Appivanhemmat suojaavat perintöä lapsiltaan?!

Miksi miniä miehineen ei voisi ihan vaan lähteä appivanhempien kanssa veneilemään yhdessä, mitään omistusjärjestelyitä ei tarvita?

Jokainen toivottavasti nykyään tajuaa laittaa testamenttiinsa lausekkeen, joka rajaa lasten puolisoiden oikeuden perintöön ja sen tuottoon pois.

Meillä appi räjähti, kun kuuli, että mun vanhemmillani oli sellainen, ja erittäin ilkeään sävyyn sanoi, että kyllä heidänkin on varmaan pakko sellainen tehdä. Sanoin, että ilman muuta, se on fiksua.  Appivanhemmat on vähän niin kuin ap:lläkin, on kämppä ja vene eikä sitten muuta, ja mies hössää hirveästi, että pitää se vene "pitää suvussa" vaikka itse inhoan veneilyä, meillä ei kukaan lapsikaan siitä pidä, eikä siitä paatista ole kuin valtavasti ylläpitotyötä ja rahanreikää - entisestääkin kädet täynnä tekemistä kodissa, mökissä, autoissa ja moottoripyörissä joten missä välissä sitä venettä muka ehtii rassaamaan? Sanoin, että mun raja menee siinä, että siitä veneestä ei makseta puolta palanutta puupenniä, eikä me sitä kunnosteta,  ja sen mies nieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.

Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.

Jos noin on niin vanhemmat voi näiden heikettyä kantaa metsään kuolemaan. En minä ainakaan uhraa tippaakaan oman perheeni aikaa tai voimavaroja näistä huolehtimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniän tilannetajuttomuutta on lähteä mukaan puhumaan perinnöstä. Suu suppuun asioista jotka ei sinulle kuulu etkä niistä ymmärrä.

Tahditonta minustakin, mutta miniä ei varmaan tajunnut että appivanhemmat ovat mustasukkaisia jopa sellaisesta omaisuudestaan jota eivät enää pyty itse käyttämään.

Olisihan se oikeasti fiksua pistää omaisuus perillisille siinä vaiheessa kun vielä elää eikä sitä enää tarvitse.

Enpä usko että itse haudon omaisuuttani kuolemaani asti. En myöskään tule ottamaan vastaan vanhempieni perintöä vaan siirrän sen suoraan omille lapsilleni.

En myöskään näe tarpeelliseksi suojella lapisiani heidän omalta typeryydeltään tai puolisoiltaan.

Sinulle ei selvästikään ole periytynyt tai omalla työlläsi syntynyt mitään tähdellistä jaettavaakaan, niin on helppo olla tuota mieltä. Lisäksi mitä sanot appivanhempien oikeuteen myydä vene? Oma veneensä?

Ymmärsin aloituksesta, että appivanhemmille on jostain syystä tärkeää, että vene pysyy suvussa. He eivät siis ainakaan alkuperäisen stoorin valossa halunneet myydä sitä kenellekään muulle kuin tälle pojalleen ja hänen vaimolleen. Toista poikaa ei vene kiinnostanut.

Ihan oikeasti, tuossa tilanteessa se vene kannattaisi antaa ennakkoperinnöksi tälle ap:n miehelle. Mies maksaisi siitä perintöveron ja kaikki veneen kulut siirtyisivät tälle pojalle. Toinen veljeksistä huomioitaisiin sitten varsinaisessa perinnönjaossa, luonnollisesti. Eihän se siis sinänsä olisi mikään ilmainen lahja.

Täysin toinen asia on, että asia oli harvinaisen tökerösti hoidettu ap:n puoleta, aivan kummallista että miniä tuollaista ehdottaa. Olis nyt edes pistänyt miehensä puhumaan! Ja ennakkoperinnön antamisessa ei tietty ole järkeä jos miehen vanhemmat olivat käteisen rahan puutteessa.

Nythän vaihtoehdot on antaa sen veneen kulujen juosta (säilytys, vakuutukset, perushuolto) pystymättä käyttämään sitä enää ainakaan täysipainoisesti tai todellakin myydä se sitten pois perheestä. Ehkä mieli jälkimmäiseen muuttui miniän kommenttien jälkeen :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.

Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.

Jos noin on niin vanhemmat voi näiden heikettyä kantaa metsään kuolemaan. En minä ainakaan uhraa tippaakaan oman perheeni aikaa tai voimavaroja näistä huolehtimiseen.

Niin ne vanhemmathan on huolehtineet lapsistaan 18 vuoden ajan, sekö ei muka riitä syyksi auttaa heitä vuorollaan sitten elämän loppupäässä?

Tosin siinä mielessä ehkä ansaitsevat kohtalonsa, että ovat kuormittaneet yhteiskuntaa ala-arvoisen kasvatustyönsä hedelmillä. Tämä maailma ei olisi tarvinnut yhtään ahnetta, itsekästä ja tunteetonta ihmistä lisää.

Vierailija kirjoitti:

anna olla, paras neuvo ikinä.

Veneen antaminen/ myyminen teille alle markkinahinnan olisi tietysti ollut järkevää ja win-win tilanne. Mutta ihminen harvoin on järkevä, sehän täällä palstallakin nähdään tämän tästä.

Mutta toisaalta tämä heidän tekemä keskinäinen testamentti on myös erittäin järkevää, myös teidän kannaltanne, jollette ole varakkaita. Ilman appisten keskinäistä testamenttia olisitte voineet joutua vaikeuksiin kun toinen heistä kuolee. Leskelle jää kuitenkin asumisoikeus asuntoon, mutta koska puolisosi olisi perinnyt asunnosta osan, olisi hänelle langennut maksettavaksi perintövero. Eli periminen siinä vaiheessa olisi tuonut pelkkiä kustannuksia, jollei muuta perittävää ole... 

Itse asiassa mun taas tekisi mieleni varmistaa, että omilla appivanhemmilla on keskinäinen testamentti tehtynä, mutten kyllä tosiaan aio avata suutani, koska varmin tapa aiheuttaa jotain kaunaa, on alkaa puhua tällaisista. Jos sitten verot napsahtaa, niin mitä sitten toisaalta, pientä se on siinä surun rinnalla sit kuitenkin. Omien vanhempien kanssa kylläkin olen tällaisista keskustellut ihan asiallisesti, mutta toisen sukuun ei kannata lähteä liikaa sörkkimään, pieni - ja vähän suurempikin - etäisyys on hyväksi. Kohteliaat välit säilyvät paremmin kuin liian läheiset. 

Puolisoiden keskinäinen omistusoikeuden siirtävä testamentti on älytön. Silloin käytännössä joutuu maksamaan omaisuuden puolikkaasta ylimääräiset perintöverot. Hallintaoikeuden siirtävä testamentti on vähän järkevämpi. Jos yhteistä omaisuutta ei ole juuri muuta kuin asunto irtaimistoineen, sen leski saa pitää hallinnassaan omalla ilmoituksellaan joka tapauksessa, siihen ei testamenttejä tarvita. Näin ollen tuo vene ja rahat/sijoitukset ovat ainoa, jolla on perintömielessä jotain merkitystä. Ap:n appivanhemmilla taitaa olla rahanpuute ja  halu sekä syödä kakku että säästää se.  Jos eivät venettä kykene pitämään, myykööt sen pois markkinahintaan. Kerran kesässä voi käydä vuokraveneen kyydissä ajelemassa Kroatiassa, jos on pakko. 25 kEur veneellä reissulla käy ainakin kymmenen kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.

Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.

Kuinkas moni vanhempi on nyhtäissy omaisuutensa ihan tyhjästä ja ei ole koskaan perinyt mitään? Sinällään ymmärrän kyllä, ettei elämää tule rakentaa perinnön saamiseen.

En tiedä, moniko. Omat vanhempani eivät ole perineet mitään sanottavaa ja oman omaisuutensa ovat omalla työllään kasanneet. Tiedän, että lain mukaan minulla on oikeus heidän omaisuuteen heidän kuoltua mutta koen, ettei minulla oikeutta oikeasti ole. Ja missään tapauksessa ei edes tulisi mieleeni vaatia lakoissa. Haluan, että he nauttivat eläkepäivistään ja oman elämäni olen rakentanut niin, etten ole heidän rahoistaan millään lailla riippuvainen.

Toivottavasti käsität, että on monenlaisia muitakin varallisuusmalleja perheissä, kuin teidän pikkuiset palkalla kerätyt perusomistukset.

Riikaat harvemmin vartoovat kuolemaansa omaisuuden siirrossa. Fiksut tekevät omaisuuden siirron silloin kun perillinen on voimissaan ja sopiva hallinnoimaan omaisuutta ja itse on täysissä järjissään hyvissä voimissa. Suvun varallisuus karttuu paremmin kuin puikoissa on hyvässä työiässä oleva henkilö, eikä mikään vaipoissa oleva vanhus joka makaa viimeiseen asti omaisuuden päällä.

Katsokaa listaa Suomen varakkaimmista ihmisistä, sillä on saman suvun ihmisiä kolmesta ja jopa neljästä polvesta.

No, näitäkin rikkaita perineitä on, jotka odottavat. Sillä ei useinkaan päästä Suomen verorikkaiden kärkeen, ressukka luuloinesi. Minusta jo parin millin perintö on aika suuri.

Yleensä varakkaissa suvuissa on tiukka pääoman säilyttämisen periaate, eli että se mitä on peritty, siirtyy seuraaville sukupolville vähintään yhtä suurena, mielummin isompana.

Enkä puhu nyt edes mistään Hartwalleista tai Fazereista, joissa täämä on aivan luonnollinen periaate ja lapset kasvavat jo nuoresta vaalimaan ja hoitamaan suvun varallisuutta ja bisneksiä ja otetaan mukaan mm. hallituksiin heti kun kynnelle kykenevät.

Puhun ihan tavallisista varakkaista, joilla sitä perittävää ja se sun pari milliä tai vähemmän. Omaisuutta siirretään seuraaville polville jo omana elinaikana, koska se on fiksua mm. perintöverojen kannalta. Aika tyhmää on istua hautomassa sen omaisuuden päällä ja sitten siitä lähtee valtiolle kiva siivu verona. Eihän sitä tietty itse ole enää katsomassa, mutta kuvittelis jokaisen järkevän ihmisen tämän ymmärtävän.

Meillä on vanhemmat saaneet perintönä mukavan omaisuuden ja uskon saavani sieltä aikanaan ihan mukavan siivun. Ja pidän velvollisuutenani, että aikanaan myös lapseni saavat. Toki elämässä voi mitä vaan sattua. Mutta esim. omien vanhempieni kohdalla todellakaan sitä perittyä omaisuutta ei tarvitse käyttää elämiseen, edes hyvin mukavaan sellaiseen, koska ovat olleet myös itse hyvätuloisia ja heillä on hyvät eläkkeet. Meillä on isovanhemmilla lapsenlapille rahastot ja muut systeemit, eli sukupolvenkin yli siirretään omaisuutta jo elinaikana. 

muistakaa sitten ettei veneen nykyinen arvo ole sama, kuin hankintahinta. veneen arvo voi olla mitä tahansa nollan ja 25000 väliltä. erilaisista huutokauppaohjelmista olen oppinut, että kauppiaat maksavat enintään puolet käyvästä markkinahinnasta.

AP täällä vielä.

Jotkut komentoijat onneksi tajusivat, että appivanhemmat ITSE toivoivat sellaista järjestelyä, jossa heillä olisi purjehdusmahdollisuus edelleen. Tilanne, jossa sanoin tämän ennakkoperintöidean ääneen, oli sellainen jutustelutilanne, ei mikään sellainen vakava, että olisin sitä VAATINUT. Miehen kanta oli vain "en kyllä maksaisi siitä mitään" -tyyppinen leikkimielinen heitto, vaikka rakastaakin purjehtimista. Tällaisista ikävistä asioita on vaikea puhua vakavasti.

Että en edelleenkään, kaikista ikävistä kommenteista huolimatta, koe että olen toiminut törkeästi tai ahneesti.

Kun appivanhemmat seuraavan kerran ottivat asian puheeksi, se oli näin: " Olemme suojanneet omaisuutemme, koska miniä alkoi pyytää ennakkoperintöä." Huoh :/ Ihan kuin olisin joku rikollinen, jonka varalta pitää vaihtaa taloon lukot. Minusta tuo oli törkeää.

Joo, mun exä yritti koko avioliiton päästä käsiksi mun sukuni omaisuuteen, mutta mun isovanhemmat olivat jo niin viisaita että olivat asettaneet testamenttiinsa ehdon että lasten(-lasten) puolisoilla ei ole avio-oikeutta perinnöllä saatuun tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen tai näiden tuottoon. Tämä ehto oli myös vanhempieni testamentissa ja tulee olemaan omassani. Isäni haluaa, että omaisuus pysyy suvussa. Ei sen kummempaa.

Appivanhemmat (kyseiset) eivät päästä miniää SUVUN VENEESEEN KIINNI, KOSKA SE ON SUVUN VENE. BIOLOGISILLE LAPSILLE SE SIIRTYY AIKANAAN, EI MINIÄLLE.

Mikä tässä on ihmeellistä???

Vierailija kirjoitti:

Eikös lapsille kuulu joka tapauksessa vanhemman kuollessa 50 %, ja toinen 50 % jää puolisolle, vai miten se menee.

....

Voisiko joku avata mulle, mistä on kysymys?

Ei kuulu. Puolet yhteenlasketusta omaisuudesta, johon siis KUULUU MYÖS LESKEN OMAISUUS jää leskelle.

Jos leski omistaa enemmän kuin vainaja, hänen ei tarvitse antaa tasinkoa.

Miehellesi tuleva perintö ei kuulu millään tavalla sinulle hänen eläessään. Vain siinä tapauksessa voit saada hänen perinnöstään tasinkoa, jos eroatte tai hän kuolee ennen sinua.

Miksi en epäile tätä provoksi? Ehkä siksi, että perintöasioista ymmärtämättömiä ihmisiä on yllättävän paljon.

Mistäkö on kysymys? Aloituksen perusteella väärinkäsityksestä puolin ja/tai toisin. Appivanhemmat voivat tehdä keskinäisen hallintaoikeustestamentin, jolloin mitään ongelmaa ei olisi. Rintaperilliset voivat silloin saada enintään puolet VAINAJAN osuudesta, eli 1/4 appivanhempien yhteisestä omaisuudesta, jos vaativat lakiosiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.

Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.

Jos noin on niin vanhemmat voi näiden heikettyä kantaa metsään kuolemaan. En minä ainakaan uhraa tippaakaan oman perheeni aikaa tai voimavaroja näistä huolehtimiseen.

Niin ne vanhemmathan on huolehtineet lapsistaan 18 vuoden ajan, sekö ei muka riitä syyksi auttaa heitä vuorollaan sitten elämän loppupäässä?

Tosin siinä mielessä ehkä ansaitsevat kohtalonsa, että ovat kuormittaneet yhteiskuntaa ala-arvoisen kasvatustyönsä hedelmillä. Tämä maailma ei olisi tarvinnut yhtään ahnetta, itsekästä ja tunteetonta ihmistä lisää.

Se on niin, että jos lapsia teet, sinulla on velvollisuus huolehtia niistä sen 18v ihan laissakin. Huono vertaus, koska toisinpäin ei ole mitään velvoitetta.

Vierailija kirjoitti:

AP täällä vielä.

Jotkut komentoijat onneksi tajusivat, että appivanhemmat ITSE toivoivat sellaista järjestelyä, jossa heillä olisi purjehdusmahdollisuus edelleen. Tilanne, jossa sanoin tämän ennakkoperintöidean ääneen, oli sellainen jutustelutilanne, ei mikään sellainen vakava, että olisin sitä VAATINUT. Miehen kanta oli vain "en kyllä maksaisi siitä mitään" -tyyppinen leikkimielinen heitto, vaikka rakastaakin purjehtimista. Tällaisista ikävistä asioita on vaikea puhua vakavasti.

Että en edelleenkään, kaikista ikävistä kommenteista huolimatta, koe että olen toiminut törkeästi tai ahneesti.

Kun appivanhemmat seuraavan kerran ottivat asian puheeksi, se oli näin: " Olemme suojanneet omaisuutemme, koska miniä alkoi pyytää ennakkoperintöä." Huoh :/ Ihan kuin olisin joku rikollinen, jonka varalta pitää vaihtaa taloon lukot. Minusta tuo oli törkeää.

Tässä ketjussa tulee hyvin esille kuinka herkkää perinnöistä puhuminen on. Asiassa voi olla paljon näkymättömiä mutta vahvoja asenteita, jotka tulevat pintaan jos "väärä" henkilö ehdottaa sinänsä järkevää järjestelyä. Ennakkoperintöehdotuksen olisi pitänyt tulla miehesi suusta, "omasta" suvusta. Yllättävän monella on  paljon piileviä komplekseja ja suoranaista kaunaa liittyen raha-asioiden järjestämiseen sukulaisten välillä.  Vaikutat järkevältä ja asioihin vain asioina suhtautuvalta ihmiseltä, eikä silloin välttämättä osaa olla niin varpaillaan näissä asioissa.

Saattaa olla hyvä asia ottaa esille heidän kanssaan, että et ole ollut vaatimassa ennakkoperintöä, vaan vain ehdotit sitä yhtenä mahdollisena win-win ratkaisuna tilanteeseen.  "Viimeksi keskustellessamme taisi tulla pieni väärinkäsitys. En missään nimessä ole vaatimassa ennakkoperintöjä itselleni, se on täysin teidän ja mieheni välinen asia. Hänellehän se vene tulisi, sillä puolison voi rajata perittävästä omaisuudesta ulkopuolelle. Halusin vain kertoa kertoa tällaisesta vaihtoehtoisesta käytännön ratkaisusta koska meillä ei ole varaa ostaa teiltä venettä edes alihintaan. (Jos näin on)."

Kyllä vene menee myyntiin siinä vaiheessa, kun appivanhemmat tarvitsevat hoiva-apua. Palveluasuminen maksaa maltaita. Vai rupeaako ap omaishoitajaksi?

perijä kirjoitti:

Joo, mun exä yritti koko avioliiton päästä käsiksi mun sukuni omaisuuteen, mutta mun isovanhemmat olivat jo niin viisaita että olivat asettaneet testamenttiinsa ehdon että lasten(-lasten) puolisoilla ei ole avio-oikeutta perinnöllä saatuun tai sen sijaan tulleeseen omaisuuteen tai näiden tuottoon. Tämä ehto oli myös vanhempieni testamentissa ja tulee olemaan omassani. Isäni haluaa, että omaisuus pysyy suvussa. Ei sen kummempaa.

Appivanhemmat (kyseiset) eivät päästä miniää SUVUN VENEESEEN KIINNI, KOSKA SE ON SUVUN VENE. BIOLOGISILLE LAPSILLE SE SIIRTYY AIKANAAN, EI MINIÄLLE.

Mikä tässä on ihmeellistä???

Se, että appivanhemmat halusivat MYYDÄ sen tälle toiselle veljelle. MYYDÄ, jolloin se ei olisi enää mikään SUVUN VENE, eikä siirtyisi aikanaan yhtään mihinkään. Jos ap:n mies olisi ostanut, niin miniä olisi mitä suurimmassa määrin kiinni veneessä, jos heillä kerran on tuollainen täysin yhteinen talous.

He halusivat siitä rahat, mutta säilyttää käyttöoikeuden. Siksi sitä ei haluttu myydä ulkopuoliselle vaan juuri tälle omalle pojalle, toista poikaa ei vene kiinnostanut.

Jos he haluavat pitää jonkinlaisen käyttöoikeuden, niin ainoa järkevä ja reilu systeemi olis ollut ennakkoperintö, johon olis kirjattu käyttöoikeudet yms. (joka luonnollisesti olisi laskenut sen perinnön arvoa) ja aikanaan toinen veli olis sitten saanut sen veneen verran enemmän. 

Mutta ilmeisesti appivanhemmat tavallaan halusivat rusinat pullasta, eli rahat veneestä, kulut pojalleen ja silti mukavasti oikeuden käyttää vakuutettua ja huollettua venettä kun haluavat.

Tyhmää ap silti edes keskustelun lomassa heittää tuollaista! Nää on arkoja aiheita. Puolison sulkeminen avio-oikeuden ulkopuolelle on ihan tavallista, meidän molempien vanhempien testamenteissa on se, samoin omassa testamentissamme.

Käsi pystyyn kuinka moni 30-40-vuotias aikoo oikeasti toimia appivanhempiensa omaishoitajana? 🤣

Käsi pystyyn, kuinka moni 60-95-vuotiaista uskoo miniänsä toimivan omaishoitajanaan? 😂😂😂

On viisasta sulkea puolisot pois perinnöstä, ihan siksi ettei tarvitse myydä perittyjä asioita eron sattuessa. Näin on monelle kuitenkin käynyt, vaikkei puoliso olisi mitenkään edes niitä kynsin hampain kiskomassa.

Kurjaa jos vaikka kolme sisarusta perii maapaikan ja yhden erotessa ei ole varaa lunastaa -> myyntiin. Juuri näin kävi hyvälle ystävälleni. Kahdella muulla suuret asuntolainat päällä. Nyt sitten vähän hiertää sisarustenkin välejä. Paska juttuja.

Ihan hyvä olisi jos näistä voisi avoimesti puhua. Helposti vaan tulee väärinkäsityksiä. Omalle äidilleni sanoin, että kirjoittaisi selkeästi oman tahtonsa niiden esineiden ja omaisuuserien suhteen, joiden osalta hänellä on jokin ajatus tai toive kuolemansa jälkeen. Tarkoitin lähinnä, että jos vaikka jotkut astiat haluaa tietylle ystävälleen tai jokin taulu on vaikka ystävän lapsuusmaisemista ja ehkä tälle mieluisa. Tai jos haluaa vaikka mun siskolle jättää asunto-osakkeen jne. En missään nimessä ajatellut itseäni siinä ja olen moneen kertaan sanonut, että käyttää surutta kaiken minkä pystyy ja että minä tulen aikanaan realisoimaan (lähes) kaiken, mitä mahdollisesti saan muuna kuin rahana tai osakkeina.

Niin äiti oli kuitenkin kuullut niin että haluan ehdottomasti mulle ja siskolle fifty-fifty. 

Ohis, mutta kun tassakin ketjussa on jo aiheesta mainittu niin... :

Oma tilanteeni on siis se, etta olen vanhempieni ainoa lapsi ja testamentissa juurikin sanotaan, etta leskelle jaa taysi kaytto-oikeus perintoon. Eli itse saan sitten mita on jaljella kun molemmat vanhempani ovat kuolleet. Mita tama kaytannossa tarkoittaa perintoveroa ajatellen? Esim. jos isani kuolisi ensin, maksaisiko aitini perintoveroa isaltani tulevasta osuudesta? Ja kun aitini kuolisi, maksaisinko mina veroa jaavasta osuudesta (eli siis isani osuudesta maksettaisiin verot kahteen kertaan).

En tunne perintoasioita lainkaan, enka asu Suomessa, joten Suomen lainsaadannosta on minulla vain huteraa tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Käsi pystyyn kuinka moni 30-40-vuotias aikoo oikeasti toimia appivanhempiensa omaishoitajana? 🤣

Käsi pystyyn, kuinka moni 60-95-vuotiaista uskoo miniänsä toimivan omaishoitajanaan? 😂😂😂

Hyvin mahdollista, että toimin omaishoitajana anopilleni. Hänellä on vain yksi poika, minun mieheni, ja totta kai meidän pitää hänestä huolehtia, jos hän sitä meiltä pyytää. Samoin huolehdimme minun vanhemmistani, jos on tarpeen. Miehen isästä emme tule huolehtimaan, koska hän ei osallistu elämäämme millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vene menee myyntiin siinä vaiheessa, kun appivanhemmat tarvitsevat hoiva-apua. Palveluasuminen maksaa maltaita. Vai rupeaako ap omaishoitajaksi?

Veneen hinnalla ei kauaa palveluasumista rahoiteta.

Vierailija kirjoitti:

AP täällä vielä.

Jotkut komentoijat onneksi tajusivat, että appivanhemmat ITSE toivoivat sellaista järjestelyä, jossa heillä olisi purjehdusmahdollisuus edelleen. Tilanne, jossa sanoin tämän ennakkoperintöidean ääneen, oli sellainen jutustelutilanne, ei mikään sellainen vakava, että olisin sitä VAATINUT. Miehen kanta oli vain "en kyllä maksaisi siitä mitään" -tyyppinen leikkimielinen heitto, vaikka rakastaakin purjehtimista. Tällaisista ikävistä asioita on vaikea puhua vakavasti.

Että en edelleenkään, kaikista ikävistä kommenteista huolimatta, koe että olen toiminut törkeästi tai ahneesti.

Kun appivanhemmat seuraavan kerran ottivat asian puheeksi, se oli näin: " Olemme suojanneet omaisuutemme, koska miniä alkoi pyytää ennakkoperintöä." Huoh :/ Ihan kuin olisin joku rikollinen, jonka varalta pitää vaihtaa taloon lukot. Minusta tuo oli törkeää.

Ei tietenkään kannata ostaa omaa venettä, jos tähän saakka on voinut toteuttaa rakasta harrastustaan toisen veneellä ja joku muu maksaa kaikki veneen ylläpitokustannukset.

Ettei appivanhemmilta ollut vain vihjaus oman veneen hankkimiselle.

Meillä on vastaava tilanne iäkkäiden vanhempien kesämökin kanssa, kun kälyni ja vanhin veljeni käyttävät sitä kuin omaansa, jopa käly sisustanut mielekseen, kun vanhemman lapsen oikeudella se on kuin heidän perintönsä, eikä meillä muilla ole sinne asiaa.

Vanhempani katseli muutaman vuoden touhua ja nyt talvilomalla x-kälyni meni lapsineen mökille (vanhempieni luvalla) käly nosti hirveän metelin, kun mökki on heille varattu.

Vanhempani teki saman ehdotuksen, kuin ap. appivanhemmat, mutta sekään ei käynyt ja nyt olemme jakaneet mökille käyttövuorot ja veljeni ja käly ovat tulleet pahasti loukatuksi.