Ystävät pummaavat rahaa!

Mulla oli kerran tollanen naapuri. Jonka mielestä voi pyytää rahaa siltä jolla on. Ajatuksella että hyvä ihminen auttaa köyhää. Kun en enää antanut ja vaadin että maksaa takaisin entisen vipin, lakkasi käymästä eikä enää edes tervehdi. Pääsinpäs eroon mokomasta "ystävästä".

Kyllä vaan se on helppo kuvitella, jos joku on ennekin pyyhkinyt rahalla takapuolensa.

Ei se ole tyhmä joka pyytää...

Mulla on pari kaveria, jotka saattoivat soittaa ja kysyä kuulumisia, valitella, kun ei ole ihanaa ystävää hetkeen ehtinyt näkemään. Kesken kuulumisten kertomisen pamahtaakin sitten kysymys, että voisitko vipata, saat viidestoista päivä/kuun lopussa/huomenna takaisin. Jos sanon syyn, miksen voi, keksitään kiertoreittejä. Ylläri ylläri, en enää vastaa näiden kavereiden soittoihin. Joskus tuttavuuden alkuaikoina saatoinkin vipata pikkusummia, mutta en enää, koska pääasiassa velat ovat edelleen maksamatta. Kun maksalaatikkoa ja maitopurkkia varten pyydetyt rahat menevät kaljaan ja tupakkaan, bussikorttirahat baari-iltaan ja niin edelleen, ei hirveästi innosta lainailla.

Työssäkäyvänä ihmisenä autan kyllä rahallisestikin kavereita, jotka oikeasti käyttävät rahat siihen, mihin on sovittu ja maksavat luvattuna ajankohtana takaisin. Ne ovat yleensä niitä kavereita, jotka kysyvät kuulumisia muulloinkin kuin tilin ollessa tyhjä ja baarin tanssilattian odottaessa aivan muun kaverijoukon kanssa.

Ei olisi huijariupseereita, jos näihin pyytöihin ei kukaan menisi. Kyllä niitä tyhmiä on jotka lainaa kerran, jos toisenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kerran tollanen naapuri. Jonka mielestä voi pyytää rahaa siltä jolla on. Ajatuksella että hyvä ihminen auttaa köyhää. Kun en enää antanut ja vaadin että maksaa takaisin entisen vipin, lakkasi käymästä eikä enää edes tervehdi. Pääsinpäs eroon mokomasta "ystävästä".

Joo vallan hyvin tiedän, että olisi pitänyt olla vaan tarkkana ja jokainen lasku laskea sentilleen, että varmaan ei maksa mitään, mitä kaveri ei. Tiedän tämän.

Mutta molempien kanssa oikeasti oltiin monta vuotta kavereita ja tapailtiin usein kaikenlaisissa muissakin merkeissä. Sitten yht'äkkiä alkoi tämä käytös.

Senkin tiedän, että toki minulla on rahaa heitä enemmän. Minä kun viitsin käydä töissä joka päivä, mihin heistä molemmat ovat liian herkkiä, omien sanojensa mukaan,

Ärsyttää niin kovin menettää kaveruus tämän takia, mutta en ala elämäänsä toki rahoittamaankaan. Enkä suoraan sanottuna jaksa mitään keskusteluakaan asian tiimoilta, sillä en kykene alkamaan perustelemaan, miksi mielestäni ei ole ok saada parin kk radiohiljaisuuden jälkeen viestiä anna rahaa.

Olen lainannut hyvälle ystävälle rahaa ja kyllä se hiertää koko ajan, vaikka onkin jo maksanut osan takaisin. Tuntuu että aina kun olemme jossain yhdessä, minua vähän kaihertaa, pitäisikö minun piffata vähävaraiselle kaverilleni tai sekin ajatus haittaa että sen sijaan että siinä tuhlaat, voisitko mieluummin lyhentää velkaasi minulle....

Vaikka itse olenkin säännöllisessä työssä, olen itse periaatteellisesti sitä mieltä, että jos lainana on pyydetty, se myös maksetaan takaisin. En siis aio sanoa, että no, antaa olla-

Lainanlyhennys siis alkoi vasta kun siitä huomautin ystävällisesti, mutta nyt taas ollut katkolla pidemmän aikaa. Alkuperäisestä lainasta jo muutama vuosi.

Ei pitäisi sotkea raha-asioita ja ystävyyttä... sen tästä opin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan se on helppo kuvitella, jos joku on ennekin pyyhkinyt rahalla takapuolensa.

Tämä varmaan on totta, kuvitelma, että mulla on rahaa enkä piittaa tippaakaan, minne sitä syydän. Mikä nyt ei ole kenenkään kohdalla totta, on  mulla kavereita, jotka on rikkaampia kuin minä, ja ovat mulle tarjonneet, mutta eipä ole tullut missään vaiheessa mieleen lähettää heille rahapyyntöjä, jos tekeekin mieli jotain, mihin ei itsellä ole varaa.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Olen lainannut hyvälle ystävälle rahaa ja kyllä se hiertää koko ajan, vaikka onkin jo maksanut osan takaisin. Tuntuu että aina kun olemme jossain yhdessä, minua vähän kaihertaa, pitäisikö minun piffata vähävaraiselle kaverilleni tai sekin ajatus haittaa että sen sijaan että siinä tuhlaat, voisitko mieluummin lyhentää velkaasi minulle....

Vaikka itse olenkin säännöllisessä työssä, olen itse periaatteellisesti sitä mieltä, että jos lainana on pyydetty, se myös maksetaan takaisin. En siis aio sanoa, että no, antaa olla-

Lainanlyhennys siis alkoi vasta kun siitä huomautin ystävällisesti, mutta nyt taas ollut katkolla pidemmän aikaa. Alkuperäisestä lainasta jo muutama vuosi.

Ei pitäisi sotkea raha-asioita ja ystävyyttä... sen tästä opin.

Äläkä sanokaan, mä tyhmä luulin, että yhden lainan anteeksianto tyyliin "annetaan nyt olla ja aloitetaan tyhjältä pöydältä" voisi toimia. Sen jälkeen tosin emme hirveästi enää olleet tekemisissä (kaverilla aina kiire, kun ehdotin jotain tai sit jos itse ehdotti, varmasti sellaiseen saumaan, että tiesi, et mulle ei sovi). Sit pari kertaa nähtiin, laskun tullessa viivytteli lompakko kädessä ja maksoi sit pitkin hampain, kun näki, että mä en aio. Sitten hiljaisuutta ja uusi, aivan häikäilemätön pyyntö.

Käsittäisin, jos kaveruus ois aina ollut tätä mut todella ei. Ihan kuin toiseksi ihmiseksi muuttunut.

ap

Rahaongelmat tekevät ihmisistä häikäilemättömiä. Vaikea sanoa kuinka paljon siinä on mukana pahantahtoisuutta, mutta sen on elämä opettanut, että rahanlainaaminen kaverisuhteessa tai seurustelusuhteessa on melkein aina punainen lippu. Jos vähänkään vahvistat käytöstä - vippaamalla tai antamalla rahaa niin ihminen tekee sen helposti uudelleen ja uudelleen.

Ja kyllähän jos kaveri ensin liiba-laaba puhuu niitä näitä ja sitten yhtäkkiä pamauttaa rahapyynnön siinä on selkeästi kyse hyvinkin harkitusta toiminnasta ja hyväksikäytöstä. Se psykologista peliä ja manipulaatiota.

En yhtään myöskään ymmärrä näitä "ei se ole hullu joka pyytää" -tyyppejä, eli toisinsanoen kaikenlainen kusetus ja silmäänsahaaminen, onnenonkiminen ja hyväksikäyttö olisi muka aina rahan antajan oma vika. Toiset ihmiset ovat hyväntahtoisia joten se ei ole mikään oikeutus hyväksikäytölle.

Vierailija kirjoitti:

En yhtään myöskään ymmärrä näitä "ei se ole hullu joka pyytää" -tyyppejä, eli toisinsanoen kaikenlainen kusetus ja silmäänsahaaminen, onnenonkiminen ja hyväksikäyttö olisi muka aina rahan antajan oma vika. Toiset ihmiset ovat hyväntahtoisia joten se ei ole mikään oikeutus hyväksikäytölle.

Kiitos tästä! Tapasin ajatella, että ei se nyt juurikaan ole multa pois, jos joskus jotain tarjoaa, mutta ikävä kyllä olen nyttemmin muuttanut mieleni ja pidän visusti huolen, että maksan vain oman osani. Paitsi tietysti seurassa, jossa pelisäännöt ovat selvät, eli ei tämän takia tarvitse pelätä joutuvansa ikuiseksi maksumieheksi.

Surettaa todella se, että jos asia on niin, että nämä kaksi ennen hyvää kaveria, joiden kanssa on vietetty monet hyvät, hauskat ja herkät hetket, näkevätkin minussa vain lompakon.

Ja pahalta tuntuu just nuo vastaukset, no itsehän olet sen ansainnut, mitä annoit.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa todella ärsyttämään pari kaveria. Olen muutaman kerran tarjonnut ravintolassa ns. koko roskan, koska tiedän olevan varattomia/työttömiä. Lisäksi olen molemmille lainannut rahaa, isojakin summia, joita en ole saanut takaisin.

Kiitokseksi tästä saan nykyään yhteydenottoja vain silloin, kun on rahan tarve. Tiedän ennen alapeukkuja ja ilkkumisia, oma vika ja kaverit vaihtoon. En olekaan heille enää vastannut mihinkään mitään.

Mutta se jäi ihmetyttämään, mistä moinen tyhmä käytös - luulisi, että kuulumisiani kannattaisi kysellä useamminkin (tämä oli siis sarkasmia).

No, onneksi on oikeitakin ystäviä, mutta kun tämä käytös nyt tuli yhtä aikaa näiltä molemmilta, aivan törkeän röyhkeä rahapyyntö ilman mitään "hei mitä kuuluu" kysymyksiä, alkoi ärsyttää ja ihmetyttää, mitä päässä näillä. Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että esim. 500 e siirtyy tilille ilman muuta, tuosta noin, yhdellä tekstarilla pyytäen?

Jotkut ihmiset vain on inhottavia. Tarjoilijana (mm. Lapin hiihtokeskukset) tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka maksattaa ravintolalaskunsa muilla. Ei ole epätavallista, että joku tulee siipeilemään ryhmään tai etenkin jonkun firman porukkaan ja sitten ilmoittaa tarjoilijalle, että ko. ryhmälasku tai firma maksaa. Tietenkään tarjoilija ei voi näin tehdä; lupa on tultava ryhmän johtajalta/pomolta. Mutta usein joutuu käydä kysymässä ja vastaamassa ko. henkilölle ja se on todella kurjaa hommaa, noloa. Paitsi, että ainut ketä nolottaa on se tarjoilija ja se pomo.  Joskus joku pomo suostuu maksamaankin.  Kokeilijoita paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään myöskään ymmärrä näitä "ei se ole hullu joka pyytää" -tyyppejä, eli toisinsanoen kaikenlainen kusetus ja silmäänsahaaminen, onnenonkiminen ja hyväksikäyttö olisi muka aina rahan antajan oma vika. Toiset ihmiset ovat hyväntahtoisia joten se ei ole mikään oikeutus hyväksikäytölle.

Kiitos tästä! Tapasin ajatella, että ei se nyt juurikaan ole multa pois, jos joskus jotain tarjoaa, mutta ikävä kyllä olen nyttemmin muuttanut mieleni ja pidän visusti huolen, että maksan vain oman osani. Paitsi tietysti seurassa, jossa pelisäännöt ovat selvät, eli ei tämän takia tarvitse pelätä joutuvansa ikuiseksi maksumieheksi.

Surettaa todella se, että jos asia on niin, että nämä kaksi ennen hyvää kaveria, joiden kanssa on vietetty monet hyvät, hauskat ja herkät hetket, näkevätkin minussa vain lompakon.

Ja pahalta tuntuu just nuo vastaukset, no itsehän olet sen ansainnut, mitä annoit.

Teet päätöksen, että ei AINUTTAKAAN KERTAA ENÄÄ. Jos joudut perustelemaan, niin sano suoraan, että kun on jokaisen sentin maksanut takaisin sinulle ja tarjonnut sinulle yhtä monta kertaa, niin sitten neuvotellaan uusiksi.

Itse olen aina ollut köyhä, ja nyt työtön. En pummaile kavereilta rahaa tai lounaita. Siskolta lainasin kerran 500 e (menin ulkomaille töihin ja lentolippuun), mutta senkin maksoin takaisin, kuten tietysti alkuoletuskin oli. Kiitos sisko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään myöskään ymmärrä näitä "ei se ole hullu joka pyytää" -tyyppejä, eli toisinsanoen kaikenlainen kusetus ja silmäänsahaaminen, onnenonkiminen ja hyväksikäyttö olisi muka aina rahan antajan oma vika. Toiset ihmiset ovat hyväntahtoisia joten se ei ole mikään oikeutus hyväksikäytölle.

Kiitos tästä! Tapasin ajatella, että ei se nyt juurikaan ole multa pois, jos joskus jotain tarjoaa, mutta ikävä kyllä olen nyttemmin muuttanut mieleni ja pidän visusti huolen, että maksan vain oman osani. Paitsi tietysti seurassa, jossa pelisäännöt ovat selvät, eli ei tämän takia tarvitse pelätä joutuvansa ikuiseksi maksumieheksi.

Surettaa todella se, että jos asia on niin, että nämä kaksi ennen hyvää kaveria, joiden kanssa on vietetty monet hyvät, hauskat ja herkät hetket, näkevätkin minussa vain lompakon.

Ja pahalta tuntuu just nuo vastaukset, no itsehän olet sen ansainnut, mitä annoit.

Ehkä se helpottaa, kun pystyt näkemään asiat sinä, mitä ne todellisuudessa ovat. Kaveri joka pyytää rahaa, käyttää hyväksi teidän kaverisuhdettanne ja ystävyyttänne. Teillä on olemassa suhde, johon pätee tietyt reunaehdot. Onko se vastavuoroisuutta, kaveria ei jätetä ym. vastaavia periaatteita? Pyytämällä rahaa kaveri koko ajan ikään kuin testaa sua. "Et ole hyvä kaveri jos et lainaa." tmv. Usein noi kuviot ovat vaan hirveän myrkyllisiä. Tunnet huonoa omatuntoa, kun sinulla on ja hänellä ei, vaikka et ole asiasta mitenkään vastuullinen. 

Vierailija kirjoitti:

Laina on laina eikä lahja.

Te nössöt jotka ette kykene perimään lainaa takaisin teette vain karhun palveluksen muille eli opetatte näille lokeille että ihan sama maksaako lainan takaisin vai ei.

Antakaa rahaa lahjaksi jos haluatte rahoittaa hyväksikäyttäjiä!

Itsekkäänä kusipäänä on vaikea elää jos muut ei mahdollista tätä kuppaamista.

Kuten sanottua, ymmärrän tämän kyllä - nyt, kun ystävien käytös on muuttunut. Tähän saakka en ymmärtänyt, että JUURI NÄIDEN ihmisten kanssa voisi käydä näin sen vuoksi, että olen jotain maksanut ja tarjonnut.

Mutta tämähän on sinulle sangen akateeminen huoli, joten älä kiihdy, sinullehan tuskin koskaan käy niin, että lokit kimppuusi pääsevät, vai mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se helpottaa, kun pystyt näkemään asiat sinä, mitä ne todellisuudessa ovat. Kaveri joka pyytää rahaa, käyttää hyväksi teidän kaverisuhdettanne ja ystävyyttänne. Teillä on olemassa suhde, johon pätee tietyt reunaehdot. Onko se vastavuoroisuutta, kaveria ei jätetä ym. vastaavia periaatteita? Pyytämällä rahaa kaveri koko ajan ikään kuin testaa sua. "Et ole hyvä kaveri jos et lainaa." tmv. Usein noi kuviot ovat vaan hirveän myrkyllisiä. Tunnet huonoa omatuntoa, kun sinulla on ja hänellä ei, vaikka et ole asiasta mitenkään vastuullinen. 

Lisäksi tunnen huonoa omatuntoa siitä, että en selvitä asiaa, vaan olen alkanut vain vältellä heitä. Toinen ei rahapyynnön jälkeen mitään vastannutkaan, ole ollut yhteydessä (en vastannut siihen mitään, se oli mielestäni niin törkeä, että en osannut mitään sanoa). Toinen on soitellut, mutta sellaisiin aikoihin, että on ollut helppoa olla "huomaamatta ja sit mä varmaan unohdin". Tämä ei ole ollenkaan tapaistani, mutta en vaan osaa/jaksa/kykene olla yhteydessä.

Tiedän, että jotta en olisi nössö, pitäisi varmaan heti soittaa molemmille ja juurta jaksain selvittää, että rahoja ei pyydellä ja mitä kuuluu hyvään ystävyyteen ja muuta vastaavaa, mutta kun olen taipuvainen ajattelemaan, että aikuisen pitäisi tälläiset ymmärtää itsekin, niin on vaan helpompaa nössöillä.

ap, joka on sen moneen unohtanut laittaa, mutta luottaa, että bongaatte:-)

Kantapään kautta täälläkin opittu, ettei pidä antaa rahaa, jos ei halua heittää hyvästejä sekä rahalle että ystävyydelle. Tai oikeastaan se ystävyys on mennyt jo siinä, kun se toinen osapuoli on päättänyt asettaa sinut vastuuseen omasta elämästään.

Olen nimittäin huomannut, että näillä rahan ruinaajilla on varaa syödä ruokia, jotka itse jätän kauppaa liian kalliina. He käyvät laivareissuilla, joille itse en mene koska kahden laivareissun hinnalla pääsee jo ihan mukavalle kaupunkilomalle. Kai minulla nyt "rahaa riittää", kun en tuhlaa sitä turhiin asioihin!!

Muistakaahan, että "rahattomat" saavat kuitenkin tukia ja avustuksia, vaikka muuta väittävätkin. Sen lisäksi heillä on paljon paljon vapaa-aikaa, mikä on vielä rahaakin arvokkaampaa!

Vierailija kirjoitti:

Kantapään kautta täälläkin opittu, ettei pidä antaa rahaa, jos ei halua heittää hyvästejä sekä rahalle että ystävyydelle. Tai oikeastaan se ystävyys on mennyt jo siinä, kun se toinen osapuoli on päättänyt asettaa sinut vastuuseen omasta elämästään.

Olen nimittäin huomannut, että näillä rahan ruinaajilla on varaa syödä ruokia, jotka itse jätän kauppaa liian kalliina. He käyvät laivareissuilla, joille itse en mene koska kahden laivareissun hinnalla pääsee jo ihan mukavalle kaupunkilomalle. Kai minulla nyt "rahaa riittää", kun en tuhlaa sitä turhiin asioihin!!

Muistakaahan, että "rahattomat" saavat kuitenkin tukia ja avustuksia, vaikka muuta väittävätkin. Sen lisäksi heillä on paljon paljon vapaa-aikaa, mikä on vielä rahaakin arvokkaampaa!

Ei nyt yleistetä. Olen aina ollut köyhä, mutta nimenomaan se, jolta pyydetään rahaa. Joskus toisinkinpäin joku on tarjonnut jeesiä, kun on ollut tiukkaa, mutta olen kieltäytynyt, koska en todellakaan halua lainata kaverilta, ellei ole siis aivan pakko. Eikä sellaista tilannetta ole edes tullut. Ja siksihän ne tarjoavatkin, kun tietävät, etten ota lainaa. ;-D

Tuontakia olen suoranainen mul*ero. En lainaa isoja summia rahaa kavereilleni, mielelläni en lainaa ollenkaan koska tiedän heidän ajavan vain omaa etuaan. Jos en jaksa jatkuvasti udella, pistää lainoja muistiin en tule rahojani näkemään. Hauska juttu on myös se, että osa antaa takaisin lainansa, mutta aina puuttuu muutama sentti. Kun itse lainaan niin joka ikinen sentti on tärkeä. Muutenkin, jos alan rahoja lainaileen tiedän että alkaa se vinku kerjääminen sekä testailu josko nyt maksaisin/ antaisin heille rahaa. Poikkeuksena eräs ystävä, joka ei kirveelläkään huoli minulta rahaa, vaikka on tiukilla. Silti kuskailee minua ilmiaseksi pitkiäkin matkoja, maksaa minunkin puolesta yheisreissu kuskille bensarahat jne. Tästä hyväsä olen muutaman kerran suostunut maksamaan hänenpuolestaan muutamia ruokaostoksia hänen luonaan kyläillessä, enkä aido pyytää häneltä rahaa itsekkään, ellei ole aivan aivan pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se helpottaa, kun pystyt näkemään asiat sinä, mitä ne todellisuudessa ovat. Kaveri joka pyytää rahaa, käyttää hyväksi teidän kaverisuhdettanne ja ystävyyttänne. Teillä on olemassa suhde, johon pätee tietyt reunaehdot. Onko se vastavuoroisuutta, kaveria ei jätetä ym. vastaavia periaatteita? Pyytämällä rahaa kaveri koko ajan ikään kuin testaa sua. "Et ole hyvä kaveri jos et lainaa." tmv. Usein noi kuviot ovat vaan hirveän myrkyllisiä. Tunnet huonoa omatuntoa, kun sinulla on ja hänellä ei, vaikka et ole asiasta mitenkään vastuullinen. 

Lisäksi tunnen huonoa omatuntoa siitä, että en selvitä asiaa, vaan olen alkanut vain vältellä heitä. Toinen ei rahapyynnön jälkeen mitään vastannutkaan, ole ollut yhteydessä (en vastannut siihen mitään, se oli mielestäni niin törkeä, että en osannut mitään sanoa). Toinen on soitellut, mutta sellaisiin aikoihin, että on ollut helppoa olla "huomaamatta ja sit mä varmaan unohdin". Tämä ei ole ollenkaan tapaistani, mutta en vaan osaa/jaksa/kykene olla yhteydessä.

Tiedän, että jotta en olisi nössö, pitäisi varmaan heti soittaa molemmille ja juurta jaksain selvittää, että rahoja ei pyydellä ja mitä kuuluu hyvään ystävyyteen ja muuta vastaavaa, mutta kun olen taipuvainen ajattelemaan, että aikuisen pitäisi tälläiset ymmärtää itsekin, niin on vaan helpompaa nössöillä.

ap, joka on sen moneen unohtanut laittaa, mutta luottaa, että bongaatte:-)

Jotenkin kuulostaa, että otat heistä muutenkin hirveästi vastuuta itsellesi. Ystävyys on kahdenkauppaa - pitäisi olla noin 50/50. Ei sen suhteen ylläpito ole vain sinun harteillasi. Kukin osapuoli voi miettiä omaa osuuttaan tilanteiden synnylle ja jotenkin vaikuttaa siltä, että sinä panostat todella paljon ja he vähemmän. Ehkä pääsisit helpommalla jos vain antaisit suhteiden kaatua itsekseen omaan mahdottomuuteensa?