Miksi ette lähde huonoista suhteistanne?

Koska naiset on luusereita

Lähdin väkivaltaisesta suhteesta vasta kuuden vuoden jälkeen, kun meillä oli pieni lapsi. Olin taloudellisesti miehestä riippuvainen, en tiennyt tukiasioista mitään, ja perheeni hylkäsi minut koska ero on häpeä. Lopulta sain otettua selvää sossun toiminnasta, nyt minua ei enää kukaan lyö, mutta ei kyllä yhtään kukaan minulle soitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä kuuntelin 2 vuotta kun seinänaapurin nuorta naista säännöllisesti pahoinpideltiin (ei lapsia mukana kuvioissa). Huuti siellä välillä apua (mies esim. kuristi ja ihan oikeasti hakkasi). Alussa kyllä ahdisti, mutta siihenkin turtui. Tuli sellainen fiilis että "sitä saa mitä tilaa". Pari kertaa toiset naapurit soittivat poliisit, mutta sitten nekin luopui leikistä. 2 vuotta sitä tosiaan jatkui, ennekuin nainen lopulta lähti. Pahoinpitelyt liittyivät alkoholinkäyttöön, joten ei voinut olla yllätys naiselle että taas nyrkkiä tulee. Jäi silti sinne aina odottamaan, että milloinkohan humala-aste saavuttaa kriittisen pisteen ja alkaa taas nyrkki heilua. Ihan kauheasti en siis voinut sympatisoida naikkosta, kun hänellä ei jaloissa mitään vikaa ollut ja ulko-ovea ei pitäisi olla niin kovin vaikea löytää.

Minne nainen olisi mennyt? Olen viestin 2 kirjoittaja. Kuten varmaan jotkut osasi rivien välistä lukea, perheeni ei ole Suomessa. Minulla ei ole täällä ketään, ystävät asuvat kymmenien kilometrien päässä eikä minulla ole autoa. Ei siis pahemmin ollut minne mennä. Hotelliin ei ole kaikilla varaa. Vai olisitko tarjoutunut ottamaan naapurin naisen luoksesi yöksi?

Koska siinä suhteessa on vastapainona jotain nin hyvää, että jos lähtee, luopuu paljosta hyvästä.

Kai nyt kaikki lähtee, jos suhde onnsataprosenttisesti huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kuuntelin 2 vuotta kun seinänaapurin nuorta naista säännöllisesti pahoinpideltiin (ei lapsia mukana kuvioissa). Huuti siellä välillä apua (mies esim. kuristi ja ihan oikeasti hakkasi). Alussa kyllä ahdisti, mutta siihenkin turtui. Tuli sellainen fiilis että "sitä saa mitä tilaa". Pari kertaa toiset naapurit soittivat poliisit, mutta sitten nekin luopui leikistä. 2 vuotta sitä tosiaan jatkui, ennekuin nainen lopulta lähti. Pahoinpitelyt liittyivät alkoholinkäyttöön, joten ei voinut olla yllätys naiselle että taas nyrkkiä tulee. Jäi silti sinne aina odottamaan, että milloinkohan humala-aste saavuttaa kriittisen pisteen ja alkaa taas nyrkki heilua. Ihan kauheasti en siis voinut sympatisoida naikkosta, kun hänellä ei jaloissa mitään vikaa ollut ja ulko-ovea ei pitäisi olla niin kovin vaikea löytää.

Minne nainen olisi mennyt? Olen viestin 2 kirjoittaja. Kuten varmaan jotkut osasi rivien välistä lukea, perheeni ei ole Suomessa. Minulla ei ole täällä ketään, ystävät asuvat kymmenien kilometrien päässä eikä minulla ole autoa. Ei siis pahemmin ollut minne mennä. Hotelliin ei ole kaikilla varaa. Vai olisitko tarjoutunut ottamaan naapurin naisen luoksesi yöksi?

Siis ihan oikeastiko olet sitä mieltä, että kotona pahoinpideltävänä on parasta olla jos ei ole muuta paikkaa? Kevät/kesä/syksy menisin vaikka puistoon, metsään, kauppoihin, kirjastoon, kirkkoon. Talvellakin pyörisi vaikka rautatieasemalla, linja-autoasemalla MISSÄ TAHAANSA toisten talojen rappukäytävissä jne. Vaikka sillan alla. Itse lähtisin ennemmin taivasalle, ennekuin ottaisin nyrkkiä naamaan. Eikä siellä taivasalla tarvitsisi olla loputtomiin, jotta saisi asiansa kuntoon tai löytäisi väliaikaisen ratkaisun. Näitä tekosyitä omalla uusavuttomuudelleen/tyhmyydelleen tuntuu löytyvän loputtomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kuuntelin 2 vuotta kun seinänaapurin nuorta naista säännöllisesti pahoinpideltiin (ei lapsia mukana kuvioissa). Huuti siellä välillä apua (mies esim. kuristi ja ihan oikeasti hakkasi). Alussa kyllä ahdisti, mutta siihenkin turtui. Tuli sellainen fiilis että "sitä saa mitä tilaa". Pari kertaa toiset naapurit soittivat poliisit, mutta sitten nekin luopui leikistä. 2 vuotta sitä tosiaan jatkui, ennekuin nainen lopulta lähti. Pahoinpitelyt liittyivät alkoholinkäyttöön, joten ei voinut olla yllätys naiselle että taas nyrkkiä tulee. Jäi silti sinne aina odottamaan, että milloinkohan humala-aste saavuttaa kriittisen pisteen ja alkaa taas nyrkki heilua. Ihan kauheasti en siis voinut sympatisoida naikkosta, kun hänellä ei jaloissa mitään vikaa ollut ja ulko-ovea ei pitäisi olla niin kovin vaikea löytää.

Minne nainen olisi mennyt? Olen viestin 2 kirjoittaja. Kuten varmaan jotkut osasi rivien välistä lukea, perheeni ei ole Suomessa. Minulla ei ole täällä ketään, ystävät asuvat kymmenien kilometrien päässä eikä minulla ole autoa. Ei siis pahemmin ollut minne mennä. Hotelliin ei ole kaikilla varaa. Vai olisitko tarjoutunut ottamaan naapurin naisen luoksesi yöksi?

Kolmonen ei puhunut sinusta vaan toisesta tapauksesta. Miten viestistäsi muka olisi voinut rivien välistä lukea että perheesi ei ollut Suomessa? Mutta täydet sympatiat sinulle vaikeesta tilanteesta päästyäsi. Kauheaan loukkoon jäit!

Ja henkinen väkivalta ja uhkailu voi myös olla syynä tai juuri se, ettei pahoinpidellyllä ole ketään tuttuja muutenkaan. Voi olla itselläänkin pahaa päihdeongelmaa tai mielenterveysongelmaa. Kova manipulaattori voinut myös luoda illuusion siitä että olisi rakkauttakin. Ja tulholmasyndroomakin muodostuu helposti pahoinpitelijä-vallankäyttäjää kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kuuntelin 2 vuotta kun seinänaapurin nuorta naista säännöllisesti pahoinpideltiin (ei lapsia mukana kuvioissa). Huuti siellä välillä apua (mies esim. kuristi ja ihan oikeasti hakkasi). Alussa kyllä ahdisti, mutta siihenkin turtui. Tuli sellainen fiilis että "sitä saa mitä tilaa". Pari kertaa toiset naapurit soittivat poliisit, mutta sitten nekin luopui leikistä. 2 vuotta sitä tosiaan jatkui, ennekuin nainen lopulta lähti. Pahoinpitelyt liittyivät alkoholinkäyttöön, joten ei voinut olla yllätys naiselle että taas nyrkkiä tulee. Jäi silti sinne aina odottamaan, että milloinkohan humala-aste saavuttaa kriittisen pisteen ja alkaa taas nyrkki heilua. Ihan kauheasti en siis voinut sympatisoida naikkosta, kun hänellä ei jaloissa mitään vikaa ollut ja ulko-ovea ei pitäisi olla niin kovin vaikea löytää.

Minne nainen olisi mennyt? Olen viestin 2 kirjoittaja. Kuten varmaan jotkut osasi rivien välistä lukea, perheeni ei ole Suomessa. Minulla ei ole täällä ketään, ystävät asuvat kymmenien kilometrien päässä eikä Lainaaminulla ole autoa. Ei siis pahemmin ollut minne mennä. Hotelliin ei ole kaikilla varaa. Vai olisitko tarjoutunut ottamaan naapurin naisen luoksesi yöksi?

Kolmonen ei puhunut sinusta vaan toisesta tapauksesta. Miten viestistäsi muka olisi voinut rivien välistä lukea että perheesi ei ollut Suomessa? Mutta täydet sympatiat sinulle vaikeesta tilanteesta päästyäsi. Kauheaan loukkoon jäit!

Kiitos. Tarkoitin sitä, kun yleensä Suomessa en ole kovin paljoa ymmärrystä saanut tuolla "perhe hylkää"-asialla. Oman kokemukseni mainitsin siksi, että myöskään tämän naapurin tilanteessa ei ulkopuoliset voi tietää onko hänelläkään ketään. Sillan alla ei ole turvallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kuuntelin 2 vuotta kun seinänaapurin nuorta naista säännöllisesti pahoinpideltiin (ei lapsia mukana kuvioissa). Huuti siellä välillä apua (mies esim. kuristi ja ihan oikeasti hakkasi). Alussa kyllä ahdisti, mutta siihenkin turtui. Tuli sellainen fiilis että "sitä saa mitä tilaa". Pari kertaa toiset naapurit soittivat poliisit, mutta sitten nekin luopui leikistä. 2 vuotta sitä tosiaan jatkui, ennekuin nainen lopulta lähti. Pahoinpitelyt liittyivät alkoholinkäyttöön, joten ei voinut olla yllätys naiselle että taas nyrkkiä tulee. Jäi silti sinne aina odottamaan, että milloinkohan humala-aste saavuttaa kriittisen pisteen ja alkaa taas nyrkki heilua. Ihan kauheasti en siis voinut sympatisoida naikkosta, kun hänellä ei jaloissa mitään vikaa ollut ja ulko-ovea ei pitäisi olla niin kovin vaikea löytää.

Minne nainen olisi mennyt? Olen viestin 2 kirjoittaja. Kuten varmaan jotkut osasi rivien välistä lukea, perheeni ei ole Suomessa. Minulla ei ole täällä ketään, ystävät asuvat kymmenien kilometrien päässä eikä Lainaaminulla ole autoa. Ei siis pahemmin ollut minne mennä. Hotelliin ei ole kaikilla varaa. Vai olisitko tarjoutunut ottamaan naapurin naisen luoksesi yöksi?

Kolmonen ei puhunut sinusta vaan toisesta tapauksesta. Miten viestistäsi muka olisi voinut rivien välistä lukea että perheesi ei ollut Suomessa? Mutta täydet sympatiat sinulle vaikeesta tilanteesta päästyäsi. Kauheaan loukkoon jäit!

Kiitos. Tarkoitin sitä, kun yleensä Suomessa en ole kovin paljoa ymmärrystä saanut tuolla "perhe hylkää"-asialla. Oman kokemukseni mainitsin siksi, että myöskään tämän naapurin tilanteessa ei ulkopuoliset voi tietää onko hänelläkään ketään. Sillan alla ei ole turvallista.

No sinulla olikin varmaan sitten tosi turvallista olla kuusi vuotta siellä pahoinpideltävänä omassa kodissa? Oliko turvallinen olo? Eikö lyhyemmässä ajassa kuin kuudessa vuodessa saa vaikka salaa mieheltä säästettyä sukan varteen taksirahaa tai halvimpaan hotelliin/matkustajakotiin riittävää rahaa väliaikaiseksi ratkaisuksi? Tekosyitä ja selittelyjä tuntuu löytyvän.

Lapset ja muutama vuosi sitten rakentamani omakotitalo, josta pidän kovasti. Jos olisi enemmän rahaa, niin ostaisin vaimon ulos tästä talosta.

Taloudellinen tilanne on suurin rajoittava tekijä. Miksi vapaaehtoisesti syöksyisin pää edellä köyhyyteen, kun voin elää ilman rahahuolia?

Vaikka tämä parisuhde onkin kylmä ja etäinen, voin silti elää taloudellisesti tasapainoisessa tilanteessa. Elämässä on aina jotain huonoa, mikään ei ole täydellistä.

Pitää miettiä valintojaan ja punnita, kumpi tilanne on itselle se vähiten huonoin vaihtoehto.

- naimisissaa n. 20v.

Se toivonkipinä, että voisiko kaikki paha vain unohtua ja jatkettais kuin ennen.

Mies muuttui yhtäkkiä. Kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen uusi elämänsuuntani oli hänelle jokin triggeri. Alkoi rankka henkinen ja fyysinen väkivalta ja raivokohtaukset selvin päin. Sitä ilmenee noin kerran kahdessa kuukaudessa, muun ajan mies on se sama vanha tuttu, kohtelias, hauska ja hemmotteleva kultasi johon luotit. Hän tekee lempiruokaasi, suunnittelette yhteistä lomareissua. Vitsailette yhdessä kauppareissulla, sitä ei tosiaan näe päälle. Ei olla mitään rappioalkoholisteja vaan siististi pukeutuvia, korkeakoulutettuja, jotka asuu hyvällä alueella. Moikataan naapureita, autetaan tuttuja.

Pimeät hetket kestävät muutaman tunnin tai korkeintaan pari päivää ja hän sanoo että ylireagoit. Onko se tosiaan niin? Eikö maailma ole jo muutenkin täynnä ammatti-uhriutujia ja mielensäpahoittajia? Epäilet itseäsi. Epäilet jopa ammattilaisia jotka kehottavat lähtemään suhteesta. Eihän tässä nyt mitään..kyllä mä sentään tunnen mieheni paremmin. Täydellisiä miehiä ei ole. Mä oon vaan liian herkkä ja nynnerö joka aina itkee kun vähän nimitellään, vaikkei se kuulemma ikinä tarkottanu sitä jälkeenpäin. Eikä se oo sentään lyöny, töniny ja kaatanu vaan. Kyllä kai puoliso saa koskea toiseen ilman että on heti syytteet vetämässä. Entä jos mulla on mielenterveysongelmia?

Tuollaisia itse ajattelen enkä saa lähdetyksi. Enkä tiedä edes haluanko koska alun järkytyksen jälkeen alan jo turtua rumin sanoihin ja siihen että tavaroitani toisinaan hävitetään. Ehkä ihmiset eroavat tosiaan liian herkästi.

Olin ennen se joka kovaan ääneen haukkui kaltaiseni naiset säälittäviksi.

Puoliso uskottelee pikkuhiljaa kumppanilleen että tämä on kelvoton, huono, täysi nolla, ihmisarvoton. Vain hän tuo jotain arvoa kumppaninsa elämään. Kumppanin itsetunto on täysin nollassa henkisen väkivallan vuoksi. Puoliso on saanut kumppaninsa päähän taottua, että kaikki lyönnit ovat kumppanin on vika, kun suututti puolisonsa. Puoliso saattaa pyydellä anteeksi ja lupaa muuttua, mutta se on vain yksi keino saada kumppani hallintaansa, että voisi satuttaa vielä pahemmin.

Vierailija kirjoitti:

Taloudellinen tilanne on suurin rajoittava tekijä. Miksi vapaaehtoisesti syöksyisin pää edellä köyhyyteen, kun voin elää ilman rahahuolia?

Vaikka tämä parisuhde onkin kylmä ja etäinen, voin silti elää taloudellisesti tasapainoisessa tilanteessa. Elämässä on aina jotain huonoa, mikään ei ole täydellistä.

Pitää miettiä valintojaan ja punnita, kumpi tilanne on itselle se vähiten huonoin vaihtoehto.

- naimisissaa n. 20v.

Voi kuolinvuoteella kaduttaa, että rahanhimoissa jäi elämä elämältä, raha kun harvoin korvaa rakkautta...Jotenkin kovin surullista..😖

Ulkopuolisen määritelmä huonolle suhteelle on eri kuin suhteen osallisten. Odotukset parisuhteelle vaihtelevat suuresti.

Esim. persoonallisuushäiriöissä huonouden ohella tulee myös hyvää, jopa koukuttavan upeaa kokemusta. Puhun omasta kokemuksesta, ei ole muut miehet kehuneet kauniiksi lähes päivittäin ja esim. hiero koska tahansa. Toisena puolena oli muissa naisissa juokseminen ja vaativa persoonallisuus.

Henkinen ja fyysinen väkivalta

1) Jos on lapsena kokenut väkivaltaa, sitä oppii lukemaan ja sietämään. Ihmiset yleensä hakevat tuttua olotilaa eli hakkaava mies on looginen jatkumo hakkaavalle isälle. Ei ole kokenut parempaa joten olotila on normaali. Yleensä turvalliset miehet eivät kiinnostu muista kuin kaltaisistaan naisista joten on epätodennöistä päätyä parempaan parisuhteeseen sillä että valikoi tietoisesti tasapainoisemman puolison.

2) Mies elättää ja itse työtön+varaton, on edes leskeneläke tulossa vanhuudenturvaksi (toivon mukaan)

3) Muiden mielestä mies erinomainen

4) Halu olla parisuhteessa, ei halua asua yksin, nähnyt riiitävästi eronneita miehiä ja todennut kuinka epäsopivia itselle.

5) Kuvitelma että lasten on parempi olla kun on edes kliseinen ydinperhe kuin että ei isää lainkaan.

6) Mies vainoaisi vuosia eron jälkeen, ei voimia (sairaus) lähteä, ei ystäviä tai perhettä joihin tukeutua.

Fyysiseen kipuun tottuu mutta ei henkiseen.

Monesti sitä lähtee kun kokee aivan kaiken nähneensä.

Luin yhden tarinan aiheesta joka jäi mieleen hyvin kuvaavana. Nainen oli 18 vuotta naimisissa varakkaan, käytöshäiriöisen miehen kanssa. Raiskauksia, pahoinpitelyä ja haukkumista.

Nainen oli tehnyt päätöksen lähteä ja aloittanut salassa valmistelut (oma asunto, salaiset tiedot, työpaikan vaihtaminen ym.). Edellisenä iltana ennen lähtöpäivää (mies olisi työmatkalla), nainen myöhästyi kotiintuloajassa. Mies hakkasi ja raiskasi. Siinä eteisen lattialla miehen jyystäessä hän tiesi olevansa nyt psyykkisesti valmis. Kaiken nähneenä hän tiesi että tämä oli viimeinen kerta. Oikeastaan hän oli tyytyväinen sillä hän tiesi että huomisesta lähtien kaikki on loppuelämän pientä vastoinkäymistä tämän koetun rinnalla. Yöllä katsoessa miehen selkää sängyssä hän oli onnellinen nainen.

Ystävä myös kertoi samasta kaiken näkemisestä: mies ei soittanut ambulanssia kun hän sai ekan astmakohtauksen. Naapuri soitti. Sairaalassa maatessaan hän tiesi että tämä päättyi tähän. Mies soitti joskus viikon päästä ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ystävä totesi "älä enää koskaan soita mulle". Ei soittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kuuntelin 2 vuotta kun seinänaapurin nuorta naista säännöllisesti pahoinpideltiin (ei lapsia mukana kuvioissa). Huuti siellä välillä apua (mies esim. kuristi ja ihan oikeasti hakkasi). Alussa kyllä ahdisti, mutta siihenkin turtui. Tuli sellainen fiilis että "sitä saa mitä tilaa". Pari kertaa toiset naapurit soittivat poliisit, mutta sitten nekin luopui leikistä. 2 vuotta sitä tosiaan jatkui, ennekuin nainen lopulta lähti. Pahoinpitelyt liittyivät alkoholinkäyttöön, joten ei voinut olla yllätys naiselle että taas nyrkkiä tulee. Jäi silti sinne aina odottamaan, että milloinkohan humala-aste saavuttaa kriittisen pisteen ja alkaa taas nyrkki heilua. Ihan kauheasti en siis voinut sympatisoida naikkosta, kun hänellä ei jaloissa mitään vikaa ollut ja ulko-ovea ei pitäisi olla niin kovin vaikea löytää.

Minne nainen olisi mennyt? Olen viestin 2 kirjoittaja. Kuten varmaan jotkut osasi rivien välistä lukea, perheeni ei ole Suomessa. Minulla ei ole täällä ketään, ystävät asuvat kymmenien kilometrien päässä eikä Lainaaminulla ole autoa. Ei siis pahemmin ollut minne mennä. Hotelliin ei ole kaikilla varaa. Vai olisitko tarjoutunut ottamaan naapurin naisen luoksesi yöksi?

Kolmonen ei puhunut sinusta vaan toisesta tapauksesta. Miten viestistäsi muka olisi voinut rivien välistä lukea että perheesi ei ollut Suomessa? Mutta täydet sympatiat sinulle vaikeesta tilanteesta päästyäsi. Kauheaan loukkoon jäit!

Kiitos. Tarkoitin sitä, kun yleensä Suomessa en ole kovin paljoa ymmärrystä saanut tuolla "perhe hylkää"-asialla. Oman kokemukseni mainitsin siksi, että myöskään tämän naapurin tilanteessa ei ulkopuoliset voi tietää onko hänelläkään ketään. Sillan alla ei ole turvallista.

No sinulla olikin varmaan sitten tosi turvallista olla kuusi vuotta siellä pahoinpideltävänä omassa kodissa? Oliko turvallinen olo? Eikö lyhyemmässä ajassa kuin kuudessa vuodessa saa vaikka salaa mieheltä säästettyä sukan varteen taksirahaa tai halvimpaan hotelliin/matkustajakotiin riittävää rahaa väliaikaiseksi ratkaisuksi? Tekosyitä ja selittelyjä tuntuu löytyvän.

Tulipa hyvä mieli kauniista kommentistasi. Rakastamani ihmisen satuttamana elin aika masentuneena, ei ollut tuloja mistä säästää, kun mies hallinnoi rahoja. Lisäksi järjetön pelko täydellisestä yksin jäämisestä, joka sitten toteutuikin. Nyt ei ole lapsella isovanhempia eikä serkkuja tai tätejä ja setiä. Luulin tekeväni lapsen kannalta oikein, hän kun ei pahoinpitelyistä mitään tiennyt.

Nyt olen asunut jo aika pitkään omillani ja edelleen olo on yksinäinen ja arvoton, kaltaistesi ihmisten kommentit eivät siihen auta.