kiipesi aina imurin päälle. Jos toinen aikuinen on vaikka tunnin illalla lasten kanssa ulkona, ehtii toinen tehdä sillä aikana vaikka mitä, kun saa touhuta rauhassa. Lahkeessa roikkuva ja syliin haluava lapsi nyt hidasti ainakin minun tekemisiäni.

Kommentoin myöhemmin lisää tuosta monen tunnin päiväunista, siis sitten, kun olen lopettanut nauramisen.

Pyykkikoneen tai tiskikoneen päällelaittamiseen menee minuutti, tyhjentämiseen muutama. Kyllä täytyy olla saamaton laiskuri jos ei tähän löydä aikaa.

Eihän noita voi yksin jättää päälle, jos kukaan ei ole kotona, herranen aika sentään! Pitäisi sinunkin tajuta noin yksinkertainen asia.

Missä käskin jättää ne yksin päälle? Ei kukaan ulkoile lasten kanssa koko 9-10 tuntia päivässä.

Kasilta saa kerrostalossa alkaa hurrutteleen koneita. Ysiltä viedään isompi kerhoon. Käydään kaupassa ja/tai ulkoillaan. Klo 12 haetaan isompi kotiin kerhosta. Syödään, klo 13 lähdetään kävelylle ja nukuttamaan pienempää. Klo. 14 kotiin. Tässä kohtaa saattaa olla mahdollisuus pyörittää 2 tunnin ohjelma tai sitten ei. Kuivuria ei perään jokatapauksessa ehdi, se vie sen toisen 2-3 tuntia. Päikkäreiden jälkeen ulos, sit mies jo tuleekin kotiin.

Eli yleensä järkevintä pyörittää ne pyykit illalla tai vkl kun molemmat on kotona, ja silloin luonnollisesti myös mies osallistuu pyykinpesuun.

Tiskarin pistän päälle aina lounaan jälkeen ja pikapesu kestää tunnin. Uusi tehokas kone pyörittää ne tunnissa, vanhassa koneessa ei voinut kuvitellakkaan käyttävänsä pikapesua joka päivä kun ei tullut puhdasta. Toinen satsi meillä pyörii sitten illalla, iltapalan jälkeen ja siihen mies osallistuu.

Meillä on 3 lasta ja olen ollut kotona 5 vuotta. Mikähän on oma kokemuksesi pikkulapsiperheen arjen pyörittämisestä? Kyllä se aika päivällä menee tehokkaasti lapsiin, hyvä jos ja kun vähän ehtii rättiä keittiössä heilutella ja silloinkin saattaa yks roikkua lahkeessa ja olkkarinpuolella olla kolmas maailmansota käynnissä. Monesti joudun myös kylmästi torjumaan lapset että saa jonkun homman tehtyä, esim imurointi. Eikä se ole mitenkään ihanteellista tietenkään.

Eikä minua mitenkään tämä kaikki vaivaa edes, lähinnä naurattaa joidenkin ruusunpunaiset kuvitelmat siitä miten kotiäidin päivä on pelkkää napin painamista.

No sen verran tiedän että en ole opettanut lapsia ihan noin riippuvaiseksi minusta. Hyvin saan tehtyä esim. ruuan ja siivottua jäljet keittiöstä kun lapset leikkii matollaan siinä nenän edessä. Välillä käyn leikkimässä heidän kanssaan ja välillä käyn hämmentämässä ruokaa liedellä.

Sen verran elämä on minuakin opettanut että huomaan paskanpuhujan. Kun kyseessä on alle vuoden ikäinen vauva ja 2 ja 4- vuotiaat joille tulee kinaa, kyse ei ole opettamisesta. Ja kun ne lapset edelleenkin on erilaisia, vaikka toisille se on vaikea käsite ymmärtää etenkin täällä palstalla. Mulla on vain 1/3 sellaisia jotka leikkii rauhallisesti matolla edes joskus.

Toki palstalla teitä riittää, joilla kaikki menee perhe-elämässä kuin disneysadussa konsanaan. Lapset vaan leikkii nätisti kun äiti vähän hämmentelee soppaa ja painelee nappeja laulaen. Sitten toisessa ketjussa kuitenkin ollaan kiljumassa että miten kukaan ikinä voi haluta lapsia kun ei niiltä vittu saa hetken rauhaa, onneksi olen lapseton. Paistaa kilometrin päähän kenellä niitä mukuloita on ja kenellä ei.

:D:D Voitko kuvitella että esim. mummosi tai hänen sukupolvensa olisi valittanut että ei ehdi tekemään kotona yhtään mitään kun pitää vahtia lasten jokaista henkäystä? No ei todellakaan! Silloin hoidettiin koti (joka oli usein maatila eläimineen) ilman minkäänlaisia koneita. Kannata vähän skarpata sen arjenhallinnan kanssa jos on noin vaikeaa.

Siihen aikaan 4-vuotias oli ihan tarpeeksi vanha vahtimaan nuorempia sisaruksia. Lapset juoksivat missä tahansa tai heidät teljettiin sisälle. Helläsydämiset vanhemmat ottivat lapset mukaan navettaan, jossa lapset laitettiin lypsyn ajaksi tyhjään parteen. Ihanko totta sinä haluaisit tuon ajan takaisin?

Tuohon aikaan lasten tapaturmat olivat kyllä yleisiä.  Pienetkin lapset olivat ulkona leikeissä mukana, muistan hyvin miten naapurin 3-vuotias tyttö oli minun "hoidossa " ulkona, itse olin silloin alta kymmenen vuotias. Onneksi ei sattunut mitään, mutta kylässäni hukkui ainakin kaksi lasta ulkona olevaan vesisaaviin. Vettä kerättiin räystäältä tippuvasta norosta pesu-ja saunavedeksi saaveihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aina ihmetellyt että mitrn saamattomia mammoja täällä oikein on jos peruskotityöt ei onnistu siinä lastenhoidon ohessa. Ymmärrän että suursiivousta nyt ei ehkä ehdi tekemään, mutta että edes pyykinpesu tai tiskauskaan ei onnistu. Konehan tuon pääasiassa hoitaa, itse ei tarvitse kuin painaa nappia... Lapsethan nukkuu parhaimmillaan monen tunnin päiväuniakin, mitä te mammat sillä aikaa teette?

Meillä lasten ollessa pieniä he tykkäsivät olla ulkona. Kun heitä ei voinut yksin päästää, minun piti olla mukana. Hyvällä ilmalla siellä oltiin tuntikausia, huonolla vähemmän. En kuitenkaan pystynyt tekemään ulkoilun aikana mitään kotitöitä. Imurointikin lasten ollessa hereillä oli hankalaa, kun pienenä toinen huusi kuin syötävä edes nähdessään imurin, toinen taas kiipesi aina imurin päälle. Jos toinen aikuinen on vaikka tunnin illalla lasten kanssa ulkona, ehtii toinen tehdä sillä aikana vaikka mitä, kun saa touhuta rauhassa. Lahkeessa roikkuva ja syliin haluava lapsi nyt hidasti ainakin minun tekemisiäni.

Kommentoin myöhemmin lisää tuosta monen tunnin päiväunista, siis sitten, kun olen lopettanut nauramisen.

Pyykkikoneen tai tiskikoneen päällelaittamiseen menee minuutti, tyhjentämiseen muutama. Kyllä täytyy olla saamaton laiskuri jos ei tähän löydä aikaa.

Eihän noita voi yksin jättää päälle, jos kukaan ei ole kotona, herranen aika sentään! Pitäisi sinunkin tajuta noin yksinkertainen asia.

Missä käskin jättää ne yksin päälle? Ei kukaan ulkoile lasten kanssa koko 9-10 tuntia päivässä.

Kasilta saa kerrostalossa alkaa hurrutteleen koneita. Ysiltä viedään isompi kerhoon. Käydään kaupassa ja/tai ulkoillaan. Klo 12 haetaan isompi kotiin kerhosta. Syödään, klo 13 lähdetään kävelylle ja nukuttamaan pienempää. Klo. 14 kotiin. Tässä kohtaa saattaa olla mahdollisuus pyörittää 2 tunnin ohjelma tai sitten ei. Kuivuria ei perään jokatapauksessa ehdi, se vie sen toisen 2-3 tuntia. Päikkäreiden jälkeen ulos, sit mies jo tuleekin kotiin.

Eli yleensä järkevintä pyörittää ne pyykit illalla tai vkl kun molemmat on kotona, ja silloin luonnollisesti myös mies osallistuu pyykinpesuun.

Tiskarin pistän päälle aina lounaan jälkeen ja pikapesu kestää tunnin. Uusi tehokas kone pyörittää ne tunnissa, vanhassa koneessa ei voinut kuvitellakkaan käyttävänsä pikapesua joka päivä kun ei tullut puhdasta. Toinen satsi meillä pyörii sitten illalla, iltapalan jälkeen ja siihen mies osallistuu.

Meillä on 3 lasta ja olen ollut kotona 5 vuotta. Mikähän on oma kokemuksesi pikkulapsiperheen arjen pyörittämisestä? Kyllä se aika päivällä menee tehokkaasti lapsiin, hyvä jos ja kun vähän ehtii rättiä keittiössä heilutella ja silloinkin saattaa yks roikkua lahkeessa ja olkkarinpuolella olla kolmas maailmansota käynnissä. Monesti joudun myös kylmästi torjumaan lapset että saa jonkun homman tehtyä, esim imurointi. Eikä se ole mitenkään ihanteellista tietenkään.

Eikä minua mitenkään tämä kaikki vaivaa edes, lähinnä naurattaa joidenkin ruusunpunaiset kuvitelmat siitä miten kotiäidin päivä on pelkkää napin painamista.

No sen verran tiedän että en ole opettanut lapsia ihan noin riippuvaiseksi minusta. Hyvin saan tehtyä esim. ruuan ja siivottua jäljet keittiöstä kun lapset leikkii matollaan siinä nenän edessä. Välillä käyn leikkimässä heidän kanssaan ja välillä käyn hämmentämässä ruokaa liedellä.

Sen verran elämä on minuakin opettanut että huomaan paskanpuhujan. Kun kyseessä on alle vuoden ikäinen vauva ja 2 ja 4- vuotiaat joille tulee kinaa, kyse ei ole opettamisesta. Ja kun ne lapset edelleenkin on erilaisia, vaikka toisille se on vaikea käsite ymmärtää etenkin täällä palstalla. Mulla on vain 1/3 sellaisia jotka leikkii rauhallisesti matolla edes joskus.

Toki palstalla teitä riittää, joilla kaikki menee perhe-elämässä kuin disneysadussa konsanaan. Lapset vaan leikkii nätisti kun äiti vähän hämmentelee soppaa ja painelee nappeja laulaen. Sitten toisessa ketjussa kuitenkin ollaan kiljumassa että miten kukaan ikinä voi haluta lapsia kun ei niiltä vittu saa hetken rauhaa, onneksi olen lapseton. Paistaa kilometrin päähän kenellä niitä mukuloita on ja kenellä ei.

:D:D Voitko kuvitella että esim. mummosi tai hänen sukupolvensa olisi valittanut että ei ehdi tekemään kotona yhtään mitään kun pitää vahtia lasten jokaista henkäystä? No ei todellakaan! Silloin hoidettiin koti (joka oli usein maatila eläimineen) ilman minkäänlaisia koneita. Kannata vähän skarpata sen arjenhallinnan kanssa jos on noin vaikeaa.

Siihen aikaan 4-vuotias oli ihan tarpeeksi vanha vahtimaan nuorempia sisaruksia. Lapset juoksivat missä tahansa tai heidät teljettiin sisälle. Helläsydämiset vanhemmat ottivat lapset mukaan navettaan, jossa lapset laitettiin lypsyn ajaksi tyhjään parteen. Ihanko totta sinä haluaisit tuon ajan takaisin?

Ja mitään välimuotoa ei ole? Palstan äitylit ei kykene edes pyykkikonetta tyhjentämään, koska lapsi.

Sikamies hoitakoon kotityöt kunhan on ensin aamulla herättyään "käväissyt" töissä, niin kyllä siinä kymmenen tunnin jälkeen voi äitylin sotkut siivota. Koska laiskapaskahysteerikkomamma.

Huvittavaa.

Sulla taitaa pipo kiristää ja pahasti, kun olet noin aggressiivisella päällä. Mene vaikka ulos potkimaan palloa lastesi kanssa, jospa se siitä helpottaa.

Taisi jollekin mammalle kolahtaa kun ei keksi enää muuta kuin vastapuolen haukkumisen ;)

Onhan minuakin haukuttu kotona makaavaksi äityliksi, joka ei edes tiedä, mitä työ on. En ole edes kertonut, olenko kotiäiti vai en, mutta niin vain oletetaan.

Jollain miehellä on kolahtanut ja pahasti, kun ei kykene keskustelemaan edes välttävän asiallisesti eikä vastaamaan kysymyksiin.

K

Omen iso firman johtaja, johtoryhmän jäsen, ja teen about 100 x vaativampaa työtä kuin mkeheni. Pitkät päivät, en kuulu työaikalain piiriin, paljon vastuuta.

Silti anoppi nuhteli minut siitä miten hänen pojallaan on rankkaa, miten naisen pitää kantaa päävastuu perheestä, kodista ja lapsista, ja miten minä en voi ymmärtää miten raskasta miehen työelämä on kun on vielä perhekin elätettävänä.

Justiinsa juu. Työmääräni on vähimtään tuplatcmitä miehellä, toki on palkkakin melkein tuplat mutte teen paljon enenmmän työtä sen eteen. Silti vain miehellä o rankkaa.

Tarinan opetus: naisen ponnistelut eivät koskaan ole mitään miehen suorituksiin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aina ihmetellyt että mitrn saamattomia mammoja täällä oikein on jos peruskotityöt ei onnistu siinä lastenhoidon ohessa. Ymmärrän että suursiivousta nyt ei ehkä ehdi tekemään, mutta että edes pyykinpesu tai tiskauskaan ei onnistu. Konehan tuon pääasiassa hoitaa, itse ei tarvitse kuin painaa nappia... Lapsethan nukkuu parhaimmillaan monen tunnin päiväuniakin, mitä te mammat sillä aikaa teette?

Meillä lasten ollessa pieniä he tykkäsivät olla ulkona. Kun heitä ei voinut yksin päästää, minun piti olla mukana. Hyvällä ilmalla siellä oltiin tuntikausia, huonolla vähemmän. En kuitenkaan pystynyt tekemään ulkoilun aikana mitään kotitöitä. Imurointikin lasten ollessa hereillä oli hankalaa, kun pienenä toinen huusi kuin syötävä edes nähdessään imurin, toinen taas kiipesi aina imurin päälle. Jos toinen aikuinen on vaikka tunnin illalla lasten kanssa ulkona, ehtii toinen tehdä sillä aikana vaikka mitä, kun saa touhuta rauhassa. Lahkeessa roikkuva ja syliin haluava lapsi nyt hidasti ainakin minun tekemisiäni.

Kommentoin myöhemmin lisää tuosta monen tunnin päiväunista, siis sitten, kun olen lopettanut nauramisen.

Pyykkikoneen tai tiskikoneen päällelaittamiseen menee minuutti, tyhjentämiseen muutama. Kyllä täytyy olla saamaton laiskuri jos ei tähän löydä aikaa.

Eihän noita voi yksin jättää päälle, jos kukaan ei ole kotona, herranen aika sentään! Pitäisi sinunkin tajuta noin yksinkertainen asia.

Missä käskin jättää ne yksin päälle? Ei kukaan ulkoile lasten kanssa koko 9-10 tuntia päivässä.

Kasilta saa kerrostalossa alkaa hurrutteleen koneita. Ysiltä viedään isompi kerhoon. Käydään kaupassa ja/tai ulkoillaan. Klo 12 haetaan isompi kotiin kerhosta. Syödään, klo 13 lähdetään kävelylle ja nukuttamaan pienempää. Klo. 14 kotiin. Tässä kohtaa saattaa olla mahdollisuus pyörittää 2 tunnin ohjelma tai sitten ei. Kuivuria ei perään jokatapauksessa ehdi, se vie sen toisen 2-3 tuntia. Päikkäreiden jälkeen ulos, sit mies jo tuleekin kotiin.

Eli yleensä järkevintä pyörittää ne pyykit illalla tai vkl kun molemmat on kotona, ja silloin luonnollisesti myös mies osallistuu pyykinpesuun.

Tiskarin pistän päälle aina lounaan jälkeen ja pikapesu kestää tunnin. Uusi tehokas kone pyörittää ne tunnissa, vanhassa koneessa ei voinut kuvitellakkaan käyttävänsä pikapesua joka päivä kun ei tullut puhdasta. Toinen satsi meillä pyörii sitten illalla, iltapalan jälkeen ja siihen mies osallistuu.

Meillä on 3 lasta ja olen ollut kotona 5 vuotta. Mikähän on oma kokemuksesi pikkulapsiperheen arjen pyörittämisestä? Kyllä se aika päivällä menee tehokkaasti lapsiin, hyvä jos ja kun vähän ehtii rättiä keittiössä heilutella ja silloinkin saattaa yks roikkua lahkeessa ja olkkarinpuolella olla kolmas maailmansota käynnissä. Monesti joudun myös kylmästi torjumaan lapset että saa jonkun homman tehtyä, esim imurointi. Eikä se ole mitenkään ihanteellista tietenkään.

Eikä minua mitenkään tämä kaikki vaivaa edes, lähinnä naurattaa joidenkin ruusunpunaiset kuvitelmat siitä miten kotiäidin päivä on pelkkää napin painamista.

No sen verran tiedän että en ole opettanut lapsia ihan noin riippuvaiseksi minusta. Hyvin saan tehtyä esim. ruuan ja siivottua jäljet keittiöstä kun lapset leikkii matollaan siinä nenän edessä. Välillä käyn leikkimässä heidän kanssaan ja välillä käyn hämmentämässä ruokaa liedellä.

Sen verran elämä on minuakin opettanut että huomaan paskanpuhujan. Kun kyseessä on alle vuoden ikäinen vauva ja 2 ja 4- vuotiaat joille tulee kinaa, kyse ei ole opettamisesta. Ja kun ne lapset edelleenkin on erilaisia, vaikka toisille se on vaikea käsite ymmärtää etenkin täällä palstalla. Mulla on vain 1/3 sellaisia jotka leikkii rauhallisesti matolla edes joskus.

Toki palstalla teitä riittää, joilla kaikki menee perhe-elämässä kuin disneysadussa konsanaan. Lapset vaan leikkii nätisti kun äiti vähän hämmentelee soppaa ja painelee nappeja laulaen. Sitten toisessa ketjussa kuitenkin ollaan kiljumassa että miten kukaan ikinä voi haluta lapsia kun ei niiltä vittu saa hetken rauhaa, onneksi olen lapseton. Paistaa kilometrin päähän kenellä niitä mukuloita on ja kenellä ei.

:D:D Voitko kuvitella että esim. mummosi tai hänen sukupolvensa olisi valittanut että ei ehdi tekemään kotona yhtään mitään kun pitää vahtia lasten jokaista henkäystä? No ei todellakaan! Silloin hoidettiin koti (joka oli usein maatila eläimineen) ilman minkäänlaisia koneita. Kannata vähän skarpata sen arjenhallinnan kanssa jos on noin vaikeaa.

Siihen aikaan 4-vuotias oli ihan tarpeeksi vanha vahtimaan nuorempia sisaruksia. Lapset juoksivat missä tahansa tai heidät teljettiin sisälle. Helläsydämiset vanhemmat ottivat lapset mukaan navettaan, jossa lapset laitettiin lypsyn ajaksi tyhjään parteen. Ihanko totta sinä haluaisit tuon ajan takaisin?

Ja mitään välimuotoa ei ole? Palstan äitylit ei kykene edes pyykkikonetta tyhjentämään, koska lapsi.

Sikamies hoitakoon kotityöt kunhan on ensin aamulla herättyään "käväissyt" töissä, niin kyllä siinä kymmenen tunnin jälkeen voi äitylin sotkut siivota. Koska laiskapaskahysteerikkomamma.

Huvittavaa.

Sulla taitaa pipo kiristää ja pahasti, kun olet noin aggressiivisella päällä. Mene vaikka ulos potkimaan palloa lastesi kanssa, jospa se siitä helpottaa.

Taisi jollekin mammalle kolahtaa kun ei keksi enää muuta kuin vastapuolen haukkumisen ;)

Onhan minuakin haukuttu kotona makaavaksi äityliksi, joka ei edes tiedä, mitä työ on. En ole edes kertonut, olenko kotiäiti vai en, mutta niin vain oletetaan.

Jollain miehellä on kolahtanut ja pahasti, kun ei kykene keskustelemaan edes välttävän asiallisesti eikä vastaamaan kysymyksiin.

Mistäs sinä puolestasi kuvittelet että vastakkaista mieltä oleva henkilö olisi mies? Itse sekä kotiäidin että työssäkäyvän äidin arjet kokeneena en pysty ymmärtämään että miten ei hyvänen aika pyykki- tai tiskikonetta ehdi laittamaan päälle missään vaiheessa päivää.

Vierailija kirjoitti:

Omen iso firman johtaja, johtoryhmän jäsen, ja teen about 100 x vaativampaa työtä kuin mkeheni. Pitkät päivät, en kuulu työaikalain piiriin, paljon vastuuta.

Silti anoppi nuhteli minut siitä miten hänen pojallaan on rankkaa, miten naisen pitää kantaa päävastuu perheestä, kodista ja lapsista, ja miten minä en voi ymmärtää miten raskasta miehen työelämä on kun on vielä perhekin elätettävänä.

Justiinsa juu. Työmääräni on vähimtään tuplatcmitä miehellä, toki on palkkakin melkein tuplat mutte teen paljon enenmmän työtä sen eteen. Silti vain miehellä o rankkaa.

Tarinan opetus: naisen ponnistelut eivät koskaan ole mitään miehen suorituksiin verrattuna.

Ööö...yhden - vieläpä kohtalaisen typeränoloiden - anopin mielipiteen perusteellako sinä teet johtopäätelmät siitä että miten naisten ja miesten tekemiä töitä arvostetaan? Vai tuleeko sinulle uutena asiana että penaaliinn tosiaan mahtuu niitä vähemmänkin teräviä kyniä?

Niin aika epäasiallisia kommentteja täällä tulee ja kuitenkin aihe on ikiaikainen: kotitöiden jakaminen. Tuo anoppi juoni tuossa nyt on aika sivuseikka. Toisaalta haksahtihan anoppikin varsin perinteiseen  rooliin, aikamiestä poikaa pitää puolustaa, kun se ei siihen itse kykene :( . 

Kaikki eivät kykene palstalla asialliseen keskusteluun, vaan alkavat sättiä ihan joutavia ja osa provosoi tahallaan. Monet ketjut pilataan tuolla trollailulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minun lasteni puolisot alkaisivat mollata tuolla lailla siippojaan meillä, niin ihan varmasti puuttuisin. Samoin jos omat lapseni alkaisivat tuolla lailla haukkua puolisoitaan. Kotitöiden jaosta ei vittuilla muuden kuullen.

MInusta poikien aideista loytyy usein vika. Tehdaan liian paljon  heidan puolestaan ja sitten he odottavat etta vaimo tekee... 

Juuri näin. Meillä anoppi palveli poikaansa ja kappas kummaa, ero tuli meille koska minä en palvellut. Ja siis anoppi veti palvelun ihan uusiin sfääreihin, ei mitään pientä toisen eteen tekemistä.

Palattiin yhteen ja nykyään mies osallistuva ja hyvä mies. Itsekin nauraa nykyään entiselle asenteelleen eikä ymmärrä miten on voinut olla niin kusipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omen iso firman johtaja, johtoryhmän jäsen, ja teen about 100 x vaativampaa työtä kuin mkeheni. Pitkät päivät, en kuulu työaikalain piiriin, paljon vastuuta.

Silti anoppi nuhteli minut siitä miten hänen pojallaan on rankkaa, miten naisen pitää kantaa päävastuu perheestä, kodista ja lapsista, ja miten minä en voi ymmärtää miten raskasta miehen työelämä on kun on vielä perhekin elätettävänä.

Justiinsa juu. Työmääräni on vähimtään tuplatcmitä miehellä, toki on palkkakin melkein tuplat mutte teen paljon enenmmän työtä sen eteen. Silti vain miehellä o rankkaa.

Tarinan opetus: naisen ponnistelut eivät koskaan ole mitään miehen suorituksiin verrattuna.

Ööö...yhden - vieläpä kohtalaisen typeränoloiden - anopin mielipiteen perusteellako sinä teet johtopäätelmät siitä että miten naisten ja miesten tekemiä töitä arvostetaan? Vai tuleeko sinulle uutena asiana että penaaliinn tosiaan mahtuu niitä vähemmänkin teräviä kyniä?

No eihän tuo nyt tunnu ainoa anoppi olevan, joka säälii poikansa kohtaloa! Aika monta kommenttia täällä on ollut niitä, jotka tuota ap:n anoppia puolustavat.  Ja väitätkö todella sellaista, että työelämä kohtelee tasapuolisesti miehiä ja naisia? Kyllä naisen edelleen pitää ponnistella enemmän saavuttaakseen hyviä asemia, naispoliitikon tekemisiä katsotaan suurennuslasilla jne. Kyllä nuo "muna"lisät ovat edelleen työelämässä käytössä ja kotityön arvostus on alhainen, ainakin tämän ketjun perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erkki R. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on laiska. Joka päivä kun hän tulee töistä, hän lösähtää sohvalle eikä siitä nousisi muuta kuin syömään. Jos pyydän häntä vaikka auttamaan ruoan kanssa tai hoitamaan pyykit tai vaikka menemään ulos lasten kanssa, on se nalkuttamista kuulemma. Viikonloput pitäisi vaan loikoilla kotona, ehkä johonkin isompaan ruokakauppaan voisi mennä kiertelemään. Mutta ulkoilut, puistoilut, kaikki mä hoidan yksin lasten kanssa. Ja taas avun pyytäminen on nalkuttamista.

No nyt oltiin anopin syntymäpäivillä ja leikkisästi mieheni kanssa kinastelimme ja mainitsin, miten sohvaamme on piirtynyt miehen takapuolen kuva kun kaikki hetket hän vaan istuu siinä, kunnes anoppi kivahti. Alkoi tiuskimaan miten pojallaan on rankkaa kun on työt ja perhe hoidettavana ja että on leponsa ansainnut. Ja miten mä en voi mitenkään ymmärtää, miten rankkaa toisella voi olla, koska olen kotiäiti.

Nyt muut kertokaa, mitä teidän miehet tekee töitten jälkeen? Aina kun menen vaikka viikonloppuisin puistoon, siellä ne isät ovat lastensa kanssa. Meillä ei koskaan.

Olin suunnitellut kivaa äitienpäivälahjaa mummille eli anopilleni, mutta olkoot. Tämän jälkeen en todellakaan tee elettäkään koko tyypin eteen.

Sinulla on todella ruma asenne miestäsi kohtaan. Haukut häntä laiskaksi, vaikka mistä ihmeestä sinä tiedät, kuinka rankkaa hänen työnsä on hänelle? Sietäisit hävetä, kun puhut miehestäsi tuollaisella tavalla! Anoppi sanoi sinulle varmasti aivan asiasta, ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta asiasta. Ei pidä keskittyä siihen miten sanottiin, vaan MITÄ sanottiin! Sinulla on nyt myös ruma ja asiaton asenne anoppia kohtaan. Sinä vaikutat itsekeskeiseltä ihmiseltä, jolla on ruma asenne.

Sinulla on ruma asenne ap:ta kohtaan :)

Iso osa nykypäivän isistä osallistuu perheen arkeen muutenkin kuin rahapussin muodossa, tosin osalla taas näyttävän olevan suuntaus ettei rahaa tai aikaa perheelle suoda.

Jos toinen käy töissä ja toinen on kotona, niin kyllä se kodin hoitaminen sillon pääpiirteittäin kuulu sille, joka kotona on. Jotenkin tuntuisi että ainoa joka on laiska, on se kotona oleva, joka teetättää ne kotihommatkin sillä joka käy töissä. En ymmärrä mikä velvolisuus miehellä on mennä jonnekin puistoon lasten kanssa! Jos hän ei halua mennä puistoon, ei lasten kanssa eikä mahdollisesti ilmankaan, ei siinä pitäisi puolisolla olla mitään sanomista asiasta. Töissä käyvällä miehellä on oikeus olla ihan oma itsensä, ja tehdä niitä asioita mistä hän pitää, sellainen on kontrollointia ja hallintaa, mikäli toselle ruvetaan pakottamaan jotain toista elämän tapaa. Ihan sama vaikka kaikki muut maailman miehet olisivat siellä, se et tarkoita mistään kohdasta että juuri tämän tarvistisi.

Toinen 8 h töissä ja toinen 24/7... joo ei.

Normityöaikaan kun lisää työmatkat niin se on jo helposti 9 tuntia. Mitä kotitöitä te palstamammat mukamas teette YHDEKSÄN tuntia päivässä? Palstailu on kotityötä?

olet varmaankin lapseton, mutta tässä tyypillinen kotiäidin työpäivä lasten ollessa n. 1-3 vuotiaita:

7.00 kuopus herää, kohta myös esikoinen, lasten aamutoimet, aamupala.

Jos lapset leikkii sopuisasti: tiskikoneen tyhjennys, pyykkiä, ehkä imurointia. Siinä sivussa lasten ohjeistamista. Jos leikit ei suju:kotityö jää kesken, lasten kanssa touhuamista.

10.00 lapset ulkovaatteisiin, ulos puistoon, huonolla säällä perhekerhoon. Rattailla, julkisilla ja kävellen kulkien.

12.00 kotiin, lasten vaatteet vaihdetaan, lounasruuan valmistus, syöminen /syöttäminen

13.00 isommalle tv auki että saa nukutettua pienemmän päikkäreille. Sen jälkeen kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa: Ääneen lukemista, leikkimistä, legoja tms. mitä pienempi sisarus ei vielä voi leikkiä mukana. Samalla oma päiväkahvi.

Pykit koneesta kuivumaan, keittiön siivous lounasruuan jäljiltä.

14.30 Pienempi herää, välipalaa lapsille, leikkien valvomista, jos ilma on hyvä niin uudestaan ulos, joskus tulee leikkikavereita kylään tai itse kyläillään. Mahdollisesti kauppareissu jos on pakko.

17.00 Kotiin jos ollaan oltu ulkona, päivällisruuan laitto, ruokailu, taas kerran keittiön siivoaminen.

18.30 leikkimistä, ensimmäinen lepotauko päivän mittaan koska mies tuli kotiin.

19.00 Lasten iltatoimet, iltapuuro, nukuttaminen.

Normaalit päivät menee suunnilleen noin, eri asia sitten jos on neuvola-aikoja, muskareita sun muuta tai jos joku on kipeenä.

En nyt osaa ajatella makaavani sohvalla perse homeessa koska perseeni kävi siinä sohvassa kaksi kertaa päivän aikana (juodesani päiväkahvin ja klo 18.30 kun pidin tauon.

Sun isompi lapsi on siis vasta 3v eikä nuku päiväunia?

Meillä lapset herää noin klo 7. Siihen mennessä olen lukenut lehden ja juonut kahvia. Aamutoimet. Kotitöitä lasten kanssa eli 1v ja 2kpl 3v ripustavat pyykkiä, tyhjentävät tiskikonetta, osallistuvat silitykseen tms. Ulos noin klo 9, jos siltä tuntuu. Vaihtoehtona on perhekerho 1 krt/vko tai isompien muskari 1 krt/vko. Kotipäivänä klo 11 ruuanlaittoon, kerhopäivänä ollaan kotona noin 11.30. En osaa tehdä ruokaa niin, että keittiö pitää erikseen sen jäljiltä siivota, joten sellaiset jäävät minulta kokonaan pois. Syödään ja sitten kaikki lapset menevät nukkumaan. Isommat nukkuvat 30 min - 60 min, pienin ainakin 60 min. Sinä aikana ompelen, luen tms. Ja mitä olinkin tekemässä, sitä voi jatkaa, vaikka isommat ovat hereillä. Joskus siivotaan yhdessä, joskus he auttavat ompelussa lajittelemalla nappeja. Välipala ja sen jälkeen yleistä olemista. Lapset leikkivät keskenään,joskus askarrellaan tms.

Päivällinen on klo 17, lapset tekevät salaatin. Joskus meillä on aika jännittäviä makuyhdistelmiä.

En minä osaa kokea päiviäni raskaiksi enkä toisaalta osaa vahtia lasten leikkejä. He ovat kanssani samassa tilassa, mutta leikkivät omiaan, jos minulla on jotain muuta menossa. Joskus voidaan lukea satuja ja näytellä koko iltapäivä, joskus ei. Sohvaa meillä ei muuten ole ollenkaan.

Lapset tekevät salaatin? 3-vuotias käyttää veistä vai onko salaatti sellainen, jossa kaikki on leikkaamatta ja pesemättä astiassa?

Kyllä 3v osaa jo pestä salaatin ja repiä "suupaloiksi", jos ei käytä saksia. Veistäkin tuossa iässä osaa käyttää, jos on saanut siihen ohjausta, vaikka ei porkkanaa saakaan viipaloida. Hillosipuleita (tölkistä) ei tarvitse edes pestä. Avocadoa voi paloitella vaikka lusikalla.

Lapset oppivat hyvin paljon, jos heidän antaa oppia.

Siis oikeasti, veitsi, jolla voi pilkkoa salaattiaineksia ei kuulu 3-vuotiaan käteen. Ihan eri asia, jos lapsella on omia lasten aterimia ja ruokaillessa käyttää haarukan lisäksi veistä. Teillä varmaan lapset tyhjentävät tiskikoneenkin?

Kyllä lapset tyhjentävät tiskikoneen. Mutta ensin minä otan sieltä pois veitset ja haarukat.

3v osaa käyttää veistä, jos häntä siihen opastaa ja seuraa tekemisiä vierestä. Kotona kasvatetut lapset ovat tällaisissa asioissa huomattavasti näppärämpiä kuin laadukkaan varhaiskasvatukset saaneet päiväkotilapset, joille jo pelkkä lusikan kanssa toimiminen on haastavaa.

Miksi 3-vuotiaan lapsen pitää osata näppärästi käyttää keittiöveistä? Lapsen käden hienomotoriikka kehittyy ihan muissa, ikäluokalle sopivammissa, toimissa. 

Koska lapsi haluaa tehdä ruokaa. Yksi osa ruuanlaittoa on salaattiainesten pilkkominen. Muita ovat esimerkiksi perunoiden peseminen, lihapullien pyörittely, jauhojen mittaaminen, kananmunien kuoriminen jne. Yhdessä vanhemman kanssa tehdessä erilaiset kädentaidot karttuvat ilman, että täytyy erikseen tehdä niitä tilanteita, kuten päiväkodissa joudutaan toimimaan. Ei lasta jätetä keittiön terävimmän veitsen kanssa yksikseen porkkanoita pilkkomaan, joten kyllä se hienomotoriikka kehittyy ihan pedagogisesti suotuisissa olosuhteissa.

Nuo mainitsemasi muut kädentaitoja kehittävät jutut ovatkin 3-vuotiaan ikätasolle ihan ok. Jos lapsi kerta saa kotona ruuanlaitossa ja mahdollisesti muissa kodin töissä harjoitella kädentaitoja, niin edelleen kysymys kuuluu miksi yhteen tehtävään pitää antaa 3-vuotiaalle veitsi käteen? En tarvitse vastausta asiaan, mutta voit itseksesi miettiä asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omen iso firman johtaja, johtoryhmän jäsen, ja teen about 100 x vaativampaa työtä kuin mkeheni. Pitkät päivät, en kuulu työaikalain piiriin, paljon vastuuta.

Silti anoppi nuhteli minut siitä miten hänen pojallaan on rankkaa, miten naisen pitää kantaa päävastuu perheestä, kodista ja lapsista, ja miten minä en voi ymmärtää miten raskasta miehen työelämä on kun on vielä perhekin elätettävänä.

Justiinsa juu. Työmääräni on vähimtään tuplatcmitä miehellä, toki on palkkakin melkein tuplat mutte teen paljon enenmmän työtä sen eteen. Silti vain miehellä o rankkaa.

Tarinan opetus: naisen ponnistelut eivät koskaan ole mitään miehen suorituksiin verrattuna.

Ööö...yhden - vieläpä kohtalaisen typeränoloiden - anopin mielipiteen perusteellako sinä teet johtopäätelmät siitä että miten naisten ja miesten tekemiä töitä arvostetaan? Vai tuleeko sinulle uutena asiana että penaaliinn tosiaan mahtuu niitä vähemmänkin teräviä kyniä?

No eihän tuo nyt tunnu ainoa anoppi olevan, joka säälii poikansa kohtaloa! Aika monta kommenttia täällä on ollut niitä, jotka tuota ap:n anoppia puolustavat.  Ja väitätkö todella sellaista, että työelämä kohtelee tasapuolisesti miehiä ja naisia? Kyllä naisen edelleen pitää ponnistella enemmän saavuttaakseen hyviä asemia, naispoliitikon tekemisiä katsotaan suurennuslasilla jne. Kyllä nuo "muna"lisät ovat edelleen työelämässä käytössä ja kotityön arvostus on alhainen, ainakin tämän ketjun perusteella.

Kyllä väitän. Usein on niin et naiset itse nostavat tuon sukupuolen esiin ja siihen vedoten uhriutuvat että miten ei saada sitä eikä tätä. Ja mainitessasi tuosta kotityön arvostuksesta taidat itsekin olettaa että se on edelleen naisten hommaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aina ihmetellyt että mitrn saamattomia mammoja täällä oikein on jos peruskotityöt ei onnistu siinä lastenhoidon ohessa. Ymmärrän että suursiivousta nyt ei ehkä ehdi tekemään, mutta että edes pyykinpesu tai tiskauskaan ei onnistu. Konehan tuon pääasiassa hoitaa, itse ei tarvitse kuin painaa nappia... Lapsethan nukkuu parhaimmillaan monen tunnin päiväuniakin, mitä te mammat sillä aikaa teette?

Meillä lasten ollessa pieniä he tykkäsivät olla ulkona. Kun heitä ei voinut yksin päästää, minun piti olla mukana. Hyvällä ilmalla siellä oltiin tuntikausia, huonolla vähemmän. En kuitenkaan pystynyt tekemään ulkoilun aikana mitään kotitöitä. Imurointikin lasten ollessa hereillä oli hankalaa, kun pienenä toinen huusi kuin syötävä edes nähdessään imurin, toinen taas kiipesi aina imurin päälle. Jos toinen aikuinen on vaikka tunnin illalla lasten kanssa ulkona, ehtii toinen tehdä sillä aikana vaikka mitä, kun saa touhuta rauhassa. Lahkeessa roikkuva ja syliin haluava lapsi nyt hidasti ainakin minun tekemisiäni.

Kommentoin myöhemmin lisää tuosta monen tunnin päiväunista, siis sitten, kun olen lopettanut nauramisen.

Pyykkikoneen tai tiskikoneen päällelaittamiseen menee minuutti, tyhjentämiseen muutama. Kyllä täytyy olla saamaton laiskuri jos ei tähän löydä aikaa.

Eihän noita voi yksin jättää päälle, jos kukaan ei ole kotona, herranen aika sentään! Pitäisi sinunkin tajuta noin yksinkertainen asia.

Missä käskin jättää ne yksin päälle? Ei kukaan ulkoile lasten kanssa koko 9-10 tuntia päivässä.

Kasilta saa kerrostalossa alkaa hurrutteleen koneita. Ysiltä viedään isompi kerhoon. Käydään kaupassa ja/tai ulkoillaan. Klo 12 haetaan isompi kotiin kerhosta. Syödään, klo 13 lähdetään kävelylle ja nukuttamaan pienempää. Klo. 14 kotiin. Tässä kohtaa saattaa olla mahdollisuus pyörittää 2 tunnin ohjelma tai sitten ei. Kuivuria ei perään jokatapauksessa ehdi, se vie sen toisen 2-3 tuntia. Päikkäreiden jälkeen ulos, sit mies jo tuleekin kotiin.

Eli yleensä järkevintä pyörittää ne pyykit illalla tai vkl kun molemmat on kotona, ja silloin luonnollisesti myös mies osallistuu pyykinpesuun.

Tiskarin pistän päälle aina lounaan jälkeen ja pikapesu kestää tunnin. Uusi tehokas kone pyörittää ne tunnissa, vanhassa koneessa ei voinut kuvitellakkaan käyttävänsä pikapesua joka päivä kun ei tullut puhdasta. Toinen satsi meillä pyörii sitten illalla, iltapalan jälkeen ja siihen mies osallistuu.

Meillä on 3 lasta ja olen ollut kotona 5 vuotta. Mikähän on oma kokemuksesi pikkulapsiperheen arjen pyörittämisestä? Kyllä se aika päivällä menee tehokkaasti lapsiin, hyvä jos ja kun vähän ehtii rättiä keittiössä heilutella ja silloinkin saattaa yks roikkua lahkeessa ja olkkarinpuolella olla kolmas maailmansota käynnissä. Monesti joudun myös kylmästi torjumaan lapset että saa jonkun homman tehtyä, esim imurointi. Eikä se ole mitenkään ihanteellista tietenkään.

Eikä minua mitenkään tämä kaikki vaivaa edes, lähinnä naurattaa joidenkin ruusunpunaiset kuvitelmat siitä miten kotiäidin päivä on pelkkää napin painamista.

No sen verran tiedän että en ole opettanut lapsia ihan noin riippuvaiseksi minusta. Hyvin saan tehtyä esim. ruuan ja siivottua jäljet keittiöstä kun lapset leikkii matollaan siinä nenän edessä. Välillä käyn leikkimässä heidän kanssaan ja välillä käyn hämmentämässä ruokaa liedellä.

Sen verran elämä on minuakin opettanut että huomaan paskanpuhujan. Kun kyseessä on alle vuoden ikäinen vauva ja 2 ja 4- vuotiaat joille tulee kinaa, kyse ei ole opettamisesta. Ja kun ne lapset edelleenkin on erilaisia, vaikka toisille se on vaikea käsite ymmärtää etenkin täällä palstalla. Mulla on vain 1/3 sellaisia jotka leikkii rauhallisesti matolla edes joskus.

Toki palstalla teitä riittää, joilla kaikki menee perhe-elämässä kuin disneysadussa konsanaan. Lapset vaan leikkii nätisti kun äiti vähän hämmentelee soppaa ja painelee nappeja laulaen. Sitten toisessa ketjussa kuitenkin ollaan kiljumassa että miten kukaan ikinä voi haluta lapsia kun ei niiltä vittu saa hetken rauhaa, onneksi olen lapseton. Paistaa kilometrin päähän kenellä niitä mukuloita on ja kenellä ei.

:D:D Voitko kuvitella että esim. mummosi tai hänen sukupolvensa olisi valittanut että ei ehdi tekemään kotona yhtään mitään kun pitää vahtia lasten jokaista henkäystä? No ei todellakaan! Silloin hoidettiin koti (joka oli usein maatila eläimineen) ilman minkäänlaisia koneita. Kannata vähän skarpata sen arjenhallinnan kanssa jos on noin vaikeaa.

Siihen aikaan 4-vuotias oli ihan tarpeeksi vanha vahtimaan nuorempia sisaruksia. Lapset juoksivat missä tahansa tai heidät teljettiin sisälle. Helläsydämiset vanhemmat ottivat lapset mukaan navettaan, jossa lapset laitettiin lypsyn ajaksi tyhjään parteen. Ihanko totta sinä haluaisit tuon ajan takaisin?

Ja mitään välimuotoa ei ole? Palstan äitylit ei kykene edes pyykkikonetta tyhjentämään, koska lapsi.

Sikamies hoitakoon kotityöt kunhan on ensin aamulla herättyään "käväissyt" töissä, niin kyllä siinä kymmenen tunnin jälkeen voi äitylin sotkut siivota. Koska laiskapaskahysteerikkomamma.

Huvittavaa.

Sulla taitaa pipo kiristää ja pahasti, kun olet noin aggressiivisella päällä. Mene vaikka ulos potkimaan palloa lastesi kanssa, jospa se siitä helpottaa.

Taisi jollekin mammalle kolahtaa kun ei keksi enää muuta kuin vastapuolen haukkumisen ;)

Onhan minuakin haukuttu kotona makaavaksi äityliksi, joka ei edes tiedä, mitä työ on. En ole edes kertonut, olenko kotiäiti vai en, mutta niin vain oletetaan.

Jollain miehellä on kolahtanut ja pahasti, kun ei kykene keskustelemaan edes välttävän asiallisesti eikä vastaamaan kysymyksiin.

Mistäs sinä puolestasi kuvittelet että vastakkaista mieltä oleva henkilö olisi mies? Itse sekä kotiäidin että työssäkäyvän äidin arjet kokeneena en pysty ymmärtämään että miten ei hyvänen aika pyykki- tai tiskikonetta ehdi laittamaan päälle missään vaiheessa päivää.

Vaikea kuvitella, että nainen käyttäisi niin rumaa kieltä, mitä muutamassa kommentissa on ollut. Suurimman osan aihetta kyse on ollut siitä, onko omien lasten kanssa ulkoilu tai muu hoiva työssäkäyvälle miehelle liian rasittavaa. Oletko sinä niitä naisia, joiden mielestä miehen on ihan ok viettää ex tempore -poikamieselämää vielä lasten hankinnan jälkeenkin vai ottiko miehesi kuitenkin osaa perheen arkeen?

Kotiäidit tekevät niitä rutiinihommia. Voivathan ne ajanmittaan käydä tylsiksi joten valittamista riittää jos on sitä tyyppiä. Kuka tekee teidän perheessä esim. auto- ja kotiremontit? Lumityöt? Yms. Tämä on todennäköisesti naisvoittoinen palsta, joten kommentitkin ovat sen mukaiset.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Eli käsittääkseni mies on ainoa työssäkäyvä? Kyllä sitten ymmärrän, että haluaa rentoutua kotiin päästessään, varsinkin jos työ on stressaavaa. Ehkä ne leikkipaikoilla olevat isät on koti-isiä?

Itse olisin kiitollinen, jos saisin olla aina kotona ja ainoa huoli olisi hoitaa koti ja lapsi/lapset.

Meillä molemmat käydään töissä, mutta silti hoidan kaikki kotihommat ja ruuanlaiton. Siis ihan kaikki. Ehkä kerran olen pyytänyt miestä imuroimaan (senkin hän unohti), mikä oli musta vain huvittavaa :D

miksi teet kaiken yksin?

Teen kaiken yksin, koska tykkään siitä. Olen ehkä hullu mutta siivoaminen ja muu puunaaminen on rentouttavaa. Ja haluan mainita, että mies hoitaa laskut ja paperihommat, (ja tuo isomman tilipussin kotiin) joita en itse tykkää tehdä, siksi en vaadi häntä tekemään kotona oikeastaan mitään.

Meillä tämä järjestely vaan toimii Molemmat tekee ne hommat, mitä tykkää tehdä :) ja yhdessä ollaan oltu 6 vuotta, joista 1 vuosi naimisissa.

Niin teillä on siis sinulle ja miehellesi sopiva systeemi. Ap:lla taas ei ole sellaista systeemiä, johon hän olisi tyytyväinen.

Kirjoitit, että on ihan ymmärrettävää, että isä haluaa rentoutua ja maailmankuvasi mukaan vain koti-isätkö käyvät puistossa? Mutta ei ole ymmärrettävää, että äiti haluaisi jakaa osan edes lapsiin liittyvästä vastuusta? Viettääkö miehesi aikaa lasten kanssa vai rentoutuuko hän paperitöiden jälkeen yksinään?

Meillä ei ole lapsia :) Eikä aiota koskaan niitä hankkia. Ehkä pari vuotta sitten harkittiin, että joskus voisi lapsen pyöräyttää, mutta myöhemmin ajateltiin että miksi? Elämä on hyvää juuri näin. Enkä usko että me oltaisiin kovin hyviä vanhempia. Jos ei saada  tarpeeksi unta ja rauhaa niin siitä ei hyvää seuraa. Pohdittiin pitkään tehdäänkö lapsia vai eikö tehdä. Mutta juuri tällaiset asiat kannattaa harkita ennen lasten hankkimista, ettei tule ap:n kaltaisia tilanteita :/

Hienoa, että tulit antamaan osuutesi keskusteluun, johon sinulla ei ole edes kokemusperusteista pohjaa. Kai itsekin ymmärrät, että kahden aikuisen talous ja vastuut ovat eri asia kuin lapsiperheen arki? Etenkin pikkulapsi aikana se tarkoittaa 24/7 vastuuta toisesta ihmisestä, joka ei itse siihen vielä kykene ja sen vastuun kuuluu jakautua molemmille vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omen iso firman johtaja, johtoryhmän jäsen, ja teen about 100 x vaativampaa työtä kuin mkeheni. Pitkät päivät, en kuulu työaikalain piiriin, paljon vastuuta.

Silti anoppi nuhteli minut siitä miten hänen pojallaan on rankkaa, miten naisen pitää kantaa päävastuu perheestä, kodista ja lapsista, ja miten minä en voi ymmärtää miten raskasta miehen työelämä on kun on vielä perhekin elätettävänä.

Justiinsa juu. Työmääräni on vähimtään tuplatcmitä miehellä, toki on palkkakin melkein tuplat mutte teen paljon enenmmän työtä sen eteen. Silti vain miehellä o rankkaa.

Tarinan opetus: naisen ponnistelut eivät koskaan ole mitään miehen suorituksiin verrattuna.

Ööö...yhden - vieläpä kohtalaisen typeränoloiden - anopin mielipiteen perusteellako sinä teet johtopäätelmät siitä että miten naisten ja miesten tekemiä töitä arvostetaan? Vai tuleeko sinulle uutena asiana että penaaliinn tosiaan mahtuu niitä vähemmänkin teräviä kyniä?

No eihän tuo nyt tunnu ainoa anoppi olevan, joka säälii poikansa kohtaloa! Aika monta kommenttia täällä on ollut niitä, jotka tuota ap:n anoppia puolustavat.  Ja väitätkö todella sellaista, että työelämä kohtelee tasapuolisesti miehiä ja naisia? Kyllä naisen edelleen pitää ponnistella enemmän saavuttaakseen hyviä asemia, naispoliitikon tekemisiä katsotaan suurennuslasilla jne. Kyllä nuo "muna"lisät ovat edelleen työelämässä käytössä ja kotityön arvostus on alhainen, ainakin tämän ketjun perusteella.

Kyllä väitän. Usein on niin et naiset itse nostavat tuon sukupuolen esiin ja siihen vedoten uhriutuvat että miten ei saada sitä eikä tätä. Ja mainitessasi tuosta kotityön arvostuksesta taidat itsekin olettaa että se on edelleen naisten hommaa?

Mistä rivin välistä luit, että  pidän kotityötä naisten hommana? Kotityöt kuuluvat tasapuolisesti molemmille, olen täällä sen puolesta kommentoinutkin. Useimmiten esim hoitovapaalle  jää kuitenkin se äiti , mutta toivon että isätkin käyttäisivät tuota tilaisuutta hoitaa ja tutustua lapsiinsa. Ap:n tilanne on vaikea, jos mies kokonaan vetäytyy kodin tehtävistä ( lapset+kodinhoito). Samalla tuo mies etääntyy myös puolisostaan, sillä se parisuhde ei ole erillinen tapahtuma tuosta kokonaisuudesta.

User1303 kirjoitti:

Kotiäidit tekevät niitä rutiinihommia. Voivathan ne ajanmittaan käydä tylsiksi joten valittamista riittää jos on sitä tyyppiä. Kuka tekee teidän perheessä esim. auto- ja kotiremontit? Lumityöt? Yms. Tämä on todennäköisesti naisvoittoinen palsta, joten kommentitkin ovat sen mukaiset.....

Autot viedään autohuoltoon, miehen kanssa maalattiin seinät 90-luvulla, samoihin aikoihin vaihdoimme porukassa keittiönkaappien ovet. Tilasin ja maksoin remppamiehen tekemään tapetoinnit. Kerrostalossa ei ulkohommia ole, mutta minä teen jonkin verran lumitöitä. Kaikki ei asu omakotitaloissa, mutta sisähommia riittää ihan jokaisessa asumismuodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä aina ihmetellyt että mitrn saamattomia mammoja täällä oikein on jos peruskotityöt ei onnistu siinä lastenhoidon ohessa. Ymmärrän että suursiivousta nyt ei ehkä ehdi tekemään, mutta että edes pyykinpesu tai tiskauskaan ei onnistu. Konehan tuon pääasiassa hoitaa, itse ei tarvitse kuin painaa nappia... Lapsethan nukkuu parhaimmillaan monen tunnin päiväuniakin, mitä te mammat sillä aikaa teette?

Meillä lasten ollessa pieniä he tykkäsivät olla ulkona. Kun heitä ei voinut yksin päästää, minun piti olla mukana. Hyvällä ilmalla siellä oltiin tuntikausia, huonolla vähemmän. En kuitenkaan pystynyt tekemään ulkoilun aikana mitään kotitöitä. Imurointikin lasten ollessa hereillä oli hankalaa, kun pienenä toinen huusi kuin syötävä edes nähdessään imurin, toinen taas kiipesi aina imurin päälle. Jos toinen aikuinen on vaikka tunnin illalla lasten kanssa ulkona, ehtii toinen tehdä sillä aikana vaikka mitä, kun saa touhuta rauhassa. Lahkeessa roikkuva ja syliin haluava lapsi nyt hidasti ainakin minun tekemisiäni.

Kommentoin myöhemmin lisää tuosta monen tunnin päiväunista, siis sitten, kun olen lopettanut nauramisen.

Pyykkikoneen tai tiskikoneen päällelaittamiseen menee minuutti, tyhjentämiseen muutama. Kyllä täytyy olla saamaton laiskuri jos ei tähän löydä aikaa.

Eihän noita voi yksin jättää päälle, jos kukaan ei ole kotona, herranen aika sentään! Pitäisi sinunkin tajuta noin yksinkertainen asia.

Missä käskin jättää ne yksin päälle? Ei kukaan ulkoile lasten kanssa koko 9-10 tuntia päivässä.

Kasilta saa kerrostalossa alkaa hurrutteleen koneita. Ysiltä viedään isompi kerhoon. Käydään kaupassa ja/tai ulkoillaan. Klo 12 haetaan isompi kotiin kerhosta. Syödään, klo 13 lähdetään kävelylle ja nukuttamaan pienempää. Klo. 14 kotiin. Tässä kohtaa saattaa olla mahdollisuus pyörittää 2 tunnin ohjelma tai sitten ei. Kuivuria ei perään jokatapauksessa ehdi, se vie sen toisen 2-3 tuntia. Päikkäreiden jälkeen ulos, sit mies jo tuleekin kotiin.

Eli yleensä järkevintä pyörittää ne pyykit illalla tai vkl kun molemmat on kotona, ja silloin luonnollisesti myös mies osallistuu pyykinpesuun.

Tiskarin pistän päälle aina lounaan jälkeen ja pikapesu kestää tunnin. Uusi tehokas kone pyörittää ne tunnissa, vanhassa koneessa ei voinut kuvitellakkaan käyttävänsä pikapesua joka päivä kun ei tullut puhdasta. Toinen satsi meillä pyörii sitten illalla, iltapalan jälkeen ja siihen mies osallistuu.

Meillä on 3 lasta ja olen ollut kotona 5 vuotta. Mikähän on oma kokemuksesi pikkulapsiperheen arjen pyörittämisestä? Kyllä se aika päivällä menee tehokkaasti lapsiin, hyvä jos ja kun vähän ehtii rättiä keittiössä heilutella ja silloinkin saattaa yks roikkua lahkeessa ja olkkarinpuolella olla kolmas maailmansota käynnissä. Monesti joudun myös kylmästi torjumaan lapset että saa jonkun homman tehtyä, esim imurointi. Eikä se ole mitenkään ihanteellista tietenkään.

Eikä minua mitenkään tämä kaikki vaivaa edes, lähinnä naurattaa joidenkin ruusunpunaiset kuvitelmat siitä miten kotiäidin päivä on pelkkää napin painamista.

No sen verran tiedän että en ole opettanut lapsia ihan noin riippuvaiseksi minusta. Hyvin saan tehtyä esim. ruuan ja siivottua jäljet keittiöstä kun lapset leikkii matollaan siinä nenän edessä. Välillä käyn leikkimässä heidän kanssaan ja välillä käyn hämmentämässä ruokaa liedellä.

Sen verran elämä on minuakin opettanut että huomaan paskanpuhujan. Kun kyseessä on alle vuoden ikäinen vauva ja 2 ja 4- vuotiaat joille tulee kinaa, kyse ei ole opettamisesta. Ja kun ne lapset edelleenkin on erilaisia, vaikka toisille se on vaikea käsite ymmärtää etenkin täällä palstalla. Mulla on vain 1/3 sellaisia jotka leikkii rauhallisesti matolla edes joskus.

Toki palstalla teitä riittää, joilla kaikki menee perhe-elämässä kuin disneysadussa konsanaan. Lapset vaan leikkii nätisti kun äiti vähän hämmentelee soppaa ja painelee nappeja laulaen. Sitten toisessa ketjussa kuitenkin ollaan kiljumassa että miten kukaan ikinä voi haluta lapsia kun ei niiltä vittu saa hetken rauhaa, onneksi olen lapseton. Paistaa kilometrin päähän kenellä niitä mukuloita on ja kenellä ei.

:D:D Voitko kuvitella että esim. mummosi tai hänen sukupolvensa olisi valittanut että ei ehdi tekemään kotona yhtään mitään kun pitää vahtia lasten jokaista henkäystä? No ei todellakaan! Silloin hoidettiin koti (joka oli usein maatila eläimineen) ilman minkäänlaisia koneita. Kannata vähän skarpata sen arjenhallinnan kanssa jos on noin vaikeaa.

Siihen aikaan 4-vuotias oli ihan tarpeeksi vanha vahtimaan nuorempia sisaruksia. Lapset juoksivat missä tahansa tai heidät teljettiin sisälle. Helläsydämiset vanhemmat ottivat lapset mukaan navettaan, jossa lapset laitettiin lypsyn ajaksi tyhjään parteen. Ihanko totta sinä haluaisit tuon ajan takaisin?

Ja mitään välimuotoa ei ole? Palstan äitylit ei kykene edes pyykkikonetta tyhjentämään, koska lapsi.

Sikamies hoitakoon kotityöt kunhan on ensin aamulla herättyään "käväissyt" töissä, niin kyllä siinä kymmenen tunnin jälkeen voi äitylin sotkut siivota. Koska laiskapaskahysteerikkomamma.

Huvittavaa.

Sulla taitaa pipo kiristää ja pahasti, kun olet noin aggressiivisella päällä. Mene vaikka ulos potkimaan palloa lastesi kanssa, jospa se siitä helpottaa.

Taisi jollekin mammalle kolahtaa kun ei keksi enää muuta kuin vastapuolen haukkumisen ;)

Onhan minuakin haukuttu kotona makaavaksi äityliksi, joka ei edes tiedä, mitä työ on. En ole edes kertonut, olenko kotiäiti vai en, mutta niin vain oletetaan.

Jollain miehellä on kolahtanut ja pahasti, kun ei kykene keskustelemaan edes välttävän asiallisesti eikä vastaamaan kysymyksiin.

Mistäs sinä puolestasi kuvittelet että vastakkaista mieltä oleva henkilö olisi mies? Itse sekä kotiäidin että työssäkäyvän äidin arjet kokeneena en pysty ymmärtämään että miten ei hyvänen aika pyykki- tai tiskikonetta ehdi laittamaan päälle missään vaiheessa päivää.

Vaikea kuvitella, että nainen käyttäisi niin rumaa kieltä, mitä muutamassa kommentissa on ollut. Suurimman osan aihetta kyse on ollut siitä, onko omien lasten kanssa ulkoilu tai muu hoiva työssäkäyvälle miehelle liian rasittavaa. Oletko sinä niitä naisia, joiden mielestä miehen on ihan ok viettää ex tempore -poikamieselämää vielä lasten hankinnan jälkeenkin vai ottiko miehesi kuitenkin osaa perheen arkeen?

Totta kai otti ja ottaa. Mielestäni tässä ei ole kysymys sukupuolista. Se, kumpi on kotona (meillä kumpikin ollut vuorollaan) hoitaa ne määrätyt kotityöt eikä jätä niitä työssäkäyvän harteille. Kotona oleminen on kuitenkin rennompaa kuin vastuullisen palkkatyön tekeminen.