Mies petti "henkisesti", suuttuu kun puhun peloistani

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, ettei petä vieläkin?

Ex-mieheni jatkoi vastaavassa tilanteessa viesteilyä pakkomielteisesti. Siksi ex-.

Suuttumus kertoo syyllisyydestä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta tuo "jätän avovaimoni sinun takiasi" yms keskustelu - olkoonkin vain ajatuksen tasolla - on pahempi kuin vaikkapa yhdenillan kännipano jossa on kyse pelkästä seksistä.

Eli lupa kännipanolle on? Saa anteeksi? OK.

Vierailija kirjoitti:

Oon kokenut täysin saman kuin sinä. Elämä on kyllä nykyään paljon tuskaisemaa kun tuo asia pulpahtaa mieleen. Ei sitä oikeen osaa luottaa enää mihinkään

Ihan hyvä olla realisti. Parisuhteilla on taipumus päättyä, joten ripustautua ei kannatakaan. Päivä kerrallaan on hyvä periaate :)

Mitä haluaisit miehesi sanovan tai tekevän? Tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä asian vatvominen sitä muuta. Jos kerran päätit antaa anteeksi tee niin, muussa tapauksessa eroa. Muuten koko suhde myrkyttyy. Sinällään ymmärrän että henkinen pettäminen sattuu. Jopa pahemmin kuin fyysinen. Itse voisin antaa anteeksi satunnaisen humalassa tapahtuneen syrjähypyn ventovieraan kanssa helpommin kuin sen että miehellä niin olisi todella ollut tunteita jotain toista kohtaan jopa siinä määrin että olisi eroa miettinyt. Satunnainen seksi on vain fyysinen tarve eikä ne vehkeet käytössä kulu mutta tunnepuolella pettäminen on loukkaavampaa koska antaa olettaa että joku muu on miehelle minua tärkeämpi.

Vierailija kirjoitti:

Etäännyimme mieheni kanssa ja minä ihastuin toiseen mieheen. En pettänyt ja pääsin siitä yli eikä ole tunteita enää. En itse koe sitä vakavaksi kriisiksi. Luulin, että myös mieheni oli päässyt siitä yli. Ei olekaan. Otti ihan yllättäen puheeksi, että miettii vakavasti eroa siksi. Päätin yrittää rakastua voimakkaammin uudelleen omaan mieheeni ns pakon edessä, mutta pelkään, että se vaatii aikaa ja muutosta kummaltakin. Syy alkuperäiseen etääntymiseeni oli myös hänen käytöksessään aikaisemmin. Eli en halua mitätöidä "henkisesti petetyn" tunteita, mutta ymmärrän myös sitä toista osapuolta. Tunteita on vaikea hallita, varsinkin jos oma suhde on ongelmissa, mutta sitä voi, että pettääkö oikeasti tekoina. Eli ap teidän pitäisi läpikäydä suhdettanne rehellisesti, että miksi niin kävi ja miten voitte kumpikin parantaa suhdettanne, eikä niin, että sä vaan syytteler miestä ja mies puolustautuu. Läheisyys pitää kummankin löytää uudestaan.

Oliko tämä kommentti siis kauniisti muotoiltu "pettämiseni oli miehen vika" ? Eikös molemmat ole ihan yhtälailla vastuussa siitä ettei etäännytä suhteessa? Sitä yhteenkuuluvuutta ei yksin paljon rakenneta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta tuo "jätän avovaimoni sinun takiasi" yms keskustelu - olkoonkin vain ajatuksen tasolla - on pahempi kuin vaikkapa yhdenillan kännipano jossa on kyse pelkästä seksistä.

Se ettei pannut tätä, saattaa olla pelkästään tuon toisen naisen ansiota: se ei antanut.

Miten, suostuisiko miehesi parisuhdeterapiaan? Siellä oppii myös keskustelemaan toisen kanssa haastavista asioista, jos nyt teillä menee vähän, että sinua itkettää ja miestä raivostuttaa? Olisihan tämä jossain hyvä jutella läpi.

Onko ap jauhanut tätä asiaa täällä jo ainakin puolitusinaa kertaa aikaisemminkin? Ihan kuin olisin lukenut ihan vastaavanlaisen itsesäälisen höpinän ennenkin...

On siis ihan sama miten täällä kirjoitetaan ja yritetään auttaa tai edes saada ap jotenkin tajuamaan tilanteensa - se on liikaa vaadittu ap:lta. Hän ei kykene tekemään mitään itsenäisiä päätöksiä itse, vaan volisee silmät turvonneina joka ikinen päivä kurjuuttaan, yrittää saada mieheltään jotain enemmän kuin tämä ikinä voi enää antaa ja ihan taatusti joka ikinen joka ap:n tuntee, on hänen tilanteensa joutunut kuuntelemaan. Joten ap: Jos et meinaa mitään tehdä, niin turpeliinos kiinni vain. Ketään ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäännyimme mieheni kanssa ja minä ihastuin toiseen mieheen. En pettänyt ja pääsin siitä yli eikä ole tunteita enää. En itse koe sitä vakavaksi kriisiksi. Luulin, että myös mieheni oli päässyt siitä yli. Ei olekaan. Otti ihan yllättäen puheeksi, että miettii vakavasti eroa siksi. Päätin yrittää rakastua voimakkaammin uudelleen omaan mieheeni ns pakon edessä, mutta pelkään, että se vaatii aikaa ja muutosta kummaltakin. Syy alkuperäiseen etääntymiseeni oli myös hänen käytöksessään aikaisemmin. Eli en halua mitätöidä "henkisesti petetyn" tunteita, mutta ymmärrän myös sitä toista osapuolta. Tunteita on vaikea hallita, varsinkin jos oma suhde on ongelmissa, mutta sitä voi, että pettääkö oikeasti tekoina. Eli ap teidän pitäisi läpikäydä suhdettanne rehellisesti, että miksi niin kävi ja miten voitte kumpikin parantaa suhdettanne, eikä niin, että sä vaan syytteler miestä ja mies puolustautuu. Läheisyys pitää kummankin löytää uudestaan.

Oliko tämä kommentti siis kauniisti muotoiltu "pettämiseni oli miehen vika" ? Eikös molemmat ole ihan yhtälailla vastuussa siitä ettei etäännytä suhteessa? Sitä yhteenkuuluvuutta ei yksin paljon rakenneta.

Mieheni haukkui ja lyttäsi minua, valehteli ja oli pari kertaa väkivaltainen, joten etääntyminen oli mielestäni osin myös hänen käytöksessään johtuvaa ja johti osaltaan siihen, että ihastuin ohimenevästi toiseen, mutten silti pettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäännyimme mieheni kanssa ja minä ihastuin toiseen mieheen. En pettänyt ja pääsin siitä yli eikä ole tunteita enää. En itse koe sitä vakavaksi kriisiksi. Luulin, että myös mieheni oli päässyt siitä yli. Ei olekaan. Otti ihan yllättäen puheeksi, että miettii vakavasti eroa siksi. Päätin yrittää rakastua voimakkaammin uudelleen omaan mieheeni ns pakon edessä, mutta pelkään, että se vaatii aikaa ja muutosta kummaltakin. Syy alkuperäiseen etääntymiseeni oli myös hänen käytöksessään aikaisemmin. Eli en halua mitätöidä "henkisesti petetyn" tunteita, mutta ymmärrän myös sitä toista osapuolta. Tunteita on vaikea hallita, varsinkin jos oma suhde on ongelmissa, mutta sitä voi, että pettääkö oikeasti tekoina. Eli ap teidän pitäisi läpikäydä suhdettanne rehellisesti, että miksi niin kävi ja miten voitte kumpikin parantaa suhdettanne, eikä niin, että sä vaan syytteler miestä ja mies puolustautuu. Läheisyys pitää kummankin löytää uudestaan.

Oliko tämä kommentti siis kauniisti muotoiltu "pettämiseni oli miehen vika" ? Eikös molemmat ole ihan yhtälailla vastuussa siitä ettei etäännytä suhteessa? Sitä yhteenkuuluvuutta ei yksin paljon rakenneta.

Mieheni haukkui ja lyttäsi minua, valehteli ja oli pari kertaa väkivaltainen, joten etääntyminen oli mielestäni osin myös hänen käytöksessään johtuvaa ja johti osaltaan siihen, että ihastuin ohimenevästi toiseen, mutten silti pettänyt.

Olisit vaan jättänyt.

Mulla oli mies joka petti mua ihan koko ajan. Ei sillä toista naista ollut, mutta muuten minä olin aina ja ikuisesti kakkonen, samoin nuo lapset jota kyllä joo nuorena ja naivina tein hänen kanssaan. Mutta aina meni harrastukset, kaverit, auto, bilettäminen jne jne jne meidän edelle.  Henkisesti olin yksin, vaikka muka oltiin parisuhteessa ja perhe. Eikä se todellakaan ymmärtänyt mistä puhuin.

Mielestäni nämä "henkiset pettämiset" ovat kummallisia. Jokaisella on oikeus ihastua, mutta ei niitä ihastumisia tarvitse kertoa, jos ei aio lopettaa suhdetta tai pettää. Ei ole olemassa mitään henkistä pettämistä. Se on kaikki vain ajatuksen tasolla, niin kauan kun siihen ei liitä toimintaa mukaan, mitään pahaa ei ole tapahtunut. Miehesi oli tyhmä että kertoi sinulle kaiken. Jos ei ollut aidosti jättämässä sinua. Se mitä mies teki väärin, oli se että sanoi naiselle haluavansa jättää sinut. Mutta ehkä sekin oli vain hetken hairahdus, ja nyt mies katuu sitä. Miksi mies otti tämän puheeksi? Katuuko ja on syyllinen olo? Silloinhan hän haluaa sinut, eikä sitä toista, joten miksi vielä vihoittelet miehelle? Joko annat anteeksi tai lähdet suhteesta. Ei kannata vatvoa vanhoja, varsinkin jos mies selkeästi jo valitsi sinut.

Kuka on keksinyt tämän termin: petti henkisesti? Mitä se tarkoittaa? Missä menee raja? Jos ajattelee jotain toista, onko se henkistä pettämistä? Tai jos tapaa ystäviään, joista pitää erityisen paljon ja ehkä unelmoi suhdetta jonkun ystävän kanssa, onko sekin henkistä pettämistä? Kyllä kai aikuisella ihmisellä saa olla oma sisäinen maailmansa, ei se minusta ole pettämistä. Mutta me ihmiset olemme erilaisia. Minä en voisi kuvitella, että minulla on oikeus määrätä mitä mieheni ajatuksissa liikkuu tai kenen kanssa hän juttelee. Pettämisen raja menee siinä, että jotain on oikeasti tapahtunut. Halaaminen ei kyllä mielestäni vielä ole sitä.

Jokaisessa pitkässä suhteessa on ihastuksia. Jos kunnioitat vaimoasi/miestäsi tarpeeksi, et kerro niistä hänelle. Ihan turhaan toisen ihmisen tunteiden satuttamista.

Miksi ihmiset ovat niin heikkoja ja saamattomia, etteivät kykene irtautumaan haitallisesta suhteesta? Roikutaan kiinni ihmisessä joka ei rakasta ja kärsitään ja valitetaan tilanteen kamaluutta.

Ap. Miehesi EI rakasta sinua. Jos rakastaisi, ei kuka tahansa muikkeli saisi häntä noin hullaantuneeksi, että edes harkitsisi sinun vaihtamista häneen.

Toiseen ihmiseen voi olla hyvin syvä yhteys, vaikkei harrastaisikaan seksiä tämän kanssa. Itse asiassa se seksin harrastamatta jättäminen aiheuttaa sellaisen jännitteen toisistaan kiinnostuneiden ihmisten välille, että se tosiaan voi olla pahempaa kuin satunnainen seksi. 

Vierailija kirjoitti:

Toiseen ihmiseen voi olla hyvin syvä yhteys, vaikkei harrastaisikaan seksiä tämän kanssa. Itse asiassa se seksin harrastamatta jättäminen aiheuttaa sellaisen jännitteen toisistaan kiinnostuneiden ihmisten välille, että se tosiaan voi olla pahempaa kuin satunnainen seksi. 

Hyvin sanottu!

Pitäisin henkisenä pettämisenä sitä, että toinen nainen on miehelle tärkeämpi kuin vaimo. Olkoonkin juttelua ja kehuja, mutta missä vaimon kehut?

Jos mies on harkinnut vaimon jättämistä tuon ihastuksen takia, kyseessä on enemmän kuin ihastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiseen ihmiseen voi olla hyvin syvä yhteys, vaikkei harrastaisikaan seksiä tämän kanssa. Itse asiassa se seksin harrastamatta jättäminen aiheuttaa sellaisen jännitteen toisistaan kiinnostuneiden ihmisten välille, että se tosiaan voi olla pahempaa kuin satunnainen seksi. 

Hyvin sanottu!

Totta... *kituu intohimoissaan*. Pahinta on se salaaminen, koska se vaan vahvistaa sitä tunnetta. Ärsyttää koko mies, koska saa hirveät, turhauttavat tunteet ja halut liikkeelle. Ihan sama kuin janoiselle aavikolla heilutettaisi jäävettä nenänedessä kokoajan!