Onko teitä epäilty jos vauvalla/taaperolla murtuma?

eikun yöllä sitten päivystykseen ensin aika pitkä venematka pimeässä, mutta perille päästiin!



eivät pahemmin kyselleet mitään erikoista, eli eivät epäilleet mitään...

jotenkin itsellä oli kauhea olo että jos vaan epäilevät!!!



tuo hiusmurtumakin selvisi vasta monen päivän kuluttua kyynärvarressa, kun joku spesialisti oli vielä kuvat katsonut...

Mun kaverin vauvan sosiaaliviranomaiset ottivat huostaan kun lapselta löytyi murtuma jalasta. Vanhempia syyteltiin pahoinpitelystä, tuli poliisikuulustelut ja kaikki. Lapsi kuvattiin kokonaan ja kun löytyi vielä vanhojakin murtumia, niin kohtelu oli todella törkeää. Siis lapsen vanhempien kohtelu. Vaikka röntgenkuvista löytyikin merkkejä poikkeuksellisen hauraasta luustosta, lääkärit väittivät ettei sellaisia vammoja tule ilman että lasta on heitetty viisi metriä seinään.



Kukaan muu ei uskonut mun kaveria kuin poliisi jonka mielestä koko tutkinta oli aiheeton sillä kyseisten vammojen tekeminen niin ettei ainoatakaan mustelmaa tule, on mahdotonta. Silti viranomaiset eivät meinanneet antaa vauvaa takaisin.



Sama lapsi luokitellaan nykyisin vaikeavammaiseksi pahan osteoporoosin vuoksi. Lapsella on esimerkiksi selkärangassa nikamat painuneet kasaan eikä ilman erityisvalmisteista korsettia lapsi saa edes istua etteivät vammat pahene. Se luiden kunto todennäköisesti ei olisi niin kamala jos vanhempia olisi uskottu ajoissa ja lapselle aloitettu osteoporoosihoidot kuukausia aiemmin. Lääkäreillä vain oli liian kiire epäillä pahinta.

tapauksista, joissa lapsella on vanhoja murtumia ympäri kehoa, ne ovat vanhempien aikaansaamia. Eikä kukaan vanhempi siinä tilanteessa kerro, että joo, on tullut heiteltyä lasta ympäri kämppää, vaan silmät selällään selittävät kuinka lapsi on törmäillyt, tai lapseen tulee herkästi vammoja...

Vierailija:

Mun kaverin vauvan sosiaaliviranomaiset ottivat huostaan kun lapselta löytyi murtuma jalasta. Vanhempia syyteltiin pahoinpitelystä, tuli poliisikuulustelut ja kaikki. Lapsi kuvattiin kokonaan ja kun löytyi vielä vanhojakin murtumia, niin kohtelu oli todella törkeää. Siis lapsen vanhempien kohtelu. Vaikka röntgenkuvista löytyikin merkkejä poikkeuksellisen hauraasta luustosta, lääkärit väittivät ettei sellaisia vammoja tule ilman että lasta on heitetty viisi metriä seinään.

Kukaan muu ei uskonut mun kaveria kuin poliisi jonka mielestä koko tutkinta oli aiheeton sillä kyseisten vammojen tekeminen niin ettei ainoatakaan mustelmaa tule, on mahdotonta. Silti viranomaiset eivät meinanneet antaa vauvaa takaisin.

Sama lapsi luokitellaan nykyisin vaikeavammaiseksi pahan osteoporoosin vuoksi. Lapsella on esimerkiksi selkärangassa nikamat painuneet kasaan eikä ilman erityisvalmisteista korsettia lapsi saa edes istua etteivät vammat pahene. Se luiden kunto todennäköisesti ei olisi niin kamala jos vanhempia olisi uskottu ajoissa ja lapselle aloitettu osteoporoosihoidot kuukausia aiemmin. Lääkäreillä vain oli liian kiire epäillä pahinta.

lasten murtumat ja mustelmat! Varmaan kurjaa vanhemmista tuollaiset utelut, mutta se on lasten etu, että noita seurataan ja kytätään.

"""Alentunut D-vitamiinipitoisuus on keskeinen riskitekijä rasitusmurtumissa. Asia selviää Tampereen yliopistossa tehdystä väitöstutkimuksesta, jossa selvitettiin varusmiesten D-vitamiinivajeen yleisyyttä ja vaikutuksia.



Tutkimuksen mukaan riski saada rasitusmurtuma kasvaa jopa nelinkertaiseksi, kun D-vitamiinipitoisuus on alhainen. Tutkimukseen osallistui 756 tervettä varusmiestä, joiden rasitusmurtumat kirjattiin kolmen kuukauden aikana.



Tutkimuksessa ilmeni myös, että D-vitamiinin vajeesta kärsivillä varusmiehillä on tilastollisesti merkittävästi enemmän hengitystieinfektioista johtuvia poissaoloja. Tutkimuksen mukaan D-vitamiinivalmisteen käyttö saattaa vähentää hengitystieinfektioita.



Ilkka Laaksin solubiologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin perjantaina Tampereen yliopistossa."""

http://www.aamulehti.fi/Terveys/1194746825083/artikkeli/suurin+riskitek…



"The doses of sunshine or oral vitamin D3 used in healthy children should be designed to maintain 25(OH)D levels above 50 ng/mL. As a rule, in the absence of significant sun exposure, we believe that most healthy children need about 1,000 IU of vitamin D3 daily per 11 kg (25 lb) of body weight to obtain levels greater than 50 ng/mL. Some will need more, and others less. In our opinion, children with chronic illnesses such as autism, diabetes, and/or frequent infections should be supplemented with higher doses of sunshine or vitamin D3, doses adequate to maintain their 25(OH)D levels in the mid-normal of the reference range (65 ng/mL) — and should be so supplemented year-round (p. 868)."



- Cannell JJ, Vieth R, Willett W, Zasloff M, Hathcock JN, White JH, Tanumihardjo SA, Larson-Meyer DE, Bischoff-Ferrari HA, Lamberg-Allardt CJ, Lappe JM, Norman AW, Zittermann A, Whiting SJ, Grant WB, Hollis BW, Giovannucci E. Cod liver oil, vitamin A toxicity, frequent respiratory infections, and the vitamin D deficiency epidemic. Ann Otol Rhinol Laryngol. 2008 Nov;117(11):864–70.



1000 IU jokaista lapsen 11 painokiloa kohden ympäri vuoden, allekirjoittajana mm. Christel Lamberg-Allardt. Tavoitetaso artikkelin mukaan olisi 65 ng/ml eli noin 160 nmol/l.

http://manninen-nutraceuticals.blogspot.fi/2009/09/christel-lamberg-all…



Suomalaisten keskiarvo on n. 43 nmo/l nykyisillä virallisella saantisuosituksilla.



HYKSin lasten ja nuorten sairaalan dosentti Outi Mäkitie tuomitsee Duodecimin pääkirjoituksessa valtion ravitsemusneuvottelukunnan päätöksen lykätä D-vitamiinin saantisuosituksen nostamista. Mäkitien syyttävä sormi osoittaa suoraan Pekka Puskaan, joka johtaa neuvottelukuntaa. Sen toiminta on vastuutonta, sillä suosituksen välitön nosto voisi vaikuttaa merkittävästi suomalaislasten terveyteen, kirjoittaa lastenlääkäri Mäkitie.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2090



Muuttuiko mikään uusien D-vitamiinisuositusten myötä?

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2090

Meidän pienemmälle 6kk tuli murtuma tipahti autonturvaistuimesta suoraan lattialle.Ei meitä epäilty ,mutta tottakai tehtiin asianmukaiset paperit ja selvitykset jotka ovat tosi hyvä asia tämän päivän yhteiskunnassa kun lapsia / vauvoja niin paljon pahoinpidellään..Tiesin käytännön joten en järkyttynyt asiasta.

meidän 2v poika kaatui portaissa ja sai kallonpohjanmurtuman, niin sairaalaan viedessä kuvittelin miten minua arvioitaisiin että puhunko totta ja siitä taas tulin varmaan ihan syyllisen oloiseksikin. Varsinkin kun en itse nähnyt tuota pojan kaatumista niin ei oikein osannut edes kertoa mitä oli tapahtunut. Kaikki nuo epäilykset olivat kuitenkin vain minun päässäni, mitään "vihjailevaa" ei kysytty missään vaiheessa.

Lapsi kaatui kömpelönä 2 vuoiaana portailta (ulkoportaat, kolme askelmaa) ja sääriluu murtui. Jouduttiin ihan hirveään tutkimuskoneistoon. Lääkärit kuulusteli, sossut kuulusteli, lapsii kuulusteltiin ja jouduimme koko perhe "vuorovaikutustarkkailuun" osastolle pariksi päiväksi. Ihan järkkyä. Tämä siksi että kirurgi joka katsii röntgenkuvat, vannoi että se oli vääntäen tehty väkivaltamurtuma. Ei tosaan ollut!!



Tuo olisi ollut muuten loukkaavaa, mutta olen itse hakattu väkivaltakodin lapsi, ja mua ei kokaan kukaan pelastanut vaikka oli vammoja. Neuvola ei uskaltanut puuttua, kouluterkka katseli muualle eikä ollut näkevinään. Olen kiitollinen että systeemi tarttuu murtumiin, vaikka sitten aiheettakin. Oli ihan kamalaa olla tutkittavaa, mutta omatunto oli puhdas, omat lapseni eivät ole saaneet mitään fyysistä kuritusta koskaan. Mulla on nollatoleranssi oman järkyn lapsuuten takia.

on merkintä, että "tapaturma-altis taavetti, antaa palaa vain ja kipsatkaa"

On ehditty kipsata monta kertaa ennen kuin 10v tuli täyteen. Ikinä ei ole kysytt mitään.



Mutta sukulaiseltani oli tentattu kun heidän vilkas kuopuksensa oli tipahtanut ensin jostain ja oli tullut hiusmurtuma ranteeseen. Se oli vielä ok, mutta kun poikaparka oli päässyt kiipeämään isoveljensä kirjoituspöydälle ja tipahtanut sieltä alas ja lyönyt korvansa patteriin, oli oikein sosiaalityöntekijöiden kanssa tentattu ja kuulusteltu.



Samainen poika (nyt 26v) on käynyt paikkauttamassa itseään vuosien varrella milloin moottorikelkkaturmasta, milloin ajanut mopolla ojaan, milloin kaatunut pyörällä:)

Meillä nähtävästi kulkee suvussa joku tapaturmageeni