Isojen lasten vanhemmat: missä vaiheessa teidän lapset oppineet huolehtimaan koulutarvikkeet kouluun ja kodin kuntoon?

Ite pidin koulutavaroista huolta ekalta lähtien. Äite kysy onko reppu pakattu, ikinä ei kuitenka tarkastanu, luotti mun sanaan. Ikinä en saanu huomautusta, että jotain ois puuttunu/jääny kotiin/kouluun.

Ajat ovat kyllä muuttuneetkin. Kun muistelen itse 80-lukua ja kouluaikaa, silloin suurin osa käyttäytyi nätisti, teki läksyt aina ja muisti koulutavatansa. Nykyisin on aika hällä väliä-asenne. Kasvattaahan se toki luovuutta, kun tenava miettii, mitä voi laittaa päälle sisäliikuntatunnille, kun sattui jäämään liikuntavaatteet kotiin. Viime keväänä oli koululla juoksuharjoituksia, joissa olin mukana opettamassa tekniikkaa. Ainakin kolmella tytöllä molemmilla juoksuopetuskerroilla tennarit jalassa, farkkujegginsejä myös. Ei muistettu ottaa juoksuun sopivaa asua liikuntaa varten.

Ihan ekasta koulupäivästä alkaen. En ole koskaan pakannut tai tsekannut kummankaan laukkua. Nyt ovat lukiossa ja hoitavat homman kuten tähänkin asti. Ovat myös pakanneet itse lomamatkojen vaatteensa ja tavaransa ala-asteelaisista asti. Siitä olen vain sanonut minkä tyyppisiä vaatteita kohteessa kandee olla ja on toiminut. Olen kasvattanut lapseni pärjäämään.

Luonnekysymys! Jollekin voi kirjan unohtaminen kotiin olla niin kova paikka ettei sitä tapahdu, toiselle ihansama. Sama juttu aikuisena, ei siitä kannata mitään diagnoosia tehdä.

Mä painotan muistamaan vaan ne tärkeimmät pari-kolme asiaa, koska liika on liikaa. Esim. 1. tarkista ulko-ovi ja 2. ota retkirahat. Jos eväät jää niin siinäpä jää.

Vierailija kirjoitti:

Ajat ovat kyllä muuttuneetkin. Kun muistelen itse 80-lukua ja kouluaikaa, silloin suurin osa käyttäytyi nätisti, teki läksyt aina ja muisti koulutavatansa. Nykyisin on aika hällä väliä-asenne. Kasvattaahan se toki luovuutta, kun tenava miettii, mitä voi laittaa päälle sisäliikuntatunnille, kun sattui jäämään liikuntavaatteet kotiin. Viime keväänä oli koululla juoksuharjoituksia, joissa olin mukana opettamassa tekniikkaa. Ainakin kolmella tytöllä molemmilla juoksuopetuskerroilla tennarit jalassa, farkkujegginsejä myös. Ei muistettu ottaa juoksuun sopivaa asua liikuntaa varten.

Tuon voin vahvistaa. Aina kun on sählyä, meidän pojalla unohtuu sisäpelikengät kotiin. Ulkoliikuntakengät on valmiina eteisessä, mutta lähtiessään poika vetäisee jalkaansa kuitenkin eri kengät.

Kyllä 7-vuotiaasta lähtien heti

Vierailija kirjoitti:

Meillä 10-vuotiaalla unohtuu kouluvihkoja kotiin, avaimet pöydälle, käsineet koululle, valot kotiin päälle kun lähtee jne. Minusta tuntuu, ettei mikään opastus riitä. Harrastuspukuhuoneisiin jää treenivaatteita ja juomapulloja, vaikka ei itse huomaa niiden puuttuvan. Vinkkejä kaipaan.

Jospa sä opastat liikaa? Mä en ole koskaan vilkaissut puolella silmälläkään mitä niiltä lapsilta unohtuu tai on unohtumatta. Heti ekalta luokalta ovat saaneet hoitaa kaiken itse. Kun muutaman kerran on pihalla odottamassa useamman tunnin ilman avaimia, niin kyllä siitä oppii. Tai jos ei opi, niin on sitten sellainen luonne kuin äitinsä. No oikeasti onneksi kukaan ei ole perinyt mun luonnetta :D

t. viiden äiti

Vierailija kirjoitti:

Kotoa lähtemisern vois toimia ihan kirjallinen muistilista, että mitä pitää tehdä: valot pois, avaimet/reppu/mitä vaan mukaan. Kun sitä listaa tarpeeksi kauan jankkaa, niin se automatisoituu pikkuhiljaa.

Minä tein julmetun kokoisen plakaatin miehelle. Siinä luki asioita tyyliin "vedä verhot ikkunan edestä / sammuta kahvinkeitin ja huuhtele pannu / sammuta valot / laita ovet lukkoon / varmista, että vessa on vedetty". Mies noudatti orjallisesti ohjeita puoli vuotta ja olin tyytyväinen, mutta heti kun poistin lapun, minua odotti kotiintullessa talo, jossa paloi valot, verhot olivat kiinni, ovi lukitsematta, aamukuset lilluivat pytyssä ja kahvinkeitin posotti pohjaanpalanutta kahvia.

Mies ei itse huomaa. Hän ei myöskään tule ajatelleeksi, että lattian roskat eivät katoa itsekseen tai vaatteet eivät peseydy ja palaudu kaappiin itsekseen tai jätejätkät eivät käy meiltä sisältä hakemassa roskia. Hän oli myös todella yllättynyt, kun kerran sanoin moppaavani lattiat kahdesti viikossa. Olen syystä hommannut meille robotti-imurin helpottaakseni omaa taakkaani.

Lapseni on enemmän minun sorttiani, onneksi. Tulisin hulluksi kahden tuollaisen ihmisen kanssa. Meillä lapsi osasi jo ennen kouluikää itse valita seuraavan päivän vaatteet valmiiksi sohvalle ja myös päiväkotireppu pakattiin illalla jo ja vielä aamulla varmistettiin sisältö. Hänelle ei ole koskaan tullut koulusta unohtamismerkintää (eikä hän ole koskaan ollut epätietoinen läksy- tai koealueesta tai -päivästä), ja aina on tullut takaisin kotiin kaikki tavarat, jotka on kotoa kouluun viety. Luojalle kiitos.

Ymmärrän kyllä mieheni takia, että ihmiset ovat todella erilaisia eikä kyse ole vittumaisuudesta vaan yksinkertaisesti luonteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoa lähtemisern vois toimia ihan kirjallinen muistilista, että mitä pitää tehdä: valot pois, avaimet/reppu/mitä vaan mukaan. Kun sitä listaa tarpeeksi kauan jankkaa, niin se automatisoituu pikkuhiljaa.

Minä tein julmetun kokoisen plakaatin miehelle. Siinä luki asioita tyyliin "vedä verhot ikkunan edestä / sammuta kahvinkeitin ja huuhtele pannu / sammuta valot / laita ovet lukkoon / varmista, että vessa on vedetty". Mies noudatti orjallisesti ohjeita puoli vuotta ja olin tyytyväinen, mutta heti kun poistin lapun, minua odotti kotiintullessa talo, jossa paloi valot, verhot olivat kiinni, ovi lukitsematta, aamukuset lilluivat pytyssä ja kahvinkeitin posotti pohjaanpalanutta kahvia.

Mies ei itse huomaa. Hän ei myöskään tule ajatelleeksi, että lattian roskat eivät katoa itsekseen tai vaatteet eivät peseydy ja palaudu kaappiin itsekseen tai jätejätkät eivät käy meiltä sisältä hakemassa roskia. Hän oli myös todella yllättynyt, kun kerran sanoin moppaavani lattiat kahdesti viikossa. Olen syystä hommannut meille robotti-imurin helpottaakseni omaa taakkaani.

Lapseni on enemmän minun sorttiani, onneksi. Tulisin hulluksi kahden tuollaisen ihmisen kanssa. Meillä lapsi osasi jo ennen kouluikää itse valita seuraavan päivän vaatteet valmiiksi sohvalle ja myös päiväkotireppu pakattiin illalla jo ja vielä aamulla varmistettiin sisältö. Hänelle ei ole koskaan tullut koulusta unohtamismerkintää (eikä hän ole koskaan ollut epätietoinen läksy- tai koealueesta tai -päivästä), ja aina on tullut takaisin kotiin kaikki tavarat, jotka on kotoa kouluun viety. Luojalle kiitos.

Ymmärrän kyllä mieheni takia, että ihmiset ovat todella erilaisia eikä kyse ole vittumaisuudesta vaan yksinkertaisesti luonteesta.

Loukkaantuisin itse syvästi, jos minun mieheni tekisi minulle jumalatoman kokoisen plakaatin, jossa ohjeistetaan, mitä pitää tehdä. Unohtelen joskus margariinirasiat pöydälle, sälekaihtimet avaamatta tai vessaan valot päälle, mutta luojan kiitos mieheni vain huomauttaa näistä, eikä ala kirjoittaa seinätauluja täyteen ohjeita, miten kuuluu toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoa lähtemisern vois toimia ihan kirjallinen muistilista, että mitä pitää tehdä: valot pois, avaimet/reppu/mitä vaan mukaan. Kun sitä listaa tarpeeksi kauan jankkaa, niin se automatisoituu pikkuhiljaa.

Minä tein julmetun kokoisen plakaatin miehelle. Siinä luki asioita tyyliin "vedä verhot ikkunan edestä / sammuta kahvinkeitin ja huuhtele pannu / sammuta valot / laita ovet lukkoon / varmista, että vessa on vedetty". Mies noudatti orjallisesti ohjeita puoli vuotta ja olin tyytyväinen, mutta heti kun poistin lapun, minua odotti kotiintullessa talo, jossa paloi valot, verhot olivat kiinni, ovi lukitsematta, aamukuset lilluivat pytyssä ja kahvinkeitin posotti pohjaanpalanutta kahvia.

Mies ei itse huomaa. Hän ei myöskään tule ajatelleeksi, että lattian roskat eivät katoa itsekseen tai vaatteet eivät peseydy ja palaudu kaappiin itsekseen tai jätejätkät eivät käy meiltä sisältä hakemassa roskia. Hän oli myös todella yllättynyt, kun kerran sanoin moppaavani lattiat kahdesti viikossa. Olen syystä hommannut meille robotti-imurin helpottaakseni omaa taakkaani.

Lapseni on enemmän minun sorttiani, onneksi. Tulisin hulluksi kahden tuollaisen ihmisen kanssa. Meillä lapsi osasi jo ennen kouluikää itse valita seuraavan päivän vaatteet valmiiksi sohvalle ja myös päiväkotireppu pakattiin illalla jo ja vielä aamulla varmistettiin sisältö. Hänelle ei ole koskaan tullut koulusta unohtamismerkintää (eikä hän ole koskaan ollut epätietoinen läksy- tai koealueesta tai -päivästä), ja aina on tullut takaisin kotiin kaikki tavarat, jotka on kotoa kouluun viety. Luojalle kiitos.

Ymmärrän kyllä mieheni takia, että ihmiset ovat todella erilaisia eikä kyse ole vittumaisuudesta vaan yksinkertaisesti luonteesta.

Loukkaantuisin itse syvästi, jos minun mieheni tekisi minulle jumalatoman kokoisen plakaatin, jossa ohjeistetaan, mitä pitää tehdä. Unohtelen joskus margariinirasiat pöydälle, sälekaihtimet avaamatta tai vessaan valot päälle, mutta luojan kiitos mieheni vain huomauttaa näistä, eikä ala kirjoittaa seinätauluja täyteen ohjeita, miten kuuluu toimia.

Ei kukaan normaalissa parisuhteessa teekään tuollaista, että asettaa puolisonsa kasvatettavakseen. Asia erikseen ne jotka sopivat alisteisesta suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoa lähtemisern vois toimia ihan kirjallinen muistilista, että mitä pitää tehdä: valot pois, avaimet/reppu/mitä vaan mukaan. Kun sitä listaa tarpeeksi kauan jankkaa, niin se automatisoituu pikkuhiljaa.

Minä tein julmetun kokoisen plakaatin miehelle. Siinä luki asioita tyyliin "vedä verhot ikkunan edestä / sammuta kahvinkeitin ja huuhtele pannu / sammuta valot / laita ovet lukkoon / varmista, että vessa on vedetty". Mies noudatti orjallisesti ohjeita puoli vuotta ja olin tyytyväinen, mutta heti kun poistin lapun, minua odotti kotiintullessa talo, jossa paloi valot, verhot olivat kiinni, ovi lukitsematta, aamukuset lilluivat pytyssä ja kahvinkeitin posotti pohjaanpalanutta kahvia.

Mies ei itse huomaa. Hän ei myöskään tule ajatelleeksi, että lattian roskat eivät katoa itsekseen tai vaatteet eivät peseydy ja palaudu kaappiin itsekseen tai jätejätkät eivät käy meiltä sisältä hakemassa roskia. Hän oli myös todella yllättynyt, kun kerran sanoin moppaavani lattiat kahdesti viikossa. Olen syystä hommannut meille robotti-imurin helpottaakseni omaa taakkaani.

Lapseni on enemmän minun sorttiani, onneksi. Tulisin hulluksi kahden tuollaisen ihmisen kanssa. Meillä lapsi osasi jo ennen kouluikää itse valita seuraavan päivän vaatteet valmiiksi sohvalle ja myös päiväkotireppu pakattiin illalla jo ja vielä aamulla varmistettiin sisältö. Hänelle ei ole koskaan tullut koulusta unohtamismerkintää (eikä hän ole koskaan ollut epätietoinen läksy- tai koealueesta tai -päivästä), ja aina on tullut takaisin kotiin kaikki tavarat, jotka on kotoa kouluun viety. Luojalle kiitos.

Ymmärrän kyllä mieheni takia, että ihmiset ovat todella erilaisia eikä kyse ole vittumaisuudesta vaan yksinkertaisesti luonteesta.

Sääliksi käy sitä miestä, kun joutuu elämään sinun luonteesi kanssa samassa taloudessa. Puhun taloudesta, kun ei kodissa alisteta toista omiin sääntöihin kirjoittamalla järkyttävän kokoisia käskyplakaatteja, joita toisen pitää orjallisesti noudattaa.

Esikoinen oppi heti ekalla luokalla. Toinen lapsi vasta neljännellä luokalla muisti ottaa repun kouluun tai lukea kokeeseen.

Lapsellekin pitää antaa tilaa, kuten aikuiselle ihmiselle. Liian tiukat ohjeet saavat voimaan huonosti. Toki avaimet pitää muistaa kun kotoa lähtee, mutta ei kouluvihkojen unohtelu ole kovin vakavaa. Meillä on sääntönä pakata reppu valmiiksi edellisenä iltana, ilman aikarajaa. Aikuiset eivät kurkistele reppuun enää kun se on pakattu. Jos kynät, kumit, kirjat tai vihkot unohtuvat, lapsi saa siitä kyllä palautteen koulusta. Harrastuksiin ei oteta mukaan käsineitä, pipoja tai kännyköitä (kova pakkanen eri juttu). On vähemmän tavaraa unohdettavana. Meillä se on helppoa, kun kaikki harrastukset on yli 5 km päässä, niin viedään ja haetaan autolla.

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy sitä miestä, kun joutuu elämään sinun luonteesi kanssa samassa taloudessa. Puhun taloudesta, kun ei kodissa alisteta toista omiin sääntöihin kirjoittamalla järkyttävän kokoisia käskyplakaatteja, joita toisen pitää orjallisesti noudattaa.

Lapselle siis saa kirjoittaa plakaatin mutta ei miehelle?

Minä vastaan kodin siisteydestä. En halua asua missään rytökärpänpesässä, jossa toinen teoillaan ei pidä yhteistä kotia osaltaan siistinä vaan vaikeuttaa minun työtäni. En minäkään vaikeuta miehen osalla olevia kotitöitä.

Mies on kotoisin maalta, jossa ei naapureita ollut lähipiirissä. Talo siivottiin (matot ulos ja imurointi) juhannukseksi ja jouluksi. Verhoja ei ollut, kotona sai pihassakin käydä vaikka alasti kenenkään näkemättä. Siellä oli myös vain ulkohuussi. Vaatekertoja oli yksi, samoissa vaatteissa mentiin navettaan ja kouluun. Kun pyykättiin kerran viikossa, oltiin pyyhe päällä kunnes vaatteet kuivuivat.

Miehelle on hyvin vaikeaa omaksua toisenlainen elämäntapa nyt, kun hän halusi perustaa yhteisen kotimme kaupungin omakotitalovaltaiselle asuma-alueelle. Meillä on verhot, jotka vedetään yöksi ikkunan eteen. Verhot avataan aamulla ja makuuhuoneet tuuletetaan heräämisen jälkeen. Vaatteita on niin paljon, että mies ei hoksaa, että ne likaiset viedään pyykkikoriin odottamaan pesua. Vessan vetäminen on hänelle vasta aikuisena opeteltu tapa ja unohtuu koko ajan, ellen huomauta asiasta. Pytty ja vessa alkavat haista tosi nopeasti karsealle, kun siellä lilluu kuset ja paskat.

Mies on kuitenkin loistava kokki ja jaksaa puuhata lapsen kanssa sisällä ja ulkona. Lisäksi hän hoitaa henkilöhygieniansa kunnolla, jaksaa sängyssä ja huoltaa autot. Hän itse toivoo nalkuttamisen sijasta suoraviivaisia ohjeita. Minä lähden aamulla kuudelta töihin, ja hänen kontollaan on huolehtia kodin jättämisestä aamulla ihmismäiseen kuntoon, koska hän lähtee vasta kahdeksalta.

Mutta ehkä tämän ketjun vastaajat ovat huomanneet jatkuvan nalkuttamisen paremmaksi keinoksi perheonnen säilyttämisessä.

Lapsesta tuo on kiinni. Ensimmäisen kanssa aina välillä piti tarkistaa, että kaikki on mukana. Toinen oppi varmaan kolmannella, kun aluksi kaikki tai ainakin puolet unohtui jos ei erikseen varmistanut. Kolmannella alusta lähtien kaikki muistunut, ekana vuonna oli tosi suuttunut, kun äidin vuoksi yksi vihko jonka oli jo laittanut kirjan väliin jäi kotiin. Neljäs on aikalailla samankaltainen kuin ensimmäinen. Muisti viimeviikolla sisäpelikengät juuri, kun oltiin lähdössä autolla liikkeelle...

Vierailija kirjoitti:

Koulutarvikkeet yläastelaisena, kotihommien hoitamista yhä odotellaan. Ratkennee viimeistään kun muuttavat pois.

Allekirjoitan tämän.

16 ja 14 v pojat

Veikkaan että ap:n lapsi poika. Sanktioita peliin niin eiköhän opi.