Lue keskustelun säännöt.
Pelkään hirveästi koko ajan että teen jotain väärin...
09.04.2017 |
Minulla on koko talven ollut ongelmana huono itsetunto sekä työssä että kotona. Meillä on kaksi ihanaa lasta alle 8 v. Olen hoitotyössä. Mieheni tilanne hänen työssä on ollut aoottinen jo 6 kk. Hän ns vihaa mennä töihin koska ei viihdy. Minulla on vastuullinen työ ja työmäärä sen kun lisääntyy koko ajan. Kotona lasten kanssa yritän iltaisin ja viikonloppuisin nauttia mutta en saa päässäni rauhaa. Pelkään tämän stressin ja paineen takia joka paikasta että teen virheitä. Että pää ei pysy mykana. Että olen antanut potilaaille väärät ohjeet tai väärä määrä lääkettä ne. Mietin melkein joka ilta ja viikonloppu että missä olis voinnut mennä tänään väärin ja jotenkin löydän aina jonkin asian joka mahdollisesti meni väärin sinä päivänä tai joku päivä sitten. Yliarvioin asioita...tiedän tämän. Ja en ole todellakaan täydellinen mutta miksi tämä on muuttunut tällaiseksi? Menen päin seinää pian ahistuksen kanssa. Kaikki elämässäni nyt on suorittamista on sitten kotona tai töissä. Nyt istun ja mietin että jos rokotetta hieman valui korkkia avatessa pisara niin saiko nyt pot.huonon vastuksen?
Miten pääsen tästä tilanteesta ulos? Muilla kokemusta?
Surullunen ja ahdistunut.
Kommentit (26)
Ihana jo kuulla että en ole yksin. Tsemppiä myös sinulle..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamattu vaan käteen, siellä on ilmainen pelastus
Mä murehdin kauheesti lapsista. Miten niillä menee, mitä ikävää niille on käynyt, mitä ikävää niille voi käydä. Olen murehtinut jo heidän mahdolliset tulevat työttömyydet ja huonot avioliitot ja jopa sitä kuinka kauheaa on jos he saavat lapsia ja joutuvat myös murehtimaan niitä niin kuin minä. Niin ja lapset ei ole vielä edes koulussa. Tiedostan, että tämä menee jo liian pitkälle...
Niin siis kyllä on päiviä jolloin murehdin myös miten lapseni jaksaa katsoa tällaista hermoheikkiä. Tunnen että en ole oikeasti aina ihan läsnä. En myös kehtaa mennä pomolleni tai työkaverelleni kertomaan tuntemuksestai kun sen jälkeen olen varmasti leimattu huono työssäni. Olen oikeasti hyvä siinä mitä teen. Olen hyvinkin ammattitaitoinen mutta jitenkin 6 kk ajan tämä tunne on mennyt vaan alaspäin.
Ap
Kannattaa puuttua siihen pian, ei tiedä mihin tuollainen johtaa... Onhan tuo jo hieman vainoharhaista ja sitten tulee pelkotiloja ja äkkiä psykoosi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ahdistuneisuushäiriöltä. Kaikkihan tietenkin stressaavat, murehtivat ja miettivät virheitään, mutta kuvauksesi mukaan sinulla se menee niin pitkälle, että se häiritsee elämääsi. Avopuolisollani on ahdistuneisuushäiriö, ja kuvauksesi kuulostaa ainakin omaan korvaan samalta. Hänkin stressaa aina työpäivän jälkeen kaikkia mahdollisia virheitä (vaikka siis ei varmasti niitä tehnyt) ja sanoiko vahingossa jollekin väärin, ja kokee syyllisyyttä ja ahdistusta vaikka kuinka vakuutan ettei hän ei ole tehnyt mitään väärää. Kannattaa puhua lääkärille asiasta, sillä apua on olemassa, eikä tuollaista stressiä tarvitse kenenkään kestää ja kantaa yksin. Tsemppiä! :)
Mulla sama tilanne. Nyt tosin olen äitiyslomalla. Töissä pelkäsin virheitä (vaikka sain kehuja), nyt lapsen saatuani pelkään tekeväni jotain väärin hänen kasvatuksessaan. Pelkään myös, mitä tällaiset ajatukseni tekevät meidän ilmapiirille kotona ja miten se vaikuttaa lapseen. Ennen naimisiaan menoa ja lapsen saantia pelkäsin, onko mieheni varmasti oikea minulle ja rakastanko varmasti "oikein" häntä. Tajusin silloin, että mulla on varmaan ocd ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tai jotain vastaavaa.
Nyt olen menossa terapiaan. Olen myös tajunnut, että pelkään tekeväni samat virheet kuin äitini aikanaan tai että minulle muutoin käy kuin hänelle. Ollessani yläasteella hän ryssi työpaikkansa pahasti ja vältti poliisin/oikeussyytteen, koska työnantaja suostui painamaan asian villaisella, kun äitini irtisanoutui ja korvasi rahallisesti tekemänsä asiat. Saman alan hommiin hänellä ei enää ollut mitään asiaa. Silloin alkoi mulla hirveä tarve suoriutua koulusta mahdollisimman hyvin ja myöhemmin töissä tarve tehdä kaikki mahdollisimman hyvin. Äiti myös petti isääni ja he lopulta erosivat, mistä varmaan juonsi minun sairaalloinen pelkoni siitä olenko nyt ihan, ihan varmasti löytänyt "sen oikean". Esikoiseni synnyttyä olen alkanut tajuta äitini käytöksen vaikutuksen meihin lapsiin. Kun esikoinen oli vauva, siskoni yritti itsemurhaa. Syyt ei suoranaisesti ollut äidin, mutta molemmilla meistä on itsetunto kärsinyt kotiolojen ja äidin (ehkä tahattoman) käytöksen takia. Välit äitiin ovat nyt viilenneet ja katkolla. Itse viiltelin itseäni nuorena ja kärsin syömishäiriöstä. Näistä syistä pelkään vanhemman vaikutusta lapsen mieleen ja pelkään, jos en olekaan tarpeeksi hyvä äiti.
Isäni joutui työkyvyttömyyseläkkeelle ollessani ala-asteella ja äidilleni tuli silloin kova pelko, kun hänen harteilleen jäi perheen elätys. Hän oli silloin tosi pienipalkkaisessa duunarihommassa ja siksi varmaan epätoivossaan ajautui tekoonsa. Voisiko sinullakin olla kyse tällaisesta kuin minulla ja äidilläni? Onko sinulla pahoja kokemuksia lähipiiristä ja olet nähnyt tavallaan liikaa epäonnistumisia elämässä? Nyt miehesi ollessa kaoottisessa työtilanteessa pelkäät, että perheen elätys jää sinun varaan ja paineet on kasvaneet liikaa niin, että stressioireena on tullut nämä pakkoajatuspelot?
Voisitko mennä esim. työterveyteen tai vaikka ihan terveyskeskukseen lääkäriin ja pyytää pääsyä psykologille tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7olet varmasti oikessa. Jotenkin tuntuu vaan niin korkealta kynnykseltä ottaa isolta askeleelta ottaa lääkäriin yhteyttä. Haluaisin tietää miksi olen tällaisessa tilanteessa?
Kiitos 8 että halusit jakaa elämääsi . Olen niin kiitollinen ja onnellinen että joku muukin tuolla kokee samanlaista kuin minä. Työterveys olisi varmasti hyvä alku.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murehdin samoista asioista jatkuvasti. Et ole yksin. Yleensä kaltaisemme ovat hyviä ja tarkkoja työntekijöitä ja korjaavat virheensä seuraavana päivänä, jos sellaisia tapahtuu.
Auttaisiko muutaman viikon sairasloma?
Voisitko ajatella, että jos kukaan ei ole kuollut , eikä vammautunut, niin kaikki on mennyt hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten miehen työtilanne on kaoottinen ja miksi hän ei viihdy? Onko miehesi käynyt lääkärissä puhumassa tilanteestaan tai puhunut esim. esimiehelle? Haluaisiko hän toisen työn? Auttaisiko, jos hän etsisi uutta työtä?
Mä kävin vuosi sit useamman kerran psykologilla ja hän suositteli mulle mm. mindfulnessia. Se tuntui alkuun ihan ääliömäiseltä ja turhalta, mutta olin varmaaan niin pahasti lukossa, etten heti siihen oikein yhtään pystynytkään keskittymään. Jotain joogaa tai pilatesta olen myös harkinnut. Koittakaa miehen kanssa pitää huolta itsestänne ja toisistanne ja koittakaa tehdä yksin, yhdessä pariskuntana ja yhdessä perheenä asioita, jotka auttaisi vapaalla rentoutumaan: metsäkävelyitä yms., mistä tykkäättekään.
Ocd:hen saattaa vaikuttaa pahentavasti myös hormonaaliset tekijät ja ravintoaine puutokset yms. stressin, perintötekijöiden, traumojen ym. lisäksi. Googlaa esim. ocd natural treatment. Myös jos on MTHFR-geenin mutaatio ja syöt foolihappoa, voi ocd pahentua, koska foolihappo ei sovi MTHFR-vikaisille. Muistaakseni luin myös jostain, että mm. Omega 3 saattaa olla tällöin pahasta?
8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tarkka ja nykyään liian tarkka. Niin tarkka että varmasti menee asiat pieleen. :(
Olisi niin tärkeää kehua kaikkia tuttuja ja ystäviä. kertokaa toisillenne että olen ylpeä susta. varsinkin jos kotona ei ole kehuttu tai huomioitu tarpeeksi voi jäädä näkymätön olo. viimeistään terapiassa saa huomiota. mutta kyllä ystävienkin tuki on korvaamatonta.
OLET IHANA JA TÄRKEÄ JA ARVOKAS IHMINEN <3
Mieheni hakee koko ajan uutta työtä. Töitä kun ei vaan paljon ole tai on ja 200 hakiaa.
Ap
Kehuja tai enemmänkin kiitosta kovasta työstäni kotona ja töissä olisi niin tärkeää. En vaan tunne sitä saavani. Oppia olemaan armollinen itseäni kohtaan...
Ap
Sairaslomasta en ole varma, auttaako se. Mä vähensin itse työaikaani ennen äitiyslomaa muistakin terveyssyistä (ihan fyysisistä, mutta myös tästä). Lisäksi tuli pelko mm. eläkkeen huonosta kertymisestä... *en osaa tehdä tähän silmienpyörittelyhymiötä*
Tietysti jos on liikaa töitä, niin tilanteen rauhoittaminen ja tasaaminen olisi hyvä stressin kannalta. Silleen että olisi sopivasti töitä ja tekemistä, mutta ei liikaa, muttei liian vähääkään.
Keskusteluapu, terapia, avoin keskustelu miehen kanssa hyvässä hengessä, kokonaisvaltainen itsensä hoito (uni, ravinto, terveyden hoito, kevyt rauhallinen liikunta, ulkoilu, rauhoittava mieleinen tekeminen ja hyvät ihmissuhteet...) ja menneisyyden lukkojen kunnollinen tiedostaminen ja käsittely on mun mielestä avainasemassa tällaisessa. Olen ehkä ylivarovainen masennuslääkkeiden kanssa ja samoin oli psykologini, joka oli yllättäen sitä mieltä, että hän ei niitä mulle suosittelisikaan (!!!). Varoisin niitä, etenkin jos niitä tarjotaan ainoaksi avuksi. Ensin kokeilisin muita keinoja.
Lääkäriin kannattaa rohkeasti mennä. Itse menin vuosia (tai jopa parikymmentä vuotta) liian myöhään. Tällainen on täysin perusteltu ja iso syy hakea apua. Hävetä ei pidä. Ocd ja yl. ahd.häiriö on yllättävän yleistä, vaikkakin se on ollut aika vaiettu asia, koska melkeinpä kaikki sitä varmaan häpeävät.
Paljon tsemppiä ap:lle ja muille vastaavassa tilassa oleville!! <3
8
Vierailija kirjoitti:
Raamattu vaan käteen, siellä on ilmainen pelastus
Juu toki, mutta ei ole vastaus kaikkeen. Uskovaisetkin tuntevat ahdistusta ihan jokapäiväisistä arkisista asioista. Minäkin.
Kuulostaa ahdistavalta. Enkä oikein osaa auttaakaan, kun ite olen ihan samanlainen. Juuri lainasin kirjastostakin kirjan Irti murehtimisesta. En ole ehtinyt siihen vielä tutustua, mutta toivon että siitä olisi apua...
Linkki kirjan kuvaukseen