Kun teitä ahdistaa, niin mitä oireita teille tulee?

Kauhea sisäinen tuska fyysisesti ja henkisesti ajatukset eivät pysy kasassa vaan samat asiat kummittelevat koko ajan. Voimat menevät täysin ja uupunut olo. Sydän jyskyttää jne.

Täydellinen lamaantumisen tunne ei jaksa tehdä mitään. Suurinpiirtein sänkyyn makaamaan. Mahaan koskee, itkettää, aivoista loppuu toiminta kokonaan. Menee ohi parissa tunnissa. Aika rankkaa välillä.

Nukun tavallistakin huonommin ja märehdin asioita etukäteen, stressaan useimmiten aivan turhista asioista, sellaisista joille ei voi etukäteen mitään ja jotka eivät lopultakaan ole mitään kovin vakavaa tai vaikeaa.

Samat ajatukset pyörii kehää ja ne liittyy yleensä sairauksiin. Pelottaa. Rauhaton olo mutta silti ei jaksa tehdä mitään mutta ei saa untakaan. Epätodellinen olo. Sydän hakkaa välillä. Itkettää mutta en pysty itkemään.

Niska kroonisesti jumissa jännityksestä. Tämä taas aiheuttaa omat oireensa josta taas ahdistun.

On tää peestä.

Aikoinaan kun siitä kärsin, oireilin seuraavasti: Järjettömiä pelkotiloja ilman syytä, palelua, pahoinvointia ja saatoin oksentaa. Totaalinen levottomuus, en pystynyt olemaan paikoillani. Pulssi noin 150 ja siihen rytmihäiriöt.  Puutumista ja pistelyä raajoissa, joka johtui ylihengittämisestä. Kontrollin menettämisen pelko oli pahin, kuljin ympäri asuntoa hokien et mitä helvettiä nyt oikein tapahtuu? Viimeisimmästä kohtauksesta on jo vuosia, mutta ei se olotila unohdu koskaan.

Perustapauksessa tuntuu kuin ympärilleni olisi vedetty tiukentuva korsetti, hengityksestä tulee pinnallista, ajatukset pyörivät kehää enkä saa kehää pysähtymään. Olo on levoton ja rauhaton, tuntuu että jokin uhkaa minua. Pelottaa olla yksin, mutta seurassa olen poissaoleva ja ihmisiin on työlästä ottaa kontaktia. Tämä toistuu säännöllisin väliajoin, ahdistuksen voi laukaista ihan typerältä kuulostava asia.

Minulla oli muutaman kuukauden ajan elämäni pahin ahdistuvaihe, jonka aikana heräsin kauhun tunteeseen syvästä unesta. Sen jälkeen palelin sisäisesti eikä sitä palelun tunnetta voinut lievittää yhtään millään (puin villasukat, pitkät housut, hupparin ja tärisin silti peiton alla). Tuolloin olin niin ahdistunut, että olin lähellä oksentaa, voin fyysisesti pahoin, ripuloin pelosta ja keskittyminen yhtään mihinkään oli hankalaa. En silti hakenut töistä sairaslomaa vaan kävin aina välillä itkemässä WC:ssä. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt vaatia edes lyhyttyä työtaukoa. Tuon jakson jälkeen tai sen loppuvaiheessa hakeuduin vihdoin ammattiavun piiriin, mikä oli elämäni paras teko.

Minulla on lapsuudessa syntynyt, traumaperäinen ahdistusoireyhtymä. Söin noin vuoden lääkettä pitkällisen suostuttelun tuloksena (sekä psykoterapeutti että psykiatri suosittelivat), mutta jätin ne pois, koska en tahdo syödä mitään mömmöjä ellei ole aivan pakko. Yllätyin vieroitusoireiden voimakkuudesta, vaikka annostukseni oli hyvin pieni, pienempi kuin mitä lääkäri olisi halunnut minun napsivan. Nykyään autan itseäni lääkkeettömästi mm. TRE-tekniikalla, jota suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Kannattaa opetella se ammattilaisen kanssa, niin saa parhaimman hyödyn irti.

Vierailija kirjoitti:

 Nykyään autan itseäni lääkkeettömästi mm. TRE-tekniikalla, jota suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Kannattaa opetella se ammattilaisen kanssa, niin saa parhaimman hyödyn irti.

Piti kirjoittaa, että EFT-tekniikalla. TRE-tekniikkaakin olen käyttänyt, mutta se ei ole oikein minun juttuni ja siitä saatava hyöty on toisenlaista. EFT on helppo omaksua ja tehdä melkein missä vain, jos pääsee hetkeksi vaikka veskiin itsekseen.

-6