Lue keskustelun säännöt.
Tyypillistä suomalaista asennetta, ettei voida avata ovea lapsille jotka menee innoissaan virpomaan.
09.04.2017 |
Lapset pukeutuvat innoissaan, ja koristelevat virpomisoksiaan monia tunteja,jopa päiviä. Ja suomalaiset möllöttäjät eivät voi avata ovea "kerjäläisille". Kertoo kaiken tästä maasta ja kansasta.
Kommentit (278)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tunnutaan vihaavan lapsia, aina kun näkyvät tai kuuluvat.
Niin, nykyajan kasvatuksesta vai mistä lie johtuen lapset ovat usein todella rasittavia. Ei mitään käytöstapoja, meluavat kuin apinalauma paikassa kuin paikassa, eivät ole paikallaan kun tilanne vaatii, koskevat ja ottavat esineitä joihin heillä ei ole mitään asiaa. Parhaimmassa tapauksessa tämän sallija, eli vanhempi, on vieressä eikä korvaansa letkauta näille hirviöille.
Väitän, että normi hyvin käyttäytyvä lapsi ei aiheuta useimmissa negatiivisia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tunnutaan vihaavan lapsia, aina kun näkyvät tai kuuluvat. Itseä harmitti lapsena kun aina palmusunnuntaina piti olla hiljaa jos ovikello soi, ja sitten lähdettiin "karkuun" kotoa, ettei tarvi avata ovea yhdellekään. Olisi ollut hienoa saada virpomis oksia, antaa palkkio, nähdä toisten asut, olla mukana perinteessä.
Omaan kotiin muuttamisen jälkeen, olen joka vuosi varannut erilaisia suklaamunia palkkioksi innolla, mutta 8 vuoden aikana vain kaksi virpoja porukkaa on käynyt. Ehkä tänä vuonna käy edes yksi tai jopa enemmän..
Yhtään ei ole vielä käynyt.
Juuri tän nykyisen asenteen takia virpojat alkavat kuolla sukupuuttoon. Kuka enää uskaltaa päästää lapsiaan virpomaan kun vastassa on pettymyksiä ja mahdollisesti jopa avointa vihamielisyyttä.
No mun mielestä olisi mukavampi jos virvottaisiin vain tuttuja.
Ei minua sinänsä häiritse muiden virpominen, mutta ainakaan tänä vuonna ei vieraille avata ovea. Rahat on tiukassa ja hyvä kun omille lapsille ja kummilapsille saa vähän jotain pääsiäistä järkättyä.
Meillä täällä pohjanmaalla virpojat liikkuvat vasta ensilauantaina. Samana päivänä roihuavat illahämärissä myös pääsiäskokot. Meillä odotetaan virpojia ja mielellään ovi avataan , kun pienet virpojat saapuvat. Täällä maalla kierretään vain omalla kylällä tai vain naapurit. Harvoin käy virpojia, joista ei tiedä kenen lapsia ovat.
Täällä on varauduttu karkeilla ja odotettu virpojia ja ollaan ystävällisiä. Kyllä tuosta yksi ryhmä käveli talon ohitse. Mikä siinä on täällä Suomessa kakarat kasvatetaan niin, että käydään vain rikkaamman oloisissa taloissa? Kertoo kyllä kaiken tästä maasta ja kansasta tuollainen kasvatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tunnutaan vihaavan lapsia, aina kun näkyvät tai kuuluvat. Itseä harmitti lapsena kun aina palmusunnuntaina piti olla hiljaa jos ovikello soi, ja sitten lähdettiin "karkuun" kotoa, ettei tarvi avata ovea yhdellekään. Olisi ollut hienoa saada virpomis oksia, antaa palkkio, nähdä toisten asut, olla mukana perinteessä.
Omaan kotiin muuttamisen jälkeen, olen joka vuosi varannut erilaisia suklaamunia palkkioksi innolla, mutta 8 vuoden aikana vain kaksi virpoja porukkaa on käynyt. Ehkä tänä vuonna käy edes yksi tai jopa enemmän..
Yhtään ei ole vielä käynyt.
Juuri tän nykyisen asenteen takia virpojat alkavat kuolla sukupuuttoon. Kuka enää uskaltaa päästää lapsiaan virpomaan kun vastassa on pettymyksiä ja mahdollisesti jopa avointa vihamielisyyttä.
Maailma on tosiaan muuttunut. Lapsia ei päästetä enää tuntemattomien luo virpomaan. Eikä yksin rantaan, autotielle leikkimään, keskenään ilotulitusraketteja ampumaan.
Jonkun mielestä on tietysti aina surullista, ettei lapsia kuole ja traumatisoidu samalla tavalla kuin vanhoina hyvinä aikoina. Heille vinkki: virpoa voi ihan kyläillessä omien vanhempien kanssa: mummuja, kummeja, niitä naapureita, joiden luona käy muutenkin. Oksa otetaan varmasti riemulla vastaan.
Virpomisperinne itsessään on ihan kiva. Meillä on palkkiot vain tutuille jotka ehkä tulevat käymään. Muille en avaa ovea koska ei ole mitään tarjottavaa. Mutta jotenkin hirveän ahdistavaa istua ikkunan ääressä ja odottaa milloin joku tulee vai tuleeko ja onko tuttu että avaako oven vai ei. Tässä vähän menee oma päivä pilalle kun mitään ei voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä maassa ei lapset kerää yhtäkään hymyä julkisilla paikoilla. Jossain Espanjassa niitä tulee yhdellä kauppareissulla kymmenen. Sitten isompana ihmetellään, miksi Jeppe juo ja hyppää junan alle. Joskus haluaisin muuttaa täältä vaikka edes Ruotsiin, missä lapsia kohdellaan täysin eri asenteella.
Tämä on totta. Me vietämme vuosittain Italiassa pitkiä aikoja ja aina kun palaa Suomeen niin tämä ilmiö iskee vasten kasvoja. Ei taida oikein koskaan tähän tottua vaikka se ei yllätyksenä tulekaan. Olen myös huomannut että tämä käytös ja asenne jotenkin tarttuu. Itsekin muutun tahtomattani vetäytyvämmäksi ja jotenkin ahdistuneemmaksi Suomessa. Italiassa on helpompaa olla avoin ja iloinen kun ympäristökin on sitä.
Kävin itse pienten lasteni kanssa (en päästä vielä yksin). Tehtiin huolella oksat, ripustettiin ihan sellaisia pääsiäismunia ja vimpan päälle höyhenet ja kaikki, samoin pukeutumiseen satsattiin koska se on kivaa, lapset tykkäsi kovasti. Osa ei avannut ovea mutta ei se haittaa, ymmärrän kyllä jos ei ole varautunut tai ei tykkää. En minäkään nuoruudessani avannut ovea virpojille mutta lasten myötä tämäkin on muuttunut. Ja suurin osa avasi oven, kehuivat pukua ja oksia. Vain yksi avasi ja löi samantien oven kiinni. Enpä siitäkään jaksanut nokkiini ottaa, ehkä hänellä oli hyvä syy. Kaikin puolin hyvä fiilis jäi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tunnutaan vihaavan lapsia, aina kun näkyvät tai kuuluvat. Itseä harmitti lapsena kun aina palmusunnuntaina piti olla hiljaa jos ovikello soi, ja sitten lähdettiin "karkuun" kotoa, ettei tarvi avata ovea yhdellekään. Olisi ollut hienoa saada virpomis oksia, antaa palkkio, nähdä toisten asut, olla mukana perinteessä.
Omaan kotiin muuttamisen jälkeen, olen joka vuosi varannut erilaisia suklaamunia palkkioksi innolla, mutta 8 vuoden aikana vain kaksi virpoja porukkaa on käynyt. Ehkä tänä vuonna käy edes yksi tai jopa enemmän..
Yhtään ei ole vielä käynyt.
Juuri tän nykyisen asenteen takia virpojat alkavat kuolla sukupuuttoon. Kuka enää uskaltaa päästää lapsiaan virpomaan kun vastassa on pettymyksiä ja mahdollisesti jopa avointa vihamielisyyttä.
No sitähän tässä toivotaan, etteivät vanhemmat enää päästäisi lapsiaan vieraita häiritsemään! Juuri siksi olen virpojille mahdollisimman ilkeä.
Te perinteen perään huutajat: perinne on virpoa vain tuttuja, ja hakea palkka viikkoa myöhemmin. Tämä sopinee lähes kaikille oikein mainiosti. Eli jos kyselette perinteiden perään, niin noudattakaa hyvät ihmiset niitä itse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä maassa ei lapset kerää yhtäkään hymyä julkisilla paikoilla. Jossain Espanjassa niitä tulee yhdellä kauppareissulla kymmenen. Sitten isompana ihmetellään, miksi Jeppe juo ja hyppää junan alle. Joskus haluaisin muuttaa täältä vaikka edes Ruotsiin, missä lapsia kohdellaan täysin eri asenteella.
Tämä on totta. Me vietämme vuosittain Italiassa pitkiä aikoja ja aina kun palaa Suomeen niin tämä ilmiö iskee vasten kasvoja. Ei taida oikein koskaan tähän tottua vaikka se ei yllätyksenä tulekaan. Olen myös huomannut että tämä käytös ja asenne jotenkin tarttuu. Itsekin muutun tahtomattani vetäytyvämmäksi ja jotenkin ahdistuneemmaksi Suomessa. Italiassa on helpompaa olla avoin ja iloinen kun ympäristökin on sitä.
Meillä on pitkä talvi ja melankolinen luonteenlaatu, sekä aivan ylikehittynyt vaatimattomuus. Mutta kun katsotaan sitä, kuinka olemme nousseet itsenäisyyden aikana sodista huolimatta kehitysmaasta maailman kärkimaiden joukkoon todella monella mittarilla, niin täytyy todeta, että osaamme ainakin yhteiskuntana pitää toisistamme huolta paljon paremmin kuin vuosituhantisen korkeakulttuurin Italia. Toivottavasti näin jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä maassa ei lapset kerää yhtäkään hymyä julkisilla paikoilla. Jossain Espanjassa niitä tulee yhdellä kauppareissulla kymmenen. Sitten isompana ihmetellään, miksi Jeppe juo ja hyppää junan alle. Joskus haluaisin muuttaa täältä vaikka edes Ruotsiin, missä lapsia kohdellaan täysin eri asenteella.
No sanoista tekoihin sitten vaan, toimi äläkä uikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi tarvitsee vieraiden ovikelloja soitella, omassa lapsuudessani 10-15v sitten) käytiin virpomassa vain vanhemmat sukulaiset ja muutama läheinen naapuri. Mielestäni toimisi ihan hyvin noin, kyllä kaikilla nyt jotain tuttuja on, ketkä lapset voi käydä sovittuun aikaan virpomassa. Ei niiden lapsien tarvitse kilokaupalla suklaata kerätä tuntemattomilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tunnutaan vihaavan lapsia, aina kun näkyvät tai kuuluvat. Itseä harmitti lapsena kun aina palmusunnuntaina piti olla hiljaa jos ovikello soi, ja sitten lähdettiin "karkuun" kotoa, ettei tarvi avata ovea yhdellekään. Olisi ollut hienoa saada virpomis oksia, antaa palkkio, nähdä toisten asut, olla mukana perinteessä.
Omaan kotiin muuttamisen jälkeen, olen joka vuosi varannut erilaisia suklaamunia palkkioksi innolla, mutta 8 vuoden aikana vain kaksi virpoja porukkaa on käynyt. Ehkä tänä vuonna käy edes yksi tai jopa enemmän..
Yhtään ei ole vielä käynyt.
Juuri tän nykyisen asenteen takia virpojat alkavat kuolla sukupuuttoon. Kuka enää uskaltaa päästää lapsiaan virpomaan kun vastassa on pettymyksiä ja mahdollisesti jopa avointa vihamielisyyttä.
Maailma on tosiaan muuttunut. Lapsia ei päästetä enää tuntemattomien luo virpomaan. Eikä yksin rantaan, autotielle leikkimään, keskenään ilotulitusraketteja ampumaan.
Jonkun mielestä on tietysti aina surullista, ettei lapsia kuole ja traumatisoidu samalla tavalla kuin vanhoina hyvinä aikoina. Heille vinkki: virpoa voi ihan kyläillessä omien vanhempien kanssa: mummuja, kummeja, niitä naapureita, joiden luona käy muutenkin. Oksa otetaan varmasti riemulla vastaan.
Noi muut antamasi esimerkit onkin ihan perusteltuja, mutta se että ihmisten asenne on muuttunut niin ettei virpomaan enää voi turvallisin mielin mennä ei kyllä kerro terveestä kehityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on reilumpaa olla kokonaan avaamatta kuin huutaen syyttää ja rähjätä lapsille, jotka tulevat "ihmisten aikaan" (ei vielä aamuvarhaisella ennen klo 10:00 sunnuntaia aamuna) soittamaan ovikelloa ja kysyen lupaa saada virpoa. - Kummallista, että osalle virpojan menevät noin lujaa tunteisiin. -Virpojat ovat kuitenkin Suomessa melko pitkäaikainen perinne. - Huomattavati oudompaa, etten sanoisi vaikeampaa, tai ainakin hankalampaa on sensijaan "varautua" syksyisin ovelle tulleisiin "Halloweenin toivottajiin", jotka kysyvät vain karkkia tai kepponen?
Trullit eivät virponeet Karjalassa josta tapa on lähtöisin. Eik siellä virvottu kuin sukulaisia ja tuttuja. Nämä nykyajan ovelta ovelle kiertäville trulleille sopii antaa raakoja kananmunia.
Täällä kävi pieniä ja kohteliaita pääsiäisnoitia virpomassa. Hienosti koristellut vitsat. Olin onneksi varautunut ja käynyt eilen kaupasta virpomispalkkioita. Ilahduin kovasti ja tiedän miten jännittävää ja tärkeää tuo on lapsille, omasta lapsuudesta ja omien lasteni kautta.
t. viikonloppuisi
Unohdettiin koko juttu, vaikka meillä on kolme omaakin lasta jotka vieläpä siinä iässä että voisivat virpomisesta pitää. Kun ovikello soi, jouduin sanomaan ihan tutun perheen lapsille ettei oltu varauduttu mitenkään. Tuttu äiti näytti hyvin nyrpeältä.
Jäin sitten miettimään, että voisiko näistä sopia etukäteen, niin huonomuistiset muistetaan varautua ja lapsille ei tule pettymyksiä?
Mun luona käy vain naapurin lapsi, koska alaovi on aina lukossa. Eipä tällä alueella muutenkaan ilmeisesti kovin ahkerasti virvota, tai ainakaan käydä täysin tuntemattomien ovilla.
Vähän kyllä huvittaa että pukataan yksin 4-vuotias tänne mun luokse virpomaan ja tämä ei saa sanaakaan suustaan :D
Kyllä on ihmeelliseksi maailma menny kun kiva vanha perinne näin tapetaan. Aikuiset on ilkeitä ja pihejä mörököllejä jotka ei soisi lapsille edes tällaista pientä iloa! Kuvaa kyllä hyvin tätä suomalaista mentaliteettia muutenkin. Ihme jurottaja kansa joka valittaa kaikesta ja kaikista. Tää kansa oikeen lietsoo itseään masennukseen ja rypee sitten synkkyydessä ja itsesäälissä. No meillä ainakin otetaan ilolla vastaan pikkunoidat! Just hetki sitten kävi iso lauma ovella. Ihania olivat! Jotkut rohkeampia ja jotkut varovaisesti kurkkivat toisten selän takaa. Kaikki saivat palkan ja minä hyvän mielen ja kauniit vitsat maljakkoon. Onneksi tässä naapurustossa asuu niin lapsimyönteisiä ihmisiä että varmasti toisetkin ovet aukeavat näille pikkuiselle. Eihän se virpomispäivä ole kuin kerran vuodessa! Luulis että aikuiset nyt sen verran "häiriötä" sietäisivät mutta jotkut ei kai oo ollu itse lapsia ollenkaan asenteesta päätellen.