Pitääkö pariskunnasta molempien osallistua uusien huonekalujen ja sisustustavaroiden maksamiseen?

K

Vierailija kirjoitti:

No yhdessä pitäisi päättää miten kotia uudistetaan ja silloin tietysti molemmilla on sanavaltaa tyylissä ja molemmat maksavat. 

Jos ei edes siitä päästä yhteisymmärrykseen että kotiin pitää hankkia huonekaluja, niin eipä paljon kannata edes yhdessä olla. 

On väärin ulkoistaa itsensä siitä kodista ja jättää kodinlaitto toisen vastuulle, olla maksamatta mitään ja silti nauttia toisen kädenjäljestä ja vaivannäöstä.

Kuulostaa siltä, että mielestäsi oikea kompromissi on, että ne huonekalut uusitaan? Jos AP on jo hankkinut huonekalut ja kertaalleen sisustanut, on aika merkillistä syyttää häntä siitä että hän 'jättää kodinlaiton toisen vastuulle' - eiköhän APn toinen puolisko vastaavasti saa nauttia erilaisista asioista mitä AP yhteiselon eteen tekee. Meillä esim minä hoidan huushollin mies pihan ja autot ja talon tekniset ratkaisut, enkä todellakaan jättäisi häntä vain koska häntä ei kiinnosta uusi käytävänmatto tai pääsiäispöytäliina...

AP, jos vanhat ovat mielestäsi Ok, eikä puoliskollasi ole muita perusteita kuin että 'hän on kyllästynyt niihin', 'ne on väärän väriset', ' olisi kiva sisustaa' niin mielestäni hän voi tehdä niin omien rahavarojensa puitteissa. Jos esim sohva on jo ihan loppuunkulunut tai risa niin silloin on sinunkin 'velvollisuus' osallistua sen sohvan uusimiskustannuksiin. Joskus toki voi kannattaa tehdä enemmän kuin mitä 'minimi vaatii' - siitä voi seurata paljon parempi parisuhde ja esim se, että puoliskosi vastaavasti suhtautuu positiivisemmin sinulle tärkeisiin projekteihin.

Jos ostetaan tarpeeseen tai halu uudistaa on yhteinen niin kulutkin puoliksi. Jos vain toinen haluaa laittaa uusiksi ja toiselle kelpaisi vanha, niin silloin mielestäni uudistaja maksaa, mutta valintaan pitää mielestäni toisenkin voida vaikuttaa koska koti on yhteinen.

Me ostettiin molemmille mieleinen sohva yhdessä, mutta silloin kun minä halusin uudet verhot ja uuden maton niin minä maksoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No yhdessä pitäisi päättää miten kotia uudistetaan ja silloin tietysti molemmilla on sanavaltaa tyylissä ja molemmat maksavat. 

Jos ei edes siitä päästä yhteisymmärrykseen että kotiin pitää hankkia huonekaluja, niin eipä paljon kannata edes yhdessä olla. 

On väärin ulkoistaa itsensä siitä kodista ja jättää kodinlaitto toisen vastuulle, olla maksamatta mitään ja silti nauttia toisen kädenjäljestä ja vaivannäöstä.

Näissä vain tahtoo olla, että miehellä ei ole mitään sananvaltaa. Sitten leikitään marttyyria päälle:

On väärin ulkoistaa itsensä siitä kodista ja jättää kodinlaitto toisen vastuulle, olla maksamatta mitään ja silti nauttia toisen kädenjäljestä ja vaivannäöstä.

Siis lainaat viestiäni,mutta et jaksanut lukea alkuosaa siitä? :D 

"No yhdessä pitäisi päättää miten kotia uudistetaan ja silloin tietysti molemmilla on sanavaltaa tyylissä ja molemmat maksavat. "

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No yhdessä pitäisi päättää miten kotia uudistetaan ja silloin tietysti molemmilla on sanavaltaa tyylissä ja molemmat maksavat. 

Jos ei edes siitä päästä yhteisymmärrykseen että kotiin pitää hankkia huonekaluja, niin eipä paljon kannata edes yhdessä olla. 

On väärin ulkoistaa itsensä siitä kodista ja jättää kodinlaitto toisen vastuulle, olla maksamatta mitään ja silti nauttia toisen kädenjäljestä ja vaivannäöstä.

Kuulostaa siltä, että mielestäsi oikea kompromissi on, että ne huonekalut uusitaan? Jos AP on jo hankkinut huonekalut ja kertaalleen sisustanut, on aika merkillistä syyttää häntä siitä että hän 'jättää kodinlaiton toisen vastuulle' - eiköhän APn toinen puolisko vastaavasti saa nauttia erilaisista asioista mitä AP yhteiselon eteen tekee. Meillä esim minä hoidan huushollin mies pihan ja autot ja talon tekniset ratkaisut, enkä todellakaan jättäisi häntä vain koska häntä ei kiinnosta uusi käytävänmatto tai pääsiäispöytäliina...

AP, jos vanhat ovat mielestäsi Ok, eikä puoliskollasi ole muita perusteita kuin että 'hän on kyllästynyt niihin', 'ne on väärän väriset', ' olisi kiva sisustaa' niin mielestäni hän voi tehdä niin omien rahavarojensa puitteissa. Jos esim sohva on jo ihan loppuunkulunut tai risa niin silloin on sinunkin 'velvollisuus' osallistua sen sohvan uusimiskustannuksiin. Joskus toki voi kannattaa tehdä enemmän kuin mitä 'minimi vaatii' - siitä voi seurata paljon parempi parisuhde ja esim se, että puoliskosi vastaavasti suhtautuu positiivisemmin sinulle tärkeisiin projekteihin.

Joo, olen sitä mieltä että jos toinen ei viihdy kodissaan, niin asialle pitää tehdä jotain. Se, mitä tehdään, milloin ja miten kustannus hoidetaan, pitää neuvotella parisuhteessa ja vaan päästä jotenkin kompromissiin. Se, että molemmat yhdessä päättävät kodin laitosta, ei tarkoita että kaikki ratkaisut pitää hyväksyttää toisella. Mutta toista ei saa mitätöidä vähättelemällä toisen tarpeita ja haluja, "naisten hömpötyksiä taas että pitää uudet verhot hankkia, kun vanhoissa on vain pieniä reikiä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No yhdessä pitäisi päättää miten kotia uudistetaan ja silloin tietysti molemmilla on sanavaltaa tyylissä ja molemmat maksavat. 

Jos ei edes siitä päästä yhteisymmärrykseen että kotiin pitää hankkia huonekaluja, niin eipä paljon kannata edes yhdessä olla. 

On väärin ulkoistaa itsensä siitä kodista ja jättää kodinlaitto toisen vastuulle, olla maksamatta mitään ja silti nauttia toisen kädenjäljestä ja vaivannäöstä.

Entäs sitten, kun toinen on jo nähnyt vaivaa ja käyttänyt aikaa ja rahaa, ja toinen yksipuolisesti päättää, että ei kelpaa, vaan sama homma pitää tehdä uudestaan?

Mikseivät molemmat voi myydä vanhoja tavaroitaan ja niillä rahoilla ostetaan sitten uudet? Jos on niin vaikeaa eikä mikään kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No yhdessä pitäisi päättää miten kotia uudistetaan ja silloin tietysti molemmilla on sanavaltaa tyylissä ja molemmat maksavat. 

Jos ei edes siitä päästä yhteisymmärrykseen että kotiin pitää hankkia huonekaluja, niin eipä paljon kannata edes yhdessä olla. 

On väärin ulkoistaa itsensä siitä kodista ja jättää kodinlaitto toisen vastuulle, olla maksamatta mitään ja silti nauttia toisen kädenjäljestä ja vaivannäöstä.

Entäs sitten, kun toinen on jo nähnyt vaivaa ja käyttänyt aikaa ja rahaa, ja toinen yksipuolisesti päättää, että ei kelpaa, vaan sama homma pitää tehdä uudestaan?

Parempi erota jo tuossa vaiheessa: siitä se kertoo.

Sisustuskamat ostan käytännössä minä (nainen), koska miestä ei kiinnosta pätkääkään (aika vähän näitä tulee hankittua). Huonekalut ostetaan yhdessä, eikä toistaiseksi ole tarvinnut paljon vääntää. Ostetaan ajatonta tavaraa, jota uusitaan vain, jos on oikeasti loppuun käytetty.

Sanoisin toisin päin, että mieluummin valitsen huonekalut ja maksan ne itse kuin teen kompromisseja tyylissä. 

Vierailija kirjoitti:

No yhdessä pitäisi päättää miten kotia uudistetaan ja silloin tietysti molemmilla on sanavaltaa tyylissä ja molemmat maksavat. 

Jos ei edes siitä päästä yhteisymmärrykseen että kotiin pitää hankkia huonekaluja, niin eipä paljon kannata edes yhdessä olla. 

On väärin ulkoistaa itsensä siitä kodista ja jättää kodinlaitto toisen vastuulle, olla maksamatta mitään ja silti nauttia toisen kädenjäljestä ja vaivannäöstä.

Siksi systeemiksi kannattaa ottaa, että se, että vuorotellen laitetaan saman verran asioihin, joita yhdessä halutaan. Tai siis toinen haluaa ja toisen on pkako suostua kompromissiin.

Nyt uusi sohva ja pöytä, seuraavaksi miehen nimissä oleva auto vaihtoon. Tietty puolisot maksavat kaiken puoliksi, vaikka mies ei tajua, miksi 4v ikäinen sohva on vaihdettava eikä nainen ymmärrä, miksi samanikäinen auto on vaihdettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No yhdessä pitäisi päättää miten kotia uudistetaan ja silloin tietysti molemmilla on sanavaltaa tyylissä ja molemmat maksavat. 

Jos ei edes siitä päästä yhteisymmärrykseen että kotiin pitää hankkia huonekaluja, niin eipä paljon kannata edes yhdessä olla. 

On väärin ulkoistaa itsensä siitä kodista ja jättää kodinlaitto toisen vastuulle, olla maksamatta mitään ja silti nauttia toisen kädenjäljestä ja vaivannäöstä.

Näissä vain tahtoo olla, että miehellä ei ole mitään sananvaltaa. Sitten leikitään marttyyria päälle:

On väärin ulkoistaa itsensä siitä kodista ja jättää kodinlaitto toisen vastuulle, olla maksamatta mitään ja silti nauttia toisen kädenjäljestä ja vaivannäöstä.

Siis lainaat viestiäni,mutta et jaksanut lukea alkuosaa siitä? :D 

"No yhdessä pitäisi päättää miten kotia uudistetaan ja silloin tietysti molemmilla on sanavaltaa tyylissä ja molemmat maksavat. "

No en ole ainut joka lukee vahvaa ehdottottomuutta viestistäsi. Tämä viesti ei ole minulta, mutta hänkin sai vaikutelman että:

'Kuulostaa siltä, että mielestäsi oikea kompromissi on, että ne huonekalut uusitaan?'