Lue keskustelun säännöt.
Naimisiin - yhteinen nimi vai ei?
15.04.2017 |
Tiedän, että tätä ei voi kukaan minun puolestani ratkaista, mutta haluan nyt kuulla ne kaikki anonyymit ilkeätkin mielipiteet, jotka tähän asiaan ulkopuolisilta kohdistuvat.
Olemme menossa naimisiin ulkomaalaisen mieheni kanssa. Hänen nimensä ei ole suomalaiselle kovin vaikea kirjoittaa tai lausua. Oma nimeni on tyyliä Virtanen, eli Suomessa erittäin yleinen. Miehen nimi on hänen kotimaassaan melko yleinen, Suomessa ei taida silti olla muita. Teen kansainvälistä työtä, jossa nimi on jokaisen tavamerkki. Toisaalta olen vasta uran alkupäässä, joten nimen vaihtuminen ei vielä vahingoittaisi kaikkea yhtä paljon kuin myöhemmin. Perhe on suunnitelmissa. Tuntuisi erityisesti miehen ja lasten kannalta helpoimmalta, että he olisivat saman nimisiä, että joka tilanteessa olisi helppo nopeasti todistaa että mies on heidän isänsä.
Dieter, Dieter-Virtanen vai Virtanen?
Kommentit (53)
Minulle ei tullut mieleenikään vaihtaa nimeäni. En siis ajatellut asiaa minään yhteiskunnallisena tai tasa-arvo-asiana, enkä käytännönkään kannalta. Minulla ei yksinkertaisesti ollut minkäänlaista motiivia vaihtaa. Kun mieskään ei halunnut vaihtaa niin pidimme omat nimet. Minkäänlaista ongelmaa ei ole ollut näiden 9v avioliiton aikana. 2 lastakin on, heillä miehen nimi. Olemme kyllä molemmat suomalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä halusin perinteisesti yhteisen nimen miehen kanssa ja lapsikin oli jo saanut isänsä sukunimen. On kivaa ja helppoa kun koko porukka olemme samalla sukunimellä. Kaikista kauheimpia ovat pitkät yhdistelmänimet.
Minä vaihdoin miehen nimeen, halusin että kaikilla on yhteinen sukunimi ja mielestäni miehen nimi oli luonnollinen valinta :)
Sovinisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen nimi. Moni ääri-feministi haluaa pitää isänsä nimen, mutten tiedä ketään, joka olisi vaihtanut äitinsä tyttönimeen, joka sekin on tietysti peräisin äidin isältä. 😂
12 alapeukkua kertoo, että moni nainen on vaihtanut isänsä nimen äidin äidin isän nimeksi. 😂
Oletko vajaa tai jotakin? Se että jälkipolvien tavat ovat olleet patriarkaalisia, niin ei saisi pyrkiä muutokseen? Nyt kun minä olen pitänyt isältä saamani nimen, saa lapseni ÄITINSÄ nimen. Menneisyyttä on vaikea muuttaa, tulevaa voi yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin miehen nimeen, halusin että kaikilla on yhteinen sukunimi ja mielestäni miehen nimi oli luonnollinen valinta :)
Se tuntuu sinusta luonnolliselta, koska olet aivopesty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sovinisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen nimi. Moni ääri-feministi haluaa pitää isänsä nimen, mutten tiedä ketään, joka olisi vaihtanut äitinsä tyttönimeen, joka sekin on tietysti peräisin äidin isältä. 😂
12 alapeukkua kertoo, että moni nainen on vaihtanut isänsä nimen äidin äidin isän nimeksi. 😂
En ole vaihtanut, mutta kyllä minun sukunimeni on ihan minun oma nimeni, vaikka olen nainen ja saanut sen isältäni. Ei minulla ainakaan ole ollut tarvetta säilyttää ja viedä eteenpäin äitini tai isäni nimeä, vaan oma nimeni.
Mulla oli naimisiin mennessä lähes identtinen tilanne, joskin miehen sukunimi oli englantilainen. Otin mieheni sukunimen. Päätös oli puhtaasti emootionaalinen, enkä voi perustella sitä millään "järkisyillä". Asiaan vaikutti se, että miehen nimi oli mielestäni kauniimpi kuin omani, nimenvaihto ei siinä kohtaa haitannut uraani ja olin kyllästynyt tavalliseen sukunimeeni (myös etunimeni on yleinen, joten mulla oli Suomessa täyskaimoja vaikka kuinka). Mun kohdalla päätös tuntuu edelleen oikealta, mutta jokainen taaplaa tyylillään. Itse en kyllä perusta yhdistelmänimistä, useimmiten ne tuntuvat korneilta (syödään ja säästetään kakkua samaan aikaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on mielestäni täysin järjetöntä olla avioliitossa, mutta eri sukunimillä. Avioliiton tarkoituksenahan on perustaa perhe, ja kyllä kaikkien perheenjäsenten pitää mielestäni olla samalla sukunimellä. Muuten perhe ei olisi yhtenäinen.
No siis mä otim eron jälkeem äitini tyttönimen (kun joku täällä huuteli ettei sellaista tapahdu). Erikoinen nimi joka edustaa sitä sukua johon tunnen kuuluvani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen nimi. Moni ääri-feministi haluaa pitää isänsä nimen, mutten tiedä ketään, joka olisi vaihtanut äitinsä tyttönimeen, joka sekin on tietysti peräisin äidin isältä. 😂
Aika kulunut argumentti... Eikö se miehen nimen ottaminen tarkoita siis sitten tosiasiassa appiukon nimen ottamista, tai appiukon isän tai sen isän... Ja at the end, Suomessa on ollut ihan yleisesti tapana ottaa nimeksi talon nimi, riippumatta siitä, kummin päin muutettiin, nainen miehen suvun taloon vai mies naisen. Ajattele, sinunkin mieheltäsi saati nimi saattaa oikeasti olla jonkun esiÄIDIN kotitilan nimi... :D
Kumpikin piti oman nimensä. Mies ei varmaan edes harkinnut vaihtavansa ja minustakin ajatus tuntui vain vieraalta. Nimissämme on peräti yhden kirjaimen ero, tyyliin Rantanen ja Rantonen. Minulta välillä kysytään, että otinko miehen nimen. No en ottanut...
Lapsia jos joskus tulee niin valitaan se sukunimi, jonka vokaalit sopivat paremmin lapsen etunimeen. En ole koskaan ajatellut että perheellä täytyisi olla yksi yhteinen sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteinen sukunimi ei takaa sitä, että parisuhde kestää kuolemaan asti.
Sukunimen vaihtaminen on vanhentunut tapa, joka aiheuttaa vain sekaannusta ja turhaa rahanmenoa.
Jos minä joskus päädyn naimisiin, otan yhdistelmänimen. Oma sukunimeni on minulla ja parilla muulla. Siitä en siis luovu.