Mikä on kiusaamista?

Kerro ne käsitykset, niin voidaan arvioida kumman käsitys on oikea tai ainakin lähempänä oikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ihan älytön kysymys, mutta oma käsitys on niin eri, kuin lapsen luokkakaverin äidillä.

Täytyy varmaan avata vähän. Eli siis luokalla on poika, joka ottaa kiusaamisena kaiken, mitä muut pitävät hauskana läpänheittona ja pelleilynä, kaikki kaverit siis osallistuvat tähän ja luokalla vaikuttaa olevan todella hyvä henki, kyse siis seiska luokasta. Tältä yhdeltä tuntuu puuttuvan huumorintaju ihan kokonaan. Omaa lasta nyt ei varsinaisesti syytetä, mutta "kiusatun" äiti on laittanut asiasta jo aikamoisen härdellin päälle kaikenmaailman palaverit ja keskustelut, itse olen saanut tekstareita, joissa syyttää mua vaikka mistä mm. suhtautumisestani tähän "kiusaamiseen".ap

Siis kaikki muut heittää läppää tästä yhdestä?

Jos läpän heitto kohdistuu yhteen poikaan, niin kyse on kiusaamisesta. Jos tilanne on se, että kaikki saavat ossansa, voi olla että huumorintaju ei ole vielä kehittynyt, tai lapsi on vaan vakavampi ja herkempi kuin muut.

"Kiusatuiksi" joutuvat usein juuri lapset, joilla ei ole pätkääkään huumorin- ja tilannetajua. Kun joutuu näin porukan ulkopuolelle, ns. oikea kiusaaminenkin voi saada vallan. Eli pitkäkestoinen, tarkoituksellinen piinaaminen. 

Viime kädessä koulussa arvioidaan, mistä on kyse.

Mitähän kakkien yhteen kohdistama läppä ihan tarkkaan ottaen on? Mihin se kohdistuu. MLL:n sivuilla on määritelty kiusaamista ja siellä kaikki henkilön ulkonäön, olemuksen tai käyttätymisen pilkkaaminen nähdään kiusaamisena. Tuon ikäiset teinit eivät useinkaan ole vielä kovin empaattisia eivätkä siksi ymmärrä, että heidän porukassa laukomat vitsit yhdestä henkilöstä, tai useistakin, voivat satuttaa. Tämä äiti tuntee ja näkee poikansa tuskan. Muut teinit eivät välttämättä sitä näe tai poika voi näytellä välinpitämätöntä kaveriporukassa. Kannattaa ottaa pojan äidin asia vakavasti ja kuunnella, mitä hänellä on sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ihan älytön kysymys, mutta oma käsitys on niin eri, kuin lapsen luokkakaverin äidillä.

Täytyy varmaan avata vähän. Eli siis luokalla on poika, joka ottaa kiusaamisena kaiken, mitä muut pitävät hauskana läpänheittona ja pelleilynä, kaikki kaverit siis osallistuvat tähän ja luokalla vaikuttaa olevan todella hyvä henki, kyse siis seiska luokasta. Tältä yhdeltä tuntuu puuttuvan huumorintaju ihan kokonaan. Omaa lasta nyt ei varsinaisesti syytetä, mutta "kiusatun" äiti on laittanut asiasta jo aikamoisen härdellin päälle kaikenmaailman palaverit ja keskustelut, itse olen saanut tekstareita, joissa syyttää mua vaikka mistä mm. suhtautumisestani tähän "kiusaamiseen".ap

Selvennän vielä, että tekevät ja sanovat siis toinen toisilleen, ei vain tälle yhdelle. Tai ei kukaan enää uskalla sanoa tai tehdä hänelle yhtään mitään, koska esim. omaa poikaani on tönäissyt raivon vallassa, kun oli sanonut vähän hassun jutun ja kyse oli oikeasti omastakin mielestäni ihan hauskasta jutusta, josta ei edes tällainen munlaiseni vähän ujo ja hiljainen nainen voisi vetää hernettä nenään. En oikein tunnistamisen pelossa voi sen tarkemmin kertoa millaisia monia muitakin tilanteita on ollut, joissa on jopa lyönyt. On myös muutenkin puhumaton ja vain seurailee esim. omaa poikaani, joka kokee tuon käytöksen todella vaivaannuttavana ja ahdistavana. Kysymys siis kuuluu, onko pakko olla kaveri?Mikä on syrjintää?

Ajattelen, että kiusaamisen määritelmään kuuluu, että on tarkoitus aiheuttaa paha mieli toiselle. 

Kömpelyys ilmaisussa ja tahattomat möläytykset eivät ole kiusaamista. Asperger-ihmiset saatetaan kokea kiusaajina, mutta siitähän ei välttämättä ole ollenkaan kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että kiusaamisen määritelmään kuuluu, että on tarkoitus aiheuttaa paha mieli toiselle. 

Kömpelyys ilmaisussa ja tahattomat möläytykset eivät ole kiusaamista. Asperger-ihmiset saatetaan kokea kiusaajina, mutta siitähän ei välttämättä ole ollenkaan kyse. 

Voisitko vähän täsmentää tätä? Itse olen miettinyt, että tällä kiusatuksi itsensä kokevalla olisi itsellään juuri Asperger, vai meinaatko, että luokan kaikilla muilla pojilla  ja tytöillä olisi se? Sun viestistä saa jotenkin sen käsityksen. ap

Kannattaa koulun ja koulun henkilökunnan kanssa asiallisesti selvittää. Ei kannata olla hyökkäävä tai puolusteleva, vaan nimenomaan ottaa se asenne, että asia selvitetään. Kouluilla nyt varmaan pitäisi olla tähän asiantuntemusta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa koulun ja koulun henkilökunnan kanssa asiallisesti selvittää. Ei kannata olla hyökkäävä tai puolusteleva, vaan nimenomaan ottaa se asenne, että asia selvitetään. Kouluilla nyt varmaan pitäisi olla tähän asiantuntemusta.

Oliko tämä nyt mulle neuvoksi? En ole "kiusatun" pojan äiti. Hän kyllä nimenomaan selvittää asiaa ja ottaa yhteyttä kaikkiin mahdollisiin viranomaisiin. Ja on erittäin hyökkäävä, ei kuuntele lainkaan muitten mielipiteitä, vaan jyrää meidät toiset äidit aivan täysin. Emme uskalla edes yrittää selvitellä asiaa enää, kun saadaan kuulla omista lapsista miten hirveitä ja huonosti käyttäytyviä ovat. Poikansa vaikuttaa puhuvan aikamoisia juttuja kotona äidilleen ja tietenkään en tiedä miten oma poikani muualla käyttäytyy. Tiedän vain, että koskaan ei keneltäkään muulta ole tullut huonoa palautetta hänen käytöksestään ja myös kotona on aivan ihana poika.

Minun kohdallani kiusaamista oli, kun muut lapset ilkkuvat, että minulla ei ollut äitiä. Mummo vain. Ihana mummo olikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ihan älytön kysymys, mutta oma käsitys on niin eri, kuin lapsen luokkakaverin äidillä.

Täytyy varmaan avata vähän. Eli siis luokalla on poika, joka ottaa kiusaamisena kaiken, mitä muut pitävät hauskana läpänheittona ja pelleilynä, kaikki kaverit siis osallistuvat tähän ja luokalla vaikuttaa olevan todella hyvä henki, kyse siis seiska luokasta. Tältä yhdeltä tuntuu puuttuvan huumorintaju ihan kokonaan. Omaa lasta nyt ei varsinaisesti syytetä, mutta "kiusatun" äiti on laittanut asiasta jo aikamoisen härdellin päälle kaikenmaailman palaverit ja keskustelut, itse olen saanut tekstareita, joissa syyttää mua vaikka mistä mm. suhtautumisestani tähän "kiusaamiseen".ap

Läpänheittokin voi olla kiusaamista.Usein onkin piilopiruilua. Vaikka luokalka olisi kuinka hyvä henki, täytyy kiusaamista kokeva poika otta mukaan menoon eikä antaa olla narsistipskojen armoilla.Ehkä voisit kertoa lapsellesi mikä on oikein, mikä ei.Jos et ymmärrä, pyydä jotain muuta tekemään se

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että kiusaamisen määritelmään kuuluu, että on tarkoitus aiheuttaa paha mieli toiselle. 

Kömpelyys ilmaisussa ja tahattomat möläytykset eivät ole kiusaamista. Asperger-ihmiset saatetaan kokea kiusaajina, mutta siitähän ei välttämättä ole ollenkaan kyse. 

Voisitko vähän täsmentää tätä? Itse olen miettinyt, että tällä kiusatuksi itsensä kokevalla olisi itsellään juuri Asperger, vai meinaatko, että luokan kaikilla muilla pojilla  ja tytöillä olisi se? Sun viestistä saa jotenkin sen käsityksen. ap

Käsitit väärin eli ilmaisin huonosti. 

Aspergerit tulevat nimenomaan kiusatuiksi ja toisin päin heidät voidaan syyttä leimata kiusaajiksi. Kiusaaminen on vuorovaikutteista ja valitettavasti poikkeavat tavalla tai toisella ovat kohteina ja promoottoreina. Empatiakyky ja oma itsetunto ovat kasvuvaiheessa näillä seiskoilla vielä pahasti. 

Puhu lapsesi kanssa ja yritä hänet ainakin saada tästä kiusaamisringistä pois, jos sellainen on olemassa. 

Kiusaamisesta seuraa kiusatulle kiusallinen/ahdistunut olo. Hyvyys ja rakentavuus ei ole kiusaamista. Vaikka nyt "loanheitto" olisikin kovin "in", niin se on vain nyt. Tulevaisuus saattaa olla aivan toista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että kiusaamisen määritelmään kuuluu, että on tarkoitus aiheuttaa paha mieli toiselle. 

Kömpelyys ilmaisussa ja tahattomat möläytykset eivät ole kiusaamista. Asperger-ihmiset saatetaan kokea kiusaajina, mutta siitähän ei välttämättä ole ollenkaan kyse. 

Voisitko vähän täsmentää tätä? Itse olen miettinyt, että tällä kiusatuksi itsensä kokevalla olisi itsellään juuri Asperger, vai meinaatko, että luokan kaikilla muilla pojilla  ja tytöillä olisi se? Sun viestistä saa jotenkin sen käsityksen. ap

Käsitit väärin eli ilmaisin huonosti. 

Aspergerit tulevat nimenomaan kiusatuiksi ja toisin päin heidät voidaan syyttä leimata kiusaajiksi. Kiusaaminen on vuorovaikutteista ja valitettavasti poikkeavat tavalla tai toisella ovat kohteina ja promoottoreina. Empatiakyky ja oma itsetunto ovat kasvuvaiheessa näillä seiskoilla vielä pahasti. 

Puhu lapsesi kanssa ja yritä hänet ainakin saada tästä kiusaamisringistä pois, jos sellainen on olemassa. 

Ei ole mitään kiusaamisrinkiä. Pojat pelleilevät ja heittävät läppää keskenään. Yksi sitä huumoria ei tajua ollenkaan ja siksi onkin jätetty porukasta syrjään. Pitäisikö muitten lopettaa ja muuttua vakaviksi ja alkaa keskustella vain asioista joista "kiusattu" haluaa puhua, tosin kuten sanottu ei puhu yleensä  yhtään mitään.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa koulun ja koulun henkilökunnan kanssa asiallisesti selvittää. Ei kannata olla hyökkäävä tai puolusteleva, vaan nimenomaan ottaa se asenne, että asia selvitetään. Kouluilla nyt varmaan pitäisi olla tähän asiantuntemusta.

Oliko tämä nyt mulle neuvoksi? En ole "kiusatun" pojan äiti. Hän kyllä nimenomaan selvittää asiaa ja ottaa yhteyttä kaikkiin mahdollisiin viranomaisiin. Ja on erittäin hyökkäävä, ei kuuntele lainkaan muitten mielipiteitä, vaan jyrää meidät toiset äidit aivan täysin. Emme uskalla edes yrittää selvitellä asiaa enää, kun saadaan kuulla omista lapsista miten hirveitä ja huonosti käyttäytyviä ovat. Poikansa vaikuttaa puhuvan aikamoisia juttuja kotona äidilleen ja tietenkään en tiedä miten oma poikani muualla käyttäytyy. Tiedän vain, että koskaan ei keneltäkään muulta ole tullut huonoa palautetta hänen käytöksestään ja myös kotona on aivan ihana poika.

Pyydä opettajaa järjestämään keskustelutilaisuus tästä. Oppilaanohjaaja, kuraattori, terveydenhoitaja, rehtori paikalle. Samanlainen voisi olla myös sitte oppilaille. Koulu on erittäin hyvä asiantuntija näissä. Myös neuvotteluissa.

Opeystävieni vuoksi tiedän mm. neuvotteluista, kun opettajaa on syyteetty  jostain - joskushan on syy opettajassa, mutta joskus se on oppilaassa tai tämän vanhemmissa.

Ratkaisukeskeinen neuvottelutapa. Keskitytään ongelmaan ja ratkaisuun EI HENKILÖIHIN. Henkilöihin keskittyminen tuottaa yleensä vain lisää ongelmaa; asiatason keskustelu ja neuvottelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että kiusaamisen määritelmään kuuluu, että on tarkoitus aiheuttaa paha mieli toiselle. 

Kömpelyys ilmaisussa ja tahattomat möläytykset eivät ole kiusaamista. Asperger-ihmiset saatetaan kokea kiusaajina, mutta siitähän ei välttämättä ole ollenkaan kyse. 

Voisitko vähän täsmentää tätä? Itse olen miettinyt, että tällä kiusatuksi itsensä kokevalla olisi itsellään juuri Asperger, vai meinaatko, että luokan kaikilla muilla pojilla  ja tytöillä olisi se? Sun viestistä saa jotenkin sen käsityksen. ap

Käsitit väärin eli ilmaisin huonosti. 

Aspergerit tulevat nimenomaan kiusatuiksi ja toisin päin heidät voidaan syyttä leimata kiusaajiksi. Kiusaaminen on vuorovaikutteista ja valitettavasti poikkeavat tavalla tai toisella ovat kohteina ja promoottoreina. Empatiakyky ja oma itsetunto ovat kasvuvaiheessa näillä seiskoilla vielä pahasti. 

Puhu lapsesi kanssa ja yritä hänet ainakin saada tästä kiusaamisringistä pois, jos sellainen on olemassa. 

Ei ole mitään kiusaamisrinkiä. Pojat pelleilevät ja heittävät läppää keskenään. Yksi sitä huumoria ei tajua ollenkaan ja siksi onkin jätetty porukasta syrjään. Pitäisikö muitten lopettaa ja muuttua vakaviksi ja alkaa keskustella vain asioista joista "kiusattu" haluaa puhua, tosin kuten sanottu ei puhu yleensä  yhtään mitään.ap

Tämä on hyvä keskustella kuitenkin läpi. Lapset on 7 lk:lla, joten ovat vielä yli 2 vuotta samassa ryhmässä. Tilanne on jokatapauksessa tulehtunut, vaikka ainut syy olisi tuo pojan äiti. Äiti on nyt vetänyt herneen pahasti nenäänsä - ehkä pahemmin kuin poikakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ihan älytön kysymys, mutta oma käsitys on niin eri, kuin lapsen luokkakaverin äidillä.

Täytyy varmaan avata vähän. Eli siis luokalla on poika, joka ottaa kiusaamisena kaiken, mitä muut pitävät hauskana läpänheittona ja pelleilynä, kaikki kaverit siis osallistuvat tähän ja luokalla vaikuttaa olevan todella hyvä henki, kyse siis seiska luokasta. Tältä yhdeltä tuntuu puuttuvan huumorintaju ihan kokonaan. Omaa lasta nyt ei varsinaisesti syytetä, mutta "kiusatun" äiti on laittanut asiasta jo aikamoisen härdellin päälle kaikenmaailman palaverit ja keskustelut, itse olen saanut tekstareita, joissa syyttää mua vaikka mistä mm. suhtautumisestani tähän "kiusaamiseen".ap

Selvennän vielä, että tekevät ja sanovat siis toinen toisilleen, ei vain tälle yhdelle. Tai ei kukaan enää uskalla sanoa tai tehdä hänelle yhtään mitään, koska esim. omaa poikaani on tönäissyt raivon vallassa, kun oli sanonut vähän hassun jutun ja kyse oli oikeasti omastakin mielestäni ihan hauskasta jutusta, josta ei edes tällainen munlaiseni vähän ujo ja hiljainen nainen voisi vetää hernettä nenään. En oikein tunnistamisen pelossa voi sen tarkemmin kertoa millaisia monia muitakin tilanteita on ollut, joissa on jopa lyönyt. On myös muutenkin puhumaton ja vain seurailee esim. omaa poikaani, joka kokee tuon käytöksen todella vaivaannuttavana ja ahdistavana. Kysymys siis kuuluu, onko pakko olla kaveri?Mikä on syrjintää?

No mitäpä jos ohjeistat sitä omaa lastasi, ettei enää kohdista tähän poikaan "läppiään", koska hän ei selvästi niitä hauskana pidä. Voisitte kaikki vanhemmat opettaa lapsianne siihen, että vitsi ei ole vitsi, jos kohde ei sitä sellaisena näe. Mikä ongelma tässä on jättää kyseinen lapsi yksinkertaisesti rauhaan? He, joilla on samanlainen huumorintaju, voivat heitellä näitä läppiään keskenään. Vai haluatteko te opettaa lapsenne siihen, että saa aina sanoa muille mitä haluaa ja miten haluaa, ja perustella sitä läppänä, vaikka toinen selvästi loukkaantuu. Fiksu osoittaa läppänsä oikealle kohteelle ja oikeassa tilanteessa. Muiden annetaan olla rauhassa eikä pakoteta pitämään omia läppiä hauskana, jos ne tuntuvat ahdistavilta ja kiusaamiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että kiusaamisen määritelmään kuuluu, että on tarkoitus aiheuttaa paha mieli toiselle. 

Kömpelyys ilmaisussa ja tahattomat möläytykset eivät ole kiusaamista. Asperger-ihmiset saatetaan kokea kiusaajina, mutta siitähän ei välttämättä ole ollenkaan kyse. 

Voisitko vähän täsmentää tätä? Itse olen miettinyt, että tällä kiusatuksi itsensä kokevalla olisi itsellään juuri Asperger, vai meinaatko, että luokan kaikilla muilla pojilla  ja tytöillä olisi se? Sun viestistä saa jotenkin sen käsityksen. ap

Käsitit väärin eli ilmaisin huonosti. 

Aspergerit tulevat nimenomaan kiusatuiksi ja toisin päin heidät voidaan syyttä leimata kiusaajiksi. Kiusaaminen on vuorovaikutteista ja valitettavasti poikkeavat tavalla tai toisella ovat kohteina ja promoottoreina. Empatiakyky ja oma itsetunto ovat kasvuvaiheessa näillä seiskoilla vielä pahasti. 

Puhu lapsesi kanssa ja yritä hänet ainakin saada tästä kiusaamisringistä pois, jos sellainen on olemassa. 

Ei ole mitään kiusaamisrinkiä. Pojat pelleilevät ja heittävät läppää keskenään. Yksi sitä huumoria ei tajua ollenkaan ja siksi onkin jätetty porukasta syrjään. Pitäisikö muitten lopettaa ja muuttua vakaviksi ja alkaa keskustella vain asioista joista "kiusattu" haluaa puhua, tosin kuten sanottu ei puhu yleensä  yhtään mitään.ap

Jos näin, niin anna koko asian olla. Ei tietenkään muiden pidä muuttaa käytöstään (joka on ihan normaalia nuorten kanssakäymistä) yhden takia.