Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat
Varamummo
11.04.2017 |
Pääsevätkö lapsenne sekä isän että äidin vanhempien luokse hoitoon tasapuolisesti?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Varamummo kirjoitti:
Eivät ole eronneet. Lapsia ei voi salaa ottaa mukaan meille ja heti kun lasten äiti saa tästä tietää,niin lähtee ja vie lapset omille vanhemmilleen. Poikamme ei halua riidellä sitten aina tästä asiasta. On varmaan jo jotenkin "alistunut" tähän asiaan.
Ja tästä mummojen mielihalun täyttämisestä muutama sana. Meillä isovanhemmilla myös on voimakkaat tunteet lapsia kohtaan. Ehkä kaikki eivät sitä ymmärrä tai halua ymmärtää.
Oman äitini sanoin: tiedätte sen sitten,kun saatte omia lapsenlapsia.
No sitten olet varmasti ymmärtänyt jotain väärin kun sanoit, että miniä kostaa tällä tavoin erimielisyydet miehensä kanssa.
Kyseessä on varmasti kuitenkin jokin asia mitä te olette tehneet, mistä miniä ei ole pitänyt.Jos puheyhteyttä miniään ei ole, koita kysyä pojaltasi mistä lapsen äidin käytös johtuu ja pyydä olemaan rehellinen jotta pystyisit muuttamaan käytöstäsi jos tulevaisuudessa mahdollisuus tavata lastenlapsia tulee. (Jos siis aivan rehellisesti et osaa edes arvata mistä käytös todellisuudessa johtuu)
Näin juuri. Lasten ei anneta vierailla sellaisissa kyläpaikoissa, joissa ei kunnioiteta vanhempien kasvatusperiaatteita, joissa ollaan kännissä, joissa toimitaan jotenkin muuten vanhempien toiveiden vastaisesti jne. Tiedän monia perheitä, jotka rajoittavat lasten käymistä mummolassa, kun sieltä palaa kotiin pelkällä sokerilla syötettyjä kiukkuzombeja, pelokkaita yöherääjiä tai vastaavia. Ei mummolakäynnit tee kaikille lapsille hyvää. Pitäisikö sinun ap katsoa peiliin ja miettiä, miksi miniä haluaa suojella lapsiaan sinulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan olla, etteivät lapset halua kyläillä teillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, miksi sitä lapsenlasta ei voi tavata sielä lapsen kotona tai kutsua koko perhettä kylään?
Esimerkiksi siksi, että yleensä lasten mielestä on kivaa käydä mummolassa (yö)kylässä ilman vanhempia.
Ja se estää muunlaiset tapaamiset ja tutustumisen? Pieni lapsi ei varmasti osaa kaivata yökyläilyjä ja osaa nauttia koko perheen kyläilyistäkin, tai siitä kun saa esitellä vaikka huoneensa ja lelunsa isovanhemmille.
Tietääkseni yö- tai muut kyläilyt ilman vanhempia eivät ole este myös muille tapaamisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, miksi sitä lapsenlasta ei voi tavata sielä lapsen kotona tai kutsua koko perhettä kylään?
Esimerkiksi siksi, että yleensä lasten mielestä on kivaa käydä mummolassa (yö)kylässä ilman vanhempia.
En minä kyllä muista, että isovanhempien luona yökylässä olisi ollut erityisen hauskaa ilman vanhempia. Meillä isovanhemmat asuneet toisella paikkakunnalla ja tosi lämpimiä muistoja on siitä kun koko perheen kesken vierailtiin. Uskon että niinä parina kertana kun ollaan oltu ilman vanhempia, niin kyse on ollut enemmän siitä että vanhemmat olleet työreissulla tms, eli sille hoidolle on ollut konkreettinen tarve.
Kavereiden luo sen sijaan en olisi kaivannut vanhempianu mukaan. Mulla on vaikea ymmärtää tuota, ettei syntyisi hyvää suhdetta isovanhempiin jos ei saisi olla heidän luona "hoidossa". Erityisesti alle kouluikäisenä, ja oikeastaan alle 10v ajasta muistan että äidin ja isän seuraa kaipasi eikä heistä erityisesti halunnut olla erossa. Ainakin vielä päiväkoti-ikäisenä omien vanhempien seura voitti kyllä 100-0 muiden seuran. Sitten vähän vanhempana kaipasi omaa rauhaa, mutta ei sitä mummolasta hakenut vaan kavereiden seura oli se juttu.
Tästä nyt varmaan saa vähän väärän kuvan. Omat isovanhemnat olivat ja ovat edelleen mulle tärkeitä ja rakkaita, mutta kyllä erityisesti varhaislapsuudessa omien vanhempien läsnäolo oli kaikista tärkeintä. Oli ihanaa olla mummolassa koko perheen kesken, äiti ja mummo kokkasivat yhdessä ja oli hauskaa osallistua aikuisten juttuihin, kuten iltapäiväkahville ja kuunnella aikuisten keskustelua maailman menosta. Papan kanssa tehtiin pihatöitä ja jotain lempeyttä siinä oli kun pappa ja isä nauttivat toistensa seurasta ja opettivat meille yhdessä arjen askareita. Kai tällaisia monen sukupolven kohtaamisia ja yhdessäoloa ei enää niin arvosteta?
Mulla vähän sama homma ollut lapsena. Mummot ja papat on tosi tärkeitä, mutta ei minulla ole ikinä lapsena ollut mitään erityistä tarvetta olla siellä yökylässä tai kylässä yksin. Koko perheen kera oli kivaa käydä, ja koen kyllä silti isovanhemmat läheisiksi.
Muistan myös, että kyllä ihan lapsena, eli alle kouluikäisenä, omien vanhempien seura oli parasta. Oli oikeastaan vielä kouluiässäkin, mutta toki silloin tuli jo luonnollista halua yökyläillä kavereiden luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, miksi sitä lapsenlasta ei voi tavata sielä lapsen kotona tai kutsua koko perhettä kylään?
Esimerkiksi siksi, että yleensä lasten mielestä on kivaa käydä mummolassa (yö)kylässä ilman vanhempia.
Ja se estää muunlaiset tapaamiset ja tutustumisen? Pieni lapsi ei varmasti osaa kaivata yökyläilyjä ja osaa nauttia koko perheen kyläilyistäkin, tai siitä kun saa esitellä vaikka huoneensa ja lelunsa isovanhemmille.
Tietääkseni yö- tai muut kyläilyt ilman vanhempia eivät ole este myös muille tapaamisille.
Ei, mutta jos vanhemmat eivät anna lasta hoitoon estyy lapsen hoitaminen ilman vanhempia. Tämä ei kuitenkaan estä lapseen tutustumista millään lailla silloin kun lapsi tapaa muuta sukua, kuten isovanhempiaan vanhempiensa kanssa. Yökyläilyjä tai muita ilman vanhempia tapahtuvia tapaamisia ei lapsi tarvitse mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta, miksi sitä lapsenlasta ei voi tavata sielä lapsen kotona tai kutsua koko perhettä kylään?
Esimerkiksi siksi, että yleensä lasten mielestä on kivaa käydä mummolassa (yö)kylässä ilman vanhempia.
Lapsi ei yleensä osaa tuollaista vaatia ennen kuin vanhemmat sitä ryhtyvät ehdottamaan. Meillä ei 7v ja 5v lapsenlapset ole koskaan olleet yökylässä eikä ole koskaan sellaista edes toivoneet, vaikka käyvät meillä 1-2 kertaa viikossa vanhempiensa kanssa.
En minä kyllä muista, että isovanhempien luona yökylässä olisi ollut erityisen hauskaa ilman vanhempia. Meillä isovanhemmat asuneet toisella paikkakunnalla ja tosi lämpimiä muistoja on siitä kun koko perheen kesken vierailtiin. Uskon että niinä parina kertana kun ollaan oltu ilman vanhempia, niin kyse on ollut enemmän siitä että vanhemmat olleet työreissulla tms, eli sille hoidolle on ollut konkreettinen tarve.
Kavereiden luo sen sijaan en olisi kaivannut vanhempianu mukaan. Mulla on vaikea ymmärtää tuota, ettei syntyisi hyvää suhdetta isovanhempiin jos ei saisi olla heidän luona "hoidossa". Erityisesti alle kouluikäisenä, ja oikeastaan alle 10v ajasta muistan että äidin ja isän seuraa kaipasi eikä heistä erityisesti halunnut olla erossa. Ainakin vielä päiväkoti-ikäisenä omien vanhempien seura voitti kyllä 100-0 muiden seuran. Sitten vähän vanhempana kaipasi omaa rauhaa, mutta ei sitä mummolasta hakenut vaan kavereiden seura oli se juttu.
Tästä nyt varmaan saa vähän väärän kuvan. Omat isovanhemnat olivat ja ovat edelleen mulle tärkeitä ja rakkaita, mutta kyllä erityisesti varhaislapsuudessa omien vanhempien läsnäolo oli kaikista tärkeintä. Oli ihanaa olla mummolassa koko perheen kesken, äiti ja mummo kokkasivat yhdessä ja oli hauskaa osallistua aikuisten juttuihin, kuten iltapäiväkahville ja kuunnella aikuisten keskustelua maailman menosta. Papan kanssa tehtiin pihatöitä ja jotain lempeyttä siinä oli kun pappa ja isä nauttivat toistensa seurasta ja opettivat meille yhdessä arjen askareita. Kai tällaisia monen sukupolven kohtaamisia ja yhdessäoloa ei enää niin arvosteta?