Sylettää kaikki pellet jotka kerskailee sillä ettei ole ollut päivääkään työtön
Ja että tekevälle töitä riittää. Ei riitä, joskus työpaikka menee ilman syytä.
Kävin työkkärissä skannaamassa lappuja ansiosidonnaista varten ja paikan päälle pölähti joku perus 50v duunari ukko että 30 vuoteen en ole ollut työtön, antakaa töitä. Ohjaaja toppuutteli että onkos herralla pankkitunnukset mukana että voi mennä tietokoneelle tutustumaan TE-palveluihin. Voi olla pieni shokki kun tajuaa ettei niitä töitä ole.
Se että pääsee isin kaverin firmaan kesätöihin ja sitä kautta "luo itse suhteita" ei ole itse ansaittua ja ei todellakaan kaikille mahdollista.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset 60-vuotiaat on aikoinaan päässyt suoraan lyhyidenkin ammattiopintojen jälkeen vakituisiin töihin. Koulusta suoraan kuulemma käytiin houkuttelemassa ja vakisopimus heti. Ja siellä samassa paikassa istuvat edelleen eläkepäiviä odottelemassa. Meinaa sylettää, kun vertaa omaan työllistymistaipaleeseen näin kahdenkin tutkinnon jälkeen.
Onneksi tulee seuraavasukupolvi, jolla on asiat vielä huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset 60-vuotiaat on aikoinaan päässyt suoraan lyhyidenkin ammattiopintojen jälkeen vakituisiin töihin. Koulusta suoraan kuulemma käytiin houkuttelemassa ja vakisopimus heti. Ja siellä samassa paikassa istuvat edelleen eläkepäiviä odottelemassa. Meinaa sylettää, kun vertaa omaan työllistymistaipaleeseen näin kahdenkin tutkinnon jälkeen.
Mitä tapahtui tässä välissä, että asiat meni tähän pisteeseen? Ei se ainakaan niiden 60-vuotiaiden duunareiden vika ole.
Olen tehnyt töitä 20 vuotta, olen siitä ylpeä. :D Mulla on kaksi velatonta asuntoa ja ostan kolmannen asunnon. N38
Miten huonoja ihmiset siinä ammatissaan ovat jos eivät kykene työllistämään itseään pienyrittäjänä?
Ei syletä lainkaan porvarin orjana olemisella kehuskelu. Itse en ole ollut päivääkään töissä enkä aio ollakaan ja olen ylpeä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset 60-vuotiaat on aikoinaan päässyt suoraan lyhyidenkin ammattiopintojen jälkeen vakituisiin töihin. Koulusta suoraan kuulemma käytiin houkuttelemassa ja vakisopimus heti. Ja siellä samassa paikassa istuvat edelleen eläkepäiviä odottelemassa. Meinaa sylettää, kun vertaa omaan työllistymistaipaleeseen näin kahdenkin tutkinnon jälkeen.
Minä pääsin töihin 1986 ja olen ollut samassa firmassa siitä lähtien. En tiedä mitä tarkoitat istumisella mutta tämä firma on ainakin ihan eri kuin 30 vuotta sitten. Tuoterakenne on periaatteessa sama mutta kuitenkin hyvin erilainen nykyään. Olen opetellut satoja uusia ohjelmia, kehittänyt ihan omia palikoita masterdataan, tehnyt viittä eri työtä firman sisällä ja mukautunut jatkuvaan muutokseen.
Ei täällä kukaan istu ja odottele eläkepäiviä, en tiedä yhtäkään tuollaista työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset 60-vuotiaat on aikoinaan päässyt suoraan lyhyidenkin ammattiopintojen jälkeen vakituisiin töihin. Koulusta suoraan kuulemma käytiin houkuttelemassa ja vakisopimus heti. Ja siellä samassa paikassa istuvat edelleen eläkepäiviä odottelemassa. Meinaa sylettää, kun vertaa omaan työllistymistaipaleeseen näin kahdenkin tutkinnon jälkeen.
Mitä tapahtui tässä välissä, että asiat meni tähän pisteeseen? Ei se ainakaan niiden 60-vuotiaiden duunareiden vika ole.
Nykyään vaaditaan sitä työkokemusta todella paljon. Eikä sitä meinaa saada, sillä kukaan ei palkkaa sellaista, jolla on vain koulustas aatu työkokemus harjoitteluista.
Noin 35 vuotta on töissä mennyt. Välillä olin pari kuukautta kortistossa. Sitten piti taas mennä töihin. Mitenkä sitä oikein työttömäksi pääsisi?
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä sitä oikein työttömäksi pääsisi?
Ööh, irtisanoutumalla?
Vierailija kirjoitti:
Miten huonoja ihmiset siinä ammatissaan ovat jos eivät kykene työllistämään itseään pienyrittäjänä?
Mieheni on hyvä työssään ja on kehuttu työmies. Olisi aika riski ostaa todella kalliit kaivinkoneet ym ja ruveta pienyrittäjäksi kun nuo kaivuuhommat pääsääntöisesti tilataan isommilta firmoilta.
Itse taas olen alalla, jolla menestyy yhtä hyvin yksityisenä kuin kapungiltakin. Kaupungilla olen sen vuoksi, että saan sen varman palkan joka kk, vaikka hommaa olisi vähemmän joinain viikkoina.
Riippuu varmasti alasta. Mä oon ollut työtön ainoastaan omasta halusta. En halua vakipaikkaa, joten teen sijaisuuksia sen verran että saan tarpeeksi rahaa, välillä olen tarkoituksella työttömänä koska haluan elämältä muutakin kuin työssäkäyntiä. Töitä on kyllä aina löytynyt kun haluan, eihän mun edes tarvitse etsiä kun puhelin soi jatkuvasti että voinko tulla....
Amis olen minäkin, enkä koskaan ole ollut työtön, paitsi kerran omasta halusta. Pidin 4kk kesälomaa säästöjen turvin.
Ravintola-ala ja pk-seutu, aina löytyy töitä, ja olen jo 49v.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa noista kerskailijoista on jotain amiksen käyneitä persuja. Minä en ainakaan anna työpanosta millekkään kapitalistisialle.
Minulla on akateeminen ylempi tutkinto ja ammattitutkinto ammattikoulusta. Töitä riittää ja elämä on mukavaa. Ammattikoulu oli mielestäni paljon järkevämpi ratkaisu kuin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen. Olen suvaitsevainen ihminen ja kannatan perussuomalaisia.
On eri asia olla olematta työtön kun on ollut yhdellä ja samalla vuosikymmeniä, kuin että ollut kymmenissä töissä samalla ajalla.
Täällä ihmiset on näköjään ollu jo lapsesta asti töissä kun ei ikinä olla olla oltu työttömänä. Ihan naurattaa ihmisten mustavalkoinen ajattelu.
Mitä on työ? Mitä on yhteiskunnan kassaa kasvattavaa työtä? Täälläkin moni "työnsankari" luulee olevansa nettomaksaja kaikille lusmuilijoille kun on tehnyt jotain perus duunarin hommia koko elämänsä jossain kiinteistöhuolto firmassa.
Nämä perusduunarit ovat niitä, jotka nauttivat kaikista eniten yhteiskunnan kassan hedelmistä. Heillä ei ikipäivänä olisi esim. jenkkilässä varaa kustantaa nykyistä elämäntyyliään jollain perus duunarihommilla.
Joku suuren vientiyrityksen päällikkötason henkilö, joka tekee sadoilla tuhansilla kauppaa ulkomaille vuositasolla voi ehkä jo alkaa leijumaan sillä, kuinka hän kustantaa teidän lurjusten olemisen.
No en ole minäkään ollut koskaan työtön. Mutta minusta se on enemmän hyvän tuurin ansiota kuin omaani. Tai no, olen kouluttautunut pitkälle ja suunnitellut elämääni, mutta silti loppupeleissä se on tuurista kiinni - moni opiskelutoveri on kohdannut yt:t, ja näin viisikymppisenä on jo melko vaikea - jos ei jopa mahdoton - työllistyä uudelleen.
Mä oon 49 v. Ja olen ollut työtön kahdessa jaksossa. Valmistuttuani v. 92 pahimpaan lama-aikaa kuukauden. Ja tänä vuonna kuukauden. Nyt olen taas koulutustani vastaavassa työssä. Opiskeluaikani tein myös töitä.
Oikeasti työttömäksi voi jäädä kuka vaan, ja mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeammaksi työllustyminen käy. Vaikka tausta olisi millainen.
En ole ollut päiväkään työttömänä. Teen oman alani töitä eikä minulla aloittaessani ollut mitään suhteita kyseiseen työpaikkaan eikä edes koko alalle. Ei pidä alkaa yleistämään. Minunkin alallani on aika huonot työnäkymät ja paljon työttämiä tai pätkätyöläisiä.
Pellen työllistymismahdollisuuden ovat verrattain rajalliset. Esim sirkustoiminta on suppeaa, eikä yhteen sirkukseen kovin montaa pelleä palkata. Pelle, joka ei ole ollut päivääkään työttömänä on syystäkin ylpeä!
Naapurin perusduunariukko ehti olla viikon työttömänä ja lähtee nyt Uuteenkaupunkiin rakentamaan mersuja, Espoosta eli ei nirsoile.
Itse sain paketin 30 vuoden duuniputken jälkeen, odotin 5 kk ja kaveri pyysi hakemaan työpaikkansa avointa työpaikkaa ja sain sen.
Niitä verkostoja voi rakentaa töissä ja vapaa-ajalla. Varsinkin vapaaehtoistyössä saa hiton hyvän verkoston, myös jos toimii luottamustehtävissä. Ja niihin työkavereihin kannattaa tutustua myös, heillä jokaisella on omat verkostonsa.
Toki on myös ihmisiä jotka ovat töissä kuin mykkiä simpukoita ja hoitavat vain omat hommansa, heille ei ehkä tutut soittele ja tarjoa töitä.