Mitä mieltä olette siitä, että 9-vuotias kakkosluokkalainen tyttö "SEURUSTELEE" 14v. seiskaluokkalaisen pojan kanssa?

Ei poika ole tehnyt mitään väärää vaan tyttö, koska valehteli!

Vierailija kirjoitti:

Ei poika ole tehnyt mitään väärää vaan tyttö, koska valehteli!

Sitähän meistä kukaan ei voi tietää.

Kysele tytöltä tarkemmin, milloin ovat alkaneet seurustella ja mitä kaikkea puuhastelleet yhdessä. Asennoidu juttutuokioon mileikuvitusleikkinä ja kysy myös ihan absurdeja kysymyksiä, kuten ovatko käyneet yhdessä lomalla ja missä kävivät. Pidä kuitenkin huoli, että tyttö vastaa täsmällisesti ja kysy tarkentavia kysymyksiä tarvittaessa. Eiköhän se ainakin vähän aukene, voisiko tuossa olla jotain perää vai onko tämä tytön mielikuvitusta.

Oma 15-vuotiaani siis "seurusteli" myös pikkusiskonsa ekaluokkalaisen kaverin ja perhetutun kanssa viime vuonna. Poikani keväthuolsi tyttöjen polkupyörät, jonka jälkeen tyttö ilmoitti, että poikani on hänen tuleva aviomiehensä ja että nyt he seurustelevat. Kuulemma kävivät yhdessä marketissa ja menivät lentokoneella "rannalle" ja sen sellaista. Kylässä hössötti aina ruokapöydässä pojalle niitä ja näitä, halusi seurailla ympäri taloa ja pitää kädestä, suunnittelivat oman tyttöni kanssa häitä ja tätä rataa.

Pojalla on onneksi lehmän hermot ja rautainen itsetunto, eli suhtautui asiaan ihan pitkämielisesti ja ystävällisesti. Kaverille, joka nauraen kyseli, ett toiko on sun tyttöystävä, totesi vaan ykskantaan että "eiku se on mun vaimo" ja sit menivät yläkertaan pelaamaan.

Sanomattakin liene selvää, että mitään ei tapahunut, vaan kyseessä oli kotileikki, joka lopahti itsekseen, kun tytöt kyllästyivät ajan myötä ja siirtyivät seuraavaam mielikuvitusleikkiin. Nyt niillä on yksisarvistarha takapihalla. Kesäksi ottavat kuulemma myös pinkkejä poneja. Lienee tuloillaan tiukat neuvottelut siitä, mitä saa istuttaa ja minne, etteivät äidin rikkaruohot häiritse tallitoimintaa. :D

Vierailija kirjoitti:

Kysele tytöltä tarkemmin, milloin ovat alkaneet seurustella ja mitä kaikkea puuhastelleet yhdessä. Asennoidu juttutuokioon mileikuvitusleikkinä ja kysy myös ihan absurdeja kysymyksiä, kuten ovatko käyneet yhdessä lomalla ja missä kävivät. Pidä kuitenkin huoli, että tyttö vastaa täsmällisesti ja kysy tarkentavia kysymyksiä tarvittaessa. Eiköhän se ainakin vähän aukene, voisiko tuossa olla jotain perää vai onko tämä tytön mielikuvitusta.

Oma 15-vuotiaani siis "seurusteli" myös pikkusiskonsa ekaluokkalaisen kaverin ja perhetutun kanssa viime vuonna. Poikani keväthuolsi tyttöjen polkupyörät, jonka jälkeen tyttö ilmoitti, että poikani on hänen tuleva aviomiehensä ja että nyt he seurustelevat. Kuulemma kävivät yhdessä marketissa ja menivät lentokoneella "rannalle" ja sen sellaista. Kylässä hössötti aina ruokapöydässä pojalle niitä ja näitä, halusi seurailla ympäri taloa ja pitää kädestä, suunnittelivat oman tyttöni kanssa häitä ja tätä rataa.

Pojalla on onneksi lehmän hermot ja rautainen itsetunto, eli suhtautui asiaan ihan pitkämielisesti ja ystävällisesti. Kaverille, joka nauraen kyseli, ett toiko on sun tyttöystävä, totesi vaan ykskantaan että "eiku se on mun vaimo" ja sit menivät yläkertaan pelaamaan.

Sanomattakin liene selvää, että mitään ei tapahunut, vaan kyseessä oli kotileikki, joka lopahti itsekseen, kun tytöt kyllästyivät ajan myötä ja siirtyivät seuraavaam mielikuvitusleikkiin. Nyt niillä on yksisarvistarha takapihalla. Kesäksi ottavat kuulemma myös pinkkejä poneja. Lienee tuloillaan tiukat neuvottelut siitä, mitä saa istuttaa ja minne, etteivät äidin rikkaruohot häiritse tallitoimintaa. :D

Mitä...? Miksi pitäisi kysellä absurdeja kysymyksiä? Miten silloin voi saada järjellisiä vastauksia? Ehkäpä äidin ei pitäisi aloittaa mitään mukana leikkimistä vaan oikeasti selvittää tilanne. Joka muuten ei todellakaan välttämättä ole sellainen kuin sulla sattui olemaan. Luuletko, että pedofiilit ovat satuolentoja? Tai että ne on kaikki keski-ikäisiä? Ja vihreitä, että ne on helppo erottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysele tytöltä tarkemmin, milloin ovat alkaneet seurustella ja mitä kaikkea puuhastelleet yhdessä. Asennoidu juttutuokioon mileikuvitusleikkinä ja kysy myös ihan absurdeja kysymyksiä, kuten ovatko käyneet yhdessä lomalla ja missä kävivät. Pidä kuitenkin huoli, että tyttö vastaa täsmällisesti ja kysy tarkentavia kysymyksiä tarvittaessa. Eiköhän se ainakin vähän aukene, voisiko tuossa olla jotain perää vai onko tämä tytön mielikuvitusta.

Oma 15-vuotiaani siis "seurusteli" myös pikkusiskonsa ekaluokkalaisen kaverin ja perhetutun kanssa viime vuonna. Poikani keväthuolsi tyttöjen polkupyörät, jonka jälkeen tyttö ilmoitti, että poikani on hänen tuleva aviomiehensä ja että nyt he seurustelevat. Kuulemma kävivät yhdessä marketissa ja menivät lentokoneella "rannalle" ja sen sellaista. Kylässä hössötti aina ruokapöydässä pojalle niitä ja näitä, halusi seurailla ympäri taloa ja pitää kädestä, suunnittelivat oman tyttöni kanssa häitä ja tätä rataa.

Pojalla on onneksi lehmän hermot ja rautainen itsetunto, eli suhtautui asiaan ihan pitkämielisesti ja ystävällisesti. Kaverille, joka nauraen kyseli, ett toiko on sun tyttöystävä, totesi vaan ykskantaan että "eiku se on mun vaimo" ja sit menivät yläkertaan pelaamaan.

Sanomattakin liene selvää, että mitään ei tapahunut, vaan kyseessä oli kotileikki, joka lopahti itsekseen, kun tytöt kyllästyivät ajan myötä ja siirtyivät seuraavaam mielikuvitusleikkiin. Nyt niillä on yksisarvistarha takapihalla. Kesäksi ottavat kuulemma myös pinkkejä poneja. Lienee tuloillaan tiukat neuvottelut siitä, mitä saa istuttaa ja minne, etteivät äidin rikkaruohot häiritse tallitoimintaa. :D

Mitä...? Miksi pitäisi kysellä absurdeja kysymyksiä? Miten silloin voi saada järjellisiä vastauksia? Ehkäpä äidin ei pitäisi aloittaa mitään mukana leikkimistä vaan oikeasti selvittää tilanne. Joka muuten ei todellakaan välttämättä ole sellainen kuin sulla sattui olemaan. Luuletko, että pedofiilit ovat satuolentoja? Tai että ne on kaikki keski-ikäisiä? Ja vihreitä, että ne on helppo erottaa?

No niistä absurdeista kysymyksistä selvinnee onko kyseessä mielikuvitusleikki. Itse olin ala-asteella kovin ihastunut veljeni (6 vuotta vanhempi) eri kavereihin, joskin mitään seurustelufantasioita ei ollut. Heistä se oli noloa.

Ja pienille lapsille on tavallista julistaa menevänsä naimisiin vanhempansa kanssa. Oidipus/elektrakompleksi...

Toivottavasti selviää pain ja on vain harmitonta leikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysele tytöltä tarkemmin, milloin ovat alkaneet seurustella ja mitä kaikkea puuhastelleet yhdessä. Asennoidu juttutuokioon mileikuvitusleikkinä ja kysy myös ihan absurdeja kysymyksiä, kuten ovatko käyneet yhdessä lomalla ja missä kävivät. Pidä kuitenkin huoli, että tyttö vastaa täsmällisesti ja kysy tarkentavia kysymyksiä tarvittaessa. Eiköhän se ainakin vähän aukene, voisiko tuossa olla jotain perää vai onko tämä tytön mielikuvitusta.

Oma 15-vuotiaani siis "seurusteli" myös pikkusiskonsa ekaluokkalaisen kaverin ja perhetutun kanssa viime vuonna. Poikani keväthuolsi tyttöjen polkupyörät, jonka jälkeen tyttö ilmoitti, että poikani on hänen tuleva aviomiehensä ja että nyt he seurustelevat. Kuulemma kävivät yhdessä marketissa ja menivät lentokoneella "rannalle" ja sen sellaista. Kylässä hössötti aina ruokapöydässä pojalle niitä ja näitä, halusi seurailla ympäri taloa ja pitää kädestä, suunnittelivat oman tyttöni kanssa häitä ja tätä rataa.

Pojalla on onneksi lehmän hermot ja rautainen itsetunto, eli suhtautui asiaan ihan pitkämielisesti ja ystävällisesti. Kaverille, joka nauraen kyseli, ett toiko on sun tyttöystävä, totesi vaan ykskantaan että "eiku se on mun vaimo" ja sit menivät yläkertaan pelaamaan.

Sanomattakin liene selvää, että mitään ei tapahunut, vaan kyseessä oli kotileikki, joka lopahti itsekseen, kun tytöt kyllästyivät ajan myötä ja siirtyivät seuraavaam mielikuvitusleikkiin. Nyt niillä on yksisarvistarha takapihalla. Kesäksi ottavat kuulemma myös pinkkejä poneja. Lienee tuloillaan tiukat neuvottelut siitä, mitä saa istuttaa ja minne, etteivät äidin rikkaruohot häiritse tallitoimintaa. :D

Mitä...? Miksi pitäisi kysellä absurdeja kysymyksiä? Miten silloin voi saada järjellisiä vastauksia? Ehkäpä äidin ei pitäisi aloittaa mitään mukana leikkimistä vaan oikeasti selvittää tilanne. Joka muuten ei todellakaan välttämättä ole sellainen kuin sulla sattui olemaan. Luuletko, että pedofiilit ovat satuolentoja? Tai että ne on kaikki keski-ikäisiä? Ja vihreitä, että ne on helppo erottaa?

No niistä absurdeista kysymyksistä selvinnee onko kyseessä mielikuvitusleikki. Itse olin ala-asteella kovin ihastunut veljeni (6 vuotta vanhempi) eri kavereihin, joskin mitään seurustelufantasioita ei ollut. Heistä se oli noloa.

Ja pienille lapsille on tavallista julistaa menevänsä naimisiin vanhempansa kanssa. Oidipus/elektrakompleksi...

Toivottavasti selviää pain ja on vain harmitonta leikkiä.

No mutta eihän siitä selviä se, mitä poika kaavailee! Tyttö tietenkin leikkii, sehän on kysymättäkin selvää, koska hän on lapsi. Poika taas voi olla ihan muissa ajatuksissa eikä sitä voi selvittämättä tietää. Eikä se riitä, että tytöltä kyselee. Tietenkään tyttö ei oikeasti seukkaa, sen sijaan 14-vuotias poika on toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysele tytöltä tarkemmin, milloin ovat alkaneet seurustella ja mitä kaikkea puuhastelleet yhdessä. Asennoidu juttutuokioon mileikuvitusleikkinä ja kysy myös ihan absurdeja kysymyksiä, kuten ovatko käyneet yhdessä lomalla ja missä kävivät. Pidä kuitenkin huoli, että tyttö vastaa täsmällisesti ja kysy tarkentavia kysymyksiä tarvittaessa. Eiköhän se ainakin vähän aukene, voisiko tuossa olla jotain perää vai onko tämä tytön mielikuvitusta.

Oma 15-vuotiaani siis "seurusteli" myös pikkusiskonsa ekaluokkalaisen kaverin ja perhetutun kanssa viime vuonna. Poikani keväthuolsi tyttöjen polkupyörät, jonka jälkeen tyttö ilmoitti, että poikani on hänen tuleva aviomiehensä ja että nyt he seurustelevat. Kuulemma kävivät yhdessä marketissa ja menivät lentokoneella "rannalle" ja sen sellaista. Kylässä hössötti aina ruokapöydässä pojalle niitä ja näitä, halusi seurailla ympäri taloa ja pitää kädestä, suunnittelivat oman tyttöni kanssa häitä ja tätä rataa.

Pojalla on onneksi lehmän hermot ja rautainen itsetunto, eli suhtautui asiaan ihan pitkämielisesti ja ystävällisesti. Kaverille, joka nauraen kyseli, ett toiko on sun tyttöystävä, totesi vaan ykskantaan että "eiku se on mun vaimo" ja sit menivät yläkertaan pelaamaan.

Sanomattakin liene selvää, että mitään ei tapahunut, vaan kyseessä oli kotileikki, joka lopahti itsekseen, kun tytöt kyllästyivät ajan myötä ja siirtyivät seuraavaam mielikuvitusleikkiin. Nyt niillä on yksisarvistarha takapihalla. Kesäksi ottavat kuulemma myös pinkkejä poneja. Lienee tuloillaan tiukat neuvottelut siitä, mitä saa istuttaa ja minne, etteivät äidin rikkaruohot häiritse tallitoimintaa. :D

Mitä...? Miksi pitäisi kysellä absurdeja kysymyksiä? Miten silloin voi saada järjellisiä vastauksia? Ehkäpä äidin ei pitäisi aloittaa mitään mukana leikkimistä vaan oikeasti selvittää tilanne. Joka muuten ei todellakaan välttämättä ole sellainen kuin sulla sattui olemaan. Luuletko, että pedofiilit ovat satuolentoja? Tai että ne on kaikki keski-ikäisiä? Ja vihreitä, että ne on helppo erottaa?

Oman lapseni kohdalla helpoin tapa selvittää, onko joku juttu satua vai ei, on löytää ne kertomuksen absurdit osuudet ja saada miellelläön vielä tyttö kertomaan niistä omin sanoin. Jos joku on tapahtunut oikeasti, siinä ei ole mitään surrealistisia osuuksia vaan tyttö kieltää ne. Mielikuvitusjutuissa lapsi taas kehittää mielellään tarinaa itse eteenpäin, jos tarjoilen jotain kehitettävää. Eli jos oma tyttö kertoisi kysyttäessä, että ovat poikaystävän kanssa pussailleet ja käyneet poniajelulla ja linnanmäellä ja kanadassa, tiedän, että juttu on höpöä. Jos kertoo, että ovat pussailleet ja käyneet pojan huoneessa, juttu voi hyvin ollakin totta. Mutta molemmissa tapauksissa saattaisi siis hyvinkin sanoa, että ovat pussailleet. Jatkokysymys siitä, ovatko myös ratsastaneet yksisarvisella tai menneet naimisiin Tukholmassa tarkentaa pussailun kontekstin mielikuvitusjuttuihin, josa vastaus on kyllä tai ei, kun ratsastettiin tietysti elefantilla. (Omalla ei tosin ole ollut tätä mielikuvituspoikaystävää, mutta eiköhän siinä pätisi sama erottelu kuin muussakin.)

Jos kysyn tosi rajallisia kyllä/ei-kysymyksiä, tulen ensinnäkin helposti ladanneeni omia tulkintojani lapsen vastauksiin, etenkin jos niissä on jotain tulkinnallisia osuuksia, kuten tyyliin joku "onko sinua kosketeltu" tms. Toisekseen on hankala hahmottaa, mitä on tapahtunut, jos kysyn jutuista, jotka ovat niin basic, että voivat tapahtua sekä leikissä että todellisuudessa ja todellisuudessakin monin tavoin. Absurdit jutut erottavat leikin todesta. Tarkentavilla kysymyksillä taas voi selvitä, että lapsi vastasi vähän eri kysymykseen kuin mitä minä tarkoitin. Esimerkiksi "oletteko pussailleet" "joo" voi ihan hyvin tarkoittaa sitä, että lapsi antoi pojalle poskipusun ruokapöydässä, koska lapsen käsitys pussailusta ei ole sama kuin aikuisen.

Ja joo, tiedän kyllä, että kaikennäköisiä pervoja on olemassa eikä ap:n tilanne ole välttämättä sama kuin teillä. Näin mielikuvitusrikkaan pikkutytön ja kunnollisen teinipojan vanhempana soisin kuitenkin, että ap pöyhisi asiaa tytön kanssa kahdestaan, ennen kuin siihen vedettäisiin esimerkiksi täällä ehdotettu koulukuraattori.

Siis eikö ap tiedä, viettääkö tämä poika aikaa tytön kanssa? Jos viettää, ei se ole normaalia. Ei tavallinen 14-vuotias hengaile jonkun random 9-vuotiaan kanssa, perhetutut ovat asia erikseen. Kotikunnassani kävi sellainen tapaus, että 13-vuotias poika leikki lasten kanssa kerrostaloalueen pihoilla pidemmän aikaa. Tämä päättyi siihen, että tämä 13-vuotias raiskasi 3-vuotiaan pojan. Ja tarina on tosi, joten suosittelen ottamaan aiheesta oikeasti selvää.

EDELLEEN, TUO TYTTÖ VOI JOUTUA ESIM. PAHOINPITELYN KOHTEEKSI, MIKÄLI LEVITTÄÄ PERÄTTÖMIÄ JUTTUJA JOKA LEIMAA JONKUN SYYTTÖMÄNÄ LAPSIINSEKAANTUJAKSI.

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö ap tiedä, viettääkö tämä poika aikaa tytön kanssa? Jos viettää, ei se ole normaalia. Ei tavallinen 14-vuotias hengaile jonkun random 9-vuotiaan kanssa, perhetutut ovat asia erikseen. Kotikunnassani kävi sellainen tapaus, että 13-vuotias poika leikki lasten kanssa kerrostaloalueen pihoilla pidemmän aikaa. Tämä päättyi siihen, että tämä 13-vuotias raiskasi 3-vuotiaan pojan. Ja tarina on tosi, joten suosittelen ottamaan aiheesta oikeasti selvää.

Ap on jo kertonut, että poika on perhetuttu. Ap:n tyttö käy leikkimässä pojan pikkusiskon kanssa ja ap tuntee henkilökohtaisesti pojan ja siskon äidin ja ilmeisesti sitten nämö lapsetkin.

Voi myös kysyä, mikä saa 8-vuotiaan hakemaan "kadulta rakkautta"? Saako hän kotona rakkautta, turvallisuutta, haleja, yhdessoloa. Ei kuulosta normaalilta.

Miten sitten huomattavasti vanhempi poika voisi olla kiinnostunut ihan lapsesta? Se on vielä kummallisempaa. 

Ystäviä toki voivat olla kaveripiirissä, mutta henkilökohtainen seurustelusuhde on kyllä jo liikaa.

Puuttukaa ennen kuin tapahtuu pahempaa. Kumpikin on lapsia, joita vanhempien on valvottava ja suojeltava ikävyyksiltä, joita eivät osaa odottaakaan. Voi pieniä reppanoita! TV-sarjojen katsomisesta saa omituisia roolimalleja ja ajatuksia....

Voisitko puhua asiasta pojan vanhempien kanssa?

Ihan ensinnäkin kummatkin ovat vielä lapsia... 14v ei ole mikään seurustelu ikä ja ei varsinkaan 9v!!. Ottaisit yhteyttä sen pojan vanhempiin ja puhuisit heidän kanssa ja kiellät tyttöäsi tapaamasta sitä poikaa.. jos suutelua on ollut jo mukana niin saattaa olla vakavempaakin... Kannattaa varoa! En antaisi oman lapsen seurustella jos olisi 9v tai 14v....... Vähän rajaa tälläseen :( mutta hyvä että tyttäresi ainakin suoraan tuli kertomaan sinulle seurustelustaan.... kysy suoraan onko tapahtunut jotain muutakin kuin vain suukotteluja.....

Seurustelujuttu kuulostaa epäuskottavalta, koska pojan samanikäiset kaverit ainakin varmasti ihmettelisivät ja pitäisivät outona. Tuossa iässä kavereiden hyväksyntä on tärkeää. Elleivät sitten "seurustele" salaa.

No just...

Asian voi esittää monella tavalla. Teininä rannalla kaverin nuorempi sisarus ja sen kaverit sai jännitystä leikistä jossa jahtasi niitä uhkasin pussata kiinni saadessani. Se oli täyttä leikkiä eikä mitään taka- ajatuksia ainakaan minulla. Pussaus olisi ollut kauhea rangaistus.

Asian voi esittää että 15- vuotias jahtasi ja ahdisteli seksuaalisesti pikkulapsia rannalla.

Noissa asioissa tuskin kannattaa tuudittautua mihinkään vaan pyrkiä selvittämään asiat.

Täähän on niinku mun elämästä. 14-vuotias sukulaispoika painosti seksiin kun olin toisella luokalla, olin tosin kahdeksan enkä yhdeksän. Enhän mä osannut saatika uskaltanut kieltäytyä. Siitä on jo 12 vuotta mutta vieläkään en oo päässyt yli enkä kenellekään uskaltanut kertoa.

Hmmmh. Omasta lapsuudesta muistan, että tuossa 9-vuotiaana olin joka viikko ihastunut johonkin poikaan. Omiin luokkakavereihin, tai vuotta - paria vanhempiin, veljeni teini-ikäisiin kavereihin, Backstreet Boyseihin, Joseph Gordon-Levittiin joka oli siinä Kolmas kivi Auringosta-sarjassa... Saatoin kavereiden kanssa julistaa, kenen kanssa menen aikuisena naimisiin ym. Kaikenlaista pussailu-haaveiluja.

Oikeasti sitten koin ensimmäiset pussailut ja halailut, kädestä pidot ym. 14-vuotiaana.

Uskon, että sun tyttö on tosi ihastunut. Sen sijaan mun on vähän vaikea uskoa, että oikeasti se poika olisi sun lapseen koskenut tai mitenkään kiinnostunut hänen kanssaan viettämään aikaa. Tietysti sairaita yksilöitä on, mutta ei niitä ihan joka nurkan takana kumminkaan ole.

Voi olla että tyttö puhuu ihan höpöjä. Mutta ottaisin yhteyttä ensisijaisesti siihen toiseen äitiin ja selvittäisin asian. Vasta jos oikeasti jotain on tapahtunut, sitten yhteys kouluun, poliisiin ym.

Ei enään jätetä luokalle. 

Soitin pojan äidille.

Kuulemma ovat vain kerran tämä poika ja minun tyttäreni olleet kahdestaan jossain (sekin pojan pikkusiskon huoneessa sillä aikaa, kun pikkusisko kävi vessassa). Tämä poika on siis tosi mukava se lapsiystävällinen ja leikkii välillä ekaluokkalaisen siskonsa kanssa.

Tämä on tosin ollut vain silloin, kun ystäväni oli paikalla. Hän sanoi vielä kysyvänsä pojaltaan asiasta, mutta niin, ettei oma tyttäreni joudu mitenkään nolatuksi.

Ap