Lue keskustelun säännöt.
Raskaus ja asumisjärjestelyt vie meidät eron partaalle
08.04.2017 |
Ollaan oltu miehen 5 vuotta yhdessä. Suhde on ollut pääasiassa hyvä. Mies kohdellut aina hyvin ja rakastanut. Ei ole koskaan pitänyt itsestään selvyytenä. Seksi on toiminut ja läheisyyttä riittänyt aina. Melkein koko suhde ollaan asuttu samalla paikkakunnalla, mutta yhdessä ei olla asuttu ollenkaan. Miehellä ikää 30 vuotta ja minulla 24 vuotta.
Muutin vuosi sitten elokuussa toiselle paikkakunnalle koulun perässä, kun sain AMK:sta koulupaikan. Olin yrittänyt jo 2 vuotta päästä tälle alalle opiskelemaan ja voi sitä riemua, kun sain koulupaikan. Noh, muutin koulun perässä ja mies jäi kotipaikkakunnalle. Suhde jatkui kaukosuhteena ja nähtiin 1-2 kertaa kk. Lokakuussa huomasin olevani raskaana. Siitä alkoi kova kriisi ja alettiin puimaan, että mitä tehdään. Aborttia mietittiin, mutta lopulta keskusteluiden jälkeen päätettiin, että lapsi saa tulla. Mies oli monta vuotta puhunut, että haluaa lapsen ja oli oikeastaan jopa aborttia vastaan ja raskauden edetessä se on pussaillut ja halaillut mahaani. Itse harkitsin vakavasti aborttia omien opiskeluiden takia, mutta koska mieskin vaikutti vauvaan erittäin sitoutuneelta niin päätin, että antaa vauvan tulla. Puhuttiin myöskin asumisjärjestelyistä. Pohdittiin, että jos minä muuttaisin takaisin kotipaikkakunnalle ja tekisin koulunsiirron. Ehdotin itse myöskin, että mies muuttaisi opiskelupaikkakunnalle ja yrittäisi sieltä etsiä töitä. Mies on siis työtön. Mies ei tähän suostunut vaan sanoi, että jos jään opiskelupaikkakunnalle, niin hän ei muuta, mutta voi tulla meitä katsomaan 2 kertaa kuukaudessa muutamaksi päiväksi. Syy miksi ei haluaisi muuttaa on "Koska minä en halua rakas". Lopulta tulimme siihen ratkaisuun, että minä muutan takaisin kotipaikkakunnalle ja teen koulunsiirron sinne. Tämä ratkaisu siis tehtiin lokakuussa. Nyt on jo huhtikuu ja olen alkanut katkeroitumaan tästä päätöksestä. Ollaan väännetty siis monia kertoja tästä asumisratkaisusta miehen kanssa. Miksi minä joudun uhrautumaan ja taas muuttamaan, mutta miehen ei tarvitse nähdä pienintäkään vaivaa oman tulevan perheensä eteen? Eikö mies näe minun opiskeluja tärkeänä meidän perheelle? Mies ei ollut edes valmis harkitsemaan minun luokse muuttoa, mutta minä olin valmis muuttamaan miehen luokse, koska haluan perheen olevan yhdessä. Nyt tilanne on mennyt siihen, että peruin yhteenmuuton miehen kanssa ja hankin kotipaikkakunnalta vuokrakaksion minulle ja vauvalle. Muutto on kuukauden päästä, kun olen saanut kevään opinnot pulkkaan. Riitelemme miehen kanssa taas tästä asumisjärjestelystä, koska olen niin vihainen miehen itsekkyyden ja ehdottomuuden takia. Nyt sen seurauksena päätin, että en tee koulunsiirtoa kotipaikkakunnalle vaan muutan vuoden päästä äitiysloman jälkeen takaisin opiskelupaikkakunnalle. Jotenkin alkanut enemmän ja enemmän tuntua, että mies ei ollut tämän muuton arvoinen. Jos mies oikeasti haluaisi olla oman perheen kanssa ja perhe olisi miehelle tärkeä niin se oli muuttanut minun luokseni. Tällä hetkellä pohditaan eroa, johon alan itse enemmän ja enemmän kallistua.
Raskaus menee viikolla 30 ja synnytykseen ei ole enää kauan aikaa. Tää asumisjärjestelyistä riitely imee musta voimia todella paljon. Oon alkanut kärsiä unettomuudesta ja päivittäisistä itkukohtauksista. Tähän päälle vielä opiskelu ja pian tuleva muutto niin voitte kuvitella henkisen väsymyksen ja stressin määrän.
Ymmärrän, että päätös pitää vauva oli huono ratkaisu, mutta päätös on nyt tehty. Nyt täytyy mennä elämässä eteenpäin ja tehdä ratkaisut tän hetken perusteella. En jaksa enää voivotella, että miksi en tehnyt aborttia. Sitä asiaa ei voi enää muuttaa.
Haluaisinkin nyt kysyä teiltä rakkailta kanssaihmisiltä, että miten itse näette tämän asian? Kaipaan hirveästi ulkopuolisenkin sanaa tähän tilanteeseen :)
Kommentit (62)
Äiti ja vauva asuu samassa paikassa, se lienee selvää, sillä pieni vauva tarvii äidin läsnäolon. Isä voi valita asuuko äidin ja vauvan luona vai ei. Ap:n tapauksessa isä ilmoitti, että häntä ei kiinnosta eikä hän halua. Ap ja vauva ei siis ollut miehelle kovin tärkeä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on työtön, on hänen tehtävänsä muuttaa. Miksi hän haluaa välttämättä asua paikkakunnalla jossa ei ole töitä?
"No, koska en halua rakas".
Sellaiselle lusmulle lapsen teit? Lapsen avulla toki hyvä keino sitoa ap itteensä kiinni ja huolehtimaan miehenki kasvatus samalla.
Kyllä mä priorisoisin sen perheen ja ehdottomasti muuttaisin miehen kanssa yhteen ja sitten myöhemmin luultavasti vahtaisin sen opiskelupaikan sinne kotipaikkakunnalle, jos se kerran on mahdollista. Se hieman mättää tosin, että asiasta ei voi keskustella puolin ja toisin joustaen. Mutta kyllä perhe on ykkönen, sitten opiskelut sun muut, niitä ehtii vielä. Ihan turha tässä vaiheessa tehdä lopullisia päätöksiä kaikesta saatikka erota.
Itsekäs mies. Hän on työtön eli hänellä ei ole mitään oikeaa syytä olla muuttamatta. "en halua" tarkoittaa ettei hän halua. Ei halua asua oman lapsensa ja sinun kanssa yhdessä. Minulle olisi ihan selvä homma.
Vierailija kirjoitti:
Äiti ja vauva asuu samassa paikassa, se lienee selvää, sillä pieni vauva tarvii äidin läsnäolon. Isä voi valita asuuko äidin ja vauvan luona vai ei. Ap:n tapauksessa isä ilmoitti, että häntä ei kiinnosta eikä hän halua. Ap ja vauva ei siis ollut miehelle kovin tärkeä asia.
Nyt kyllä ratsastetaan aika rankasti äitimyytillä. Ap saa haluta mitä tahansa, jopa muuttaa toiselle paikakunnalle vaikka nimenomaan olivat muuta sopineet? Ja puolison pitäisi vain antaa periksi? Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti ja vauva asuu samassa paikassa, se lienee selvää, sillä pieni vauva tarvii äidin läsnäolon. Isä voi valita asuuko äidin ja vauvan luona vai ei. Ap:n tapauksessa isä ilmoitti, että häntä ei kiinnosta eikä hän halua. Ap ja vauva ei siis ollut miehelle kovin tärkeä asia.
Nyt kyllä ratsastetaan aika rankasti äitimyytillä. Ap saa haluta mitä tahansa, jopa muuttaa toiselle paikakunnalle vaikka nimenomaan olivat muuta sopineet? Ja puolison pitäisi vain antaa periksi? Huh huh.
Eikö ap jo asunut siellä missä hänen opiskelunsa olivat? Hän siis teki siellä jotain järkevää. Ja mies oli työttömänä, mitä voi tehdä missä vaan. Mutta onhan se toki naisen tehtävä luopua kaikesta jotta työtön mies saa maata tutussa paikassa vastakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on työtön, on hänen tehtävänsä muuttaa. Miksi hän haluaa välttämättä asua paikkakunnalla jossa ei ole töitä?
Niin, miksi työttömätkin saattavat haluta asua kotipaikkakunnallaan, jossa heillä on ystävät, suku ja harrastukset? Kyllä tuo sika nyt on parasta varmuuden vuoksi jättää, koska jos se ei nyt suostu tanssimaan ap:n pillin mukaan, voi olla että se kieltäytyy siitä joskus tulevaisuudessakin. Miehellä oma tahto -> ei jatkoon :D
Ap:n pillin mukaan?
Usko tai älä, niin on olemassa sellainenkin asia kuin vastuu. Vastuu on tässä tilanteessa lapsen elättäminen, yhteiskuntaan osallistuminen ja lapsen kasvattaminen. AP on jo tehnyt ponnistuksia kantaakseen sen - hän opiskelee, jotta saa töitä ja näin ollen voi ostaa lapselleen ruokaa sekä maksaa perheelle kodin. Mies ei tässä tilanteessa ole tehnyt mitään - onhan se ikävää, että joutuu tekemään kompromisseja työllistymisen eteen esimerkiksi - niin ne kaikki joudutaan muuttamaan uusille paikkakunnille - etenkin tilanteessa, jossa pitää elättää uusi ihminen. Ilmeisesti tässä tilanteessa ei siellä kotipaikkakunnalla töitä ole, joten uudella paikkakunnalla on mahdollisuus.
Kannattaa hakeutua terapeutin juttusille, jos näkee naiset jonain äiteinä, jotka komentaa ja määrää samalla kun halutaan vielä 30 vuotiaana jatkaa vastuutonta pikkupojan elämää, vailla kykyä tehdä samoja kompromisseja työllistymisen sekä vastuunkannon eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on työtön, on hänen tehtävänsä muuttaa. Miksi hän haluaa välttämättä asua paikkakunnalla jossa ei ole töitä?
Niin, miksi työttömätkin saattavat haluta asua kotipaikkakunnallaan, jossa heillä on ystävät, suku ja harrastukset? Kyllä tuo sika nyt on parasta varmuuden vuoksi jättää, koska jos se ei nyt suostu tanssimaan ap:n pillin mukaan, voi olla että se kieltäytyy siitä joskus tulevaisuudessakin. Miehellä oma tahto -> ei jatkoon :D
Yleensä ihmiset nyt vain joutuvat isojen elämänmuutosten takia tekemään sellaisia ratkaisuja, joissa on myös huonoja puolia. Itse olen muuttanut lapsuuden kotikaupungista toisaalle opiskelemaan. Ei olisi ollut mitään vastaavia opiskelumahdollisuuksia siellä. Opiskelupaikkakunnalla asuin seitsemän vuotta ja kiinnyin kaupunkiin todella paljon. Tapasin siellä miehenikin. Mieheni sai toisesta kaupungista todella hyvän harjoittelupaikan, josta myöhemmin poiki hyvä työpaikka. Asuimme vuoden eri paikoissa, koska minäkin olin tahollani määräaikaisessa tyäsuhteessa.
Muutin kuitenkin lopulta miehen perässä, sillä minulle oli jopa parempia työtilaisuuksia siellä, missä mies asui ja miehen työsuhde oli vakinaistettu + tiedossa hienot mahdollisuudet kehittyä ja edetä uralla. Minua todella suretti jättää tuo entinen opiskelukaupunkini, sillä siskoni ja monet ystäväni asuivat siellä ja olin muutenkin siihen kiintynyt. Mutta parisuhde oli minulle siinä kohtaa se kaikkein tärkein asia. Olisi ollut täysin outoa vaatia, että mies muuttaisi takaisin, sillä hänellä oli unelmien työpaikka jo saatuna. Tiedän silti myös sen, että mies olisi valmis miettimään erilaisia ratkaisuja, jos minulle tulisi tarve tehdä jotakin uutta ja vaikka lähteä opiskelemaan jotakin muuta alaa. Tuemme toistemme tavoitteita ja unelmia.
Opiskelu ja työnteko nyt ovat usein sujuvan elämän edellytyksiä. Lisäksi antoisa, itseä kiinnostava ala tekee arjesta mielekästä. Nämä asiat ovat tärkeitä. Eikä muuttaminen tarkoita sitä, että yhteys vanhoihin ystäviin katkeaisi. Minunkaan ei tarvitse kuin 2,5 tuntia istua bussissa, niin pääsen tapaamaan ystäviäni toiseen kaupunkiin. Ja nyt täällä uudessa paikassa on tietysti muodostunut uusia ystävyyssuhteita.
Mielestäni on itsekästä, jos ihan vain mukavuudenhalun ja tottumuksen vuoksi kieltäytyy muuttamasta. Eri asia on, jos toimii vaikka sairaan vanhemman omaishoitajana, mutta jos ystävien lisäksi muita sitoumuksia ei ole, menevät kyllä oma puoliso ja oma lapsi arvojärjestyksessä kaiken edelle.
Mies ei ole edes yrittänyt katsoa töitä minun opiskelupaikkakunnalta. Vaikka hänen taustansa takia tiedän, että hänellä on hyvät mahdollisuudet työllistyä opiskelupaikkakunnallani.
Ollaan keskusteltu miehen kanssa siitäkin, että jos valmistumiseni jälkeen tulen saamaan vähän kauempaa hyvän työpaikan niin mitä hän tekee siinä tilanteessa? Jää kotipaikkakunnalle vai tulee mukaan? Kuulemma ei muuta mukana, jos työpaikka on kaukana. Työpaikka pitää olla lähellä.
AMK:n jälkeen olen suunnitellut olevani muutaman vuoden työelämässä ja sitten hakevani yliopistoon opiskelemaan. Olen pyöritellyt mielessäni sitäkin, että jos pääsen yliopistoon sellaiselle paikkakunnalle, joka miehen mielestä on liian kaukana niin jääkö yliopisto-opinnot sitten väliin?
Loppupeleissä haluanko edes sellaista miestä asumaan minun kanssa saman katon alle, joka ei ole valmis joustamaan työn ja perheen yhteisen hyväksi? Miksi miehen pitäisi sitten saada elää rahoilla, jonka eteen minä olen tehnyt töitä, jos mies ei ole vähääkään valmis laittamaan omaa osaansa kekoon?
Jos AMK jää jostain syystä pahasti kesken tai muuta niin minulla on onneksi jo yksi ammatti, jonka avulla pystyn työllistymään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole edes yrittänyt katsoa töitä minun opiskelupaikkakunnalta. Vaikka hänen taustansa takia tiedän, että hänellä on hyvät mahdollisuudet työllistyä opiskelupaikkakunnallani.
Ollaan keskusteltu miehen kanssa siitäkin, että jos valmistumiseni jälkeen tulen saamaan vähän kauempaa hyvän työpaikan niin mitä hän tekee siinä tilanteessa? Jää kotipaikkakunnalle vai tulee mukaan? Kuulemma ei muuta mukana, jos työpaikka on kaukana. Työpaikka pitää olla lähellä.
AMK:n jälkeen olen suunnitellut olevani muutaman vuoden työelämässä ja sitten hakevani yliopistoon opiskelemaan. Olen pyöritellyt mielessäni sitäkin, että jos pääsen yliopistoon sellaiselle paikkakunnalle, joka miehen mielestä on liian kaukana niin jääkö yliopisto-opinnot sitten väliin?
Loppupeleissä haluanko edes sellaista miestä asumaan minun kanssa saman katon alle, joka ei ole valmis joustamaan työn ja perheen yhteisen hyväksi? Miksi miehen pitäisi sitten saada elää rahoilla, jonka eteen minä olen tehnyt töitä, jos mies ei ole vähääkään valmis laittamaan omaa osaansa kekoon?
Jos AMK jää jostain syystä pahasti kesken tai muuta niin minulla on onneksi jo yksi ammatti, jonka avulla pystyn työllistymään.
ap
Tämän tyylisillä ihmisillä on eri nimityksiä: onnen onkija, loinen, parasiitti. Paljon voi päätellä siitä, mihin kumppani kuuluu mihin tämä on valmis näkemään vaivaa yhteisen hyvän eteen ja oman elämänsä (nyt en puhu masentuineista ihmisistä tai muuten sairaista, heillä on rajoituksia).
Ikävää, että huomasit "liian myöhään" miehen parasiittitaipumuksen, mutta nyt teet mitä sinulle ja lapselle on parasta. Muutat vaikka takaisin opiskelupaikkakunnalle.
Heh, siinä on sitten kiva tulevalle lapselle kertoa aikoinaan että sinun takiasi parisuhde meni vituiksi, haluttiin abortti, mutta sitten ei haluttukaan, mutta sitten taas haluttiinkin, mutta synnytys oli jo liian lähellä, ei voinu enää peruuttaa. heheheheheheh :DDD
Näin siinä käy kun kaks täysin henkisesti kehittymätöntä ihmistä alkaa suunnitteleen lapsen tekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh, siinä on sitten kiva tulevalle lapselle kertoa aikoinaan että sinun takiasi parisuhde meni vituiksi, haluttiin abortti, mutta sitten ei haluttukaan, mutta sitten taas haluttiinkin, mutta synnytys oli jo liian lähellä, ei voinu enää peruuttaa. heheheheheheh :DDD
Näin siinä käy kun kaks täysin henkisesti kehittymätöntä ihmistä alkaa suunnitteleen lapsen tekoa.
En koe raskauden ja tulevan vauvan pilanneen mitään. Voitaisiinko sanoa, että raskaus toi ne piirteet miehestä esille mitä en juuri kumppanilta toivo. Surullista tietty, että ne tulivat vasta tässä vaiheessa esille. Näin voinkin nyt tehdä järkevämpiä ratkaisuja ja olla muuttamatta miehen kanssa yhteen ja keskittyä itseeni sekä vauvaan. Jos olisin erehtynyt muuttamaan miehen kanssa yhteen niin todennäköisesti opiskeluille ja työlle olisin voinut sanoa hyvästit.
ap
Ap koska se mies on viimeksi ollut töissä? En tarkoita nyt mitään viikon tuurauskeikkaa vaan silleen, että se ois ollu siis ihan normaalisti tienaamassa elantoa?
Ja onko syytä olettaa, että se mies voi joskus saada töitä omalta paikkakunnalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap koska se mies on viimeksi ollut töissä? En tarkoita nyt mitään viikon tuurauskeikkaa vaan silleen, että se ois ollu siis ihan normaalisti tienaamassa elantoa?
Ja onko syytä olettaa, että se mies voi joskus saada töitä omalta paikkakunnalta?
Mies on ollut meidän suhteesta 3 vuotta työttömänä. Se opiskeli tuossa 2 vuoteen myöskin uuden ammatin, että työllistyminen parantuisi. Mutta koulun jälkeen ei ole työllistynyt.
ap
Eli ennen kuin me edes tutustuttiin niin mies oli töissä monta vuotta firmassa. Melkein samoihin aikoihin kun tutustuttiin niin firma meni konkkaan ja mies jäi työttömäksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap koska se mies on viimeksi ollut töissä? En tarkoita nyt mitään viikon tuurauskeikkaa vaan silleen, että se ois ollu siis ihan normaalisti tienaamassa elantoa?
Ja onko syytä olettaa, että se mies voi joskus saada töitä omalta paikkakunnalta?
Mies on ollut meidän suhteesta 3 vuotta työttömänä. Se opiskeli tuossa 2 vuoteen myöskin uuden ammatin, että työllistyminen parantuisi. Mutta koulun jälkeen ei ole työllistynyt.
ap
Voivoi :( . Ei hyvältä näytä. Vaikka teidän suhde päättyisikin, niin miehestä tulee silti isä, ja vanhempana hänen vastuu ja velvollisuus on huolehtia lapselle ruokaa, vaatteita, kattoa pään päälle, harrastuksia ym. Se kaikki vaatii rahaa.
Mies ei ole vuosikausiin saanut omalla paikkakunnalla mitään töitä, ei edes uuden ammatin myötä eli todennäköisyys työllistyä siellä on olematon. Sinun opiskelupaikkakunnalla taas olisi hyvät mahdollisuudet miehelle saada työpaikka. Ja mies tietää nämä asiat varmasti. Hänen pitäisi mennä töihin voidakseen elättää teidän lasta, seurustelitte tai ette. Hän kieltäytyy muutosta paikkaan, jossa hän saisi töitä ja voisi elättää perhettään ja vaatii saada jäädä loisimaan paikkaan, jossa töitä ei ole vuosiin saanut.
Mikä ihana uros! Osanottoni, tosi kurjaa että hän paljastui tuollaiseksi. Uskon, että sinulle käy silti hyvin, ilman tuota sankaria :) .
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on työtön, on hänen tehtävänsä muuttaa. Miksi hän haluaa välttämättä asua paikkakunnalla jossa ei ole töitä?
Paikkakunnalla voi hyvinkin olla töitä, mutta tuo mies voi olla sitä mallia että ei halua tehdä töitä.
Prioriteetti numero 1 olet sinä ja tuleva lapsesi! Pysy ihmeessä opiskelupaikkakunnallasi, äläkä missään nimessä muuta tuollaisen luuserin takia yhtään mihinkään edestakaisin! Säästä itseäsi ja hermojasi. Keskity nyt vaan itseesi ja hyvään oloon. Käy kävelyillä ja laita vauvalle sänky yms kuntoon. Pian olet hänen kanssaan koko ajan ja unohdat lapsen isän. Hän tulee/ei tule katsomaan lastaan ja sille sinä et voi mitään. Keskity sinä omaan elämääsi kaikin mahdollisin keinoin! Vauva kasvaa ja asiat helpottuu ajan kanssa, been there done that. Tsemppiä ja haleja:) kyllä sä pärjäät, ei voi tietää mitä kaikkea hyvää muutakin elämääsi saat kuin sen vauvan kohta <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, siinä on sitten kiva tulevalle lapselle kertoa aikoinaan että sinun takiasi parisuhde meni vituiksi, haluttiin abortti, mutta sitten ei haluttukaan, mutta sitten taas haluttiinkin, mutta synnytys oli jo liian lähellä, ei voinu enää peruuttaa. heheheheheheh :DDD
Näin siinä käy kun kaks täysin henkisesti kehittymätöntä ihmistä alkaa suunnitteleen lapsen tekoa.
En koe raskauden ja tulevan vauvan pilanneen mitään. Voitaisiinko sanoa, että raskaus toi ne piirteet miehestä esille mitä en juuri kumppanilta toivo. Surullista tietty, että ne tulivat vasta tässä vaiheessa esille. Näin voinkin nyt tehdä järkevämpiä ratkaisuja ja olla muuttamatta miehen kanssa yhteen ja keskittyä itseeni sekä vauvaan. Jos olisin erehtynyt muuttamaan miehen kanssa yhteen niin todennäköisesti opiskeluille ja työlle olisin voinut sanoa hyvästit.
ap
Toi on AP se naisviihaaja trollaaja, joka käy kaikissa ketjuissa ilkeilemässä, ja pistää useita erittäin ilkeitä viestejä aina. Älä välitä siitä.
Toiseksi, tämän vauvan äiti ei kyllä lapselleen kerro, että olisi koskaan ollut ei toivuttu. Isä luultavasti tulee kertomaan - sanomaan, että lapsi pilasi hänen elämänsä.
Tsemppi sinulle AP!
Voi olla että, tämä on miehen panikointia isäksi tulemisesta. Vaikka lasta olisi kuinka toivonut, tulee monille (niin naisille kuin miehillekin) raskauden edetessä sellainen paniikki (onko musta tähän, tähänkö se elämä loppui jne.) jolloin käyttäydytään kaikkea muuta kuin järkevästi. Jos kyse on tästä, kannattaisi vielä hetken malttaa ja katsoa saako toinen itsensä kasattua vai ei.
Jos taas on kyse siitä, ettei vaan voi edes kuvitella muuttavansa pois kotipaikkakunnalta (yllättävän paljon on ihmisiä, jotka eivät ikinä vaihda paikkakuntaa), niin kannattaa miettiä mitä tulevaisuus tuolla paikkakunnalla tulisi olemaan. Pystytkö sopeutumaan siihen vai katkeroidutko tosissasi? Koita muistaa, että olet nyt aika herkässä tilanteessa, joten tunnereaktiosi voivat olla normaalia suurempia asiaan kuin asiaan. Jos kyseessä on joku mustasukkaisuus tai kontrollinhalu siitä, että sinä menet elämässäsi eteenpäin, kun hän ei junnaa työttömyydessä, niin pakene ja lujaa.