Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko rakkaudettomuus oikea syy eroon?
09.04.2017 |
Mä en rakasta mun miestä. Yhdessä ollaan oltu 17 vuotta ja viimeiset 7 olen häntä lähinnä sietänyt. Rakastuin kyllä, ja yleensä rakastuminen muuttuu rakastamiseksi ja sitten kumppanuudeksi. Vaan tämä liitto nyt ei ole kasvanut siihen suuntaan. Tuo lähinnä kuvottaa minua.
On ihan ok perheenisä, hoitaa lapset ja koirat, tekee hänelle määritellyt kotityöt ja käy töissä. Vaan kun me olemme aivan eri aurinkokunnista. Hänen äitinsä on yksi perkele, siis yksi ilkeimmistä ja sosiaalisesti kyvyttömimmistä, epäempaattisimmista ihmisistä, jonka tiedän. Ja nyt tuo anoppi nostaa päätään miehessä joka päivä. Näen sieluni silmin anopin ilkeät ylimieliset ilmeet tuossa miehessä.
En voi sietää tuota miestä enää yhtään. En halua lapsille avioeroperhettä, koska se on rankkaa, haluan että heillä on hyvä koti.
Väittelemme, tai voimakkaasti keskustelemme viikoittain, koska maailmamme ovat aivan erilaiset. Mitään varsinaisia riitoja ja riehumisia ei ole, joten lapset eivät kärsi. Mutta mä en vain rakasta tuota vaikka kuinka tahtoisin. Tahdon sanoin silloin joskus, ja kovasti yritän, vaan kun en rakasta. Meillä ei ole seksiä, luonnollisestikaan, nukun eri huoneessa, koska meillä erilaiset työrytmit ja inhoan hänen läheisyyttään.
Me emme ole samaa mieltä mistään. Ei lasten kasvatuksesta, ei politiikasta, ei yhtään mistään. Ja mies ylimielisesti ilmoittaa ja tuhahtaa anopin elein että hän kyllä tietää parhaiten.
Kysyisin keneltä tahansa, että onko mieheni mukava, niin vastaus on kyllä. Hän on joo, mutta mä en häntä rakasta.
Mun suunnitelma on, että kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, otan eron (jos siis olen elossa). Pistetään talo myyntiin ja asun vaikka kellarissa kunhan ei tarvitse tuota jätkää katsella.
Kommentit (10)
Teetkö mahdollisesti jotain tunteensiirtoa mieheesi? Jos anoppi inhottaa, miehesi inhottaa koska hän on anopin poika? Kuullostaa siltä että liittonne on kyllä jo käytännössä ohitse. Jos mies inhottaa, en ymmärrä miksi olisitte lasten takia yhdessä. Jos nyt haluaisit tilannettanne jostain syystä parantaa niin varmaan kannattaisi yrittää saada tukea mieheltäsi tuota anoppia vastaan. Oletan,että hän ei ole pitänyt sinun puoltasi ja voi olla ettei hän siihen ehkä kykenekään. Läheisyyden puute ja kumppanuuden puute on myös yksi pahin syy miksi liitto kuolee. Jos taas tulit tänne kysymään lupaa että voitko erota, olet väärässä paikassa koska lienee että tiedät vastauksen jo itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä syy erota. Samoin kävi minulle. Erosta on viisi vuotta, ja olen nyt onnellisempi kuin koskaan.
Itse ajattelin ensin sinnitellä hautaan asti, mutta vuosien mittaan paha olo kasvoi ja rupesi aiheuttamaan fyysisiä oireita ja epämääräistä sairastelua. Eron jälkeen olen taas hengittänyt normaalisti ja ollut oma itseni.
No olette :)
Mä en vain tunne mitään muuta kuin inhoa. En halua olla mieheni kanssa, en halua mennä hänen kanssaan mihinkään ilman lapsia, en todellakaan halua edes puhua hänelle.
Mutta kuten sanoin, lasten vuoksi olen tässä. Luvassa siis ahdistavaa seksitöntä elämää vielä toistakymmentä vuotta. Jiihaa.
ap
Lapset on ihan hyvä syy pysyä yhdessä, jos arki ei ole ihan kammottavaa. Mutta jos kumminkin hengaa saman katon alla, niin samalla vaivalla voisi koettaa kääntää suhdetta vähän paremmaksi. Ei ehkä mahtavaksi, mutta ihan mukavaksi. Tietysti jos ei tahdo yrittää, niin sitten ei. Mutta kun ainutkertaisesta elämästä puhutaan, niin voisihan se olla mukavaa jos voisi olla mukavaa, jo vanhuutta odotellessakin.
Tuumailee nelikymppinen rouva.
No kyllähän tuo raskaalta tilanteelta kuulostaa, kun jokainen päivä jatkuu samanlaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi olla enään yhdessä jos rakkautta ei oo. Ei edes lasten takia. Kaikille parempi kun erotaan.
Komppaan kakkosta. Vaikea uskoa äkkiä, etteikö tuossa ole mukana muutakin kuin vain se, että mies on kasvanut huonoimpaan mahdolliseen suuntaan. Teidän liitossa on jotain ongelmaa, joka on mahdollistanut sellaisen.
Tämä maa on pullollaan ihmisiä, jotka tietävät parhaiten. Sellainen on itsessään ärsyttävää ja rasittavaa, asun itsekin sellaisen kanssa. Mutta koska suhde on muuten hyvä ja minulla on elämänkokemusta, onnistuin valkkaamaan miehen, jolle sellainen minäittemeininki on enemmänkin opittua kuin luontaista. Kuten saattaa olla teilläkin, mies ottaa äidistään mallia eikä pelkästään vapauta sisäistä äitiään ja menetä kykyään naamioida asiaa.
Joten tietyillä sopivasti asetetuilla kysymyksillä ja kommenteilla olen onnistunut hillitsemään miehen tietäväisyyttä, ja ajoittain tuo jo alkaa aidosti ottaa minua enemmän huomioon. Joten olen onnistunut säilyttämään myönteiset tunteet häntä kohtaan, ja koska tajuan miten vaikeaa toisen huomioiminen hänelle on, sitä myönteisemmin suhtaudun kun se kuitenkin onnistuu. Eli tuossa asetelmassa voi alkaa kierre hyvään tai sitten huonoon. Miksi teillä lähti huonoon suuntaan? Minäkin veikkaan äkkiä, että kysymys on siitä, että mies on äitinsä vinkulelu. Tai siis tarkennettuna: mies on susiäitinsä johtaman lauman nöyrä palvelija, ja sinä olet se vinkulelu. Vai?
Silloin ei nimittäin tarvita mitään tunteensiirtoakaan, vaan ihan aidosti mies alkaa matkia äitiään saadakseen itsekin valtaa sinun ylitsesi ja kokeakseen itsensä vahvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat todellinen vankila. En voi kuvitella, että jäisin loukkoon huonoon parisuhteeseen vuosiksi lasten edun takia. Onko lapsista mitään hyvää ihmiselle?
Jäämällä huonoon parisuhteeseen opetat lapsille että parisuhde ei ole hyvä ja kannatteleva asia elämässä, vaan siedettävä ikävyys. Teet lapsillesi karhunpalveluksen: hekin päätyvät todennäköisesti huonoihin suhteisiin sinnittelemään, koska eivät ole muunlaista mallia saaneet.
Alue: Aihe vapaa
Rakkaudettomuus on hyvä syy erota.
Minä en kylläkään allekirjoita rakastamisen muuttumista kumppanuudeksi. Ainakin meillä on runsaasti tunteenpaloa ja sen näyttämistä vielä 20 vuoden jälkeenkin. Olemme kai onnekkaita.