Lue keskustelun säännöt.
En tule enää koskaan saamaan hellyyttä tai rakkautta
11.04.2017 |
Menin väärän ihmisen kanssa naimisiin ja sain hänen kanssaan lapsia. Ex-mieheni oli väkivaltainen ja julma minua kohtaan ja lasten vuoksi tavatessamme jatkaa samaa tyyliä edelleen. Mies löi nyrkillä, retuutti, töni, potki, hyökkäsi kimppuun, talloi päätäni, heitti päälleni vettä ja sotki vaatteeni, pakotti nukkumaan lattialla ja rikkoi tavaroitani, vaati rahani, nöyryytti ja naureskeli mulle sukulaisteni edessä ja syytti mua kaikesta.
Lisäksi hän haukkui ulkonäköäni ja ikääni useita kertoja päivässä, haukkui kaverini ja sukulaiseni sekä opiskeluni ja työni, mutten saanut opiskella muutakaan tai hakea muuta työtä. Meillä ei ollut seksiä moneen vuoteen, ei läheisyyttä lainkaan. Jos olisin silittänyt hänen hiuksiaan, hän tyrkkäsi käteni pois. Olin kuulemma liian naiivi ja romanttinen.
Lopulta olin aivan murskana, mutta ajattelin, että muilla on varmaan vielä pahempaa. Nyt olen 39-vuotias, eronnut nainen. Elämäni on mennyttä, sillä tämänikäinen lasten yh-äiti ei löydä ketään enää. Elämäni on mennyttä. Miten pääsisin täsät eteenpäin? Olisiko pitänyt sittenkin jatkaa sitä painajaismaista liittoani?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Menin väärän ihmisen kanssa naimisiin ja sain hänen kanssaan lapsia. Ex-mieheni oli väkivaltainen ja julma minua kohtaan ja lasten vuoksi tavatessamme jatkaa samaa tyyliä edelleen. Mies löi nyrkillä, retuutti, töni, potki, hyökkäsi kimppuun, talloi päätäni, heitti päälleni vettä ja sotki vaatteeni, pakotti nukkumaan lattialla ja rikkoi tavaroitani, vaati rahani, nöyryytti ja naureskeli mulle sukulaisteni edessä ja syytti mua kaikesta.
Lisäksi hän haukkui ulkonäköäni ja ikääni useita kertoja päivässä, haukkui kaverini ja sukulaiseni sekä opiskeluni ja työni, mutten saanut opiskella muutakaan tai hakea muuta työtä. Meillä ei ollut seksiä moneen vuoteen, ei läheisyyttä lainkaan. Jos olisin silittänyt hänen hiuksiaan, hän tyrkkäsi käteni pois. Olin kuulemma liian naiivi ja romanttinen.
Lopulta olin aivan murskana, mutta ajattelin, että muilla on varmaan vielä pahempaa. Nyt olen 39-vuotias, eronnut nainen. Elämäni on mennyttä, sillä tämänikäinen lasten yh-äiti ei löydä ketään enää. Elämäni on mennyttä. Miten pääsisin täsät eteenpäin? Olisiko pitänyt sittenkin jatkaa sitä painajaismaista liittoani?
Tuolla asenteella varmasti jäätkin ilman. Älä ole noin pirun pessimisti ja täynnä itsesääliä vaan mieti mitkä hienot mahdolllisuudet sulla on löytää hyviä ystävyyssuhteita ja kokea uusia hienoja asioita nyt kun olet päässyt siitä siasta eroon.
Itsesääli ja uhriutuminen eivät ole vetovoimatekijöitä, päinvastoin. Sulla on menossa uusi ihana vapaa elämänvaihe. Älä pilaa sitä valittamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan samat fiilikset... Ei mitään väkivaltaa taustalla, mutta muuten kyllä ihan samat mietteet ja tunnelmat.
Siinä se elämä sitten meni ohi väärien valintojen takia. Ei voi mitään.
Jos koko elämäsi on kiinni jostain parisuhteesta, niin ei sinulla mitään elämää ole koskaan ollutkaan.
Niinhän minä tuossa juuri sanoin. Ei ole elämää ollut vaan ohi meni.
No peilistä löytyy syy. Oma vikasi kun jäit liittoon siksi kun sulle on kotona opetettu ettei yksinäinen nainen ole minkään arvoinen. On se. Tarkista elämänarvosi nainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan samat fiilikset... Ei mitään väkivaltaa taustalla, mutta muuten kyllä ihan samat mietteet ja tunnelmat.
Siinä se elämä sitten meni ohi väärien valintojen takia. Ei voi mitään.
Jos koko elämäsi on kiinni jostain parisuhteesta, niin ei sinulla mitään elämää ole koskaan ollutkaan.
Niinhän minä tuossa juuri sanoin. Ei ole elämää ollut vaan ohi meni.
No peilistä löytyy syy. Oma vikasi kun jäit liittoon siksi kun sulle on kotona opetettu ettei yksinäinen nainen ole minkään arvoinen. On se. Tarkista elämänarvosi nainen!
Senkinhän minä jo sanoin. :D Vääriä valintoja ja eihän niitä tehnyt kukaan muu kuin minä itse.
Vierailija kirjoitti:
Siis kun haluaisin läheisyyttä, hellyyttä ja seksiäkin. Haluaisin monen vuoden jälkeen rakkaussuhteen. Olen ihastunut yhteen ihmiseen, mutta hän olikin varattu jne. Ei mulla ole oikein voimia tai mahdollisuuttakaan alkaa tässä etsiä mitään. Kerroin tilanteestani yhdelle ihmiselle, mutta hän ei edes ymmärtänyt, miksi halusin erota (tosin sanoin yleisemmällä tasolla väkivallasta).
Tavallaan tuntuu siltä, että saatoin tehdä typerän ja hätiköidyn ratkaisun erotessani, sillä oikeasti mahdollisuuteni löytää uutta kumppania ovat todelöa pienet. Kun siis eikö kuitenkin puolison löytäminen ikäiselleni keskiverron näköiselle lasten äidille ole aika minimaaliset enää? En usko, että kukaan haluaisi mua enää. Mieheni olisi halunnut jatkaa liittoamme, mutta se olisi tarkoittanut väkivaltaan ja dominointiin alistumista lopuksi iäkseni.
Sä olet ollut nyt n. 1,5kk itseksesi ja jo kyllästynyt siihen? Mikä vimma on sulla on löyttä parisuhde kun et ole vielä edellisestäkään toipunut. Käsittele se edellinen suhde ja ero ja anna tilanteen rauhoittua ja lasten kasvaa ettet ryntää suinpäin ojasta allikkoon. Sä olet tuossa tilassa helposti höynäytettävissä ja kontrolloitavissa, et osaa sanoa ei tai pitää puoliasi ja laitat miehen miellyttämisen lastesi edelle joten en todellakaan suosittele sulle uutta suhdetta ennen kuin itsetuntosi on kunnossa. Asenteestasi huomaa ettet arvosta itseäsi ja koet ettet ole mitään ilman miestä ja sellainen on aika kamala juttu. Hoida traumasi, voimaannu mutta kierrä kaikki miehet kaukaa vielä vuosi tai pari. Sä et ole valmis suhteeseen,koska annat kohdella itseäsi kuin tiskirättiä. 39-vuotias ei ole ikäloppu, sulla on aikaa löytää suhde sitten kun sä kestät sen. Nyt seukkaisit ihan vääristä syistä!
Tuollaisesta liitosta eroaminen on varmasti ollut paras ratkaisu mitä elämässäsi olet tehnyt! Usko mua! Nyt voit aloittaa toipumisen ja uudelleenrakentamisen. Älä epäröi hakea ammattiapua!
Tänään on loppuelämäsi ensimmäisen päivä! Ja sinä tulet vielä kukoistamaan! 😊❤
Niinhän minä tuossa juuri sanoin. Ei ole elämää ollut vaan ohi meni.