Ystävät pummaavat rahaa!
Alkaa todella ärsyttämään pari kaveria. Olen muutaman kerran tarjonnut ravintolassa ns. koko roskan, koska tiedän olevan varattomia/työttömiä. Lisäksi olen molemmille lainannut rahaa, isojakin summia, joita en ole saanut takaisin.
Kiitokseksi tästä saan nykyään yhteydenottoja vain silloin, kun on rahan tarve. Tiedän ennen alapeukkuja ja ilkkumisia, oma vika ja kaverit vaihtoon. En olekaan heille enää vastannut mihinkään mitään.
Mutta se jäi ihmetyttämään, mistä moinen tyhmä käytös - luulisi, että kuulumisiani kannattaisi kysellä useamminkin (tämä oli siis sarkasmia).
No, onneksi on oikeitakin ystäviä, mutta kun tämä käytös nyt tuli yhtä aikaa näiltä molemmilta, aivan törkeän röyhkeä rahapyyntö ilman mitään "hei mitä kuuluu" kysymyksiä, alkoi ärsyttää ja ihmetyttää, mitä päässä näillä. Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että esim. 500 e siirtyy tilille ilman muuta, tuosta noin, yhdellä tekstarilla pyytäen?
Kommentit (80)
Yllättävän paljon sivusta saa seurata näitä lokkeja, yksikin kaveri syö aina jonkun yksinäisen sinkkukaverin kustantamana. Tekisi mieli sanoa, että ei sun tarvitse sille aina tarjota.
Itse annan mieluummin apua kasvottomasti Hopeen tms kun jos jollekin on jotain antanut lasten kamoja, on alkanut armoton kysely pyörien ja luistinten perään. Jos annat pikkusormen....
Hei ap, sinulle voisi olla apua kirjallisuudesta jossa käsitellään haitallisia suojakuoria ja herkkyyttä. Itselleni Heli Heiskasen 'herkkyyden voima' kirja on avannut silmät näkemään, kuinka paljon olen suojakuoria kasannut. Varsinkin tuo miellyttämisen ja kiltteyden suojakuori on paha: aina on huono omatunto jos ei suostu esim. itselle sopimattomaan työvuoroon, lainaamaan rahaa, mitä ikinä. Kannan vastuuta muiden hyvinvoinnista aivan liikaa ja se on todella kuormittavaa. Nyt kirjan puolessa välissä jo näen asioita aivan eri tavalla. Suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, sinulle voisi olla apua kirjallisuudesta jossa käsitellään haitallisia suojakuoria ja herkkyyttä. Itselleni Heli Heiskasen 'herkkyyden voima' kirja on avannut silmät näkemään, kuinka paljon olen suojakuoria kasannut. Varsinkin tuo miellyttämisen ja kiltteyden suojakuori on paha: aina on huono omatunto jos ei suostu esim. itselle sopimattomaan työvuoroon, lainaamaan rahaa, mitä ikinä. Kannan vastuuta muiden hyvinvoinnista aivan liikaa ja se on todella kuormittavaa. Nyt kirjan puolessa välissä jo näen asioita aivan eri tavalla. Suosittelen!
Kiitos, tässä on kyllä mulle varmasti asiaa! Etsin kirjan käsiini. Olen joskus lukenut sellaisen kuin "Kiltteydestä kipeät", en muista kenen tekemä, mutta asiaa oli siinäkin, joka sai miettimään. Nimenomaan varmaan suojakuoresta on kyse: jos on kaikille tosi kiva, niin ei kai kukaan sit ole mulle ilkeä - vai mikä meni meni vikaan...
Kiitos kovasti tästä, epäröin avautua täällä, mutta olen saanut niin ihania vastauksia, että olen aivan ymmyrkänä!
Usei törmään pummeihin, jotka kinuavat lainee vetoamalla siihen, että "no kun sulla on". Vastaan tylysti etten ole raha-automaatti enkä ole rahapulaasi aiheuttanut. Ja jos on ao. henkilöllä ollut aikaisemmin takaisinmaksuvaikeuksia, muistutan vielä siitäkin. Ja jos vastapuoli on vielä niin heikkomielinen, että kinuaminen jatkuu, sallin itselleni kunnon raivarit
Minä en lainaa kenellekkään. Joskus olen antanut muutaman kympin ja sanonut ettei tarvitse maksaa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kantapään kautta täälläkin opittu, ettei pidä antaa rahaa, jos ei halua heittää hyvästejä sekä rahalle että ystävyydelle. Tai oikeastaan se ystävyys on mennyt jo siinä, kun se toinen osapuoli on päättänyt asettaa sinut vastuuseen omasta elämästään.
Olen nimittäin huomannut, että näillä rahan ruinaajilla on varaa syödä ruokia, jotka itse jätän kauppaa liian kalliina. He käyvät laivareissuilla, joille itse en mene koska kahden laivareissun hinnalla pääsee jo ihan mukavalle kaupunkilomalle. Kai minulla nyt "rahaa riittää", kun en tuhlaa sitä turhiin asioihin!!
Muistakaahan, että "rahattomat" saavat kuitenkin tukia ja avustuksia, vaikka muuta väittävätkin. Sen lisäksi heillä on paljon paljon vapaa-aikaa, mikä on vielä rahaakin arvokkaampaa!
Olen lainannut rahaa ystävältä ja maksanut takaisin. Ruokana syön tavallista ruokaa. Laivalla en ole ollut kertaakaan elämäni aikana.
Tukia ja avustuksia en saa, palkalla elän. Jos jään työttömäksi, tulen saamaan työttömytsturvan, en mitään asumistukia tms.
Pari vuotta takaperin yksi ystävä lainaili minulta silloin tällöin kun on pienipalkkaisessa työssä ja asui keskustassa (oma asiansa ja päätöksensä) ja välillä tuli odottamattomia kuluja että tarvitsi vaikka 50€ että sai safkat seuraavaan palkkapäivään.
Maksoi kuitenkin aina takaisin ja laittoi 5€ päälle "korkona".
Liekö syy siinä että olen tuntenut hänet jo n. 3. luokalta asti, olemme lähemmäs 30v nyt joten luottamusta löytyy.
törkeintä on se, että raha-asiansa sotkeneet ja sössineet luuseripaskat kuvittelevat, että heillä on joku oikeus muitten rahoihin? Takaisinmaksun sijaan tulee vain selittelyä ja paskanjauhantaa, minulle on tässä vuosien varrella tullut enemmän kuin tarpeeksi lainatappioita, enää EN lainaa kenellekään!
Opettele tämä: Koskaan ystävyyden välissä ei ole Raha ,ei materiaali.Sanot tylysti heti sinulla ei rahaa lainata.Itse olin henkilö koko aikuisikäni lainattiin rahaa , pikku summia,koskaan ei maksettu takaisin ja useampi henkilö.Pikku summista kasvaa isot velka rahat vuosien aikana. Joten ystävyys heidän taholta loppu, Kun opein sanoo : Ei ole rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kerran tollanen naapuri. Jonka mielestä voi pyytää rahaa siltä jolla on. Ajatuksella että hyvä ihminen auttaa köyhää. Kun en enää antanut ja vaadin että maksaa takaisin entisen vipin, lakkasi käymästä eikä enää edes tervehdi. Pääsinpäs eroon mokomasta "ystävästä".
Joo vallan hyvin tiedän, että olisi pitänyt olla vaan tarkkana ja jokainen lasku laskea sentilleen, että varmaan ei maksa mitään, mitä kaveri ei. Tiedän tämän.
Mutta molempien kanssa oikeasti oltiin monta vuotta kavereita ja tapailtiin usein kaikenlaisissa muissakin merkeissä. Sitten yht'äkkiä alkoi tämä käytös.
Senkin tiedän, että toki minulla on rahaa heitä enemmän. Minä kun viitsin käydä töissä joka päivä, mihin heistä molemmat ovat liian herkkiä, omien sanojensa mukaan,
Ärsyttää niin kovin menettää kaveruus tämän takia, mutta en ala elämäänsä toki rahoittamaankaan. Enkä suoraan sanottuna jaksa mitään keskusteluakaan asian tiimoilta, sillä en kykene alkamaan perustelemaan, miksi mielestäni ei ole ok saada parin kk radiohiljaisuuden jälkeen viestiä anna rahaa.
Äh. Ihan kiva, kun tarjosit. Typerää ln ruveta jotain marttyyria sen takia leikkimään.
Ja lainattu mikä lainattu.
Pistä se poistoihin ovst oppirahoja-kurssi maksuja kurssilta: älä lainaa/anna enempää.
Kerro, että loppu.
Kos kaveruus ln vaan rahan lainaamista, niin ei se ole kaveruutta. Se on pankki.
Opasta eteenpäin: oikeaan pankkiin.
Mä itse ottaisin sen asian noin. Olen monesti maksanut sellaisista tavallaan tyhjistä. Se on rahaa.
Olen vaihtanut jonki elämyksen tai tavaran rahaan.
Sitä se on.
Sinä sait elämyksiä ja ehkä järkeäkin toimintaasi,
No. Otat opiksesi, niin ei menny ne rahat hukkaan.
Hyvällä mielellä voit sanoa, että et lainaa. Olet tehnyt nyt sellaisen päätöksen. Ei.
Tulee rotia ja ryhtiä.
EI! Ei saa kerjätä! Sitä varten on Sosiaali toimisto, Diakonia, älä anna rahaa !
Meillä on muutamia pariskuntia tuttuina , joiden kanssa käymme syömässä, joko meidän tai heidän aloitteesta. Pitävät hyvästä viinistä. Eivät ikinä ota edes puheeksi, että maksaisivat laskun. Ovat aatteeltaan vasemmistolaisia, joten olen päätellyt että se toisilla maksattaminen on vasemmistolainen tapa.
Minulla on myös yksi lokkikaveri. Käy töissä ja saa ihan kohtuullista palkkaa, mutta kaikki rahat menevät alkoholiin ja tupakkaan. Minulle valitetaan jatkuvasti, ettei ole rahaa mutta baariin pitää päästä käytännössä joka päivä. Tällä kaverilla on velkoja joka suuntaan: vanhemmilleen, sisaruksilleen, kavereilleen ja jopa exälleen. Tuskin maksaa koskaan takaisin. Muutenkin lokkeilee jatkuvasti ja olettaa, että hänelle tarjotaan aina baarissa mutta itse ei koskaan tarjoa toisille mitään. Itsekin lopetin hänelle tarjoamisen jo vuosia sitten. Hän vaikuttaa olettavan, että muut ovat olemassa häntä varten, mutta hän ei anna toisille mitään, ei henkisesti eikä materiaalisesti. Kumma tapaus.
Olen samaa mieltä. En ole vastuussa kenenkään muun elämästä ja rahaongelmista. Rahaa kyllä vaaditaan mutta takaisinmaksua ei milloinkaan tule, minulle riitti, pummikoot muualta
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole tyhmä joka pyytää...
On se. Eikä ole yhtään tyhmää antaa tarvitsevalle.
Tyhmää on olla hyväksikäyttävä loinen.
Todella outoa? Kinutaan mukamas ruokarahaa, mutta tupakkaan ja alkoholiin on KYLLÄ varaa, takaisinmaksusta ei tietoakaan, -ymmärtäköön ken taitaa!
Mä en edes ehdota varattomille tai työttömille, et lähtiskö ulos syömään. Jos saatan mainita et menen, saa tulla mukaan mut en mä maksaja ole.
En mä mun bestiksen kanssa voi mitään tehdä, kun sillä ei rahaa ole. Soitellaan me sillontällön.