Syntyvyys laskee edelleen ja surullisen paljon

Vierailija kirjoitti:

Korkeakouluopiskelijoita pitäisi kannustaa hankkimaan lapset opintojen aikana. Näin heidän siirtymänsä työelämään kävisi valmistumisen jälkeen helpommin eikä lastenhankintaa lykättäisi liian myöhäiselle.

Käytännössä päättäjät vaikuttavat tekevän kaikkensa vähentääkseen suomalaisten lisääntymistä. Opiskelijalla talous vain heikkenee lapsen saamisen myötä. Myöskään korkeakoulut eivät tue opiskelua lasten hoidon ohella. Helsingin yliopisto taitaa olla yksi harvoista kouluista, jossa on lastenhoitomahdollisuus sen ajan, kun vanhempi on luennolla tai harkoissa tms. kiinni koulussa. Muissa kouluissa opiskelevien täytyy ottaa lapsi mukaan luennoille tai jäädä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Onko sektio siis parempi kuin alakautta synnyttäminen? En erityisesti pelkää synnytyksen kipuja vaan mahdollisia repeämiä ja pidätyskyvyn menettämistä. Sukuni naisille noin ei ole käynyt, mutta minulle voi silti käydä. Eniten synnytyksessä kuitenkin pelottaa ilmojen karkaaminen. Uloste ei haittaa jos tulee ääneti, mutta ilmojen ulostulo äänen kanssa kyllä saa minut kuolemaan häpeästä. En todellakaan voisi enää keskittyä synnytykseen. Enkä uskaltaisi ponnistaa yhtään kun pelkäisin vahinkoa. 

Tästä syystä on kai valittava sektio, vaikka mies ei haluaisi minun joutuvan vaaralliseen leikkaukseen.

No ei siellä kauheassa kivussa joku pieru tunnu missään. En kyllä ole kuullut, että siellä kukaan piereskelisikään, mutta se nyt ei ole oleellista. Harva siellä repeääkään älyttömän pahasti, mutta tietenkin sekin on mahdollista. Nuo mainisemasi asiat eivät kyllä enää synnyttäessä käy mielessäkään. Ainoa ajatus on saada vauva maailmaan, keinolla millä hyvänsä ja saada homma finaaliin.

Miksi tätä samaa asiaa pitää jauhaa täällä joka päivä?

Toiset ei vain halua lapsia, lapsettomuus on vasta nykyään tullut helpommaksi valinnaksi kun ihmiset uskaltavat ajatella itse.

Mutta lapsiperheellisiä tämä toisten helpompi elämäntyyli ärsyttää, ja sitten pitää näitä samoja aloituksia tänne olla vääntämässä joka päivä. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko jokainen lapsi oman huoneen? Tarvitseeko lasten päästä ulkomaille ja tarvitseeko lapsilisät säästää lapsen omalle säästötilille, johon hän pääsee käsiksi aikuisena? Tarvitseeko lapsi omakotitalon ja auton?

Olen samaa mieltä. Meillä oli omakotitalo ja auto, mutta muita tuossa lueteltuja asioita ei sitten ollutkaan. Meitä oli neljä lasta, kaksi nukkui samassa huoneessa. Ulkomaanmatkoilla ei käyty ikinä, ei edes risteilyllä Tallinnaan tai Ruotsiin. Lapsilisät vanhemmat käyttivät ruokaan ja vaatteisiin (suuri osa vaatteistakin tosin oli sukulaisilta saatuja heidän lapsilleen pieneksi jääneitä). Myöskään mitään maksullisia harrastuksia meillä ei ollut.

Olen syntynyt -83, joten ajat totta kai olivat silloin erilaiset. Nykyään ulkomaanmatkat, harrastukset, omat huoneet ja älypuhelimet ovat normi. Paitsi, että ihmisten pitäisi ehkä ryhtyä ajattelemaan, voivatko ne sitä enää tällaisena aikana olla, vai onko nyt pakko ryhtyä katsomaan 30 vuotta ajassa taaksepäin ja kysyä, voiko ulkomaanmatkoja ja kalliitta harrastuksia enää pitää itsestäänselvyytenä, vai pitäisikö tulla toimeen ilmankin.

Työelämän ulkopuolella oleva perhe voi asua paljon väljemmin kuin pieni- tai keskituloinen työssäkäyvä perhe. Harvalla työssäkäyvällä on esim varaa maksaa 1700 € kuukausivuokraa. Monet avustustahot tarjoavat työelämän ulkopuolella olevien perheiden lapsille niin harrastusmahdollisuuksia, kotimaan lomareissuja kuin ihan tavaroitakin (läppäreitä, älypuhelimia jne). Työssäkäyvä perhe joutuu kustantamaan nuo kaikki itse. Jostain luin, että kahden - vai olikohan kolmen - lapsen yksinhuoltajan ei kannata mennä töihin, jos palkka on alle 2800 €. (Ja mulla ei ole nyt mitään yksinhuoltajia vastaan, kasvatin itsekin lapseni aikuisiksi yksinhuoltajana. ) Tavalliset työssäkäyvät ovat väliinputoajia, mutta heidän lapsensa elävät kuitenkin samaa lapsuutta niiden lasten kanssa, joilla on kaikenlaista joko hyvätuloisten vanhempien tai yhteiskunnan kustantamana. Minusta on ihan selvää ja oikeinkin, että he miettivät, montako lasta heillä on varaa hankkia, jotta lastensa elintaso olisi kutakuinkin samalla tasolla kuin lastensa kavereidenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joko se sektio on tulossa vapaavalintaiseksi synnytysmuodoksi? Sitä tässä odottelen, ennemmin en lapsia aio tehdä.

N26

Eikö pelkosektion yleensä kuitenkin saa? Jos ei saisikaan, niin suurimmalla osalla on kuitenkin kyse siitä, että kärsitään vajaa vuorokausi synnytyksessä ja sitten ollaan kipeänä vähän aikaa. Synnytys ei oikeasti ole kaikille mikään hirveä teurastus ja alapää riekaleina loppuelämän. Osa toki kärsii pahoistakin synnytysvaurioista, mutta he ovat vähemmistöä. Lapsesta on iloa vuosikausia.

Senhän takia sinä lapsen teet että siitä olisi iloa vuosikaudet.

Miksi sinä teet lapsen? Itse yritin saada ja onneksi sain lapsen, koska halusin lapsen. Nyt meillä on ihana melkein 4-vuotias tyttö. Paras mahdollinen synnytyskärsimyksestä. Iloa siitä on ollut jo monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä haluaisin mieheni kanssa lapsen tai pari, mutta nykyään tuntuu, että perheen perustaminen on hankalaa melkein missä elämänvaiheessa tahansa. Ollaan oltu yhdessä vasta pari vuotta, eli halutaan vielä jonkin aikaa olla keskenämme, lapsi ei tunnu vielä hyvältä idealta. Toisaalta tulevaisuus pelottaa: mitä jos joskus viiden vuoden päästä talous ja yhteiskunta ovat vielä paskemmassa jamassa, ja silloin toivookin hankkineensa ne lapset silloin vuonna 2017? :/ Jos porukan halutaan lisääntyvän, niin porkkanaa, ei keppiä.

Suomessa on niin hyvät tulonsiirrot lapsiperheille, että ei siinä porkkanan puutteesta ole kyse vaan jostain muusta. Kuten esimerkiksi mainitsemaasi mukavuudenhalusta - odotetaan sitä sopivaa hetkeä kunnes on liian myöhäistä. Ennen lapset tehtiin heti kun oli sopiva elämänkumppani löydetty, oli se aika sopiva tai ei.

Vierailija kirjoitti:

En tee lapsia yksinkertaisesti siitä syystä, etten uskalla synnyttää. Synnytykseen ei vielä tänäkään päivänä anneta kunnollisia puudutteita. Ihan teurastusta koko homma, ei kiitos. Lapsia muuten tekisin, mutta en pysty synnytyksen takia.

Minulla epiduraali tehosi hyvin eikä synnytys ollut mitään teurastusta. Oletko kätilö vai miten tiedät, että synnytykset olisivat jotenkin teurastusta?

Hyvää uutinen. Joka kerta, kun lapsi jää syntymättä, vältetään kirjaimellisen ihmisiän mitalta kärsimystä. Ihmisen pakottaminen maailmaan on julmimpia tekoja, jonka voi tehdä.

t. antinatalisti

Mä oon lapseni jo tehnyt, 1 lapsi sai riittää :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä haluaisin mieheni kanssa lapsen tai pari, mutta nykyään tuntuu, että perheen perustaminen on hankalaa melkein missä elämänvaiheessa tahansa. Ollaan oltu yhdessä vasta pari vuotta, eli halutaan vielä jonkin aikaa olla keskenämme, lapsi ei tunnu vielä hyvältä idealta. Toisaalta tulevaisuus pelottaa: mitä jos joskus viiden vuoden päästä talous ja yhteiskunta ovat vielä paskemmassa jamassa, ja silloin toivookin hankkineensa ne lapset silloin vuonna 2017? :/ Jos porukan halutaan lisääntyvän, niin porkkanaa, ei keppiä.

Suomessa on niin hyvät tulonsiirrot lapsiperheille, että ei siinä porkkanan puutteesta ole kyse vaan jostain muusta. Kuten esimerkiksi mainitsemaasi mukavuudenhalusta - odotetaan sitä sopivaa hetkeä kunnes on liian myöhäistä. Ennen lapset tehtiin heti kun oli sopiva elämänkumppani löydetty, oli se aika sopiva tai ei.

Lapsilisä on ainoa tulonsiirto, jota kaikki lapsiperheet saavat. Ja lapsilisän määrää pienennetään koko ajan. Toki on vanhempainraha ja kotihoidontukikin, mutta lapsi ei ole hamsteri, joka elää vain 3 vuotta. Lapsi on yksi ihmisen pitkäaikaisimmista investoinneista ja koska tulevaisuus ei näytä kovinkaan monen kohdalla valoisalta, ei lapsia uskalleta hankkia. Kaikista "pahin" tilanne on niillä työssäkäyvillä pienituloisilla, jotka eivät ole oikeutettuja asumistukeen ja toimeentulotukeen vaan joutuvat ihan omalla palkallaan kustantamaan niin lastensa harrastukset, polkupyörät, kodin pesukoneet kuin silmälasitkin. Suomessa kun voi olla työssäkäyvä, mutta silti yhtä köyhä tai jopa köyhempi kuin työelämän ulkopuolella oleva perhekin. 

Minä en laskisi tulonsiirtojen varaan yhtään mitään. Näitä tulonsiirtoja kun voidaan muuttaa ja pienentää ihan milloin tahansa. Kun itse sain kuopukseni vuonna 1991, oli silloin kotihoidontuki sen verran hyvä, että sillä pärjäsi vaatimattomasti eläen oikein hyvin. Vaan kuinkas kävikään? Kun äitiyslomani oli loppunut ja jäin hoitovapaalle, kotihoidontukea oli jo pienennetty lähes puoleen aiemmasta. Ja niiden kahden vuoden aikana sitä leikattiin noin puolen vuoden välein niin, että viimeisinä kuukausina jo lähes rukoilin työnantajaltani, että voisin keskeyttää hoitovapaani ja päästä takaisin töihin. Valitettavasti se ei käynyt, koska mulle oli palkattu sijainen, ja jouduin "hattu kourassa" pyytämään rahaa vanhemmiltani. 

Olemme aviomieheni kanssa erittäin hyvätuloisia, mutta mieheni työ on todella vaihtelevaa ja hän on paljon poissa kotoa. Minua tämä ei haittaa koska tykkään myös yksinolosta, mutta lapsia en halua, sillä MINÄ joutuisin niitä kaiken aikaa hoitamaan. Olemme päättäneet, että lapsia ei meille tule miehen työn takia. Jos hän olisi säännöllisemmässä työssä, voisin mahdollisesti harkita lastentekoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä kannata miehenä edes sanoa mistä kyseinen johtuu. Viesti poistetaan kummiskin.

Mutta jos nyt varovaisesti vinkkaan niin totuus tulee näkymään tyhmemmänkin ihmisen silmissä muutaman vuoden päästä.

Ja kyse on siitä että miehet ei halua siittää enää lapsia Suomessa.

Ai, minusta netissä taas ulistaan jatkuvasti siitä, että naiset ovat liian nirsoja ja etenkin nuoret naiset haluttomia vakiintumaan. Seuraava valituksenaihe on yleensä se, että yksinhuoltajilla on liian hyvät tuet ja tämä kannustaa lisääntymään yksin tai vastuuttomien miesten kanssa. Nyt ongelma onkin yhtäkkiä sitten se, että miehet pihtaavat niitä siittiöitään? Siinähän pihtaavat, spermapankistahan niitä saa.

Ennustan syntyvyyden laskun syitä:

- Jatkuva lapsiperheiden arvostelu, etenkin äitien arvostelu (tosin joskus ihan syystäkin!), lapsivihamielisyys

- heikko taloustilanne, ei töitä kaikille, palkat ei riitä lasten elättämiseen jos haluaa elää vähän itsekin

- synnytyspelko

- äitiysloman vaikutus uraan

- valtava vastuu ja siitä aiheutuva ahdistus

- äitien jatkuva arvostelu toisistaan

En ihmettele, Suomessa on ilmapiiri sellainen, että jos lapsia on tehnyt olet taakka, hyi käytät yhteiskunnan varoja, vaikka kuinka molemmat vanhemmat kävisivät töissä, silti on kuluerä kun on edullinen päivähoito, ja ilmainen peruskoulu. Ja jos teet enemmän kuin yhden, et saa olla väsynyt, lapset eivät saa käyttäytyä äänekkäästi, tai uhmaikäinen ei saa julkisilla paikoilla uhmailla. Kunnes kaikki lapset osaavat aina käyttäytyä moitteettomasti älä käy kaupassa, ravintolassa, kylässä heidän kanssa. Kerrostalossa ei saa lapset pitää ääntä ei myöskään sisäpihalla. Olet liian vanha tai nuori äidiksi/isäksi, liian köyhä, tai muuten vain huono.

Näin kärjistettynä.

Olen itse nyt 20-vuotias nainen. Opiskelen parhaillaan ja valmistun 24-vuotiaana ainakin suunnitelmien mukaan. Haluan ehdottomasti matkustella, joten jonkun verran matkustelen nyt opiskeluaikana ja vielä lisää sitten valmistuttuani. Haluan tehdä kaikenlaista ''hullua'' ja elää nuoruutta, juhlia ja tosiaan sitä matkustelua myös. Juhliminen kohtuuden rajoissa, mikään bilesekoilija en todellakaan ole ikinä ollut. 

Yhden tai kaksi lasta varmasti joskus haluan, voisin kuvitella siinä 28-35-vuotiaana miettiväni tällaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä kannata miehenä edes sanoa mistä kyseinen johtuu. Viesti poistetaan kummiskin.

Mutta jos nyt varovaisesti vinkkaan niin totuus tulee näkymään tyhmemmänkin ihmisen silmissä muutaman vuoden päästä.

Ja kyse on siitä että miehet ei halua siittää enää lapsia Suomessa.

Eli suomenkielellä?

Monet miehet kokee tänä päivänä että suomalaista miestä ei arvosteta enää.

Juuri tänään keskustelin aamulla kavihuoneessa asiasta. Ja keskustelun avaajina oli kaksi miestä joilla kummallakin on vaimot ja kaikki. Eli heillä ei sinällään omassa elämässä ole ongelmia tasa-arvon suhteen.

Jos tämä viesti jää tänne niin on ihme.

Minä haluaisin 1-2 lasta joskus, mutta en todellakaan vielä.

N23

Vierailija kirjoitti:

No ihan siksi, että täällä äiti yleensä on pääasiassa se lasten hoitaja. Joissain maissa isät ovat ihan yhtä paljon mukana kuin äiditkin, ja silloin olisi ok minulle. Nyt en halua tehdä lapsia ainakaan toistaiseksi, koska en halua yksin olla lasten ja kodin hoitaja, EN HALUA.

Sä olet siis yks näistä hienohelmoista, jotka olettaa että isät käy 12h töissä ja tulee kotiin 12h vahtimaan lastansa (jonka aikana hoidetaan perus kauppareissut, siivoukset yms), että äiti voi tehdä mitä haluaa - kunnes isukin on taas pakko valitettavasti mennä 12h vuoroa tekemään. Itsehän olisin jäänyr mieluusti, ja jäisin vieläkin hoitovapaalle, jos se olisi rahallisesti kannattavaa, tai edes mahdollista. Lasten hoito, (varsinkin vauvojen) on kuitenkin niin helppoa, jos sen vaan itselleen helpoksi tekee. -M27

Synnytyspelkoinen nainen täälläkin. Ei tule lapsia ei, mutta ei se haittaa. Olen aikalailla semmoinen seikkailunhaluinen ja toisaalta rauhaa rakastava ihminen. Epäilen, että tämä voimakas synnytyspelko on ihan luonnon omia tekosia ja vihje siitä, ettei minun kuulu lisääntyä. :)

Oonko mä ainut jonka.mielestä tää.on positiivinen uutinen? Suomalaiset tai ihmiset ylipäätään ei lopu maapallolta, ja keskimääräinen elinikäkin tulee pitenemään yhä. Hienoa, että edes jossain maassa saadaan syntyvyyttä ja populan määrää kestävämmälle tasolle! Maapallon kantokyky ei kestä meidän länsimaalaisten suurkuluttajaihmisten suurta populaatiota.