Oliko 50-70-luvuilla samanlaisia pikaruokapaikkoja kuin nykyään Hesburgerit ja McDonaldsit? Miten silloin herkuteltiin?

Tuleepa nostalginen olo tästä ketjusta. Tajuaa kyllä, että Amerikan malliin ollaan menossa, lihapullia meistäkin on tulossa. Ja ah tuo sittisoodakori juhannuksena, näin tehtiin meilläkin. Ja sen limsapullon sai otta kerran viikossa perjantaina, se oli juhlaa se!

Herkuttelu: McDonald's, Hesburger? Tööttööt vahva WT varoitus.

80-luvulla kaksikymppisenä, kuulostelin korvat äimistyneenä, kun joku kertoi laittaneensa kastikkeeseen kermaa! Ei vaan meillä, kermaa käytettiin ehkä jouluna rosollikastikkeena.

Jos olis mäkkäri ollut 50-luvulla, se olis tosiaankin ollut herkuttelua! Kylillä olis äimistelty.

Baareissa käytiin lapsena 60 luvun lopulla ja 70 luvulla syömässä ranskalaiset perunat ja joskus kun vanhemmilla oli palkkapäivä, niin saatiin myös wienenleike. Nakkikiskat oli myös herkuttelupaikkoja. Mutta todella harvoin ravintoloissa käytiin. Kotiruokaa ja samaa sapuskaa syötiin monta päivää putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin 70-luvulla ruokapaikoista sai erilaisia leikkeitä, esimerkiksi wieninleikettä.

Herkkuna söin lapsena jäätelöannoksen äidin kanssa jossain baarissa jalallisesta metallikulhosta. 

Nykuajassa parasta on, että huoltoasemilta voi ostaa hyviä elintarvikkeita. Isäpuoli toi meille aikoinaan huoltoasemilta bensalta maistuvia suklaalevyjä. :D

Jotenkin nostalgista :D Voin kuvitella pikkuisen bensanhuuruisen huoltsikan, jossa tarjoillaan kahvia ja suklaata höystettynä bensan aromilla :'D

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vanhempani elivät nuoruuttaan 60- luvulla ja pikaruoka heille oli yhtä kuin höyrytetyt nakit.

Ranskanperunat olivat kuulemma ravintolaruokaa, äitini sai elinikäisen ranskanperunakammon tönkkösuolaisesta ranskisannoksesta.

Ravintolassa piti 3(?) drinkin jälkeen tilata jotain syötävää, ja ruuat kuulemma olivat jokseenkin kelvottomia.

Muistan, kun 70- luvulla kirkonkylällä käytiin kerran nakkikopilta hakemassa nakkeja, hampurilaista söin ensi kerran yläaste-ikäisenä 1980- luvun puolivälissä.

Ravintolassa piti heti jo alkajaisiksikin tilata syötävää, että sai juotavaa. En muista makua, koska ei niitä kukaan syönyt. Juomaan sinne mentiin, ainakin nuoret menivät. Mutta tilata piti, kai se oli anniskelulaissa.

"Tämä omelettikin on kuin silhuetti paperin, liekö eguu tässä ollengan?"

Suunnilleen näin. Paikallisessa baarissa kokki väänsi yhdestä kananmunasta kolmekin "munakasta" jotta tuli tuo ruokasääntö täytettyä eikä niitä ollut tarkoituskaan syödä, kunhan nussittiin pilkkua lakipykälien takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi millaista oli juhlaruoka? Esimerkiksi mitä herkkuja syötiin jouluna?

Kinkku, peruna, ruskeakastike, maksa- ja lanttulaatikko, rosolli, riisipuuro + selahedelmäkiiseli.

Näin meillä ja samat ruuat on edelleen jouluna päydässä.

Eikö tosiaan mitään muuta makeaa herkkua syöty? Tai mitään leivonnaisia?

Pipareita jotka olivat tietynlaisia kotitekoisen tuntuisia, vaalean ruskeita.  Hedelmäkakkua, pullaa, kääretorttua.

Tosiaan kermaa ei käytetty kuin rosollin kastikkeeksi joskus myös lehtisalaatin.

Me kävimme Los Pollos Hermanosilla ja Gus tarjoili henkilökohtaisesti.

Ei ollut pikaruokapaikkoja. Käpylehmillä vaan leikittiin.

Vierailija kirjoitti:

Ulkona syöminen oli 70-luvulla vielä harvinaista ylellisyyttä. Joskus sunnuntaisin kävin lasteni kanssa syömässä paikallisessa olutkuppilassa. Ravintola oli SOK:n paikka ja silloisessa Elanto-lehdessä oli tarjouskuponkeja niiden ravintoloihin. Kuponkeja ja työpaikasta ostettuja lounasseteleitä yhdistämällä pystyin yksihuoltajana tarjoamaan lapsilleni juhlahetken. Ateria oli useimmiten vienerleike ja ranskalaiset ja juomana kokista. Oli se juhlaa. Lapset ovat jo kauan olleet aikuisia mutta muistavat vieläkin nämä ravintola-ateriat.

Muistan kun kävin 19-v hiukan vanhemman tyttökaverin kanssa päivällä syömässä entisessä työpaikassa, pieni lounasruokala.

Ex-miehen kanssa joskus sunnuntaisin.  Sen koommin en paljoa käynyt missään kun erosin.

Muistan teinivuosiltani 1970- ja 1980-luvun taitteesta nämä:

Nuorten suurin ongelma oli se missä viettää aikaa, Helsingissäkään ei mitään paikkoja tahtonut olla alle 18-vuotiaille iltaisin. Koska harva sai runsaasti viikkorahaa, niin harvoin pystyttiin istumaan baareissa. Muistan myös että nuorille sopivat paikat menivät suhteellisen aikaisin kiinni.

Baareihin ei siis menty nimenomaan herkuttelemaan vaan ostettiin yks limsa ja jaettiin se useamman kesken että saatiin istua siellä. Snagareilta sai halvemmalla ruokaa. Muistan lähinnä Carrollsin tulon, sitä kutsuttiin stadissa Rollsiksi. Sinne joutui usein jonottamaan sisään :) Siellä sitten ehkä otettiin vaan yhdet ranskalaiset. Niiden kanssa sitten istuttiin siihen asti kun paikka pantiin kiinni eli saattoi olla klo 19 tai 20.

Baareissa otettiin yleensä jäätelö, jos oltiin rahoissa, tai jäätelösooda.

Myöhemmin Helsinkiin tuli uusi ravintola, nykyisen Teatterin paikalle, en muista nimeä, mutta osa toimi jäätelöbaarina ja siellä roikuttiin sitten kun oli vähän enemmän rahaa. Muistan edelleen että mun suosikkiannoksen nimi oli Kolibri :D

Pizzeriat olivat vielä 1970-luvulla kalliita ravintoloita nuorille. Muistan että niihin pääsi yleensä vain vanhempien kanssa.

Makkaratalossa oli sellainen ravintola kuin Omena (tai Vihreä Omena?), siellä edullisimmat annokset olivat sellaisia lämpimiä leipiä kastikkeen kanssa. Joskus käytiin siellä.

Itse matkustelin Inter-Raililla ulkomailla. Siellä ravintoloiden hinnat olivat Suomea edullisempia. Muistan että 17-vuotiaana matkustin ensin yksin Amsterdamiin, jossa kokeilin kiinalaisia ja indonesialaisia ravintoloita yms. Seuraavaksi matkustin Lontooseen jossa tapasin jotain englantilaisia tuttavia, jotka veivät mut Wimpy hampurilaisketjun paikkaan ja muistan että pidin sitä roskapaikkana, olinhan ehtinyt tottua parempaan :)

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa nakkikioskilla teininä 1980-luvulla koska muut halusivat sinne. Ihmettelin, että miksi pitäisi syödä YÖLLÄ ja etenkin huonompaa ruokaa, mitä kotona on tarjolla.

Sen verran rähinää nakkikioskin liepeillä oli, etten halunnut sinne toista kertaan koska tappelijat saattoivat vahingoittaa sivullisiakin vahingossa temmeltäessään. Siihen aikaan oli vielä puukko ihan normivaruste miehen povitaskussa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan teinivuosiltani 1970- ja 1980-luvun taitteesta nämä:

Nuorten suurin ongelma oli se missä viettää aikaa, Helsingissäkään ei mitään paikkoja tahtonut olla alle 18-vuotiaille iltaisin. Koska harva sai runsaasti viikkorahaa, niin harvoin pystyttiin istumaan baareissa. Muistan myös että nuorille sopivat paikat menivät suhteellisen aikaisin kiinni.

Baareihin ei siis menty nimenomaan herkuttelemaan vaan ostettiin yks limsa ja jaettiin se useamman kesken että saatiin istua siellä. Snagareilta sai halvemmalla ruokaa. Muistan lähinnä Carrollsin tulon, sitä kutsuttiin stadissa Rollsiksi. Sinne joutui usein jonottamaan sisään :) Siellä sitten ehkä otettiin vaan yhdet ranskalaiset. Niiden kanssa sitten istuttiin siihen asti kun paikka pantiin kiinni eli saattoi olla klo 19 tai 20.

Baareissa otettiin yleensä jäätelö, jos oltiin rahoissa, tai jäätelösooda.

Myöhemmin Helsinkiin tuli uusi ravintola, nykyisen Teatterin paikalle, en muista nimeä, mutta osa toimi jäätelöbaarina ja siellä roikuttiin sitten kun oli vähän enemmän rahaa. Muistan edelleen että mun suosikkiannoksen nimi oli Kolibri :D

Pizzeriat olivat vielä 1970-luvulla kalliita ravintoloita nuorille. Muistan että niihin pääsi yleensä vain vanhempien kanssa.

Makkaratalossa oli sellainen ravintola kuin Omena (tai Vihreä Omena?), siellä edullisimmat annokset olivat sellaisia lämpimiä leipiä kastikkeen kanssa. Joskus käytiin siellä.

Itse matkustelin Inter-Raililla ulkomailla. Siellä ravintoloiden hinnat olivat Suomea edullisempia. Muistan että 17-vuotiaana matkustin ensin yksin Amsterdamiin, jossa kokeilin kiinalaisia ja indonesialaisia ravintoloita yms. Seuraavaksi matkustin Lontooseen jossa tapasin jotain englantilaisia tuttavia, jotka veivät mut Wimpy hampurilaisketjun paikkaan ja muistan että pidin sitä roskapaikkana, olinhan ehtinyt tottua parempaan :)

Happy Days oli paikan nimi. Samat muistot jaan.

Voisin väittää että -80 luvulla grilliruoka oli suhteessa paljon halvempaa kuin tänä päivänä?

Muistan kun aika usein käytiin äidin kanssa viikonloppu iltaisin grillillä syömässä, kuunneltiin poliisiradiota ja jos lähellä oli jotain tapahtunut käytiin ajelemassa ja katsomassa paikkaa, samalla mentiin grillille syömään.

Olen ollut silloin +-10v.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä, kyllä 50-luvulla oli aina appelsiineja ja banaania. Joku muistelee varmaan naapurin neukkulaa. Eikäme missään pakkasea kävelty.  Joka talon alakerrassa oli baari. Sinne kaverit kokoontuivat, vähiellen illanmittaan. Se täysi-ikäisyys oli ihan vieras sanonta, se oli kai silloin vielä 23-vuotta. Yleensä sitä ennen mentiin jo naimisiin,presidentin lupa.

Oli toki appelsiineja ja banaaneja 50-luvulla, mutta ne oli kalliita herkkuja.  Varsinkin banaaneja himoitsin valtavasti pienenä, mutta vain harvoin sain.  Aikuisena en sitten enää niistä pidäkään.  Appelsiineja sai jo ennen sotia, äiti on kertonut, että isänsä toi niitä heille lapsille aina Viipurissa käydessään (olivat siis karjalaisia).  Kyläkaupasta niitä ei siis ehkä silloin saanut.  Minä taas näin ja sain elämäni ensimmäiset mandariinit v. -67, kun kävin Ruotsissa.  Kyllä niitä heti sen jälkeen alkoi tulla Suomeenkin, mutta minä pidin niitä pitkään jouluhedelminä, kun silloin Ruotsissa käydessäni oli joulu, ja muistan sen olohuoneeseen rakennetun jouluherkkupöydän.  Siinä niitä oli plus vaikka mitä muuta, esim. kaikenlaisia erikoisia pähkinöitä, joista iso osa jäi minulta maistamatta, koska en kehdannut sanoa, että en osaa käyttää pähkinänsärkijää.

Baareja oli kyllä esim. 60-luvulla ihmeen paljon, vaikka ihan maaseudulla asuin.  Suurin osa niistä meni kyllä kiinni iltakahdeksalta, muistaakseni vain yksi oli auki kymmeneen.  Levyautomaattia rääkättiin mahdottomasti.  

Täysi-ikäisyysraja oli 21 vuotta.  Sitä ennen sai mennä naimisiin vanhempien luvalla.  Sen minäkin tarvitsin, eli kun haettiin kuulutukset, piti olla äidin tai isän nimi lomakkeessa.  Alle 17-vuotias tarvitsi presidentin luvan.  Tunsin pojan, joka tarvitsi sen, koska avioitui 16-vuotiaana.  Liitto muuten kesti loppuun asti, eli toinen jäi leskeksi pari vuotta sitten.  

Saisipa vielä hyvää ranskanleipää, ei sellaista kun täällä myydään: litistynyttä venyvää mössöä. Ranskiksessa kuuluu olla rapea kuori. Aikoinaan oli kai Prisman oma leipomo, jossa sitä leivottiin. Jos muistan oikein. Joskus tekisi mieli ranskisvoileipää juuston kera. Mutta en sitä muovipussiranskista osta.

Banaanit olivat tosiaan harvinaisia minun lapsuudessani. Tai ehkä niin tavoittamattomia, että tuntuivat harvinaisilta. Ja ehkä kalliitakin. Ei tule oikein edes mieleen, että olisinko edes niitä saanutkaan. Haaveilimme kerran pikkukoululaisina koulumatkalla, että mitä herkkuja ostaisimme, jos olisi rahaa. Joku haaveili juuri banaaneista, joku ranskanleivästä, jota söisi niin paljon kuin jaksaisi.