Ystävyyden kehittymättä jääminen torjutuksitulemisen pelossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pidä ystävinä henkilöitä, joille minun pitäisi jatkuvasti olla kommentoimassa loukkaavasta käytöksestä. Jos taas loukkaamista tapahtuu  harvoin niin voin miettiä, että olenko kenties itse ymmärtänyt jotakin väärin, vai onko ystävälle oikeasti ollut tarkoitus loukata.

Jos koen että ystävä tahallaan loukkaa, niin tuskin pitäisin tätä enää ystävänä. Tahattomasti jokainen loukkaa joskus, en koe tarpeelliseksi, että tällaisiä pitäisi tuoda esiin, kuin korkeintaan mainita, että olipa hölmösti sanottu/tehty. Luotan kuitenkin siihen, että läheisieni ei ole tahallaan tekemisillään tai sanoillaan tarkoitus loukata.

Jos taas on kyse uudesta tuttavuudesta niin ennemminkin punnitsisin, että onko tämä henkilö, jonka kanssa haluan viettää aikaa tai olisko meistä ystäviksi.

Pisti silmään tuo jatkuva äidistä puhuminen, oletko todella nuori, vai miksi tuot äitiäsi jatkuvasti esiin?

Ja jos taas jatkuvasti pitäisi monien ihmisten kanssa olla miettimimässä, että voiko loukkauksista sanoa muille. Niin silloin ehkä miettisin, etä onko siinä omassa reaktiossani jotakin pielessä. Olenko kenties ymmärtänyt tilanteet väärin ja otanko itseeni turhan helposti. Mielestäni aika hyvä "mittari" on se, jos jatkuvasti kokee loukkauksia monien eri ihmisten kanssa tai, jos ongelma on vain yhden ihmisen kanssa.

Aivan älytöntä lähteä siitä, että itsessä on jotakin vikaa, mutta niinhän sinunlaisesi epäsensitiiviset ihmiset mieluummin haluavat muiden ajattelevan, kuin itse sopeutua muihin. Ihmisiä toden totta on erilaisia, mutta sinunlaisesi koittavat opettaa, että vain herkissä on jotain vikaa. Jolloin herkkä ei enää edes yritä etsiä herkkyyttä ymmärtävää seuraa, koska sinunlaisesi ovat leimanneet meidät tyhmiksi, yliherkiksi mimosoiksi. Vaikka itse olet ympäriinsä muita tallaava lehmä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pidä ystävinä henkilöitä, joille minun pitäisi jatkuvasti olla kommentoimassa loukkaavasta käytöksestä. Jos taas loukkaamista tapahtuu  harvoin niin voin miettiä, että olenko kenties itse ymmärtänyt jotakin väärin, vai onko ystävälle oikeasti ollut tarkoitus loukata.

Jos koen että ystävä tahallaan loukkaa, niin tuskin pitäisin tätä enää ystävänä. Tahattomasti jokainen loukkaa joskus, en koe tarpeelliseksi, että tällaisiä pitäisi tuoda esiin, kuin korkeintaan mainita, että olipa hölmösti sanottu/tehty. Luotan kuitenkin siihen, että läheisieni ei ole tahallaan tekemisillään tai sanoillaan tarkoitus loukata.

Jos taas on kyse uudesta tuttavuudesta niin ennemminkin punnitsisin, että onko tämä henkilö, jonka kanssa haluan viettää aikaa tai olisko meistä ystäviksi.

Pisti silmään tuo jatkuva äidistä puhuminen, oletko todella nuori, vai miksi tuot äitiäsi jatkuvasti esiin?

Ja jos taas jatkuvasti pitäisi monien ihmisten kanssa olla miettimimässä, että voiko loukkauksista sanoa muille. Niin silloin ehkä miettisin, etä onko siinä omassa reaktiossani jotakin pielessä. Olenko kenties ymmärtänyt tilanteet väärin ja otanko itseeni turhan helposti. Mielestäni aika hyvä "mittari" on se, jos jatkuvasti kokee loukkauksia monien eri ihmisten kanssa tai, jos ongelma on vain yhden ihmisen kanssa.

Aivan älytöntä lähteä siitä, että itsessä on jotakin vikaa, mutta niinhän sinunlaisesi epäsensitiiviset ihmiset mieluummin haluavat muiden ajattelevan, kuin itse sopeutua muihin. Ihmisiä toden totta on erilaisia, mutta sinunlaisesi koittavat opettaa, että vain herkissä on jotain vikaa. Jolloin herkkä ei enää edes yritä etsiä herkkyyttä ymmärtävää seuraa, koska sinunlaisesi ovat leimanneet meidät tyhmiksi, yliherkiksi mimosoiksi. Vaikka itse olet ympäriinsä muita tallaava lehmä.

ap

En tiedä oletko tosissaan ap mutta jos olet, niin eiköhän kommenttisi viimeistään osoittanut, että vika taitaa olla suurimmaksi osaksi, tai peräti kokonaan sinussa. Jätin kommentin, jossa mm. kommentoin että kannattaako loukkaavia ihmisiä pitää läheisinä ja voiko kyse olla myös siitä, että itse olet tulkinnut jotakin väärin. Toisessa viestissä kommentoin lisäksi, että kannattaa myös miettiä, että jos näitä loukkaamisen tunteita tulee jatkuvasti eri ihmisten kanssa niin voisiko omassa reagoinissa olla vikaa. Niin sitten haukut minua "epäsensisitiiviseksi, joka on leimannut sinunlaisesi tyhmiksi ja yliherkiksi, koska olen itse muita tallaava lehmä." Itse en pystyisi "edes" anonyymina kommentoimaan kenellekään vastaavaa mutta itseltäni taitaakin tosiaan puuttua se sinun peräänkuuluttamaasi herkkyys, joka näköjään oikeuttaa moiseen.

Olen monesti huomannut, että ihmiset, jotka jakuvasti korostavat omaa herkkyyttään vellovat lähinnä omissa tunnetiloissaan miettien, että kukakohan tällä kertaa on sanonut pahasti, käyttämättä hetkeäkään siihen, että miettisivät miten kenties itse käyttäytyvät muita kohtaan. Olisikohan sinulla kenties samasta kyse, hieman vaikuttaa siltä.

Käyttäjä40500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pidä ystävinä henkilöitä, joille minun pitäisi jatkuvasti olla kommentoimassa loukkaavasta käytöksestä. Jos taas loukkaamista tapahtuu  harvoin niin voin miettiä, että olenko kenties itse ymmärtänyt jotakin väärin, vai onko ystävälle oikeasti ollut tarkoitus loukata.

Jos koen että ystävä tahallaan loukkaa, niin tuskin pitäisin tätä enää ystävänä. Tahattomasti jokainen loukkaa joskus, en koe tarpeelliseksi, että tällaisiä pitäisi tuoda esiin, kuin korkeintaan mainita, että olipa hölmösti sanottu/tehty. Luotan kuitenkin siihen, että läheisieni ei ole tahallaan tekemisillään tai sanoillaan tarkoitus loukata.

Jos taas on kyse uudesta tuttavuudesta niin ennemminkin punnitsisin, että onko tämä henkilö, jonka kanssa haluan viettää aikaa tai olisko meistä ystäviksi.

Pisti silmään tuo jatkuva äidistä puhuminen, oletko todella nuori, vai miksi tuot äitiäsi jatkuvasti esiin?

Ja jos taas jatkuvasti pitäisi monien ihmisten kanssa olla miettimimässä, että voiko loukkauksista sanoa muille. Niin silloin ehkä miettisin, etä onko siinä omassa reaktiossani jotakin pielessä. Olenko kenties ymmärtänyt tilanteet väärin ja otanko itseeni turhan helposti. Mielestäni aika hyvä "mittari" on se, jos jatkuvasti kokee loukkauksia monien eri ihmisten kanssa tai, jos ongelma on vain yhden ihmisen kanssa.

Aivan älytöntä lähteä siitä, että itsessä on jotakin vikaa, mutta niinhän sinunlaisesi epäsensitiiviset ihmiset mieluummin haluavat muiden ajattelevan, kuin itse sopeutua muihin. Ihmisiä toden totta on erilaisia, mutta sinunlaisesi koittavat opettaa, että vain herkissä on jotain vikaa. Jolloin herkkä ei enää edes yritä etsiä herkkyyttä ymmärtävää seuraa, koska sinunlaisesi ovat leimanneet meidät tyhmiksi, yliherkiksi mimosoiksi. Vaikka itse olet ympäriinsä muita tallaava lehmä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pidä ystävinä henkilöitä, joille minun pitäisi jatkuvasti olla kommentoimassa loukkaavasta käytöksestä. Jos taas loukkaamista tapahtuu  harvoin niin voin miettiä, että olenko kenties itse ymmärtänyt jotakin väärin, vai onko ystävälle oikeasti ollut tarkoitus loukata.

Jos koen että ystävä tahallaan loukkaa, niin tuskin pitäisin tätä enää ystävänä. Tahattomasti jokainen loukkaa joskus, en koe tarpeelliseksi, että tällaisiä pitäisi tuoda esiin, kuin korkeintaan mainita, että olipa hölmösti sanottu/tehty. Luotan kuitenkin siihen, että läheisieni ei ole tahallaan tekemisillään tai sanoillaan tarkoitus loukata.

Jos taas on kyse uudesta tuttavuudesta niin ennemminkin punnitsisin, että onko tämä henkilö, jonka kanssa haluan viettää aikaa tai olisko meistä ystäviksi.

Pisti silmään tuo jatkuva äidistä puhuminen, oletko todella nuori, vai miksi tuot äitiäsi jatkuvasti esiin?

Ja jos taas jatkuvasti pitäisi monien ihmisten kanssa olla miettimimässä, että voiko loukkauksista sanoa muille. Niin silloin ehkä miettisin, etä onko siinä omassa reaktiossani jotakin pielessä. Olenko kenties ymmärtänyt tilanteet väärin ja otanko itseeni turhan helposti. Mielestäni aika hyvä "mittari" on se, jos jatkuvasti kokee loukkauksia monien eri ihmisten kanssa tai, jos ongelma on vain yhden ihmisen kanssa.

Aivan älytöntä lähteä siitä, että itsessä on jotakin vikaa, mutta niinhän sinunlaisesi epäsensitiiviset ihmiset mieluummin haluavat muiden ajattelevan, kuin itse sopeutua muihin. Ihmisiä toden totta on erilaisia, mutta sinunlaisesi koittavat opettaa, että vain herkissä on jotain vikaa. Jolloin herkkä ei enää edes yritä etsiä herkkyyttä ymmärtävää seuraa, koska sinunlaisesi ovat leimanneet meidät tyhmiksi, yliherkiksi mimosoiksi. Vaikka itse olet ympäriinsä muita tallaava lehmä.

ap

En tiedä oletko tosissaan ap mutta jos olet, niin eiköhän kommenttisi viimeistään osoittanut, että vika taitaa olla suurimmaksi osaksi, tai peräti kokonaan sinussa. Jätin kommentin, jossa mm. kommentoin että kannattaako loukkaavia ihmisiä pitää läheisinä ja voiko kyse olla myös siitä, että itse olet tulkinnut jotakin väärin. Toisessa viestissä kommentoin lisäksi, että kannattaa myös miettiä, että jos näitä loukkaamisen tunteita tulee jatkuvasti eri ihmisten kanssa niin voisiko omassa reagoinissa olla vikaa. Niin sitten haukut minua "epäsensisitiiviseksi, joka on leimannut sinunlaisesi tyhmiksi ja yliherkiksi, koska olen itse muita tallaava lehmä." Itse en pystyisi "edes" anonyymina kommentoimaan kenellekään vastaavaa mutta itseltäni taitaakin tosiaan puuttua se sinun peräänkuuluttamaasi herkkyys, joka näköjään oikeuttaa moiseen.

Olen monesti huomannut, että ihmiset, jotka jakuvasti korostavat omaa herkkyyttään vellovat lähinnä omissa tunnetiloissaan miettien, että kukakohan tällä kertaa on sanonut pahasti, käyttämättä hetkeäkään siihen, että miettisivät miten kenties itse käyttäytyvät muita kohtaan. Olisikohan sinulla kenties samasta kyse, hieman vaikuttaa siltä.

Et edes ymmärrä, mikä on ongelmani, niin että olet minun silmissäni nolo, kun et ymmärrä, luettuani tekstini. Jokainen, jolla ei ole helppoa näissä ymmärtää kyllä, mutta sinä et. Niin miksi kuvittelet ymäärtäväsi ja vielä auttavasi missään nolo ihminen?

ap

Se ominaisuus oli raivoominen ja ärsytysherkkyys. Näistä äiti varotti. Ohjasi toimimaan paremmin. Et osannut. Ystävä jätti (35 v sitten).

Sen jälkeen ei myöskään ole onnistunut yhdenkään ihmisen kanssa.

Ei se sattuma ole. Ystävyyssuhteet ei voi toimia vain yksipuolisina mimä minä ihmisen kanssa

;)

Ystävyys ei mene niin, että tapaat ihmisen ja alat kehittämään hänestä sulle sopivaa ystävää!!!

Se menee niin, että olet oma itsesi, toinen on oma itsensä ja kemia välillänne on toisianne tukevaa ja hyvää tekevää. Ihan luonnostaan, ilman että ketään pitäisi muokata ja kritisoimalla muuttaa mihinkään suuntaan.

Hyvä ystävä on harvinainen ja erittäin arvokas! <3

Tuttavia, kavereita on yleensä paljon enemmän kuin hyviä ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pidä ystävinä henkilöitä, joille minun pitäisi jatkuvasti olla kommentoimassa loukkaavasta käytöksestä. Jos taas loukkaamista tapahtuu  harvoin niin voin miettiä, että olenko kenties itse ymmärtänyt jotakin väärin, vai onko ystävälle oikeasti ollut tarkoitus loukata.

Jos koen että ystävä tahallaan loukkaa, niin tuskin pitäisin tätä enää ystävänä. Tahattomasti jokainen loukkaa joskus, en koe tarpeelliseksi, että tällaisiä pitäisi tuoda esiin, kuin korkeintaan mainita, että olipa hölmösti sanottu/tehty. Luotan kuitenkin siihen, että läheisieni ei ole tahallaan tekemisillään tai sanoillaan tarkoitus loukata.

Jos taas on kyse uudesta tuttavuudesta niin ennemminkin punnitsisin, että onko tämä henkilö, jonka kanssa haluan viettää aikaa tai olisko meistä ystäviksi.

Pisti silmään tuo jatkuva äidistä puhuminen, oletko todella nuori, vai miksi tuot äitiäsi jatkuvasti esiin?

Ja jos taas jatkuvasti pitäisi monien ihmisten kanssa olla miettimimässä, että voiko loukkauksista sanoa muille. Niin silloin ehkä miettisin, etä onko siinä omassa reaktiossani jotakin pielessä. Olenko kenties ymmärtänyt tilanteet väärin ja otanko itseeni turhan helposti. Mielestäni aika hyvä "mittari" on se, jos jatkuvasti kokee loukkauksia monien eri ihmisten kanssa tai, jos ongelma on vain yhden ihmisen kanssa.

Aivan älytöntä lähteä siitä, että itsessä on jotakin vikaa, mutta niinhän sinunlaisesi epäsensitiiviset ihmiset mieluummin haluavat muiden ajattelevan, kuin itse sopeutua muihin. Ihmisiä toden totta on erilaisia, mutta sinunlaisesi koittavat opettaa, että vain herkissä on jotain vikaa. Jolloin herkkä ei enää edes yritä etsiä herkkyyttä ymmärtävää seuraa, koska sinunlaisesi ovat leimanneet meidät tyhmiksi, yliherkiksi mimosoiksi. Vaikka itse olet ympäriinsä muita tallaava lehmä.

ap

Ihanaa. Sinä olet diis sensitiivinen ihminen eli et hae muista vikaa vaan koirat Sopeutua niihin.

Juuri sillä tavalla elämäsi alkaa sujua paremmin ja sinulla on hyvä mieli

Olen pahoillani tai valitettavasti en pääse viestit. . Saa minun sapen kiehumaan. On vain nopea ja lipevä keino päästä hankalasta tilanteesta yli. Ei mene mulle läpi ja saa aikaan vaan vihantunteen. Kyllä siinä ystävyys jää kehittymättä kun vastaukset ovat tälläaisia.

Nykyisin aikuisiällä jätän sellaiset ystävyydet omaan arvoonsa, joissa pyritään loukkaamaan. En loukkaannu mistä tahansa, mutta esim. Jos mulle selkeästi valehdellaan, tehdään ohareita, jatkuvasti lauotaan "henkilökohtaisia totuuksia" ja vittuillaan, niin minusta kyse ei enää ole ystävyydestä enkä halua sellaista ihmistä elämääni. Ehkäpä siksi mulla on vain muutamia harvoja mutta aivan ihania ystäviä.

Jos taas mietit miten tulisit mahdollisimman hyvin toimeen sellaisen vähän vaikean ihmisen kanssa, jonka koet loukkaavan sinua ja josta muutenkin mielestäsi löytyy kritisoitavaa, niin pari neuvoa:

- Olkaa tekemisissä tarpeeksi harvoin, silloin toisen huonoja puolia kestää paremmin.

- Pidä keskustelu tarpeeksi pinnallisena ja turvallisissa aiheissa. Jos keskustelu meinaa kääntyä sua loukkaaviin aiheisiin, yritä hienovaraisesti vaihtaa puheenaihetta. Jos tuttavasi pölpöttää edelleen sinua loukkaavasti, niin vastaa vain lyhyesti hymähtämällä tms. Jos vielä jatkuu, lähde pois tilanteesta vaikka jonkun tekosyyn varjolla.

- Kerro omista asioista vain vähän ihmiselle, jonka koet herkästi loukkaavan itseäsi. Kerro vain asioista, joista ei ole väliksi, vaikka niitä riepoteltaisiin.

- Ihmiset yleensä tykkää puhua itsestään, etenkin vaikeat ja piikikkäät ihmiset. Keskity enimmäkseen puhumaan tämän vaikean tyypin asioista ja ole tuomitsematta hänen asioitaan, mitä tahansa kertookin. On tosi tärkeää olla tuomitsematta näitä vaikeita tyyppejä, jotta kanssakäyminen sujuisi.

- Jos ei ole pakko olla tekemisissä, niin yritä löytää parempaa seuraa.

Eikai ap vaan ole ammattiloukkaantuja?

Minä en valehtele ystävälle. Olen ennemmin liian lapsellinen ja kerron ehkä liikaa asioita, mistä toinen voi helposti loukkaantua. Henkilökohtaisten asioiden kertominen toiselle vaatii todella pitkän ja luottamuksellisen ystävyyden. Kaikille niitä ei hölistä.

Vierailija kirjoitti:

Se ominaisuus oli raivoominen ja ärsytysherkkyys. Näistä äiti varotti. Ohjasi toimimaan paremmin. Et osannut. Ystävä jätti (35 v sitten).

Sen jälkeen ei myöskään ole onnistunut yhdenkään ihmisen kanssa.

Ei se sattuma ole. Ystävyyssuhteet ei voi toimia vain yksipuolisina mimä minä ihmisen kanssa

Minusta ystävyydessä pitää voida sanoa se, miltä tuntuu. En arvosta sellaista ystävyyttä korkeallekaan, jossa toinen ei tätä kerro ja jossa itse en voi sitä sanoa. Mutta sinunlaisesi ihmiset eivät edes halua tietää sitä, miltä ystävästä tuntuu, jos se sattuisi sohaisemaan omaa pikku egoanne. Varmaan meillä jokaisella on egoon tms. liittyviä kipupisteitä, mutta sinunlaisesi pitävät omiaan kaikkien muiden kipukohtia merkityksellisempinä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani tai valitettavasti en pääse viestit. . Saa minun sapen kiehumaan. On vain nopea ja lipevä keino päästä hankalasta tilanteesta yli. Ei mene mulle läpi ja saa aikaan vaan vihantunteen. Kyllä siinä ystävyys jää kehittymättä kun vastaukset ovat tälläaisia.

Ei kai se automaattisesti sitä tarkoita, ettei sinusta välitetä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä40500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pidä ystävinä henkilöitä, joille minun pitäisi jatkuvasti olla kommentoimassa loukkaavasta käytöksestä. Jos taas loukkaamista tapahtuu  harvoin niin voin miettiä, että olenko kenties itse ymmärtänyt jotakin väärin, vai onko ystävälle oikeasti ollut tarkoitus loukata.

Jos koen että ystävä tahallaan loukkaa, niin tuskin pitäisin tätä enää ystävänä. Tahattomasti jokainen loukkaa joskus, en koe tarpeelliseksi, että tällaisiä pitäisi tuoda esiin, kuin korkeintaan mainita, että olipa hölmösti sanottu/tehty. Luotan kuitenkin siihen, että läheisieni ei ole tahallaan tekemisillään tai sanoillaan tarkoitus loukata.

Jos taas on kyse uudesta tuttavuudesta niin ennemminkin punnitsisin, että onko tämä henkilö, jonka kanssa haluan viettää aikaa tai olisko meistä ystäviksi.

Pisti silmään tuo jatkuva äidistä puhuminen, oletko todella nuori, vai miksi tuot äitiäsi jatkuvasti esiin?

Ja jos taas jatkuvasti pitäisi monien ihmisten kanssa olla miettimimässä, että voiko loukkauksista sanoa muille. Niin silloin ehkä miettisin, etä onko siinä omassa reaktiossani jotakin pielessä. Olenko kenties ymmärtänyt tilanteet väärin ja otanko itseeni turhan helposti. Mielestäni aika hyvä "mittari" on se, jos jatkuvasti kokee loukkauksia monien eri ihmisten kanssa tai, jos ongelma on vain yhden ihmisen kanssa.

Aivan älytöntä lähteä siitä, että itsessä on jotakin vikaa, mutta niinhän sinunlaisesi epäsensitiiviset ihmiset mieluummin haluavat muiden ajattelevan, kuin itse sopeutua muihin. Ihmisiä toden totta on erilaisia, mutta sinunlaisesi koittavat opettaa, että vain herkissä on jotain vikaa. Jolloin herkkä ei enää edes yritä etsiä herkkyyttä ymmärtävää seuraa, koska sinunlaisesi ovat leimanneet meidät tyhmiksi, yliherkiksi mimosoiksi. Vaikka itse olet ympäriinsä muita tallaava lehmä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pidä ystävinä henkilöitä, joille minun pitäisi jatkuvasti olla kommentoimassa loukkaavasta käytöksestä. Jos taas loukkaamista tapahtuu  harvoin niin voin miettiä, että olenko kenties itse ymmärtänyt jotakin väärin, vai onko ystävälle oikeasti ollut tarkoitus loukata.

Jos koen että ystävä tahallaan loukkaa, niin tuskin pitäisin tätä enää ystävänä. Tahattomasti jokainen loukkaa joskus, en koe tarpeelliseksi, että tällaisiä pitäisi tuoda esiin, kuin korkeintaan mainita, että olipa hölmösti sanottu/tehty. Luotan kuitenkin siihen, että läheisieni ei ole tahallaan tekemisillään tai sanoillaan tarkoitus loukata.

Jos taas on kyse uudesta tuttavuudesta niin ennemminkin punnitsisin, että onko tämä henkilö, jonka kanssa haluan viettää aikaa tai olisko meistä ystäviksi.

Pisti silmään tuo jatkuva äidistä puhuminen, oletko todella nuori, vai miksi tuot äitiäsi jatkuvasti esiin?

Ja jos taas jatkuvasti pitäisi monien ihmisten kanssa olla miettimimässä, että voiko loukkauksista sanoa muille. Niin silloin ehkä miettisin, etä onko siinä omassa reaktiossani jotakin pielessä. Olenko kenties ymmärtänyt tilanteet väärin ja otanko itseeni turhan helposti. Mielestäni aika hyvä "mittari" on se, jos jatkuvasti kokee loukkauksia monien eri ihmisten kanssa tai, jos ongelma on vain yhden ihmisen kanssa.

Aivan älytöntä lähteä siitä, että itsessä on jotakin vikaa, mutta niinhän sinunlaisesi epäsensitiiviset ihmiset mieluummin haluavat muiden ajattelevan, kuin itse sopeutua muihin. Ihmisiä toden totta on erilaisia, mutta sinunlaisesi koittavat opettaa, että vain herkissä on jotain vikaa. Jolloin herkkä ei enää edes yritä etsiä herkkyyttä ymmärtävää seuraa, koska sinunlaisesi ovat leimanneet meidät tyhmiksi, yliherkiksi mimosoiksi. Vaikka itse olet ympäriinsä muita tallaava lehmä.

ap

En tiedä oletko tosissaan ap mutta jos olet, niin eiköhän kommenttisi viimeistään osoittanut, että vika taitaa olla suurimmaksi osaksi, tai peräti kokonaan sinussa. Jätin kommentin, jossa mm. kommentoin että kannattaako loukkaavia ihmisiä pitää läheisinä ja voiko kyse olla myös siitä, että itse olet tulkinnut jotakin väärin. Toisessa viestissä kommentoin lisäksi, että kannattaa myös miettiä, että jos näitä loukkaamisen tunteita tulee jatkuvasti eri ihmisten kanssa niin voisiko omassa reagoinissa olla vikaa. Niin sitten haukut minua "epäsensisitiiviseksi, joka on leimannut sinunlaisesi tyhmiksi ja yliherkiksi, koska olen itse muita tallaava lehmä." Itse en pystyisi "edes" anonyymina kommentoimaan kenellekään vastaavaa mutta itseltäni taitaakin tosiaan puuttua se sinun peräänkuuluttamaasi herkkyys, joka näköjään oikeuttaa moiseen.

Olen monesti huomannut, että ihmiset, jotka jakuvasti korostavat omaa herkkyyttään vellovat lähinnä omissa tunnetiloissaan miettien, että kukakohan tällä kertaa on sanonut pahasti, käyttämättä hetkeäkään siihen, että miettisivät miten kenties itse käyttäytyvät muita kohtaan. Olisikohan sinulla kenties samasta kyse, hieman vaikuttaa siltä.

Et edes ymmärrä, mikä on ongelmani, niin että olet minun silmissäni nolo, kun et ymmärrä, luettuani tekstini. Jokainen, jolla ei ole helppoa näissä ymmärtää kyllä, mutta sinä et. Niin miksi kuvittelet ymäärtäväsi ja vielä auttavasi missään nolo ihminen?

ap

"Epäsensitiivinen, nolo ja lehmä" Tuliko mieleen, että joku voisi noista loukkaantua? Ei tietenkään, koska sinä olet herkkä ja loukkaantumiset pyörivät sinun ympärilläsi, itse saat kommentoida mitä vain. Ps. Hankala luonne on eri asia kuin herkkyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä40500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pidä ystävinä henkilöitä, joille minun pitäisi jatkuvasti olla kommentoimassa loukkaavasta käytöksestä. Jos taas loukkaamista tapahtuu  harvoin niin voin miettiä, että olenko kenties itse ymmärtänyt jotakin väärin, vai onko ystävälle oikeasti ollut tarkoitus loukata.

Jos koen että ystävä tahallaan loukkaa, niin tuskin pitäisin tätä enää ystävänä. Tahattomasti jokainen loukkaa joskus, en koe tarpeelliseksi, että tällaisiä pitäisi tuoda esiin, kuin korkeintaan mainita, että olipa hölmösti sanottu/tehty. Luotan kuitenkin siihen, että läheisieni ei ole tahallaan tekemisillään tai sanoillaan tarkoitus loukata.

Jos taas on kyse uudesta tuttavuudesta niin ennemminkin punnitsisin, että onko tämä henkilö, jonka kanssa haluan viettää aikaa tai olisko meistä ystäviksi.

Pisti silmään tuo jatkuva äidistä puhuminen, oletko todella nuori, vai miksi tuot äitiäsi jatkuvasti esiin?

Ja jos taas jatkuvasti pitäisi monien ihmisten kanssa olla miettimimässä, että voiko loukkauksista sanoa muille. Niin silloin ehkä miettisin, etä onko siinä omassa reaktiossani jotakin pielessä. Olenko kenties ymmärtänyt tilanteet väärin ja otanko itseeni turhan helposti. Mielestäni aika hyvä "mittari" on se, jos jatkuvasti kokee loukkauksia monien eri ihmisten kanssa tai, jos ongelma on vain yhden ihmisen kanssa.

Aivan älytöntä lähteä siitä, että itsessä on jotakin vikaa, mutta niinhän sinunlaisesi epäsensitiiviset ihmiset mieluummin haluavat muiden ajattelevan, kuin itse sopeutua muihin. Ihmisiä toden totta on erilaisia, mutta sinunlaisesi koittavat opettaa, että vain herkissä on jotain vikaa. Jolloin herkkä ei enää edes yritä etsiä herkkyyttä ymmärtävää seuraa, koska sinunlaisesi ovat leimanneet meidät tyhmiksi, yliherkiksi mimosoiksi. Vaikka itse olet ympäriinsä muita tallaava lehmä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pidä ystävinä henkilöitä, joille minun pitäisi jatkuvasti olla kommentoimassa loukkaavasta käytöksestä. Jos taas loukkaamista tapahtuu  harvoin niin voin miettiä, että olenko kenties itse ymmärtänyt jotakin väärin, vai onko ystävälle oikeasti ollut tarkoitus loukata.

Jos koen että ystävä tahallaan loukkaa, niin tuskin pitäisin tätä enää ystävänä. Tahattomasti jokainen loukkaa joskus, en koe tarpeelliseksi, että tällaisiä pitäisi tuoda esiin, kuin korkeintaan mainita, että olipa hölmösti sanottu/tehty. Luotan kuitenkin siihen, että läheisieni ei ole tahallaan tekemisillään tai sanoillaan tarkoitus loukata.

Jos taas on kyse uudesta tuttavuudesta niin ennemminkin punnitsisin, että onko tämä henkilö, jonka kanssa haluan viettää aikaa tai olisko meistä ystäviksi.

Pisti silmään tuo jatkuva äidistä puhuminen, oletko todella nuori, vai miksi tuot äitiäsi jatkuvasti esiin?

Ja jos taas jatkuvasti pitäisi monien ihmisten kanssa olla miettimimässä, että voiko loukkauksista sanoa muille. Niin silloin ehkä miettisin, etä onko siinä omassa reaktiossani jotakin pielessä. Olenko kenties ymmärtänyt tilanteet väärin ja otanko itseeni turhan helposti. Mielestäni aika hyvä "mittari" on se, jos jatkuvasti kokee loukkauksia monien eri ihmisten kanssa tai, jos ongelma on vain yhden ihmisen kanssa.

Aivan älytöntä lähteä siitä, että itsessä on jotakin vikaa, mutta niinhän sinunlaisesi epäsensitiiviset ihmiset mieluummin haluavat muiden ajattelevan, kuin itse sopeutua muihin. Ihmisiä toden totta on erilaisia, mutta sinunlaisesi koittavat opettaa, että vain herkissä on jotain vikaa. Jolloin herkkä ei enää edes yritä etsiä herkkyyttä ymmärtävää seuraa, koska sinunlaisesi ovat leimanneet meidät tyhmiksi, yliherkiksi mimosoiksi. Vaikka itse olet ympäriinsä muita tallaava lehmä.

ap

En tiedä oletko tosissaan ap mutta jos olet, niin eiköhän kommenttisi viimeistään osoittanut, että vika taitaa olla suurimmaksi osaksi, tai peräti kokonaan sinussa. Jätin kommentin, jossa mm. kommentoin että kannattaako loukkaavia ihmisiä pitää läheisinä ja voiko kyse olla myös siitä, että itse olet tulkinnut jotakin väärin. Toisessa viestissä kommentoin lisäksi, että kannattaa myös miettiä, että jos näitä loukkaamisen tunteita tulee jatkuvasti eri ihmisten kanssa niin voisiko omassa reagoinissa olla vikaa. Niin sitten haukut minua "epäsensisitiiviseksi, joka on leimannut sinunlaisesi tyhmiksi ja yliherkiksi, koska olen itse muita tallaava lehmä." Itse en pystyisi "edes" anonyymina kommentoimaan kenellekään vastaavaa mutta itseltäni taitaakin tosiaan puuttua se sinun peräänkuuluttamaasi herkkyys, joka näköjään oikeuttaa moiseen.

Olen monesti huomannut, että ihmiset, jotka jakuvasti korostavat omaa herkkyyttään vellovat lähinnä omissa tunnetiloissaan miettien, että kukakohan tällä kertaa on sanonut pahasti, käyttämättä hetkeäkään siihen, että miettisivät miten kenties itse käyttäytyvät muita kohtaan. Olisikohan sinulla kenties samasta kyse, hieman vaikuttaa siltä.

Et edes ymmärrä, mikä on ongelmani, niin että olet minun silmissäni nolo, kun et ymmärrä, luettuani tekstini. Jokainen, jolla ei ole helppoa näissä ymmärtää kyllä, mutta sinä et. Niin miksi kuvittelet ymäärtäväsi ja vielä auttavasi missään nolo ihminen?

ap

"Epäsensitiivinen, nolo ja lehmä" Tuliko mieleen, että joku voisi noista loukkaantua? Ei tietenkään, koska sinä olet herkkä ja loukkaantumiset pyörivät sinun ympärilläsi, itse saat kommentoida mitä vain. Ps. Hankala luonne on eri asia kuin herkkyys.

No joku ehkä voisi, mutta katsoin ihmistuntemuksellani, että sinä et.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä40500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pidä ystävinä henkilöitä, joille minun pitäisi jatkuvasti olla kommentoimassa loukkaavasta käytöksestä. Jos taas loukkaamista tapahtuu  harvoin niin voin miettiä, että olenko kenties itse ymmärtänyt jotakin väärin, vai onko ystävälle oikeasti ollut tarkoitus loukata.

Jos koen että ystävä tahallaan loukkaa, niin tuskin pitäisin tätä enää ystävänä. Tahattomasti jokainen loukkaa joskus, en koe tarpeelliseksi, että tällaisiä pitäisi tuoda esiin, kuin korkeintaan mainita, että olipa hölmösti sanottu/tehty. Luotan kuitenkin siihen, että läheisieni ei ole tahallaan tekemisillään tai sanoillaan tarkoitus loukata.

Jos taas on kyse uudesta tuttavuudesta niin ennemminkin punnitsisin, että onko tämä henkilö, jonka kanssa haluan viettää aikaa tai olisko meistä ystäviksi.

Pisti silmään tuo jatkuva äidistä puhuminen, oletko todella nuori, vai miksi tuot äitiäsi jatkuvasti esiin?

Ja jos taas jatkuvasti pitäisi monien ihmisten kanssa olla miettimimässä, että voiko loukkauksista sanoa muille. Niin silloin ehkä miettisin, etä onko siinä omassa reaktiossani jotakin pielessä. Olenko kenties ymmärtänyt tilanteet väärin ja otanko itseeni turhan helposti. Mielestäni aika hyvä "mittari" on se, jos jatkuvasti kokee loukkauksia monien eri ihmisten kanssa tai, jos ongelma on vain yhden ihmisen kanssa.

Aivan älytöntä lähteä siitä, että itsessä on jotakin vikaa, mutta niinhän sinunlaisesi epäsensitiiviset ihmiset mieluummin haluavat muiden ajattelevan, kuin itse sopeutua muihin. Ihmisiä toden totta on erilaisia, mutta sinunlaisesi koittavat opettaa, että vain herkissä on jotain vikaa. Jolloin herkkä ei enää edes yritä etsiä herkkyyttä ymmärtävää seuraa, koska sinunlaisesi ovat leimanneet meidät tyhmiksi, yliherkiksi mimosoiksi. Vaikka itse olet ympäriinsä muita tallaava lehmä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pidä ystävinä henkilöitä, joille minun pitäisi jatkuvasti olla kommentoimassa loukkaavasta käytöksestä. Jos taas loukkaamista tapahtuu  harvoin niin voin miettiä, että olenko kenties itse ymmärtänyt jotakin väärin, vai onko ystävälle oikeasti ollut tarkoitus loukata.

Jos koen että ystävä tahallaan loukkaa, niin tuskin pitäisin tätä enää ystävänä. Tahattomasti jokainen loukkaa joskus, en koe tarpeelliseksi, että tällaisiä pitäisi tuoda esiin, kuin korkeintaan mainita, että olipa hölmösti sanottu/tehty. Luotan kuitenkin siihen, että läheisieni ei ole tahallaan tekemisillään tai sanoillaan tarkoitus loukata.

Jos taas on kyse uudesta tuttavuudesta niin ennemminkin punnitsisin, että onko tämä henkilö, jonka kanssa haluan viettää aikaa tai olisko meistä ystäviksi.

Pisti silmään tuo jatkuva äidistä puhuminen, oletko todella nuori, vai miksi tuot äitiäsi jatkuvasti esiin?

Ja jos taas jatkuvasti pitäisi monien ihmisten kanssa olla miettimimässä, että voiko loukkauksista sanoa muille. Niin silloin ehkä miettisin, etä onko siinä omassa reaktiossani jotakin pielessä. Olenko kenties ymmärtänyt tilanteet väärin ja otanko itseeni turhan helposti. Mielestäni aika hyvä "mittari" on se, jos jatkuvasti kokee loukkauksia monien eri ihmisten kanssa tai, jos ongelma on vain yhden ihmisen kanssa.

Aivan älytöntä lähteä siitä, että itsessä on jotakin vikaa, mutta niinhän sinunlaisesi epäsensitiiviset ihmiset mieluummin haluavat muiden ajattelevan, kuin itse sopeutua muihin. Ihmisiä toden totta on erilaisia, mutta sinunlaisesi koittavat opettaa, että vain herkissä on jotain vikaa. Jolloin herkkä ei enää edes yritä etsiä herkkyyttä ymmärtävää seuraa, koska sinunlaisesi ovat leimanneet meidät tyhmiksi, yliherkiksi mimosoiksi. Vaikka itse olet ympäriinsä muita tallaava lehmä.

ap

En tiedä oletko tosissaan ap mutta jos olet, niin eiköhän kommenttisi viimeistään osoittanut, että vika taitaa olla suurimmaksi osaksi, tai peräti kokonaan sinussa. Jätin kommentin, jossa mm. kommentoin että kannattaako loukkaavia ihmisiä pitää läheisinä ja voiko kyse olla myös siitä, että itse olet tulkinnut jotakin väärin. Toisessa viestissä kommentoin lisäksi, että kannattaa myös miettiä, että jos näitä loukkaamisen tunteita tulee jatkuvasti eri ihmisten kanssa niin voisiko omassa reagoinissa olla vikaa. Niin sitten haukut minua "epäsensisitiiviseksi, joka on leimannut sinunlaisesi tyhmiksi ja yliherkiksi, koska olen itse muita tallaava lehmä." Itse en pystyisi "edes" anonyymina kommentoimaan kenellekään vastaavaa mutta itseltäni taitaakin tosiaan puuttua se sinun peräänkuuluttamaasi herkkyys, joka näköjään oikeuttaa moiseen.

Olen monesti huomannut, että ihmiset, jotka jakuvasti korostavat omaa herkkyyttään vellovat lähinnä omissa tunnetiloissaan miettien, että kukakohan tällä kertaa on sanonut pahasti, käyttämättä hetkeäkään siihen, että miettisivät miten kenties itse käyttäytyvät muita kohtaan. Olisikohan sinulla kenties samasta kyse, hieman vaikuttaa siltä.

Et edes ymmärrä, mikä on ongelmani, niin että olet minun silmissäni nolo, kun et ymmärrä, luettuani tekstini. Jokainen, jolla ei ole helppoa näissä ymmärtää kyllä, mutta sinä et. Niin miksi kuvittelet ymäärtäväsi ja vielä auttavasi missään nolo ihminen?

ap

"Epäsensitiivinen, nolo ja lehmä" Tuliko mieleen, että joku voisi noista loukkaantua? Ei tietenkään, koska sinä olet herkkä ja loukkaantumiset pyörivät sinun ympärilläsi, itse saat kommentoida mitä vain. Ps. Hankala luonne on eri asia kuin herkkyys.

No joku ehkä voisi, mutta katsoin ihmistuntemuksellani, että sinä et.

ap

Ihmistuntemuksessasi  taitaa olla hiemaan puutteita, jos koet oikeudeksesi haukkua täällä anonyymisti muita herkkyytesi varjolla. Ei ihme ettet pärjää muiden kanssa.