Isojen lasten vanhemmat: missä vaiheessa teidän lapset oppineet huolehtimaan koulutarvikkeet kouluun ja kodin kuntoon?
Meillä 10-vuotiaalla unohtuu kouluvihkoja kotiin, avaimet pöydälle, käsineet koululle, valot kotiin päälle kun lähtee jne. Minusta tuntuu, ettei mikään opastus riitä. Harrastuspukuhuoneisiin jää treenivaatteita ja juomapulloja, vaikka ei itse huomaa niiden puuttuvan. Vinkkejä kaipaan.
Kommentit (37)
Meillä ei saa viikkorahaa tai muutakaan rahaa, jos ei hoida sovittuja kotitöitään. Ei se tuohon unohteluun ole auttanut.
Kotoa lähtemisern vois toimia ihan kirjallinen muistilista, että mitä pitää tehdä: valot pois, avaimet/reppu/mitä vaan mukaan. Kun sitä listaa tarpeeksi kauan jankkaa, niin se automatisoituu pikkuhiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Kotoa lähtemisern vois toimia ihan kirjallinen muistilista, että mitä pitää tehdä: valot pois, avaimet/reppu/mitä vaan mukaan. Kun sitä listaa tarpeeksi kauan jankkaa, niin se automatisoituu pikkuhiljaa.
Tuo taitaa olla enemmän pikkukoululaisten juttu. Isommat ei suostu lukemaan äidin kirjoittamia listoja (4.-5.luokkalaiset ainakaan).
En edes muista. Nyt on 12v ja tuntuu, että on huolehtinut tavaroistaan "aina". No ekalla tais jättää repun kerran bussiin, mutta sai sen takaisin sitten heti paluumatkalla.
Ensimmäisestä koulupäivästä lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotoa lähtemisern vois toimia ihan kirjallinen muistilista, että mitä pitää tehdä: valot pois, avaimet/reppu/mitä vaan mukaan. Kun sitä listaa tarpeeksi kauan jankkaa, niin se automatisoituu pikkuhiljaa.
Tuo taitaa olla enemmän pikkukoululaisten juttu. Isommat ei suostu lukemaan äidin kirjoittamia listoja (4.-5.luokkalaiset ainakaan).
No jos homma ei toimi ilman listaa, niin ei meidän mukulalla olis paljon vastaan länkyttämistä ilman parempaa ratkaisuehdotusta. Joko homma alkaa sujua, äidin antaman listan kanssa tai ilman, tai sitten poistetaan jotain etuuksia (pelipäivää, viikkoraha...)
Anna unohtua. Ehkä siitä hiljalleen oppii, kun koulusta annetaan noottia puuttuvista koulutavaroista tai joutuu jättämään harrastukset kun harrastuskamat on unohtuneet jonnekin, eikä uusia noin vain osteta.
10-vuotiaalta pitäisi jo onnistua hyvinkin. Lapsellasi kuulostaisi olevan toiminnanohjauksen vaikeuksia. Ei ilmeisesti pysty keskittymään noin moneen asiaan yhtä aikaa. Eipä tuohon auta kun asioiden strukturointi, kuvallisia ohjeita jne.
Aika paljon lapsesta kiinni. Meillä on kolme poikaa joista yksi huolehti tavaroitaan ja kaikesta muustakin heti ensimmäisestä koulupäivästä lähtien. Hän on lapsi, joka muutenkin murehtii kaikesta ja on epävarma :( Yksi oppi joskus kolmas-nelosluokkalaisena. Yksi huoleton Eemeli oppi vasta yläasteella, ja sielläkin unohduksiin sattuu tämän tästä.
Vierailija kirjoitti:
10-vuotiaalta pitäisi jo onnistua hyvinkin. Lapsellasi kuulostaisi olevan toiminnanohjauksen vaikeuksia. Ei ilmeisesti pysty keskittymään noin moneen asiaan yhtä aikaa. Eipä tuohon auta kun asioiden strukturointi, kuvallisia ohjeita jne.
Höpöhöpö. Jos meidän pojan korisjoukkueeseen vertaa, niin sitten on toiminnanohjauksen vaikeuksia koko joukkueella! Olen poiminut eräältäkin pelipaikalta mukaan 5 lämmittelypaitaa ja yhdet pelihousut. Kun oltiin turnauksessa, kolmelta kaverilta katosi reissussa koripallot. Olen kuullut jopa puhelimia jääneen pukkareiden penkeille. Kyseessä 10-11-vuotiaat pojat.
9-v. Yksin lähtiessään kouluun kaikki kondiksessa. Jos teen etäpäivää kotona kun hän tekee lähtöä ei mikään onnistu tai tavara löydy, edes ajoissa lähtövalmistelujen teon aloittaminen itsenäisesti. Ilmeisesti muuntautuu epäitsenäiseksi lapseksi kun apua tarjolla.
Olen 28 vuotias mies enkä osaa vieläkään.
Vanhin meillä asuva lapsi on 39, eikä vieläkään onnistu...
Tässä on 40 vee, joka unohtelee sateenvarjot bussiin, töihin tai kotiin, ihan sen mukaan, missä niiden ei pitäisi olla. Kahvinkeitin jäi niin monta kertaa päälle, että piti ostaa itsestään sammuva malli. Avaimet on unohtuneet kotiin noin kerran vuodessa koko aikuisikäni, samoin työpaikan avaimet kotiin kerran, pari vuodessa. Maitotölkit jää usein pöydälle, kun otan kahviin tilkan maitoa. Kadotan myös kännykkäni aika säännöllisin väliajoin. Olen ollut aina melko hajamielinen mutta luova ja nopeaälyinen. Onneksi olen oppinut hyväksymään tämän piirteen itsessäni, enkä arvota itseäni sen mukaan, että olisin huono kun unohtelen asioita. Unohtelu on inhimillistä.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon lapsesta kiinni. Meillä on kolme poikaa joista yksi huolehti tavaroitaan ja kaikesta muustakin heti ensimmäisestä koulupäivästä lähtien. Hän on lapsi, joka muutenkin murehtii kaikesta ja on epävarma :( Yksi oppi joskus kolmas-nelosluokkalaisena. Yksi huoleton Eemeli oppi vasta yläasteella, ja sielläkin unohduksiin sattuu tämän tästä.
Samaa mieltä. Lapset (niin kuin aikuisetkin) ovat yksilöitä. Meillä myös esikoinen huolehtinut alusta asti itse. Keskimmäinen on hällä väliä -luonne ja mitä vain voi unohtua, reppu, avaimet, läksyt, vaatteet... Nuorin taas tuntuu olevan huolehtija-tyyppiä.
Meillä 13v. ja 15v. huolehtivat koulusta ja oman huoneen siivouksesta. Kaikki muut kotityöt ovat vanhempien vastuulla. Joskus kokkaavat mielellään tai siivotaan yhdessä.
Mutta, että lapsen tehtävä olisi pitää "koti kunnossa"? Ei, vaan lapsen tärkein työ on koulu, jonka jälkeen tulee harrastukset.
Näin on ollut meillä myös vanhemmilla ja samaa perinnettä jatkamme.
Monella yläkouluikäiselle tulee pitkä päivä muutenkin, kun koulupäivän lisäksi on vielä läksyt.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 13v. ja 15v. huolehtivat koulusta ja oman huoneen siivouksesta. Kaikki muut kotityöt ovat vanhempien vastuulla. Joskus kokkaavat mielellään tai siivotaan yhdessä.
Mutta, että lapsen tehtävä olisi pitää "koti kunnossa"? Ei, vaan lapsen tärkein työ on koulu, jonka jälkeen tulee harrastukset.Näin on ollut meillä myös vanhemmilla ja samaa perinnettä jatkamme.
Monella yläkouluikäiselle tulee pitkä päivä muutenkin, kun koulupäivän lisäksi on vielä läksyt.
En tarkoittanutkaan, että 10-vuotiaan pitäisi pitää koti siistinä. Koti kuntoon lähtiessään tarkoittaa meillä sitä, että valot on sammutettu, maitotölkki nostettu jääkaappiin ja ulko-ovi lukossa, kun lähtee kotoa kouluun tai kaverin luo.
-ap
Meillä on alakoululaisia perheessä ja aina on unohdettu pyörät lukitsematta pihalle, kun tullaan koulusta. Kypärät jää koululle, kerran koko pyörä unohtui. (En tiedä, miten se on edes mahdollista, kun aamulla on pyöräillyt kouluun ja iltapäivällä käveli pari km kotiin, eikä itse huomannut mitään outoa) Nyt ollaan otettu tällä viikolla säännöksi, että yhtään kaveria ei tuoda meille, jos ei ole ensin pyörä lukossa, pyöräkamat eteisen hyllyllä ja läksyt tehty. Ei mitkään listat tai muistilaput ole meillä toimineet, joten rankemmat keinot oli keksittävä.
Lukiolaisilla on kirjat levällään huoneen lattioilla. Rahat on aina loppu, kun unohdetaan, mitä on jo ostettu. Läksyt tehdään pikaisesti aamulla, jos muistetaan. Kalsareiden vaihto suihkun jälkeen unohtuu, jos ei erikseen muistuta.
Koulutarvikkeet yläastelaisena, kotihommien hoitamista yhä odotellaan. Ratkennee viimeistään kun muuttavat pois.