Lue keskustelun säännöt.
Mies petti "henkisesti", suuttuu kun puhun peloistani
13.04.2017 |
Avomiehelläni oli tässä jokunen aika sitten lyhyt "suhde" toiseen naiseen. Tai siis henkisellä tasolla vain, eli juttelua ja kerran kännissä halailua. Mutta juttelu oli sitä, että jes jätän avovaimoni sun takia ja oltaisiin niin hyvä pari.
Mies sitten tajusi mokanneensa ja minäkin pitkän pohdinnan jälkeen annoin anteeksi. Tavallaan.
Asia vaivaa minua edelleen. Ei ehkä päivittäin, mutta välillä tulee järkyttävä ahdistus. Jos yritän puhua asiasta miehelle, hän vaan tuhahtaa, että pääse sen asian yli jo, en sentään pannut ketään.
Tiedän, että olen varmasti rasittava kun itken asiasta, mutta tuntuu, että pakko saada puhua siitä.. Mies suuttuu ihan kauheasti jos vaikka itken ja kerron, että minuun sattuu vieläkin.
Pitäisikö vaan heittäytyä kylmäksi ja unohtaa se, tai ainakin esittää että kaikki on hyvin?
Ps. Mies ei siis ole mikään tunnekylmä idiootti. Ehkä ihanin ihminen ikinä, mutta tässä menee ihan pieleen..
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiseen ihmiseen voi olla hyvin syvä yhteys, vaikkei harrastaisikaan seksiä tämän kanssa. Itse asiassa se seksin harrastamatta jättäminen aiheuttaa sellaisen jännitteen toisistaan kiinnostuneiden ihmisten välille, että se tosiaan voi olla pahempaa kuin satunnainen seksi.
Hyvin sanottu!
Totta... *kituu intohimoissaan*. Pahinta on se salaaminen, koska se vaan vahvistaa sitä tunnetta. Ärsyttää koko mies, koska saa hirveät, turhauttavat tunteet ja halut liikkeelle. Ihan sama kuin janoiselle aavikolla heilutettaisi jäävettä nenänedessä kokoajan!
Pitäisikö sallia ja alkaa kolmestaan kavereiksi?
No ei, mutta vi***aa nää tunteet. En väittänyt missään että pitäisi sallia yms. Jos voisin luopuisin mieluusti tästä kidutuksesta kiitos!!! Mutta elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyi hitto. Mä en ainakaan katsois suopeammin mitään järkijättöistä kännipanoa kuin selvin päin ajateltua ihastumista. Kyllä se olisi siinä se suhde. Ihastuminen toiseen olis mulle sen sijaan ok. Hän näkee toisen ihmisenä eikä minään kertakäyttöesineenä. Kenenkään tunteita ei voi hallita, juomista voi. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan. Olen jo kauan sitten etukäteen päättänyt hyväksyä kaiken mitä elämä eteen heittää. Teen vain sitten omat valintani siltä pohjalta. Jos toinen haluaisi minun sijasta jatkaa uuden ihastuksen kanssa, se olisi okei ja minä jatkaisin johonkin toiseen suuntaan. Haluan että jokainen on onnellinen, en haluaisi että kanssani ollaan vastentahtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap jauhanut tätä asiaa täällä jo ainakin puolitusinaa kertaa aikaisemminkin? Ihan kuin olisin lukenut ihan vastaavanlaisen itsesäälisen höpinän ennenkin...
On siis ihan sama miten täällä kirjoitetaan ja yritetään auttaa tai edes saada ap jotenkin tajuamaan tilanteensa - se on liikaa vaadittu ap:lta. Hän ei kykene tekemään mitään itsenäisiä päätöksiä itse, vaan volisee silmät turvonneina joka ikinen päivä kurjuuttaan, yrittää saada mieheltään jotain enemmän kuin tämä ikinä voi enää antaa ja ihan taatusti joka ikinen joka ap:n tuntee, on hänen tilanteensa joutunut kuuntelemaan. Joten ap: Jos et meinaa mitään tehdä, niin turpeliinos kiinni vain. Ketään ei kiinnosta.
Muistan ketjut. Eikö niissä ollut avioliitto ja mies yhä jatkoi viesteilyä ja valehtelua? Vai oletko sama, ap?
Vierailija kirjoitti:
No hyi hitto. Mä en ainakaan katsois suopeammin mitään järkijättöistä kännipanoa kuin selvin päin ajateltua ihastumista. Kyllä se olisi siinä se suhde. Ihastuminen toiseen olis mulle sen sijaan ok. Hän näkee toisen ihmisenä eikä minään kertakäyttöesineenä. Kenenkään tunteita ei voi hallita, juomista voi. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan. Olen jo kauan sitten etukäteen päättänyt hyväksyä kaiken mitä elämä eteen heittää. Teen vain sitten omat valintani siltä pohjalta. Jos toinen haluaisi minun sijasta jatkaa uuden ihastuksen kanssa, se olisi okei ja minä jatkaisin johonkin toiseen suuntaan. Haluan että jokainen on onnellinen, en haluaisi että kanssani ollaan vastentahtoisesti.
Tunteita ei voi hallita, mutta valinnoillaan voi ruokkia tunteita mitkä ovat pois omaan parisuhteeseen panostamisesta.
Ihastumisia tapahtuu, se on normaalia ja sille ei voi mitään. Mutta varattu ihminen valitsee mitä tekee sille ihastumisen tunteelle. Ruokkiiko sitä lisää vai yrittääkö sammuttaa sen. Pitääkö yhteyttä ihastuksen kohteeseen vai ei. Yrittääkö tutustua ihastumisen kohteeseen lähemmin vai ei. Lupaileeko ihastuksen kohteelle suhdetta vai ei. Meneekö sänkyyn vai ei. Jne. Kaikki nuo ovat valintoja.
Ap:n mies puhui ihastukselleen, että jättää vaimonsa ja haluaa suhteen ihastuksensa kanssa. Se on pettämisen rajan ylittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihastumisia tapahtuu, se on normaalia ja sille ei voi mitään. Mutta varattu ihminen valitsee mitä tekee sille ihastumisen tunteelle. Ruokkiiko sitä lisää vai yrittääkö sammuttaa sen. Pitääkö yhteyttä ihastuksen kohteeseen vai ei. Yrittääkö tutustua ihastumisen kohteeseen lähemmin vai ei. Lupaileeko ihastuksen kohteelle suhdetta vai ei. Meneekö sänkyyn vai ei. Jne. Kaikki nuo ovat valintoja.
Ap:n mies puhui ihastukselleen, että jättää vaimonsa ja haluaa suhteen ihastuksensa kanssa. Se on pettämisen rajan ylittämistä.
Niin on!!
Minkälaiset salakuuntelulaitteet sulla oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset salakuuntelulaitteet sulla oli?
Mies taisi olla niin hellä ja rakastunut, että kertoi (huutamalla) ihan itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset salakuuntelulaitteet sulla oli?
Mies taisi olla niin hellä ja rakastunut, että kertoi (huutamalla) ihan itse?
Eiköhän ole kertonut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän vituttais se, että noin tyhmän asian meni kertomaan sulle.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän vituttais se, että noin tyhmän asian meni kertomaan sulle.
Ehkä se oli tekosyy päästä eroon, muttei onnistunut ja siksi vituttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Asia vaivaa minua edelleen. Ei ehkä päivittäin, mutta välillä tulee järkyttävä ahdistus. Jos yritän puhua asiasta miehelle, hän vaan tuhahtaa, että pääse sen asian yli jo, en sentään pannut ketään.
Tiedän, että olen varmasti rasittava kun itken asiasta, mutta tuntuu, että pakko saada puhua siitä.. Mies suuttuu ihan kauheasti jos vaikka itken ja kerron, että minuun sattuu vieläkin.
Pitäisikö vaan heittäytyä kylmäksi ja unohtaa se, tai ainakin esittää että kaikki on hyvin?"
Tässä oma mielipide:
Kun muistelet asiaa, mikä vaivaa. Miehesi kokee katumusta siksi se näkee/kuulee miten paljon tämä asia itseäsi sattuu. Mies peittelee omaa syyllisyytä kiukutelulla, suuttumalla tai pyytää unohtaisit asian, mikä muistuttaa miestä itseään. En tiedä haluaako miehesi tunnustaa suoraa katumusta, mutta kyllä miehen kannattaa lopulta tajuta teki väärin ja oppisi teoistaan on hyvä puhua omasta katumuksesta avoin kuin että suojelee itseään ja heittäytyy uhriasenteelle, vaikka ei ole uhri.
Mies ei tunnusta omaa vastuutaan teoistaan ja niiden seurauksista suhteellenne, kuten edellinen sanoi
Pitäisikö sallia ja alkaa kolmestaan kavereiksi?