Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat
Varamummo
11.04.2017 |
Pääsevätkö lapsenne sekä isän että äidin vanhempien luokse hoitoon tasapuolisesti?
Kommentit (47)
Varamummo kirjoitti:
Eivät ole eronneet. Lapsia ei voi salaa ottaa mukaan meille ja heti kun lasten äiti saa tästä tietää,niin lähtee ja vie lapset omille vanhemmilleen. Poikamme ei halua riidellä sitten aina tästä asiasta. On varmaan jo jotenkin "alistunut" tähän asiaan.
Ja tästä mummojen mielihalun täyttämisestä muutama sana. Meillä isovanhemmilla myös on voimakkaat tunteet lapsia kohtaan. Ehkä kaikki eivät sitä ymmärrä tai halua ymmärtää.
Oman äitini sanoin: tiedätte sen sitten,kun saatte omia lapsenlapsia.
No sitten olet varmasti ymmärtänyt jotain väärin kun sanoit, että miniä kostaa tällä tavoin erimielisyydet miehensä kanssa.
Kyseessä on varmasti kuitenkin jokin asia mitä te olette tehneet, mistä miniä ei ole pitänyt.
Jos puheyhteyttä miniään ei ole, koita kysyä pojaltasi mistä lapsen äidin käytös johtuu ja pyydä olemaan rehellinen jotta pystyisit muuttamaan käytöstäsi jos tulevaisuudessa mahdollisuus tavata lastenlapsia tulee. (Jos siis aivan rehellisesti et osaa edes arvata mistä käytös todellisuudessa johtuu)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitä suhdetta ei voi rakentaa niin, että lapset yökyläilevät keskenään isovanhemmilla? Ei nyt tietenkään ihan pieninä, mutta eskari-iässä ja oletetaan, että kyseessä kunnolliset isovanhemmat (ei siis päihteitä yms ongelmia). Musta oli ihanaa olla mummulla hoidossa, ja myös niin että mummu tuli meille.
Minkä ikäiset lapset ap?
Mun vanhempani ovat jo molemmat kuolleet, exän puolelta vaari on kuollut ja mummi asuu nykyään ulkomailla.
Mutta kun lapset olivat pienempiä mummi ja vaari asuivat lähellä ja lapseni olivat aika paljonkin silloisen mieheni vanhemmilla hoidossa/kylässä. Mun äidille kun mentiin niin siellä oltiin joka kerta useamman yötä, ja kun lapset kasvoivat isommiksi, niin saattoivat olla kuukaudenkin päivät putkeen mummulassa.
Varamummo kirjoitti:
Eivät ole eronneet. Lapsia ei voi salaa ottaa mukaan meille ja heti kun lasten äiti saa tästä tietää,niin lähtee ja vie lapset omille vanhemmilleen. Poikamme ei halua riidellä sitten aina tästä asiasta. On varmaan jo jotenkin "alistunut" tähän asiaan.
Ja tästä mummojen mielihalun täyttämisestä muutama sana. Meillä isovanhemmilla myös on voimakkaat tunteet lapsia kohtaan. Ehkä kaikki eivät sitä ymmärrä tai halua ymmärtää.
Oman äitini sanoin: tiedätte sen sitten,kun saatte omia lapsenlapsia.
No nyt on jutussa jotain, mitä et kerro. Ei kukaan normaali aikuinen toimi kuten miniäsi, ellette ole tehneet jotain todella ikävää. Tuossa ei ole kyse mistään omien vanhempien suosimisesta.
Käytättekö alkoholia, rankaisetteko lapsia fyysisesti, piikitteletkö sanallisesti miniää/lapsia, näitä tulee mieleen ensialkuun.
Vierailija kirjoitti:
Varamummo kirjoitti:
Eivät ole eronneet. Lapsia ei voi salaa ottaa mukaan meille ja heti kun lasten äiti saa tästä tietää,niin lähtee ja vie lapset omille vanhemmilleen. Poikamme ei halua riidellä sitten aina tästä asiasta. On varmaan jo jotenkin "alistunut" tähän asiaan.
Ja tästä mummojen mielihalun täyttämisestä muutama sana. Meillä isovanhemmilla myös on voimakkaat tunteet lapsia kohtaan. Ehkä kaikki eivät sitä ymmärrä tai halua ymmärtää.
Oman äitini sanoin: tiedätte sen sitten,kun saatte omia lapsenlapsia.
No nyt on jutussa jotain, mitä et kerro. Ei kukaan normaali aikuinen toimi kuten miniäsi, ellette ole tehneet jotain todella ikävää. Tuossa ei ole kyse mistään omien vanhempien suosimisesta.
Käytättekö alkoholia, rankaisetteko lapsia fyysisesti, piikitteletkö sanallisesti miniää/lapsia, näitä tulee mieleen ensialkuun.
Mietin ihan samaa. Jotain on nyt pahasti vialla. T: Viiden mummo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu tasapuolisesti eivät ole olleet kumpienkaan isovanhempien luona hoidossa. Molemmat isovanhemmat sanoivat, että ovat jo ihan tarpeeksi lapsia hoitaneet (omat ja ennen meidän lapsia neljää-viittä lastenlasta). Ikäväähän tämä on, että eivät halua olla enempää tekemisissä lasten kanssa. Eipä mekään osata hoitoapua enää kaivatakaan.
Vai että salaa lapsia ottaa teille? Jokin nyt haiskahtaa.
Itse olen tosiaan miehelle sanonut, että minun puolestaan saa vierailla äitinsä/isänsä luona lasten kanssa mikäli haluaa (minulle harvinaista herkkua olla yksin kotona), mutta ei halua. Minä siis se, jolla kaksi lasta joiden isovanhemmat juoneet mennä aikana terveytensä. Pilasivat miehen lapsuuden ja eivät ryyppäämiseltään ehtineet turvallista suhdetta lapseensa luoda.
Nyt sitten ovat sitä mieltä, että minä olen heidän poikansa heitä vastaan kääntänyt ja en päästä miestä lasten kanssa ko. paikkoihin kylään. Fakta on, että viimeisen 15-vuoden aikana mies on päässyt seuraamaan, mitä normaali vanhempi-lapsi-suhde on (on minun vanhemmilleni yhtä rakas kuin me omatkin lapset) ja miestä ei yksinkertaisesti haluta käydä vanhempiensa tykönä. Itse ovat kuoppansa kaivaneet ja miehen sanoinkin "eiköhän se jo riitä, että pilasivat hänen lapsuutensa". Sukulaisuus tässä tapauksessa pakollinen paha.
Eli peiliin katoisin isovanhempana kriittisesti; miten paljon poikanne on ollut tekemisissä ja kyläsillä ennen lapsia? Ja miten olette suhtautuneet miniään? Usein näissä asioissa tuppaa saamaan sitä mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tiedä mitään syytä hänen käyttäytymiseensä. Poikani tosin joskus sanoi kun olivat pahoissa rahavaikeuksissa,emmekä heitä silloin rahallisesti pystyneet auttamaan että miniä oli sanonut,että vanhempiesi velvollisuus (siis meidän) on auttaa heitä. Miniän vanhemmilla on ns.ylimääräistä rahaa ja he myös maksoivat heidän,noin. 10.000€ velat.
Kyllä toki alusta alkaen huomasin,että silloin tulivat käymään,kun jotain olivat vailla. Olemme heille ilmoittaneet,että emme pysty heidän elämäänsä rahoittamaan.
Ruoka yms.apua olemme aina olleet valmiit antamaan,mutta kun ainoastaan raha kelpaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vai että salaa lapsia ottaa teille? Jokin nyt haiskahtaa.
Itse olen tosiaan miehelle sanonut, että minun puolestaan saa vierailla äitinsä/isänsä luona lasten kanssa mikäli haluaa (minulle harvinaista herkkua olla yksin kotona), mutta ei halua. Minä siis se, jolla kaksi lasta joiden isovanhemmat juoneet mennä aikana terveytensä. Pilasivat miehen lapsuuden ja eivät ryyppäämiseltään ehtineet turvallista suhdetta lapseensa luoda.
Nyt sitten ovat sitä mieltä, että minä olen heidän poikansa heitä vastaan kääntänyt ja en päästä miestä lasten kanssa ko. paikkoihin kylään. Fakta on, että viimeisen 15-vuoden aikana mies on päässyt seuraamaan, mitä normaali vanhempi-lapsi-suhde on (on minun vanhemmilleni yhtä rakas kuin me omatkin lapset) ja miestä ei yksinkertaisesti haluta käydä vanhempiensa tykönä. Itse ovat kuoppansa kaivaneet ja miehen sanoinkin "eiköhän se jo riitä, että pilasivat hänen lapsuutensa". Sukulaisuus tässä tapauksessa pakollinen paha.
Eli peiliin katoisin isovanhempana kriittisesti; miten paljon poikanne on ollut tekemisissä ja kyläsillä ennen lapsia? Ja miten olette suhtautuneet miniään? Usein näissä asioissa tuppaa saamaan sitä mitä tilaa.
r
Kyllä peiliin on katsottu ja kuten tuossa ylempänä kerroin,niin tuo voisi olla syynä? Jos tietoisesti olisin sellaista tehnyt mitä täälläkin esitetty,esim.kritisoinut miniää tai lapsia tms.ollut ilkeä tai ihan mitä vaan tältä väliltä,en tällaista ihmettelisikään.
Tässä ylläolevassa herätti kyllä tuo, että miten paljon poikamme on aikaisemmin ollut meidän kanssa tekemisissä ja kylässä? No,ei paljonkaan. Hän joutui nuorempana vähän huonoon porukkaan ja emme olleet paljon yhteydessä. Kun hän tapasi miniän,niin välimme lähentyivät uudestaan. Miniän otimme avosylin vastaan.
Eikö mielestänne tällaisessa tapauksessa voi olla vika muissa kuin isovanhemmissa?
Ja jos isovanhemmat ovat tietämättään sanoneet tai tehneet sellaista,mikä on loukannut,niin se olisi hyvä myös heille kertoa. Tämän olen pojalleni sanonut monesti,kun olen syytä kysynyt. Vastaus vain aina sama,että pojat menevät miniän vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kriteerini lasten hoidolle ovat ihan muut kuin isovanhempien tunne tasapuolisuudesta. Siihen vaikuttaa mm. hoitajan luotettavuus, kunto, läheisyys lapselle ja kyky normaaliin, rehelliseen kommunikointiin. Meillä täti hoitaa eniten lasta, isovanhemmilla ovat harvemmin.
Meillä loppu nyt kyläilyt, isovanhempia ei kiinnosta vaikka lapsi oli sairaalassa viisi päivää crp:t taivaissa, kun asiasta ilmoitin niin puhelu katkaistiin, koska oli jotkut sm-hiihdot meneillään. Tämä sama toistunut monta kertaa. Ja eikä soittanut perään.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varamummo kirjoitti:
Eivät ole eronneet. Lapsia ei voi salaa ottaa mukaan meille ja heti kun lasten äiti saa tästä tietää,niin lähtee ja vie lapset omille vanhemmilleen. Poikamme ei halua riidellä sitten aina tästä asiasta. On varmaan jo jotenkin "alistunut" tähän asiaan.
Ja tästä mummojen mielihalun täyttämisestä muutama sana. Meillä isovanhemmilla myös on voimakkaat tunteet lapsia kohtaan. Ehkä kaikki eivät sitä ymmärrä tai halua ymmärtää.
Oman äitini sanoin: tiedätte sen sitten,kun saatte omia lapsenlapsia.
Niin, vanhemmuuden kokeneena sinunkin pitäisi ymmärtää, ettei isovanhempi oikein voi vaatia tasapuolisuutta tässä asiassa. Se on täysin vamhempien päätös, kuinka paljon isovanhemmilla ollaan hoidossa ja millä perusteilla siellä ollaan. Ei sillä isovanhemman tunteella ole siihen niin isoa merkitystä, kun verrataan perheen arvoihin, arjen sujuvuuteen ja lasten ja vanhempien tarpeisiin.
Siis tiedän että kuulostaa tylyltä, mutta järkevintä sulla olisi etsiä sellainen ote isovanhemmuuteen joka käy yhteen vanhempien ajatusten kanssa. Kun kärjistetysti ne vanhemmat ovat tehneet lapset omiksi perheenjäseniksi ja saattavat liittää perhe-elämäänsä ja arkeensa sellaisia arvoja joita sinä et jaa. Ei kaikille vanhemmille ole tärkeää, että lapset ovat isovanhemmilla usein ja esim välimatkan tai käytlksen vuoksi voi käydä niin että toiset isovanhemmat tulevat tärkeiksi.
Varmin tapa karkoittaa lapsenlapset on vaatia oikeuksia heihin ja sekaantua perheen asioihin.
Meidän yhteiset lapset eivät ole olleet hoidossa kummankaan vanhemmilla. Miehen ex vie omilla viikoillaan heidän lapsensa miehen vanhemmille hoitoon joko viikonlopuksi tai pariksi illaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tässä ylläolevassa herätti kyllä tuo, että miten paljon poikamme on aikaisemmin ollut meidän kanssa tekemisissä ja kylässä? No,ei paljonkaan. Hän joutui nuorempana vähän huonoon porukkaan ja emme olleet paljon yhteydessä. Kun hän tapasi miniän,niin välimme lähentyivät uudestaan. Miniän otimme avosylin vastaan."
No siinä se vastaus tuli; ei suhteita voi pakottaa. Eli ei tässä tapauksessa vika ollut miniässä, ei isovanhemmissa, ei pojassa. Vika on vain siinä, että ei ole muodostunut vuosien varrella sellaista kiinteää mutkatonta suhdetta, jossa kyläilyt jne. sujuisivat luontevasti ja tekemisissä oltaisiin.
Miksi se pitää toisaalta ajatella niin, että siinä olisi jotain henkilökohtaista kaunaa isovanhempia kohtaan? Joskus vaan ei olla tekemisissä ilman sen suurempaa draamaa ja sillä siisti.
Vierailija kirjoitti:
Varamummo kirjoitti:
Eivät ole eronneet. Lapsia ei voi salaa ottaa mukaan meille ja heti kun lasten äiti saa tästä tietää,niin lähtee ja vie lapset omille vanhemmilleen. Poikamme ei halua riidellä sitten aina tästä asiasta. On varmaan jo jotenkin "alistunut" tähän asiaan.
Ja tästä mummojen mielihalun täyttämisestä muutama sana. Meillä isovanhemmilla myös on voimakkaat tunteet lapsia kohtaan. Ehkä kaikki eivät sitä ymmärrä tai halua ymmärtää.
Oman äitini sanoin: tiedätte sen sitten,kun saatte omia lapsenlapsia.
Niin, vanhemmuuden kokeneena sinunkin pitäisi ymmärtää, ettei isovanhempi oikein voi vaatia tasapuolisuutta tässä asiassa. Se on täysin vamhempien päätös, kuinka paljon isovanhemmilla ollaan hoidossa ja millä perusteilla siellä ollaan. Ei sillä isovanhemman tunteella ole siihen niin isoa merkitystä, kun verrataan perheen arvoihin, arjen sujuvuuteen ja lasten ja vanhempien tarpeisiin.
Siis tiedän että kuulostaa tylyltä, mutta järkevintä sulla olisi etsiä sellainen ote isovanhemmuuteen joka käy yhteen vanhempien ajatusten kanssa. Kun kärjistetysti ne vanhemmat ovat tehneet lapset omiksi perheenjäseniksi ja saattavat liittää perhe-elämäänsä ja arkeensa sellaisia arvoja joita sinä et jaa. Ei kaikille vanhemmille ole tärkeää, että lapset ovat isovanhemmilla usein ja esim välimatkan tai käytlksen vuoksi voi käydä niin että toiset isovanhemmat tulevat tärkeiksi.
Varmin tapa karkoittaa lapsenlapset on vaatia oikeuksia heihin ja sekaantua perheen asioihin.
En ole vaatinut mitään,enkä tule vaatimaankaan. Mottoni on aina ollut,että en puutu heidän asioihinsa,ellei sitä erikseen pyydetä. En ole koskaan mennyt heille kutsumatta. Miniän vanhemmat taas puuttuvat heidän asioihinsa,vaativat lapsia luokseen,käyvät heillä siivoamassa ( tosin ei enää pojan kiellosta),tulevat ilmoittamatta jne.
Minun äitini ei jaellut ohjeitaan,että miten lapset kuuluu kasvattaa ja miten ei. Hän kyllä auttoi asioissa jos itse niin haluttiin. Eli ymmärtäisin jos vaatisin,moittisin,joisin,löisin,haukkuisin,kyttäisin tai olisin epäystävällinen tai teennäinen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, miksi sitä lapsenlasta ei voi tavata sielä lapsen kotona tai kutsua koko perhettä kylään?
Esimerkiksi siksi, että yleensä lasten mielestä on kivaa käydä mummolassa (yö)kylässä ilman vanhempia.
Meidän lapsi on hoidossa vain miehen äidillä. Miehen isä asuu niin kaukana, että nähdään vain koko perheen voimin. Omat vanhempani asuvat samalla paikkakunnalla kuin miehen äiti, mutta heillä on koko ajan niin kiire, ettei lapselle oikeasti löydy aikaa, vaikka hoitoapua aina lupaillaankin. Käydään sielläkin vain koko perhe yhdessä. Onneksi on anoppi <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, miksi sitä lapsenlasta ei voi tavata sielä lapsen kotona tai kutsua koko perhettä kylään?
Esimerkiksi siksi, että yleensä lasten mielestä on kivaa käydä mummolassa (yö)kylässä ilman vanhempia.
Ja se estää muunlaiset tapaamiset ja tutustumisen? Pieni lapsi ei varmasti osaa kaivata yökyläilyjä ja osaa nauttia koko perheen kyläilyistäkin, tai siitä kun saa esitellä vaikka huoneensa ja lelunsa isovanhemmille.
Ei vaan ovat enemmän äidin vanhemmilla. Isän vanhemmat saisivat lapset luokseen ja ovat pyytäneetkin, mutta koska eivät osoita lapsiin kiinnostusta käymällä lasten luona tai olemalla heidän kanssaan meidän vanhempien läsnäollessakaan, niin on vaikea luottaa siihen, että olisivat kiinnostuneita lapsista silloinkaan kun vanhemmat eivät ole paikalla. Olen myös nähnyt, kun lasten serkut soittavat isovanhemmille, on huomio heihin 100%. Siinä määrin, että oma tyttömme oli tukehtua leipään mummun istuessa vieressä puhelimessa. Onneksi satuin itse tulemaan paikalle. Luottamus täytyy ansaita.
En ole tuo aiempi, mutta pakko ihmetellä miksi sitä isovanhemman ja lapsen suhdetta ei voi rakentaa niin, että lapsen vanhemmat on paikalla? Eihän tarkoituksena ole luoda uutta huoltaja-lapsi suhdetta vaan tutustua muuhunkin sukuun.