Lue keskustelun säännöt.
Mies petti "henkisesti", suuttuu kun puhun peloistani
13.04.2017 |
Avomiehelläni oli tässä jokunen aika sitten lyhyt "suhde" toiseen naiseen. Tai siis henkisellä tasolla vain, eli juttelua ja kerran kännissä halailua. Mutta juttelu oli sitä, että jes jätän avovaimoni sun takia ja oltaisiin niin hyvä pari.
Mies sitten tajusi mokanneensa ja minäkin pitkän pohdinnan jälkeen annoin anteeksi. Tavallaan.
Asia vaivaa minua edelleen. Ei ehkä päivittäin, mutta välillä tulee järkyttävä ahdistus. Jos yritän puhua asiasta miehelle, hän vaan tuhahtaa, että pääse sen asian yli jo, en sentään pannut ketään.
Tiedän, että olen varmasti rasittava kun itken asiasta, mutta tuntuu, että pakko saada puhua siitä.. Mies suuttuu ihan kauheasti jos vaikka itken ja kerron, että minuun sattuu vieläkin.
Pitäisikö vaan heittäytyä kylmäksi ja unohtaa se, tai ainakin esittää että kaikki on hyvin?
Ps. Mies ei siis ole mikään tunnekylmä idiootti. Ehkä ihanin ihminen ikinä, mutta tässä menee ihan pieleen..
Kommentit (56)
Henkinen pettäminen? Astraalikehot panee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies pettää juttelemalla päivittäin. Olen kyllä sanonut että älä hyvä mies puhu kenellekään, mutta väittää että myyjän työssä on pakko kommunikoida asiakkaiden kanssa.
Jätä se sika!
On toi ehkä pahempi kuin joku baaripano, kun on puhuttu jättämisestäkin. Silleen ymmärrän. Miehen pitäisi myös ymmärtää, mutta neuvoisin silti, että jos mies ei suostu kuuntelemaan anna sen olla. Selvitä asia itse omassa päässäsi, käy puhumassa vaikka parisuhdeterapeutille. Parempi kaikille, että lakkaat märehtimästä asiaa.
Voi olla, että et pysty palauttamaan luottamustasi tähän mieheen, mutta älä jää vuosikausiksi voivottelemaan. Pilaat vain oman onnesi.
Mitä tarkoittaa, että mies tajusi mokanneensa? Kun kävi ilmi ettei uuden lyylin kanssa onnannutkaan niin täytyi palata vanhan luokse ja sanoa "tulin järkiini"... Vai että mies oikeasti ymmärsi että hänen tunteensa toista kohtaan loukkasi sinua ja teidän parisuhdettanne, ja hän on aidosti ollut tästä pahoillaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minusta tuo "jätän avovaimoni sinun takiasi" yms keskustelu - olkoonkin vain ajatuksen tasolla - on pahempi kuin vaikkapa yhdenillan kännipano jossa on kyse pelkästä seksistä.
Ja jäit tuollaisen kanssa koska?
Jos joku ikinä sanoisi minulle että anna jo olla, en SENTÄÄN pannut ketään niin se olisi moro samantien.
Toi kommentti kertoo ihan kaiken, tunnetko että kumppanisi kovinkin kunnioittaa sinua? Ylimielistä puhetta, en katselisi tuollaista ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletpa naivi. Eli uusi naiben on laittanut jarrut pohjaan ja nyt mies selittää sinulle tulleensa järkiinsä ja sinä uskot?
Älkää ainakaan lapsia alkako tekemään.
Oon kokenut täysin saman kuin sinä. Elämä on kyllä nykyään paljon tuskaisemaa kun tuo asia pulpahtaa mieleen. Ei sitä oikeen osaa luottaa enää mihinkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mie jätin mieheni tollasten juttujen takia. Mies viestitteli naispuolisille tutuille kyseenalaiseen sävyyn, vihjaili seksistä, avautui tunteistaan, kertoi ikävöineensä ja ajattelevan naista jatkuvasti. Lisäksi mies kertoili nettituttaville (naisille) seksifantasioistaan ym. Sekä tuttuja että tuntemattomia naisia on ollut useita. Kun asia valkeni mulle, selvisi, että tätä on jatkunut koko 6-vuotisen suhteen ajan. Mitään fyysistä ei ilmeisesti kuitenkaan ole tapahtunut, mutta mulle toi henkinen pettäminenkin etenkin noin systemaattinen, oli liikaa. Ero tuli, enkä kadu hetkeäkään.
Mies tuli järkiinsä koska ei saanut siltä toiselta vaikka vonkasi. Pettyneenä kiukkuaa sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies toimi törkeästi, joten fiksuinta on antaa samalla mitalla takaisin! Viettele ja pane esim hänen parasta kaveriaan, veljeään tai isäänsä ;) Eiköhän sika opi käyttäytyyn :D Itse toimin muutama vuosi sitten näin kun olin vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Sen jälkeen on oltu aika nöyrää poikaa xD
Etäännyimme mieheni kanssa ja minä ihastuin toiseen mieheen. En pettänyt ja pääsin siitä yli eikä ole tunteita enää. En itse koe sitä vakavaksi kriisiksi. Luulin, että myös mieheni oli päässyt siitä yli. Ei olekaan. Otti ihan yllättäen puheeksi, että miettii vakavasti eroa siksi. Päätin yrittää rakastua voimakkaammin uudelleen omaan mieheeni ns pakon edessä, mutta pelkään, että se vaatii aikaa ja muutosta kummaltakin. Syy alkuperäiseen etääntymiseeni oli myös hänen käytöksessään aikaisemmin. Eli en halua mitätöidä "henkisesti petetyn" tunteita, mutta ymmärrän myös sitä toista osapuolta. Tunteita on vaikea hallita, varsinkin jos oma suhde on ongelmissa, mutta sitä voi, että pettääkö oikeasti tekoina. Eli ap teidän pitäisi läpikäydä suhdettanne rehellisesti, että miksi niin kävi ja miten voitte kumpikin parantaa suhdettanne, eikä niin, että sä vaan syytteler miestä ja mies puolustautuu. Läheisyys pitää kummankin löytää uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna anteeksi "tavallaan", sanot rehdisti että muutit mielesi etkä pystykään noin vain unohtamaan. Sitten jätät sen, minkä tiedät itsekin: et voi sanoa että "mies ei ole tunnekylmä idiootti, hän on ihanin ihminen ikinä" kuvaillessasi miestä joka ON tunnekylmä jossain asiassa ja suunnitteli avoimesti puolison vaihtoa.
Jonain päivänä tuo tapahtuu uudestaan, ja jos se sattuu aikaan jolloin teillä ei mene hyvin (sellaisia kausia on suhteissa), mies vaihtaa sinut lennosta uuteen, kunhan on ensin varmistanut, että ei jää yksin kun jättää sinut. Tunnekylmä ja empatiakyvytön tapaus, ainakin mitä tulee hänen suhtautumiseensa tähän tilanteeseen ja sinun tunteisiisi. :)
Sinäkö taas? Eikö sun pitänyt jo jättää se!
Jeesus näitä tämän ketjun kommentteja. Onko täällä lapsia kirjoittelemassa? Ensin pilkataan ap:n ongelmaa ja sitten kehotetaan lapsellisesti kostamaan.
Ap, olet syystäkin loukkaantunut ja ahdistunut silloin, kun sait miehesi teot selville. Kertoiko hän itse?
Miten kauan tuosta on ja miten käsittelitte asiaa silloin, kun henkinen pettäminen selvisi?
Kuulostaa nimittäin siltä, että asia on lakaistu maton alle ihan liian nopeasti. Sinun ei olisi pitänyt antaa anteeksi, jos et oikeasti ole sitä anteeksiantoa tuntenut. Eli tämä oli oma mokasi.
Mutta toisaalta miehenkin pitää hyväksyä se, että asia saattaa kaivella vielä jonkin aikaa. On yksilöllistä se, miten nopeasti puolison pettämisestä pääsee yli, ei ole olemassa mitään "normaalia aikaa", jonka sisällä siitä pitää toipua.
TOISAALTA ymmärrän miehesikin kannan. On aika kurjaa, että ensin olet kertonut antavasi anteeksi ja sitten kenties aika pitkänkin ajan jälkeen vielä vähän väliä nostat hänen mokansa esille. Se on nöyryyttävää sekin, hänen kannaltaan.
Miten teillä suhteessa muuten menee? Voisiko sinulla olla myötävaikuttamassa asiaan masennusta tai heikkoa itsetuntoa, jotka lisäävät miehen mokan aiheuttamaa ahdistusta? Tämä ei siirrä mieheltä syyllisyyttä henkiseen pettämiseen sinulle, mutta tarkoitan tällä sitä, että et välttämättä pääse ylitse asiasta korjaamatta noita itseesi liittyviä syitä, ja niihin ei miehesi ole välttämättä osallinen millään tavalla.
Minusta sinun kannattaisi nyt vaan suoraan ääneen myöntää miehellesi, että puhuit aikoinaan lööperiä, etkä olekaan antanut anteeksi, kuten silloin toivoit tekeväsi. Ja että asiasta pitää nyt keskustella ja vaikkapa parisuhdenterapeutista olisi apua.
Parisuhdeterapiaa saa kuntien perheneuvoloiden ja seurakuntien kautta ilmaiseksi, suosittelen lämpimästi. Jonoa on, vaihtelevasti, joten kannattaa soittaa heti ensi tiistaina.
Mistä tiedät, ettei petä vieläkin?
Paha sanoa, kumpi teistä on "oikeassa". Sä olet väittänyt antaneesi anteeksi, joten silloin sun ei kyllä kuulu vähän väliä muistutella miestä. Jos miehen tekosesta on jo vuosia, niin ymmärrän enemmän kuin hyvin sen, ettei hän enää jaksa sinun jankutustasi aiheesta. Mutta jos siitä on viikkoja, niin totta kai asia voi vielä sua hiertää. Komppaan edeltävää kommenttia, kandee harkita parisuhdeterapiaa.
Kasva naislapsi aikuiseksi.