Syntyvyys laskee edelleen ja surullisen paljon

Vierailija kirjoitti:

No joko se sektio on tulossa vapaavalintaiseksi synnytysmuodoksi? Sitä tässä odottelen, ennemmin en lapsia aio tehdä.

N26

Tämä.

Nytkin tuolla repeämiskeskustelussa on kätilö, joka nimittelee synnyttäviä naisia koiriksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pelkään oikeasti niin voimakkaasti synnytystä, etten vaan pysty. Siis pelkään todella todella paljon, pelkkä ajatus saa aikaan kauhun ja kylmät väreet. En pysty sellaiseen vaikka muuten ehkä 1-2 lasta haluaisinkin, niin saa nyt jäädä minun osaltani. Minä en siihen yksinkertaisesti pysty, ja ei auta muu kuin hyväksyä se. Minua ei tippaakaan helpota muiden puheet ''kyllä muutkin ovat pystyneet synnyttämään!'', ihan sama?! Minä en siihen kykene henkisellä tasolla ainakaan.

Juuri sinunlaisia tapauksia varten on olemassa pelkosektiot. Sinun ei tarvitse kuin käydä pelkopolilla ja todeta ettei käynti auttanut, niin saat kyllä sektion. Minulla on lähipiirissä useita synnytyspelkoisia, ja kaikki he ovat saaneet pelkosektion. Jos oikeasti haluaa lapsia, ei kannata synnytyksen takia jättää tekemättä. Eri asia sitten jos ei halua lapsia ollenkaan. Sinä ilmeisesti kuitenkin haluaisit? Vaatimalla saa pelkosektion, lääkäritkin ovat sanoneet että täällä EI pakoteta ketään synnyttämään alakautta! Synnytyspelko on hyväksytty diagnoosi sektiolle.

Itse tuon prosessin läpikäyneenä voin sanoa että ei ole mikään helppo tie. Sektiopäätös annetaan ihan muutama viikko ennen laskettua aikaa. Ennen sitä kukaan ei lupaa yhtään mitään. Koko raskausaikaa varjostaa järjetön pelko.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti talouden nousu innostaa ihmisiä perustamaan perheen. Se on kuitenkin useimmille elämän keskipiste ja tärkein asia, omat rakkaat ihmiset.

Iso epätasa-arvo on siinäkin, että nykyisin lapset ovat hyväosaisten etuoikeus. Myös tavallisilla pätkätöiden keskellä kamppailevilla nuorilla ihmisillä pitäisi olla oikeus perheeseen.

Toisaalta minua lämmittää ajatus siitä että tulevaisuuden eläkkeet ja velanmaksut jäävät pääosin näiden hyväosaisten lasten kontolle.

Olen itse todella synnytyspelkoinen. Tulin raskaaksi ja sain neuvolassa sekä lääkärissä aivan upeaa kohtelua koko raskauden ajan, sillä pelkoni huomioitiin todella hyvin ja sain myös pelkosektion. Sektio meni todella hienosti ja minulla on nyt aivan ihana tyttövauva, jota rakastan enemmän kuin mitään tässä maailmassa <3

En tiedä olinko vain onnekas, mutta itselläni kaikki meni aivan täydellisesti. Tietysti jotkut neuvolantädit ja lääkärit saattavat olla inhottavampia. Minulla meni todella hienosti kaikki, iso kiitos vaan terveydenhuollolle <3

Täällä ilmoittautuu myös synnytyspelkoinen nainen. Olen vasta 21v, joten eipä tässä kiirettä ole ja mieli synnytyksestä saattaa toki muuttua, tai sitten ei. Mutta noin yleisesti lastenteko ei kiinnosta juurikin synnytyksen takia. 

En ymmärrä sitä, miksi synnytyspelkoa VÄHÄTELLÄÄN? Se on todella törkeää. Halusi nainen sitten lapsia kuinka paljon tahansa, niin synnytys on monelle todella pelottava, ahdistava, jopa kamala ajatus, eikä sitä ikimaailmassa tule vähätellä. Myös raskaus inhottaa joitakin naisia. Minusta tämä on täysin ymmärrettävää, vaikka sä haluaisit lapsia yli kaiken niin on täysin ok, että inhoat ajatuksena raskautta ja synnytystä yli kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ilmoittautuu myös synnytyspelkoinen nainen. Olen vasta 21v, joten eipä tässä kiirettä ole ja mieli synnytyksestä saattaa toki muuttua, tai sitten ei. Mutta noin yleisesti lastenteko ei kiinnosta juurikin synnytyksen takia. 

Haluaisin vähän lohduttaa teitä synnytystä kammoksuvia. Itse en kestä mitään verta ja en edes pystyisi katsomaan synnytysvideota. Silti omat synnytykset meni tosi kivasti alakautta molemmat, eikä jäänyt mitään traumoja. Sain hyvän kivunlievityksen, eli oikeastaan kipuakaan ei juuri tuntunut kuin jonkun verran aluksi supistellessa.

Kun itse synnyttää niin ei sitä synnytystä tarvitse välttämättä ns. kohdata. Mulle ei olisi tullut mieleenkään vilkuilla sinne alapäähän ja kielsin miestäkään kurkkimasta. ;-) Itse tuntee lähinnä paineen tunnetta jos on ottanut epiduraalin. Jälkeenpäin tuntuu hassulta, että olen tosiaan synnyttänyt, kun palauduin tosi nopeasti ja kropassa ei ole merkkiäkään koko touhusta. En halua vähätellä teitä, mutta ei se synnytys välttämättä ole niin iso juttu kuin ajatellaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vallalla se Nina Mikkosmainen ajattelutapa, että äiti uhraa koko elämänsä lapsilleen. Täälläkin jatkuvasti siteraataan yksisilmäisiä asiantuntijoita joiden mielestä lapsi menee pilalle jos se viedään päivähoitoon tai jos sille annetaan ravinnoksi jotain muuta kuin rintamaitoa jne jne. Kun on vaan yksi hyväksytty tapa niin ei se vaan kaikille sovi.

No ainakin täällä AV-palstalla on enemmänkin äänessä se äänekäs miesjoukko(vai onko kyseessä yksi ainoa todella äänekäs peräkammaripoika?) joka vinkuu, että nainen on lompakkoloinen ja miehen elätti jos jää kotiin hoitamaan parin yhteistä lasta. Ei muuta kuin suoraan synnäriltä töihin laiskat lompakkoloiset jne. Minä en ainakaan halua olla mikään lompakkoloinen ja hoitaa miehenkin lapsia ja kuunnella tuollaista vinkumista. Perhe ja lastaan kotona muutaman vuoden hoitava nainen on tämän palstan mukaan suurin kirosana mitä maa päällään kantaa.  Ja kun tulee puhe siitä, mihin verovaroja saa käyttää, aina ekana  joku kirjoittaa, että ei ainakaan lapsiperheiden tukemiseen hänen verorahojaan. Jos joku lapsia tekee niin joutaa ne itse kustantamaan, ei siihen yhteiskunnan apua saa antaa. Näin tällä VAUVA-palstalla.

Itse en ainakaan halua laskea elintasoani lisää hankkimalla tähän kurjuuteen vielä lapsia.

T:pätkätyöläinen, jolla ei nytkään ole varaa autoon eikä omaan asuntoon, ja kokonaan työttöminä kuukausina on joskus ruuankin kanssa niin ja näin.

Ei täällä kannata miehenä edes sanoa mistä kyseinen johtuu. Viesti poistetaan kummiskin.

Mutta jos nyt varovaisesti vinkkaan niin totuus tulee näkymään tyhmemmänkin ihmisen silmissä muutaman vuoden päästä.

Ja kyse on siitä että miehet ei halua siittää enää lapsia Suomessa.

Ei vaan riitä resurssit. Ei ole rahaa, töitä, miestä eikä tukiverkkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ilmoittautuu myös synnytyspelkoinen nainen. Olen vasta 21v, joten eipä tässä kiirettä ole ja mieli synnytyksestä saattaa toki muuttua, tai sitten ei. Mutta noin yleisesti lastenteko ei kiinnosta juurikin synnytyksen takia. 

Haluaisin vähän lohduttaa teitä synnytystä kammoksuvia. Itse en kestä mitään verta ja en edes pystyisi katsomaan synnytysvideota. Silti omat synnytykset meni tosi kivasti alakautta molemmat, eikä jäänyt mitään traumoja. Sain hyvän kivunlievityksen, eli oikeastaan kipuakaan ei juuri tuntunut kuin jonkun verran aluksi supistellessa.

Kun itse synnyttää niin ei sitä synnytystä tarvitse välttämättä ns. kohdata. Mulle ei olisi tullut mieleenkään vilkuilla sinne alapäähän ja kielsin miestäkään kurkkimasta. ;-) Itse tuntee lähinnä paineen tunnetta jos on ottanut epiduraalin. Jälkeenpäin tuntuu hassulta, että olen tosiaan synnyttänyt, kun palauduin tosi nopeasti ja kropassa ei ole merkkiäkään koko touhusta. En halua vähätellä teitä, mutta ei se synnytys välttämättä ole niin iso juttu kuin ajatellaan.

Annat liian helpon kuvan snnytyksestä. Itse kiduin   sairaan kovissa supistuksissa ja epiduraalia ei annettu, koska kohtu ei ollut tarpeeksi auennut. Synnytys kesti kaiken kaikkiaan 2 vuorokautta ja kipu ihan mieletön. Muitakaan kivunlievityksiä ei voitu antaa kun  vauvan sydänäänet heikkeni.

Kyllä mä haluaisin mieheni kanssa lapsen tai pari, mutta nykyään tuntuu, että perheen perustaminen on hankalaa melkein missä elämänvaiheessa tahansa. Ollaan oltu yhdessä vasta pari vuotta, eli halutaan vielä jonkin aikaa olla keskenämme, lapsi ei tunnu vielä hyvältä idealta. Toisaalta tulevaisuus pelottaa: mitä jos joskus viiden vuoden päästä talous ja yhteiskunta ovat vielä paskemmassa jamassa, ja silloin toivookin hankkineensa ne lapset silloin vuonna 2017? :/ Jos porukan halutaan lisääntyvän, niin porkkanaa, ei keppiä.

Mites se menikään... Islam valloittaa maailman kohtujen kautta.

Ainakin maahanmuuttajat lisääntyy.

Hyvä, että joku lisääntyy...

Mulle nämä Roosa Meriläiset on aiheuttanut sen, että en katso naisia enää koskaan sillä silmällä.

Hokemat "lasten on saatava oltava lapsia" ja "se nyt vaan kuuluu nuoruuteen" ovat johtaneet siihen, että 25 -vuotias on vielä täysin nuori, lähes lapsentasolla oleva, holhottava.

Miten toimittiin 100 vuotta sitten:

- tuleva puoliso tavattiin rippikouluiässä tai se löydettiin naapuripitäjästä viimeistään ennen täysi-ikäisyyttä

- kouluna oli kansakoulu, sitten keskikoulu ja töihin (useimmiten käytiin vain kansakoulu ja maalla jäätiin jatkamaan tilanhoitoa)

- sen tyttö-/poikaystävän kanssa heilasteltiin jokunen aika ennen kihloja ja naimisiin mentiin viimeistään parikymppisenä

- tupa, tai ainakin tontti tuvalle oli katsottu valmiiksi ja tupa piti saada valmiiksi ennen lapsia

- 25 vuotiaana oli naimisissa, lapsia tehtynä ja lisää tulossa, tupa valmiina (tupa= 1 iso huone ja lisälaajennuksia sen mukaan kuinka paljon oli lapsia ja/tai isovanhempia / niitä syytinkimummoja) sekä navetassa eläimiä ym.

Tämän päivän kaksvitonen asuu avoliitossa, opiskelee toista/kolmatta tutkintoa (koska aiemmilla ei löyynyt töitä), asuu pienessä omistusasunnossa (maksimissaan kaksio), ja miettii miten juhlisi viikonloppuna, ottaisiko amppareita vai sivistyneesti laatikollisen viiniä?

Vierailija kirjoitti:

Mä pelkään oikeasti niin voimakkaasti synnytystä, etten vaan pysty. Siis pelkään todella todella paljon, pelkkä ajatus saa aikaan kauhun ja kylmät väreet. En pysty sellaiseen vaikka muuten ehkä 1-2 lasta haluaisinkin, niin saa nyt jäädä minun osaltani. Minä en siihen yksinkertaisesti pysty, ja ei auta muu kuin hyväksyä se. Minua ei tippaakaan helpota muiden puheet ''kyllä muutkin ovat pystyneet synnyttämään!'', ihan sama?! Minä en siihen kykene henkisellä tasolla ainakaan.

Ymmärrän sinua täysin. Synnytys on todella pelottavaa. Muistan miten pelkkä synnytyssairaalan kyltti sai pahoinvoinnin tunteen. Olin varma etten koskaan tee lasta, koska synnytys pelottaa niin kamalasti. Sitten yli 30v huomasin olevani raskaana.  Ei siinä auttanut kuin tehdä lapsi ja kyllä pelotti. Synnytys oli niin kamala, ettei sitä voi sanoin kuvata. Silti  myöhemmin vauvakuume yllätti ja tein vielä muutaman lapsen, mutta synnytys pelotti joka kerta sairaasti, vaikka se ei niin kamalaa sitten muilla kerroilla ollutkaan. Mutta säälittää kyllä kaikki naiset , jotka joutuu synnyttämään. Ehkä se ei kaikille niin kamalaa ole, mutta en ymmärrä, jos joku sanoo, ettei häntä synnytys pelota. Minua kyllä pelottaa vieläkin, vaikka olen jo niin vanha, ettei enää mitenkään voi moiseen hommaan joutua.  Synnyttäminen on kovaa ja kivuliasta hommaa, mutta palkinto korvaa sen kamaluuden. Siltikin: onneksi se omalla kohdalla on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko jokainen lapsi oman huoneen? Tarvitseeko lasten päästä ulkomaille ja tarvitseeko lapsilisät säästää lapsen omalle säästötilille, johon hän pääsee käsiksi aikuisena? Tarvitseeko lapsi omakotitalon ja auton?

Olen samaa mieltä. Meillä oli omakotitalo ja auto, mutta muita tuossa lueteltuja asioita ei sitten ollutkaan. Meitä oli neljä lasta, kaksi nukkui samassa huoneessa. Ulkomaanmatkoilla ei käyty ikinä, ei edes risteilyllä Tallinnaan tai Ruotsiin. Lapsilisät vanhemmat käyttivät ruokaan ja vaatteisiin (suuri osa vaatteistakin tosin oli sukulaisilta saatuja heidän lapsilleen pieneksi jääneitä). Myöskään mitään maksullisia harrastuksia meillä ei ollut.

Olen syntynyt -83, joten ajat totta kai olivat silloin erilaiset. Nykyään ulkomaanmatkat, harrastukset, omat huoneet ja älypuhelimet ovat normi. Paitsi, että ihmisten pitäisi ehkä ryhtyä ajattelemaan, voivatko ne sitä enää tällaisena aikana olla, vai onko nyt pakko ryhtyä katsomaan 30 vuotta ajassa taaksepäin ja kysyä, voiko ulkomaanmatkoja ja kalliitta harrastuksia enää pitää itsestäänselvyytenä, vai pitäisikö tulla toimeen ilmankin.

Meillähän päättäjät tekevät nyt kaikkensa, jotta syntyvyys laskisi. Ja niin se laskeekin. Tässä joitakin esimerkkejä, joista yksikään ei ole syy syntyvyyden laskuun, mutta yhdessä ne jo vaikuttavat:

- Lapsilisiä leikataan. Lisäksi on typerää, että lapsilisä loppuu lapsen täyttäessä 17. Läheskään kaikissa perheissä ei toisen asteen 17-vuotias opiskelija saa euroakaan opintotukea. Lapsilisää pitäisi jatkaa 18-vuotiaaksi asti ja mikäli kotona asuva nuori opiskelee lukiossa tai ammattikoulussa, opintojen loppuun asti (esim max 20-vuotiaaksi). Tai ainakin niin, että kotona asuvalla toisen asteen opiskelijalla opintotuki olisi aina vähintään lapsilisän suuruinen. Nythän se on monessa perheessä pyöreä nolla.

- Opintotuen asumislisä poistettiin ja muutettiin yleiseksi asumistueksi. Monen parisuhteessa elävän taloudellinen tilanne heikkeni. Lisäksi opintotukea ollaan muuttamassa yhä enemmän lainapainotteiseksi. Nuorille lisää velkaa, vaikkei työllistymisestä ja siten lainan takaisinmaksusta ole mitään takeita. Voi olla lähes nelikymppinen ennenkuin opintolaina on maksettu.

- Asuntolainan omavastuuosuus, jota nuoren on vaikea saada säästetyksi. Varsinkaan, jos asuu vuokralla. 

- Vuokra-asuntojen vaikea saatavuus sekä yhtä kohtuuttomimmiksi nousevat vuokrat.

- Päivähoidon kaikenkattava typeryys: ryhmäkokoja kasvatetaan (ei ole olemassa puolikasta lasta, ne ovat kaikki ihan kokonaisia), päiväkotien rakennusten sisäilmaongelmat, subjektiivisen päivähoito-oikeuden leikkaaminen, vaikka työttömän pitää olla milloin tahansa valmis lähtemään työkkärin osoittamalle hulahula-kurssille. Nykyisin ei ole edes varmaa, että saisit molemmat lapsesi samaan päiväkotiin. 

- Peruskoulu-uudistus ja koulujen lakkauttaminen. Tämän päivän vanhemmilta vaaditaan yhä enemmän osallistumista lapsensa koulunkäyntiin. Lisäksi lasten koulumatkat pitenevät, kun kouluja lakkautetaan. 

- 0-tuntisopimukset ja muu tempputyöllistäminen. Minusta 0-tuntisopimuksia pitäisi saada tehdä vain silloin, jos työ ei ole hakijan päätyö (esim opiskelijat ja vanhempainvapailla olevat). Tempputyöllistämiset kokonaan pois. Jos työstä ei voi maksaa palkkaa, ei siihen tarvita tekijääkään. Juuri eilen luin, miten Berner on ketjuttanut omassa yrityksessään näitä tempputyöllistettäviä ja siten saanut ilmaista työvoimaa pitkäksi aikaa.

- Kotihoidontukeen suunnitellut leikkaukset ja muutokset. Kaikkien perheiden talous ei kestä sitä, että työssäkäyvä vanhempi jää kotiin ja työtön vanhempi alkaa nostaa työmarkkinatukea (koska niitä töitä ei ole). On hienoa, että isät yritetään saada pitämään enemmän vanhempainvapaita, mutta ei näin kuin nyt on suunnitelmissa. 

Ihan oma lukunsa on se, ettei sopivaa puolisoa löydy. Rakastumiseen ja rakastamiseen ei voida vaikuttaa, mutta aluepolitiikkaan voidaan. Nuoret naiset lähtevät kaupunkeihin opiskelemaan ja hyvin usein jäävät sille tielle. Mutta mitä järkeä olisi esim opiskella luokanopettajaksi ja muuttaa pienelle paikkakunnalle, jossa ei enää ole yhtään koulua? Maaseudun autioituminen on jatkunut jo pitkään. Palvelut ja työpaikat katoavat eivätkä pienet paikkakunnat enää yritäkään tarjota mitään sellaista, millä nuoria saisi houkuteltua muuttamaan takaisin. Itseään ruokkiva kehä. 

Kaikki muutokset, joilla lapsiperheiden tulevaisuus näyttäisi valoisammalta ja saataisiin syntyvyyttä nousemaan, maksavat rahaa. Ja sitä ei meidän päättäjämme halua. 

Onko sektio siis parempi kuin alakautta synnyttäminen? En erityisesti pelkää synnytyksen kipuja vaan mahdollisia repeämiä ja pidätyskyvyn menettämistä. Sukuni naisille noin ei ole käynyt, mutta minulle voi silti käydä. Eniten synnytyksessä kuitenkin pelottaa ilmojen karkaaminen. Uloste ei haittaa jos tulee ääneti, mutta ilmojen ulostulo äänen kanssa kyllä saa minut kuolemaan häpeästä. En todellakaan voisi enää keskittyä synnytykseen. Enkä uskaltaisi ponnistaa yhtään kun pelkäisin vahinkoa. 

Tästä syystä on kai valittava sektio, vaikka mies ei haluaisi minun joutuvan vaaralliseen leikkaukseen.