Oliko 50-70-luvuilla samanlaisia pikaruokapaikkoja kuin nykyään Hesburgerit ja McDonaldsit? Miten silloin herkuteltiin?

Olen syntynyt -71. Jäätelökioskeja oli 70-luvulla. Pizeriat tuli pikkukaupunkiin joskus 80-luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Grillikioskilta piti ostaa kasikytluvulla taksarin erikoinen. Tää oli siis taksinkuljettajien eniten syömä mättöannos. Muistaakseni lihapiirakan välissä oli kaikkea mahdollista tuplaten: lauantaimakkaraa siivuina, jauhelihapihvi, jne. Makkaraperunat oli toinen suosittu annos, kaikilla mausteilla. Ei nuoriso kasikytluvulla kaivannut ainakaan pikkupaikkakunnilla mitään pikaruokaa. Kotona syötiin ja that's it. Tupakalla korvattiin pikaruoka.

Sulla meni nyt vuosikymmenet vähän vikaan. Tässä ketjussa on kyse 50-70 luvuista, ei 80-luvusta. 

Mutta kun se nyt esiin toit, niin sanotaan nyt pari sanaa siitäkin. Kasarihan oli jo ihan eri maailmasta, kuin 70-luku. Sehän oli varsinainen pikaruoan tulemisen vuosikymmen. Silloin tuli kebabit, tuli rytinällä hampurilaisravintolat, tuli joka paikkaan pitseriat, tuli jäätelöbaarit jne. 80-luvulla nimenomaan nuoriso oppi käymään pikaruokapaikoissa. 80-luvulla myös pihviravintoloista tuli jokapojan ruokapaikkoja ja pippuripihvillä käytiin usein.

Sinä olet voinut nortilla korvata ruuan/pikaruuan, mutta moni muu ei.

Itse olen pikkupaikkakunnalta ja ensimmäinen pitseria tuli paikkakunnalle 80-luvun alussa, samoin kun tuli ensimmäinen kebabkioski. Grillikioskeja oli useampia, mutta ensimmäinen amerikkalaistyylinen hampurilaisravintola tuli vasta 90-luvun alussa ja sehän oli tietysti Hese.

Minusta sinullakin menee vuosikymmenet sekaisin, 80-luvulla rantautui hampurilaisravintolat ja pitseriat, mutta kebabit tuli katukuvaan vasta 90-luvulla isommin. Itse söin ensimmäiset kebabit Berliinissä 1989 kun muuri murtui.

ohis

Minä söin ensimmäisen kebabin Tukholman Hötorghallenissa vuonna 1982. En muista, koska ne Suomeen tulivat.

Eri

Vierailija kirjoitti:

hedelmät jos niitä sattui joskus saamaan sillä esimerkiksi appelsiinit tulivat kauppoihin vasta 60-luvun loppupuolella

Väärin:

1920-1930 luvuilla appelsiineja oli silloin tällöin kevättalvella saatavana, mutta appelsiinin maahantuonti laajeni Suomessa nykymittaiseksi vakituiseksi toiminnaksi vasta toisen maailmansodan jälkeisten ulkomaankaupan rajoitusten päätyttyä ja taloudellisten olojen kohennuttua 1950-luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Hese muistaakseni osti loppuvaiheessa muutaman Carrols-ravintolan. Toisin kuin lupasivat, ruuan taso kuitenkin laski hurjasti ja reseptejä muutettiin, mm. just se Clubburger muuttui majoneesiburgeriksi.

Eivätpä nekään ravintolat sitten kauan sinnitelleet.

Tänäkään päivänä en tajua, miksi juuri paras suomalaisista hamppariketjuista lopetti surkeimman jatkaessa edelleen voittokulkuaan. Meidän kaupungin ainoa mäkkäri lopetti vähän aikaa Hesen tulon jälkeen, ei kuulemma enää kannattanut. 

Suomalaisilla on surkea maku yleisesti, eivätkä he äänestä jaloillaan vaan tyytyvät. Jos haluttua tuotetta ei ole, ei olla ilman vaan otetaan korvaava huonompi tuote, jonka jälkeen on helppo väittää, että se huonompi on suositumpi, kun sillä on niin paljon menekkiä. Markkinaosuuksia myös järjestellään likaisin keinoin kulisseissa, ostetaan parempia kilpailijoita alta pois jotta voitaisiin myydä enemmän pas kaa.

Sama ilmiö on vähän joka elintarvikkeessa. Suomalaisille myydään enää pääasiallisesti Vaasanin ja parin muun suurtoimijan muovitettuja valmiiksi halkaistuja mauttomia leipiä, ja suomalaiset ostavat, koska ne leivät ovat halvempia kuin paikallisen leipomon omat tuotteet. Juustoissa dominoi Valio muovisilla kevytjuustoillaan ja siivupakkauksillaan, maukkaampia muiden valmistajien juustoja on kammettu markkinoilta. Sama peli oikeastaan kaikissa elintarvikkeissa: suuri on kaunista ja mauton suosittua.

Olin lapsi 1970-luvun lopulla. Toisinaan, kun oltiin tulossa myöhään jostakin kyläilemästä tai tapahtumasta automatkan takaa, käytiin koko perhe grillikioskilla ostamassa grillimakkaraa tai nakkeja. Ne syötiin autossa paperitaskusta sinapin, ketsupin ja sipulihakkeen kanssa. Grillikioskille pääsi vain muutaman kerran vuodessa ja siihen liittyy mielessäni myöhäisillan automatkan tunnnelma ja mukava olo perheen kesken.

Miten herkuttelu liittyy pikaruokapaikkoihin? Niihin ei tosiaankaan mennä herkuttelemaan vaan syömään ruokaa joka tarjoillaan kohtuu nopeasti tilauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla oli Carrols citykäytävässä, Burger Kingin.ensiesiintyminen Kaisaniemenkadulla. Käytiin snägäreillä ja olihan niitä kahviloita.

Kaisaniemenkadun Burger King avattiin vasta 1982, joten sillä ei ole mitään tekemistä tämän ketjun kysymyksen kanssa. Carrols toki oli jo 70-luvulla.

Näköjään alan dementoitumaan :). Nyt kun tarkemmin ajattelen niin näinhän se on. BK tuli myöhemmin.

Muistaako joku sellaisen burgeriketjun kuin Clock?

Jos yhtään muistan oikein, niin näitä oli jo 70-luvulla. Kävin hampaiden oikomishoidossa Erottajalla ja siinä oli tällainen Clock alakerrassa. Sen täytyi olla enne 80 -lukua. Oli siis samanlainen kuin Carrols. Samassa paikassa oli myöhemmin McDonald's. 

Muistat väärin:

Clock oli 1970-luvulla perustettu ruotsalainen pikaruokaketju, jonka päätuote olivat hampurilaiset. Clock kaatui 1990-luvulla taloudellisiin vaikeuksiin ja viimeinen Clock-ravintola Ruotsissa suljettiin 1999.

Clock Suomessa

Suomessa Clock-ketjulla oli 1980- ja 1990-luvuilla viisi hampurilaisravintolaa pääkaupunkiseudulla: Helsingissä Erottajalla, Itäkeskuksessa, Messukeskuksessa, Espoon Tapiolassa Sampokujalla ja Keravalla sisähuvipuisto Fanfaarissa. Ne saivat alkunsa 1980-luvun alussa, kun Alkon tytäryhtiö Arctia teki lisenssisopimuksen Clock-ketjun silloisen ruotsalaisomistajan SARAn kanssa, joka oli Arctian tavoin valtio-omisteinen ravintolayhtiö.

Makkaraherkku, eli makkaraa ja ranskalaisia, tai sitten käristemakkara höyrykeittimestä. 70-luvulla baareissa oli sellainen lasinen kattila, jossa oli käristemakkaroita lämpiämässä. En muista että olisin ihan vähään aikaan enää nähnyt sellaista missään käytössä.  Ehkä näitä on vieläkin perinteisissä grilleissä koska näkyy olevan myynnissäkin https://www.ravintolalaitepalvelu.com/images/120406.jpg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nakkikiskalta haettiin mättöä ihan kuten nykyään hesestä tai mäkkäristä tms.

Joo, paitsi että ei haettu kuin kerran pari vuodessa, ekat pizzeriatkin tuli vasta -80 luvun alussa

Kyllä me haimme joka viikko. Ja ainakin täällä Vaasassa oli pizzeria vuonna 1976.

Niin mekin haimme. Suoraan juostiin heti, kun saatiin viikkoraha. Lihapiirakka nakilla, johan oli herkkua silloin.

Eri

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla oli Carrols citykäytävässä, Burger Kingin.ensiesiintyminen Kaisaniemenkadulla. Käytiin snägäreillä ja olihan niitä kahviloita.

Ja Wimpy. Ja HM-baarit.

Vierailija kirjoitti:

Makkaraherkku, eli makkaraa ja ranskalaisia, tai sitten käristemakkara höyrykeittimestä. 70-luvulla baareissa oli sellainen lasinen kattila, jossa oli käristemakkaroita lämpiämässä. En muista että olisin ihan vähään aikaan enää nähnyt sellaista missään käytössä.  Ehkä näitä on vieläkin perinteisissä grilleissä koska näkyy olevan myynnissäkin https://www.ravintolalaitepalvelu.com/images/120406.jpg

Jossain huoltoasemalla maaseudulla olen nähnyt. Aika hauska juttu tätnäpäivänä, pakko ostaa aina.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hedelmät jos niitä sattui joskus saamaan sillä esimerkiksi appelsiinit tulivat kauppoihin vasta 60-luvun loppupuolella

Väärin:

1920-1930 luvuilla appelsiineja oli silloin tällöin kevättalvella saatavana, mutta appelsiinin maahantuonti laajeni Suomessa nykymittaiseksi vakituiseksi toiminnaksi vasta toisen maailmansodan jälkeisten ulkomaankaupan rajoitusten päätyttyä ja taloudellisten olojen kohennuttua 1950-luvun alussa.

Vähän aikaa sitten luin jostain että vielä 70-luvulle asti valtio hoiteli aika pitkälti ulkomaankaupat ja päätti mm. sen että koska tulee appelsiineja ja mistä.

Muistan kun 1979 tuli mieleen että tekeepä mieli hampurilaista, kebabia, pitaleipää ja pizzaa, mutta koska ei niitä ollut niin otin 308 kiväärin ja ammuin hirven. Siitä sitten ohuita siivuja pannulle ja siitä suuhun ja elettiin sitä niinkin.

Kun teki mieli juotavaa eikä ollut viskiä, konjakkia, brandyä tai vodkaa niin hain kaupasta sokeria, punaposkipoikakaurahiutaleita ja hiivaa ja käymisen jälkeen tislattiin pariin kertaan ja sitten oli juotavaa.

Onneksi ei ollut pikaruokasikaloita.

Ihmisetkin oli solakoita.

Ulkona syöminen oli 70-luvulla vielä harvinaista ylellisyyttä. Joskus sunnuntaisin kävin lasteni kanssa syömässä paikallisessa olutkuppilassa. Ravintola oli SOK:n paikka ja silloisessa Elanto-lehdessä oli tarjouskuponkeja niiden ravintoloihin. Kuponkeja ja työpaikasta ostettuja lounasseteleitä yhdistämällä pystyin yksihuoltajana tarjoamaan lapsilleni juhlahetken. Ateria oli useimmiten vienerleike ja ranskalaiset ja juomana kokista. Oli se juhlaa. Lapset ovat jo kauan olleet aikuisia mutta muistavat vieläkin nämä ravintola-ateriat.

Täällä on keskustelu aika lailla pääkaupunkiseutuvoittoista.  Mutta kyllä muuallakin oli samat tarjonnat.

Ja kyllä niitä grillikioskeja oli jo kuusikymmentäluvulla.  Muistan tasan tarkkaan, koska seurustelin mieheni kanssa silloin sen neljä vuotta ennen kuin mentiin naimisiin v. 1970.  Monen monet grilliherkut syötiin yönälkään, kun kaiket yöt luuuhailtiin pitkin ja poikin.  Tuon porilaisen muistan hyvin, mutta paljon oli muutakin nimikettä.

Minusta on menty huonompaan nyt, kun kaikki on niitä "hampurilaisia" vain.  Hampurilaisessa on mauton paksu sämpylä, joka vain nopeasti kuumennetaan, pahimmassa tapauksessa mikrossa (olen nähnyt).  Mutta kun tuollaisen porilaisen tai vastaavan leipäsiivun x 2 käytti kunnon rasvagrillissä ja siihen latoi ne grillatut lisukkeet niiden väliin, niin herkku oli taattu.  Rasvainen ja tirisevä ja epäterveellinen tietenkin, mutta kuka siitä välitti?

Ikinä en sen jälkeen ole saanut niin hyviä ja rapeita lihapiirakoitakaan, nehän ihan suli suussa.  Nykyään ne on kuivakoita ja mauttomia lötköjä.  

Lapsena 50-luvulla herkuteltiin jäätelöannoksilla.  Meidänkin kirkonkylässä oli yksi varsinainen jäätelöbaari ja siellä tehtiin huikeita annoksia.

Kyllä silloin jo käytiin ravintoloissa syömässä ja minäkin muistan, kuinka meille lapsillekin oikein tarjoiltiin vadilta esim. perunoita, lihaa ja vihanneksia.  Siis tarjoilija kumartui ruokavadin kanssa siihen viereen ja itse otettiin siitä vadilta mitä tahdottiin.  Se oli sen ajan palvelua.   

Nyt oon sitten väärällä vuosikymmenellä, kun kasikytlukua ei kysytty, mutta kaipa niitä ranskalaistuokkosia tai ropeita oli jo sitä ennenkin. Omat muistoni ovat kasikytluvulta. Mulla on ikävä sitä rovetta josta ranskalaiset tarjoiltiin. Ja tosiaan jossain niiden syömiseen annettiin hammastikku, jossain kaksihaarainen kuuden sentin mittainen muovihaarukka. Ranskalaiset ei ole niiden päivien jälkeen maistuneet enää yhtä hyviltä.

Toinen, mitä kaipaan on kiinankaalisuikaleet grillilautasen "salaattina". Kiinankaali toimi ranskalaisten tai makkaraperunoiden kanssa loistavasti.

Arvonsa tuntevissa grillikioskeissa grillikastikkeita oli kahdenlaista, ja ranskalaisiinkin sai sekä valkoista että oranssia kastiketta.

Hoikkia tietysti oltiin, kun herkuttelua varten piti kävellä pakkasessa, tuulessa ja tuiskussa kylälle ja sieltä sitten takaisin kotiin. Ei ollut sähköpotkulautoja tai mopoautoja, joka paikkaan piti lintata jalan.

Ympäri Helsinkiä oli baareja ,jossa istuttiin iltaisin, lähinnä muistan Valion baarit ja Primulan ja Ehon. Jossain sai istua koko illan ja kaverikin vaihtuivat , eikä aina tarvinnu ostaakaan lisää. Valiossa ja Ehossa sai istua rauhassa.Ja puhelin oli käytössä. Talvi-illat kuluivat siten, josku joku tilais lisää pirtelöä. Asuin Etu- Töölössä. Töölöntorilla oli kuulisat makoiset porilaiset. Koulun loma-aikaan toisilla oli lupa syodä " baarissa" vastakirjalle, se maksettiiin sitten kuun lopssa. Ei ollut luottokortteja, mutta kuitenkin sai ostaa kaupassakin omalla koodinumerolla.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on keskustelu aika lailla pääkaupunkiseutuvoittoista.  Mutta kyllä muuallakin oli samat tarjonnat.

Ja kyllä niitä grillikioskeja oli jo kuusikymmentäluvulla.  Muistan tasan tarkkaan, koska seurustelin mieheni kanssa silloin sen neljä vuotta ennen kuin mentiin naimisiin v. 1970.  Monen monet grilliherkut syötiin yönälkään, kun kaiket yöt luuuhailtiin pitkin ja poikin.  Tuon porilaisen muistan hyvin, mutta paljon oli muutakin nimikettä.

Minusta on menty huonompaan nyt, kun kaikki on niitä "hampurilaisia" vain.  Hampurilaisessa on mauton paksu sämpylä, joka vain nopeasti kuumennetaan, pahimmassa tapauksessa mikrossa (olen nähnyt).  Mutta kun tuollaisen porilaisen tai vastaavan leipäsiivun x 2 käytti kunnon rasvagrillissä ja siihen latoi ne grillatut lisukkeet niiden väliin, niin herkku oli taattu.  Rasvainen ja tirisevä ja epäterveellinen tietenkin, mutta kuka siitä välitti?

Ikinä en sen jälkeen ole saanut niin hyviä ja rapeita lihapiirakoitakaan, nehän ihan suli suussa.  Nykyään ne on kuivakoita ja mauttomia lötköjä.  

Lapsena 50-luvulla herkuteltiin jäätelöannoksilla.  Meidänkin kirkonkylässä oli yksi varsinainen jäätelöbaari ja siellä tehtiin huikeita annoksia.

Kyllä silloin jo käytiin ravintoloissa syömässä ja minäkin muistan, kuinka meille lapsillekin oikein tarjoiltiin vadilta esim. perunoita, lihaa ja vihanneksia.  Siis tarjoilija kumartui ruokavadin kanssa siihen viereen ja itse otettiin siitä vadilta mitä tahdottiin.  Se oli sen ajan palvelua.   

Olen nuorempi, eikä minulla ole aloituksessa kysytyltä ajalta omia herkkumuistoja, mutta tuo jäätelöbaarimuisto kolahti. Vielä 80-luvulla oli meidänkin kylällä kahvila, josta sai uskomattoman hienoja jäätelöannoksia. Ja miten ihanat nimet niillä oli! Banana Split tietysti, mutta myös Melbaa ja ties mitä kaikkea, mitä olen jo unohtanut. Ja kaikista oli upeat värilliset kuvat linjaston yläpuolella tai joissakin kahviloissa jopa pöydissä oli jäätelölistat. Annoksiin tuli jäätelön lisäksi hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, kermavaahtoa, kastikkeita, erilaisia koristeita, esimerkiksi silkkipaperinen "avattava" paperinen kukka tai hedelmä tikun päässä eli näitä kiinalaisia annoskoristeita, joihinkin jopa kynttilä tai sädetikku, ellen väärin muista? Luonnollisesti valikoimassa oli myös pirtelöitä, joita rehellisesti pirtelöiksi sanottiin eikä milkshakeksi tai smoothieksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hedelmät jos niitä sattui joskus saamaan sillä esimerkiksi appelsiinit tulivat kauppoihin vasta 60-luvun loppupuolella

Väärin:

1920-1930 luvuilla appelsiineja oli silloin tällöin kevättalvella saatavana, mutta appelsiinin maahantuonti laajeni Suomessa nykymittaiseksi vakituiseksi toiminnaksi vasta toisen maailmansodan jälkeisten ulkomaankaupan rajoitusten päätyttyä ja taloudellisten olojen kohennuttua 1950-luvun alussa.

70- ja 80-luvuilla Finnairin silloiset lomalennot Espanjaan toivat rahtitilassaan laukkujen lisäksi appelsiineja. Homma oli ainakin talvisaikaan jossain määrin valtion subventoimaa; saatiin c- vitamiinipitoisia hedelmiä markkinoille. Vaatimattomia oli senaikaiset kaupan hedelmätiskit nykypäivään verrattuna.