Ystävät pummaavat rahaa!

Vierailija kirjoitti:

Alkaa todella ärsyttämään pari kaveria. Olen muutaman kerran tarjonnut ravintolassa ns. koko roskan, koska tiedän olevan varattomia/työttömiä. Lisäksi olen molemmille lainannut rahaa, isojakin summia, joita en ole saanut takaisin.

Kiitokseksi tästä saan nykyään yhteydenottoja vain silloin, kun on rahan tarve. Tiedän ennen alapeukkuja ja ilkkumisia, oma vika ja kaverit vaihtoon. En olekaan heille enää vastannut mihinkään mitään.

Mutta se jäi ihmetyttämään, mistä moinen tyhmä käytös - luulisi, että kuulumisiani kannattaisi kysellä useamminkin (tämä oli siis sarkasmia).

No, onneksi on oikeitakin ystäviä, mutta kun tämä käytös nyt tuli yhtä aikaa näiltä molemmilta, aivan törkeän röyhkeä rahapyyntö ilman mitään "hei mitä kuuluu" kysymyksiä, alkoi ärsyttää ja ihmetyttää, mitä päässä näillä. Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että esim. 500 e siirtyy tilille ilman muuta, tuosta noin, yhdellä tekstarilla pyytäen?

Paha ei anna paljostaan, hyvä antaa vähästään.

Iloista antajaa Herra rakastaa.

Älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi antaa.

Parempi olisi, että ystäväsi ei olisi tarvinnut pyytää vaan olisi vain sujauttanut rahakuoren, mikäli tiesit hänen olevan puutteessa.

Mutta eihän tämä ajattelu sovi itsekkääksi kasvatetussa suomalaisuudessa hyvin toimeentulevien päähän - ja kenen rahaa se 'hyvä toimeentulo'' on - ja millä ansioilla sinä ole ansiosi saanut. Ehkä joskus kannattaa pysähtyä miettimään ja laittaa se hyvä kiertämään ilman mitään messias kompleksia.

Jos et alunperin edes halunnut auttaa, miksi teit niin. Oletitko saavasi itsellesi jonkun palkinnon, tunnustuksen tms kuvan lehteen - ja kun et saa kompensaatiota auttamisestasi - olet pettynyt. Älä auta. Enää. Almusi on köyhä ja kitkerä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa todella ärsyttämään pari kaveria. Olen muutaman kerran tarjonnut ravintolassa ns. koko roskan, koska tiedän olevan varattomia/työttömiä. Lisäksi olen molemmille lainannut rahaa, isojakin summia, joita en ole saanut takaisin.

Kiitokseksi tästä saan nykyään yhteydenottoja vain silloin, kun on rahan tarve. Tiedän ennen alapeukkuja ja ilkkumisia, oma vika ja kaverit vaihtoon. En olekaan heille enää vastannut mihinkään mitään.

Mutta se jäi ihmetyttämään, mistä moinen tyhmä käytös - luulisi, että kuulumisiani kannattaisi kysellä useamminkin (tämä oli siis sarkasmia).

No, onneksi on oikeitakin ystäviä, mutta kun tämä käytös nyt tuli yhtä aikaa näiltä molemmilta, aivan törkeän röyhkeä rahapyyntö ilman mitään "hei mitä kuuluu" kysymyksiä, alkoi ärsyttää ja ihmetyttää, mitä päässä näillä. Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että esim. 500 e siirtyy tilille ilman muuta, tuosta noin, yhdellä tekstarilla pyytäen?

Paha ei anna paljostaan, hyvä antaa vähästään.

Iloista antajaa Herra rakastaa.

Älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi antaa.

Parempi olisi, että ystäväsi ei olisi tarvinnut pyytää vaan olisi vain sujauttanut rahakuoren, mikäli tiesit hänen olevan puutteessa.

Mutta eihän tämä ajattelu sovi itsekkääksi kasvatetussa suomalaisuudessa hyvin toimeentulevien päähän - ja kenen rahaa se 'hyvä toimeentulo'' on - ja millä ansioilla sinä ole ansiosi saanut. Ehkä joskus kannattaa pysähtyä miettimään ja laittaa se hyvä kiertämään ilman mitään messias kompleksia.

Jos et alunperin edes halunnut auttaa, miksi teit niin. Oletitko saavasi itsellesi jonkun palkinnon, tunnustuksen tms kuvan lehteen - ja kun et saa kompensaatiota auttamisestasi - olet pettynyt. Älä auta. Enää. Almusi on köyhä ja kitkerä.

Katkeria ovat sanoi kettu... (piti nyt lisätä yksi sananlasku sun  litaniaan)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa todella ärsyttämään pari kaveria. Olen muutaman kerran tarjonnut ravintolassa ns. koko roskan, koska tiedän olevan varattomia/työttömiä. Lisäksi olen molemmille lainannut rahaa, isojakin summia, joita en ole saanut takaisin.

Kiitokseksi tästä saan nykyään yhteydenottoja vain silloin, kun on rahan tarve. Tiedän ennen alapeukkuja ja ilkkumisia, oma vika ja kaverit vaihtoon. En olekaan heille enää vastannut mihinkään mitään.

Mutta se jäi ihmetyttämään, mistä moinen tyhmä käytös - luulisi, että kuulumisiani kannattaisi kysellä useamminkin (tämä oli siis sarkasmia).

No, onneksi on oikeitakin ystäviä, mutta kun tämä käytös nyt tuli yhtä aikaa näiltä molemmilta, aivan törkeän röyhkeä rahapyyntö ilman mitään "hei mitä kuuluu" kysymyksiä, alkoi ärsyttää ja ihmetyttää, mitä päässä näillä. Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että esim. 500 e siirtyy tilille ilman muuta, tuosta noin, yhdellä tekstarilla pyytäen?

Paha ei anna paljostaan, hyvä antaa vähästään.

Iloista antajaa Herra rakastaa.

Älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi antaa.

Parempi olisi, että ystäväsi ei olisi tarvinnut pyytää vaan olisi vain sujauttanut rahakuoren, mikäli tiesit hänen olevan puutteessa.

Mutta eihän tämä ajattelu sovi itsekkääksi kasvatetussa suomalaisuudessa hyvin toimeentulevien päähän - ja kenen rahaa se 'hyvä toimeentulo'' on - ja millä ansioilla sinä ole ansiosi saanut. Ehkä joskus kannattaa pysähtyä miettimään ja laittaa se hyvä kiertämään ilman mitään messias kompleksia.

Jos et alunperin edes halunnut auttaa, miksi teit niin. Oletitko saavasi itsellesi jonkun palkinnon, tunnustuksen tms kuvan lehteen - ja kun et saa kompensaatiota auttamisestasi - olet pettynyt. Älä auta. Enää. Almusi on köyhä ja kitkerä.

En ole Ap, mutta mielestä auttamisessakin on se oma raja. Niinkauan kun se auttaminen antaa hyvää oloa, se on oikein. Ilmaista rahaa kenenkään ei tarvitse toiselle antaa jos ei halua. Ongelma on se, että kun antaa pikkusormet, voidaan viedä koko käsi. Ihminen kun tottuu siihen, että saa jotain aina kun pyytää alkaa se rajojen kokeilu ja saatta pikkuhiljaa itsekkin tulla sokeaksi omaan ahneuteensa. Eri asia on sitten se, miten tämän huomattuaan asian näyttää muille. Ei ihmiset tarvitse muutenkaan olla kokoajan se, joka antaa. Tulee vain hyväksi käytetyksi. T: kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se helpottaa, kun pystyt näkemään asiat sinä, mitä ne todellisuudessa ovat. Kaveri joka pyytää rahaa, käyttää hyväksi teidän kaverisuhdettanne ja ystävyyttänne. Teillä on olemassa suhde, johon pätee tietyt reunaehdot. Onko se vastavuoroisuutta, kaveria ei jätetä ym. vastaavia periaatteita? Pyytämällä rahaa kaveri koko ajan ikään kuin testaa sua. "Et ole hyvä kaveri jos et lainaa." tmv. Usein noi kuviot ovat vaan hirveän myrkyllisiä. Tunnet huonoa omatuntoa, kun sinulla on ja hänellä ei, vaikka et ole asiasta mitenkään vastuullinen. 

Lisäksi tunnen huonoa omatuntoa siitä, että en selvitä asiaa, vaan olen alkanut vain vältellä heitä. Toinen ei rahapyynnön jälkeen mitään vastannutkaan, ole ollut yhteydessä (en vastannut siihen mitään, se oli mielestäni niin törkeä, että en osannut mitään sanoa). Toinen on soitellut, mutta sellaisiin aikoihin, että on ollut helppoa olla "huomaamatta ja sit mä varmaan unohdin". Tämä ei ole ollenkaan tapaistani, mutta en vaan osaa/jaksa/kykene olla yhteydessä.

Tiedän, että jotta en olisi nössö, pitäisi varmaan heti soittaa molemmille ja juurta jaksain selvittää, että rahoja ei pyydellä ja mitä kuuluu hyvään ystävyyteen ja muuta vastaavaa, mutta kun olen taipuvainen ajattelemaan, että aikuisen pitäisi tälläiset ymmärtää itsekin, niin on vaan helpompaa nössöillä.

ap, joka on sen moneen unohtanut laittaa, mutta luottaa, että bongaatte:-)

Huomaatko, miten koet, että asia olisi jotenkin sun vastuullasi ja podet huonoa omaatuntoa, vaikka et ole tehnyt mitään väärin. Sun ei tarvitse vaivata päätäsi tällä. Sun ei tarvitse soittaa heille ja nostaa kissaa pöydälle. Se ei tee susta nössöä, jos jätät tekemättä sellaista, joka tuntuu susta epämiellyttävältä. "Kaverisi" käyttäytyvät huonosti ja olisi heidän vastuullaan tehdä montakin asiaa. Jos he eivät ole tsrpeeksi kypsiä siihen, niin sitten annat asian olla. Et lainaa enää mitään. Voit näiden pyyntöjen kohdalla tehdä suoran vastakysymyksen, että milloin meinaa maksaa edelliset saatavat pois. Jos kaveruus kuihtuu pois niin kuihtukoon.

Juuri noin. Jos ei ole halua auttaa ilman laskelmointia, ei pidä antaa mitään. Jos senttejä laskee, parempi on olla antamatta. Jos on varaa auttaa, niin tekee niin. Mutta jos mehulasia mittaa viivotimella, ei kannata ketään koskaan mitenkään auttaa.

Siinä kärsii sekä kohde että ''auttaja''..

Unohda heidät, mutta jätä numero puhelimeen että tiedät olla vastaamatta.

amerikkalaisessa mentaliteetissa on hyvää se, että autetaan runsaastikin ja avokätisesti, jos tiedetään jonkun olevan pulassa.. mutta tässä korkean verotuksen maassa ajatellaan, että menköön sossuun tai possuun.. ei kuulu mulle.. täällä ei ole ikäänkuin normia auttaa omiaan saati ystäviään.

wtg finland

joka pennosiaan laskeen, ei miljooniakaan ansaitse

Vierailija kirjoitti:

Juuri noin. Jos ei ole halua auttaa ilman laskelmointia, ei pidä antaa mitään. Jos senttejä laskee, parempi on olla antamatta. Jos on varaa auttaa, niin tekee niin. Mutta jos mehulasia mittaa viivotimella, ei kannata ketään koskaan mitenkään auttaa.

Siinä kärsii sekä kohde että ''auttaja''..

Ja jos ei ole varaa maksaa takaisin, lainaa ei kannata pyytää. Mikäli ei voi takaisin maksaa niin sovitaan yhdessä että onko se takaisin maksaminen toiselle kuinka iso asia, jos ei ole niin sitten sen rahan ottaminen vastaan ei ole iso asia. Itse olen henkilö, joka joustaa vain tietyn verran. Liian usein on käynyt niin, kun liikaa joustaa niin huomaa että on vain se antava osapuoli. Itse olen useimmiten se, joka ei jaksa vinkua ja väännellä suurta asiaa pienestä, mutta yleensä se on se toinen osapuoli joka tekee ison haloon pienestä kun tälle tulee sama kokemus. Siinä kummasti auttamisenhalun ilot katoaa .

Vierailija kirjoitti:

Juuri noin. Jos ei ole halua auttaa ilman laskelmointia, ei pidä antaa mitään. Jos senttejä laskee, parempi on olla antamatta. Jos on varaa auttaa, niin tekee niin. Mutta jos mehulasia mittaa viivotimella, ei kannata ketään koskaan mitenkään auttaa.

Siinä kärsii sekä kohde että ''auttaja''..

On kokemusta miten tuo tilanne kehittyy kaverisuhteessa. Alkuun on paljon yhteistä ja kivaa. Olen antelias luonne, en laske viivottimella mehulasia, mutta sitten jossain vaiheessa huomaan vaan, että minä olen se, joka aina maksaa, lainaa, jeesaa ja tarjoaa. Kun mennään yhdessä kahvilaan kaverilla on kasvoilla se tietty odottava ilme - ja näillä sitten mennään. Kunnes herään ja alan pistämään stoppia. Joskus kaverille voi olla hirveän iso shokki päästä yli siitä pettymyksestä, ja btw. ei ihan hirveästi kiinnosta olla se taho, joka näitä pettymyksiä kaverille tuottaa, mutta raja vaan on laitettava ja osattava sanoa ei.

Pahin mahdollinen versio tästä on muuten sellainen yltiönuuka kaveri, jolla rahaa kyllä on, mutta siitä huolimatta on pummimassa ja lokkeilemassa minkä ehtii...

Vierailija kirjoitti:

amerikkalaisessa mentaliteetissa on hyvää se, että autetaan runsaastikin ja avokätisesti, jos tiedetään jonkun olevan pulassa.. mutta tässä korkean verotuksen maassa ajatellaan, että menköön sossuun tai possuun.. ei kuulu mulle.. täällä ei ole ikäänkuin normia auttaa omiaan saati ystäviään.

wtg finland

joka pennosiaan laskeen, ei miljooniakaan ansaitse

Ainakin dr Philistä olen saanut sen käsityksen, että pahinta mahdollista kuraa ovat juuri kaikenmaailman pummaajat ja sellaiset jotka olettavat muiden kustantavan jotain heille. Raha nimenomaan ratkaisee. Rikas on aina oikeassa.  Vanhemmat tekevät muksuistaan rikosilmoituksia ja häätävät kotoaan, etteivät pummisi nurkissa. Siis sanoisinko piirun verran kovemmat arvot kuin täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se helpottaa, kun pystyt näkemään asiat sinä, mitä ne todellisuudessa ovat. Kaveri joka pyytää rahaa, käyttää hyväksi teidän kaverisuhdettanne ja ystävyyttänne. Teillä on olemassa suhde, johon pätee tietyt reunaehdot. Onko se vastavuoroisuutta, kaveria ei jätetä ym. vastaavia periaatteita? Pyytämällä rahaa kaveri koko ajan ikään kuin testaa sua. "Et ole hyvä kaveri jos et lainaa." tmv. Usein noi kuviot ovat vaan hirveän myrkyllisiä. Tunnet huonoa omatuntoa, kun sinulla on ja hänellä ei, vaikka et ole asiasta mitenkään vastuullinen. 

Lisäksi tunnen huonoa omatuntoa siitä, että en selvitä asiaa, vaan olen alkanut vain vältellä heitä. Toinen ei rahapyynnön jälkeen mitään vastannutkaan, ole ollut yhteydessä (en vastannut siihen mitään, se oli mielestäni niin törkeä, että en osannut mitään sanoa). Toinen on soitellut, mutta sellaisiin aikoihin, että on ollut helppoa olla "huomaamatta ja sit mä varmaan unohdin". Tämä ei ole ollenkaan tapaistani, mutta en vaan osaa/jaksa/kykene olla yhteydessä.

Tiedän, että jotta en olisi nössö, pitäisi varmaan heti soittaa molemmille ja juurta jaksain selvittää, että rahoja ei pyydellä ja mitä kuuluu hyvään ystävyyteen ja muuta vastaavaa, mutta kun olen taipuvainen ajattelemaan, että aikuisen pitäisi tälläiset ymmärtää itsekin, niin on vaan helpompaa nössöillä.

ap, joka on sen moneen unohtanut laittaa, mutta luottaa, että bongaatte:-)

Bongataanhan me :)

Ei sun tarvitse alkaa niille syitä selittämään, jos ei tunnu siltä. Jos vielä tapaatte ja tulee esiin, että et ole ottanut yhteyttä, voit hyvin kuitata sen sanomalla 'alkoi tuntua siltä, että pidät mua vain pankkina'. Tai sitten et, ihan fiiliksen mukaan. Et sä ole kellekään mitään selityksiä velkaa. Kaverit käyttäytyivät niin, että sulla meni maku, ja voit mainiosti viettää vapaa-aikaasi ilman niitä. Et ole tilivelvollinen.

Tuohon tilivelvollisuuteen löyhästi liittyen, vaikka AP:n tilanne ei tällainen olekaan: Vastaavissa tilanteissa (kun kaveri pyytää lainaa tai 'lainaa' jota ei halua rahoittaa) moni tekee sen virheen, että alkaa selitellä, miksei lainaa, usein keksimällä tekosyitä: 'mulla on tilipäivä vasta ensi viikolla' tai 'kun vaihdettiin auto, niin sen lainanlyhennyksiin menee aika paljon'. Tuota ei ikinä kannata tehdä, koska siinä päätyy helposti  käymään tahtomattaan tinkikauppaa ('no ensi viikolla sitte?' 'entä kakskymppiä jos viiskymppiä on liian paljon?'). Parempi sanoa vain ei selittelemättä tai korkeintaan selittää sitä periaatteellisella eikä tilannelähtöisellä syyllä ('en lainaa koska en ole rahoitusalalla').

Tsemiä, AP! Mälsäähän tuo on, mutta hyvä, että huomasit, ja hyvä, että reagoit. Ja hienoa, että sulla on niin iso kaveripiiri, että jäljelle jäi näidenkin jälkeen vielä ystäviä :)

Ei nuo ole ystäviä vaan loisia. He käyttävät kiltteyttäsi hyväkseen.

Pidempään jatkuessa vaikuttaa mielialaasi. Pummi voi myös väittää, että sinun syysi kun annat. Kiristetään "ystävyydellä".

Oman mielenterveytesi ja itsekunnioituksesi takia: välit poikki lokkeilijoihin.

En lainaa kavereille rahaa. Miksi lainaisin? Pankit sun muut on sitä varten, minä olen olemassa ystävänä. Kantapään kautta opin, että pahimmillaan sitä siimaa otetaan niin kauan kuin sitä vaan annetaan: eräs "ystävä" maksatti ruokaostoksensa minulla muka tosi huomaamattomasti eikä todellakaan maksanut takaisin :D no, se on entinen ystävä se.

Vierailija kirjoitti:

amerikkalaisessa mentaliteetissa on hyvää se, että autetaan runsaastikin ja avokätisesti, jos tiedetään jonkun olevan pulassa.. mutta tässä korkean verotuksen maassa ajatellaan, että menköön sossuun tai possuun.. ei kuulu mulle.. täällä ei ole ikäänkuin normia auttaa omiaan saati ystäviään.

wtg finland

joka pennosiaan laskeen, ei miljooniakaan ansaitse

Jos sulle on ok, että ensin ei olla missään yhteyksissä ja sitten laitetaan viesti: moi, lainaatko 600 e, niin sitten varmaan olet miljoonasi ansainnut. Yhtä hyvin mä voisin sulle tekstata, kai laitat, jos vätän, että tarviin?

Arvelinkin  just tätä syyllistämistä saavani, ihan kuin en siihen itse hyvin pystyisi. Kiitos kuitenkin muille ihanista tsemppiviesteistä, jotenkin kaipasin niitä todella. On kurjaa tietää, että on paremmissa varoissa kuin kaveri, ts. että kaveri ei ole varoissaan. Toisaalta mulla on takana yli 15 v työura ja tosi tiukasti eletty opiskeluaika, hän on kokeillut kahta työpaikkaa, joista kumpikaan ei sopinut, koska työpaikoilla oli ihmisillä niin pahat aurat, että niissä ei voinut työskennellä.

Ap siis taas numero 37 ja tässä:-)

Jäin tosissaan miettimään tuota, että miksi koen, että ystävyys on ns. mun harteilla näinkin vahvasti. Ei pitäisi olla mitään syytä, sillä mielestäni mulla on ihan normaali itsetunto, ei mikään ylettömän vahva, mutta ei toki heikkokaan. Lisäksi ystäviä tosiaan on paljon ja tulen yleensä hyvin esim. työpaikalla ihan kaikkien kanssa toimeen. Että mitään sellaista syytä ylläpitää ystävyyksiä ei ole. Mutta mulle on kyllä kanssa taottu päähän nää opit, että hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostakaan, itse jos syöt, tarjoat toiselle kanssa, aina pitää kaikkien kanssa leikkiä ja ketään ei saa sorsia.

Siihen kun lisätään tämä  jonkun mainitsemasi nössö luonne (itse olen ajatellut, että kiltti), niin tätä siitä sitten seuraa. Pitäiskö siskolle sanoa, että opettaa lapsilleen, kun ovat vielä pieniä, enemmän omien puolten pitämistä kuin ainaista "mieti miltä susta itsestäsi tuntuisi, jos"-ajattelua:-)

Ja sekin tuli mieleen, että nämä, jotka kirjoittelevat tyyliin kyllä sun pitäis vaan antaa, voi tehdä sen ihan ilkeyttäänkin, on tää sellainen palsta, mitä olen seurannut. Että kun näkee, että toinen on tossa heikoilla, niin pistetäänpäs siihen viiltoon vähän suolaa. Mutta itse tuskin ovat lompakko auki käsi ojossa joka suuntaan tarjoamassa.

Senkin muistaa 40 vuotta jos joku nipottaa pikkurahasta, sen takia vippaan mutta vain korkeintaan 20-50 e niin ei ala risoa.

Samalla viivalla ollaan kumminkin nykyään vaikka kaveri miten kehui laskevansa kaiken, köyhiä!

Olen miettinyt samaa asiaa. Omalla kohdallani olen huomannut, että tuo rahan lainaaminen liittyy lähes poikkeuksetta toisen ihmisen elämäntilanteen muuttumiseen. Alussa ystävyys/kaverisuhde on ollut ihan normaali, mutta sitten toinen jää työttömäksi tai hoitovapaalle tai lähtee opiskelemaan. Hänen tulotasonsa putoaa, mutta hän pyrkii silti elämään kuten ennenkin ts säilyttämään elintasonsa. Tuet, joihin hän on oikeutettu, viivästyy, koska käsittelyajat ovat pitkät. Silloin lainataan rahaa ja luvataan maksaa takaisin, kun työttömyyspäiväraha, opintotuki, asumistuki tai toimeentulotuki tulee. Kun tuki lopulta tulee, on jo laskuja ehkä rästissä eikä tukikaan ollut niin suuri kuin henkilö oli kuvitellut ja sen vuoksi lainaansa ei pystykään maksamaan takaisin. Tai jos maksaakin, viikon parin sisällä tarvitsee jo uudelleen saman summan lainaksi. Mulla on parhaimmillaan (tai pahimmillaan) ollut tilanne, että kaveri maksoi perjantaina velkansa ja jo sunnuntaina pyysi samaa summaa lainaksi. Eli ennenkuin hänen maksamansa summa edes näkyi tililläni. Tästä syntyy hyvin helposti kierre, jota on vaikea katkaista.

Nykyisin lainaan vain hyvin harvoille ihmisille rahaa. Voin auttaa ystävääni tai kaveriani ostamalla hänelle ruokaa, maksamalla hätätilanteessa jonkun sähkölaskun tai ostamalla prepaid-aikaa kännykkään sekä  tarjoamalla kahvilassa/ravintolassa. Rahaa lainaan vain sellaisille, joilla on sekä halua että maksukykyä maksaa velkansa takaisin. 

Mm m, mulla oli ylsi kaveri joka pyysi kylään. Hetki ennen soitti että voinko "samalla kun tuut nii tuoks kaupasta sitä ja tätä ja tota ja aski röökiä!" AINA. Ikinä ei maksanut takaisin. Viimeinen niitti oli kun soitti joskus viikonloppu illalla "hei pistä mun tilille 50e!! En pääse muuten baariin!" öö.. Mikä sä luulet et mä oon, sun äiti?!

Ap tässä.

Joo noin se meilläkin alkoi toisen kaverin kanssa, elämäntilanne muuttui ja rahat oli loppu. Senpä takia ajattelinkin, että  jos unohdan sen (minusta aika suuren, 450 e) lainan, niin toinen pääsee jaloilleen ja tosta kierteestä. Niin itselleni opiskeluaikana teki eräs sukulainen ja se todella auttoi. Sain raha-asiani kuntoon kun pääsin menojen tasalle. Tän kaverin elämäntilanne tosiaan muuttui niin, että jäi omalla päätöksellään pois töistä ja otti muhun etäisyyttä siinä samassa (koskaan ei vaan mikään käynyt).

Toinen kavereista nyt on aina ollut ns. menevä, mutta vasta äskettäin sain kuulla, että työpaikka on mennyt juhlimisen ja saikuttamisen vuoksi.

Mutta ehkä varsinainen pointtini on, että hämmästyin sitä, miten loukkaavana ja kyyneleet silmiin nostavana koin nämä vaativat tekstarit. Jotenkin tuli just tää tunne, mitä joku kuvailikin, että oletaan suoraan mun vaan antavan rahaa, koska mullahan muka on. Mitä kumpikaan heistä edes tietää, mitä rahanreikiä mulla on ollut, kun eivät edes kuulumisia kysy. Tai tää menevä ehkä on yrittänytkin, mutta en vaan ole pystynyt tai halunnut vastata, mistäs mä tiedän, mitä asiaa hällä nyt on. Mutta olo tulee kun näen numeron, että sitä rahaa se varmaan taas kysyy ja muistuin siksi mieleen. Tämä varmaan sit on mun ilkeyttä ja pikkumaisuutta, voin sen myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä.

Joo noin se meilläkin alkoi toisen kaverin kanssa, elämäntilanne muuttui ja rahat oli loppu. Senpä takia ajattelinkin, että  jos unohdan sen (minusta aika suuren, 450 e) lainan, niin toinen pääsee jaloilleen ja tosta kierteestä. Niin itselleni opiskeluaikana teki eräs sukulainen ja se todella auttoi. Sain raha-asiani kuntoon kun pääsin menojen tasalle. Tän kaverin elämäntilanne tosiaan muuttui niin, että jäi omalla päätöksellään pois töistä ja otti muhun etäisyyttä siinä samassa (koskaan ei vaan mikään käynyt).

Toinen kavereista nyt on aina ollut ns. menevä, mutta vasta äskettäin sain kuulla, että työpaikka on mennyt juhlimisen ja saikuttamisen vuoksi.

Mutta ehkä varsinainen pointtini on, että hämmästyin sitä, miten loukkaavana ja kyyneleet silmiin nostavana koin nämä vaativat tekstarit. Jotenkin tuli just tää tunne, mitä joku kuvailikin, että oletaan suoraan mun vaan antavan rahaa, koska mullahan muka on. Mitä kumpikaan heistä edes tietää, mitä rahanreikiä mulla on ollut, kun eivät edes kuulumisia kysy. Tai tää menevä ehkä on yrittänytkin, mutta en vaan ole pystynyt tai halunnut vastata, mistäs mä tiedän, mitä asiaa hällä nyt on. Mutta olo tulee kun näen numeron, että sitä rahaa se varmaan taas kysyy ja muistuin siksi mieleen. Tämä varmaan sit on mun ilkeyttä ja pikkumaisuutta, voin sen myöntää.

Minusta tuo on ihan normaalia. Jos joku tuntematon kadulla pyytää sulta lainaksi 500€, niin et sä siitä loukkaannu. Naurahdat vaan ja sanot, että älä nyt hulluja puhu. Tuntemattomaan sulla ei ole mitään tunnesidettä ja silloin rahapyyntökään ei tunnu loukkaavalta. Nämä rahaa lainaavat ystäväsi ovat jo aikaa sitten "kasvaneet erilleen" sinusta, sinun elämästäsi ja sinun elämäntavastasi. Heidän osaltaan ystävyys/kaveruus on jo mennyttä, mutta sinulla on niitä tunteita edelleen. He ovat saattaneet pummata rahaa jo useammalta ihmiseltä ja sinä olet viimeinen oljenkorsi, jolta pummataan asenteella "kokeillaan nyt tätäkin". Eivät he enää mieti, miltä nuo rahapyynnöt sinusta tuntuvat.