Onko yhtiökokoukseen pakko mennä?
Tai siis toki tiedän ettei ole, mutta mulla on paha paniikkihäiriö ja tuommoiset kokoukset puolituttujen tai tuntemattomien kanssa ovat kaikkein pahimpia. En vain pysty. Katsotaanko minua kieroon?
Kommentit (11)
Huoneisto voidaan ottaa haltuun jos ei saavu yhtiökokoukseen.
Ei ole pakko mennä. Toki kannattaa mennä jos siellä käsitelläänjotain tärkeää, tulevaa putkiremonttia tms. mutta itse en ole kiinnostunut. Päätökset näkee pöytäkirjasta.
Miksi katsoisivat kieroon? Paikalla olijat päättävät jos jostain äänestetään, joten luulisi heidän olevan tyytyväisiä.
Ei tarvitse välttämättä mennä. Suosittelen kuitenkin. Yhtiökokouksesta tehdään pöytäkirja, johon merkitään kaikki tärkeät asiat. Äänestyksiin toki et pääse vaikuttamaan, ellet valtuuta jotakuta äänestämään puolestasi, mutta saat kyllä tietää kaikista tärkeistä asioista kutsun esityslistasta etukäteen ja pöytäkirjasta jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko mennä. Toki kannattaa mennä jos siellä käsitelläänjotain tärkeää, tulevaa putkiremonttia tms. mutta itse en ole kiinnostunut. Päätökset näkee pöytäkirjasta.
Älä valehtele. On pakollista ellei yhtiöjärjestyksessä ole erikseen mainittu.
Joo, poliisi tulee hakemaan, jos et vapaaehtoisesti mene;)
No ei, mutta kannattaahan sun olla kiinnostunut ja mukana päättämässä oman talon asioista, tulevista remontesta ja mahdollisista vastikkeen-, vesimaksujen tai autopaikkojen hinnankorotuksista.
Eikä siellä tarvitse olla esillä tai äänessä (ja kannattaakin olla hiljainen osallistuja, jollei halua hallitukseen tai pöytäkirjantarkastajaksi), kunhan ystävällisesti nyökkäilet saapuessasi.
Lisäksi näin näytät muille talon asukkaille, että olet osakkeenomistaja etkä mikään epämääräinen vuokralainen;)
On pakollista. Monissa - laadukkaissa - talonyhtiöissä on syytä myös noudattaa pukeutumiskoodia.
Juuri tämä on yksi syy miksi paniikkihäiriöisen elämä on h*lvettiä. Ymmärrystä on turha toivoa osakseen, päinvastoin asiasta on aivan hulvattoman hauska laskea leikkiä. :( "Rohkeasti vaan, koeta nyt reipastua". Tai "kaikki jännittää joskus". Niin, kyllähän aikuisen pitäisi pystyä ja kyetä. Minulta tämän kyvyn vei muutama armas luokkatoveri 25 vuotta takaperin. Vuosikausien terapian avulla olen jotenkuten työkykyinen, mutta yhä saatan aistia kateudensukuisen tunteen sisimmässäni kun luen vaikkapa jonkun kuolinilmoituksen. Mielessä käy että tuon ei tarvitse enää sinnitellä. Kukaan joka ei ole itse kokenut ei voi tietää minkälaista taistelua elämä voi olla.
Ei ole pakollista, mutta jotta päätöksiä voidaan tehdä on tietty prosenttimäärä (jota en nyt muista) jäsenistä oltava paikalla jotta kokous on lainvoimainen. Siksi kannattaa mennä jos suinkin voi. Ei siellä kauheesti tarvi äänessä olla uusien varsinkaan.
Minulla ongelma ei ole puhuminen vaan ihan pelkästään siellä luokkahuoneen kaltaisessa tilassa hiljaisessa tilanteessa oleminen. Elimistöni alkaa yhä reagoida ikäänkuin olisi syytä pelätä että vieruskaveri tai takana istuja alkaa nyppiä minulta hiuksia, ivata ulkomuotoani suureen ääneen toisten säestäessä naurulla, poistuu paikalta kuuluttaen suureen ääneen että syy poistumiseen olen minä, joku kääntyy ehkä kannoillaan jo ovella. Tai ehkä heillä onkin laukussa soraa ja ruusunmarjoja joilla heitellä? Vai pyyhkivätkö he tänään räkää vaatteisiini? Potkivat, tönivät, estävät kulkuni?
Se pakokauhu mitä tunnen, ei ole hallittavissa. :(
On pakko mennä