Isoisä nolasi 12-vuotiaan kylässä ruokapöydässä "onko sulla siellä puhelimessa jotain tärkeämpää kuin minä ja mummi"

Hyvä puppa! Kännykkä pois

Curling-lapsi. Pitää oppia ottamaan tylympikin kommentti vastaan ja päästä siitä yli. Ikävä hetki, nolaus (mikä nolaus komentaminen on????) yms. ovat asioita, jotka kasvattavat lasta. Ei tuo isoisän kommentti ole sitä tasoa, että siitä pitäisi mitään traumaa jäädä. Ei ihme, että mielenterveys ei nuorilla kestä ja vingutaan joka asiasta, kun heti ollaan draaman äärellä, kun joku sanoo jotain vähän tiukemmin.

Opettakaa lapsenne sietämään epämukavuutta. Jos töpeksii, voi siitä tulla äreä palaute ja sen kanssa pitää vaan jatkaa elämää. Joskus jopa palaute on epäoikeudenmukainenkin ja siihenkään ei voi jäädä lillumaan.

Miksi te kasvatatte lapsistanne mimosan herkkiä, jotka "ei kestä elämää"? En missään tapauksessa ole sellaisen nolaavan ja lannistavan kasvatuksen kannattaja, mutta ei lapsi niin särkyväkään ole, ettei kestäisi pientä tylytystäkin joskus. Vanhempien tehtävä on tuottaa pettymyksiä, ikäviä tunteita ja opettaa myös pääsemään yli niistä. 

Entäs jos pappa ois vetäny avokämmenslämärin että pentu ois lentänyt nurkkaan puhelimineen, oisko oppinu? 

En ymmärrä kylässä puhelimeen keskittymistä muutenkaan. Miksi tulla näpräämään puhelinta jonkun toisen luo, jos sitä voisi yhtä hyvin jäädä kotiinsa tekemään?

Ihan oikein kakaralle!!!

Vierailija kirjoitti:

Miten toimit sen jälkeen, kun lapsesi meni rikki tuon karmean teon seurauksena?

Jokainen meistä tekee virheitä ja tuossa sen teki noista kumpikin. Ei tosiaankaan ole hyvä kurkkia puhelinta ruokapöydessä kesken syömisen, mutta ei ole myöskään kaunista käytöstä isovanhemman uhriutua ja kitistä, että mikäs se nyt on tärkeämpää, kuin mummi tai minä?

Meniköhän se isoisäkin rikki, kun lapsenlapsi oli niin julkea, että kehtasi kurkata puhelinta ruokapäydässä :D

Vierailija kirjoitti:

Curling-lapsi. Pitää oppia ottamaan tylympikin kommentti vastaan ja päästä siitä yli. Ikävä hetki, nolaus (mikä nolaus komentaminen on????) yms. ovat asioita, jotka kasvattavat lasta. Ei tuo isoisän kommentti ole sitä tasoa, että siitä pitäisi mitään traumaa jäädä. Ei ihme, että mielenterveys ei nuorilla kestä ja vingutaan joka asiasta, kun heti ollaan draaman äärellä, kun joku sanoo jotain vähän tiukemmin.

Opettakaa lapsenne sietämään epämukavuutta. Jos töpeksii, voi siitä tulla äreä palaute ja sen kanssa pitää vaan jatkaa elämää. Joskus jopa palaute on epäoikeudenmukainenkin ja siihenkään ei voi jäädä lillumaan.

Miksi te kasvatatte lapsistanne mimosan herkkiä, jotka "ei kestä elämää"? En missään tapauksessa ole sellaisen nolaavan ja lannistavan kasvatuksen kannattaja, mutta ei lapsi niin särkyväkään ole, ettei kestäisi pientä tylytystäkin joskus. Vanhempien tehtävä on tuottaa pettymyksiä, ikäviä tu

Vanhempien tehtävä se onkin, ei isovanhempien. 

Vierailija kirjoitti:

puhelin ei kuulu ruokapöytään.

Jos se on äänettömällä tai riittävän kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos pappa ois vetäny avokämmenslämärin että pentu ois lentänyt nurkkaan puhelimineen, oisko oppinu? 

Sairas kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui siis yli seitsemän vuotta sitten. Olisi ehkä hyödyllisempää miettiä miten me kukin käyttäydymme tänä päivänä. Esim. vauvapalstalla. Tuntuu uskomattomalta tajuta, että useat tänne kirjoittavat ovat täysi-ikäisiä. Vai ovatko?

Se tyttö varmaankin kirjoittelee tänne traumatisoituneena.

Lasten  vanhemmille:  älkää opettako lapsianne pitämään kännykkää kädessään ruokaillessa. Kieltäkää.

Isoisä oli ihan oikeassa kieltäessään 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimit sen jälkeen, kun lapsesi meni rikki tuon karmean teon seurauksena?

 

Jokainen meistä tekee virheitä ja tuossa sen teki noista kumpikin. Ei tosiaankaan ole hyvä kurkkia puhelinta ruokapöydessä kesken syömisen, mutta ei ole myöskään kaunista käytöstä isovanhemman uhriutua ja kitistä, että mikäs se nyt on tärkeämpää, kuin mummi tai minä?

Meniköhän se isoisäkin rikki, kun lapsenlapsi oli niin julkea, että kehtasi kurkata puhelinta ruokapäydässä :D

 

Taidat olla tuo tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ärähtänyt vihaisesti kun tyttö oli katsonut whatsapp-viestinsä. Tyttö oli ollut koko loppu vierailun häpeissään, ihan kuin tuo olisi ollut suurikin synti.

 

Missä vaiheessa se nolaaminen tapahtui?

Siinä kohtaa, kun isoisä uhriutuu ja ärähtää, että mikä voi olla häntä ja mummia tärkeämpää. Eipä ole käytöstapoja papallakaan.  Voi kauniisti sanoa , että laitetaanko kännykkä pois, kun ollaan syömässä, eikä alkaa uhriutumaan ja syyllistämään lasta. Ihmiset  valittaa, ettei nuorisolla/lapsilla ole käytöstapoja, mutta kyllä niillä on, jos itsekin käyttäydyt heitä kohtaan kunnoittavasti. Jos olet heille töykeä ja epäkunnoittava samaa tulee takaisin. Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Kaikki asiat voi hoitaa hyvin tai huonosti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein.

Tekisi hyvää viettää hetki meidän pappalassa jossa ei toimi kuin lankapuhelin. Kännykät ei löydä edes verkkoa, saatika nettiä.

Oma äitini rakentaa taloa sinne, ja toivon ettei kukaan ikinä laita parempia yhteyksiä sille seudulle. Omat pojat saa mennä "vieroitushoitoon" kans ;)

 

Hommaako äitisi siis lankapuhelimen sinne talolleen? Vieläkö niitä siis saa? Soittaminen niihin on kyllä kallista ja jos sattuu tuupertumaan maastoon ei saa apua, kun ei ole verkkoa. 

Verkoton asuinpaikka ei ole plussaa, mutta toki välillä on ihan ok olla ilman, että kännykkä on käteen liimattuna, mutta jos se kännykkä ei toimi edes hädän tullen, niin silloin siinä ei ole mitään hyvää. Kaaduin talvella pahasti hiihtolenkillä ja jos ei olisi kenttää ollut ja en olisi saanut soitettua apua, olisi käynyt tosi pahasti. En ehkä nyt tässä kir

Historian tuntemus. Vuonna 2017 keväällä lankapuhelimia oli  vielä yleisesti käytössä, koska kännykät eivät edes kaikkialla kuuluneet. 

Ja vain harvalla oli 12v oli älypuhelin käytössä, koska koska ne olivat kalliita. Ehkä ap.llä kuin 12v oli jotenkin näytön paikka ja  isovanhemille ihmetyksen aihe, jos lapsi räpläsi puhelinta ruokapöydässä. Älypuhelimet tulivat markkinoille v. 2010 jälkeen markkinoille ja vielä v. 2017 ne olivat suuri ihmetyksen aika. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toimit sen jälkeen, kun lapsesi meni rikki tuon karmean teon seurauksena?

 

Jokainen meistä tekee virheitä ja tuossa sen teki noista kumpikin. Ei tosiaankaan ole hyvä kurkkia puhelinta ruokapöydessä kesken syömisen, mutta ei ole myöskään kaunista käytöstä isovanhemman uhriutua ja kitistä, että mikäs se nyt on tärkeämpää, kuin mummi tai minä?

Meniköhän se isoisäkin rikki, kun lapsenlapsi oli niin julkea, että kehtasi kurkata puhelinta ruokapäydässä :D

 

Taidat olla tuo tyttö.

Joo niin olen:D Ikä 63v ja itsekin mummi.

Kännykkä on usein paljon kiinnostavampi kuin perheen jorinat. Etenkin mummot ja papat vaan valittaa ja arvostelee. Mieluiten vietän aikani ulkona, mutta jos on pakko ne pullakahvit juoda, niin ei se mitään mukavaa yhdessäoloa ole.

N44

Oispa kiva, jos tämän vuonna 2017 aloitetun ketjun ap tulisi kommentoimaan, mitä nyt ajattelee asiasta. 

Eipä tuollaisten isovanhempien luona jaksa vieraillakaan. Olkoot yksinään.

Vierailija kirjoitti:

Lasten  vanhemmille:  älkää opettako lapsianne pitämään kännykkää kädessään ruokaillessa. Kieltäkää.

Isoisä oli ihan oikeassa kieltäessään 

Eihän isoisä kieltänyt, vaan uhriutui oikein kunnolla.  Jos olis kieltänyt olisi sanonut, että oletko ystävällinen ja laitat puhelimen pois. Nyt ryhtyi uhriutumaan"mikä on tärkeämpää, kuin mummi ja minä", nyyh nyyh...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Curling-lapsi. Pitää oppia ottamaan tylympikin kommentti vastaan ja päästä siitä yli. Ikävä hetki, nolaus (mikä nolaus komentaminen on????) yms. ovat asioita, jotka kasvattavat lasta. Ei tuo isoisän kommentti ole sitä tasoa, että siitä pitäisi mitään traumaa jäädä. Ei ihme, että mielenterveys ei nuorilla kestä ja vingutaan joka asiasta, kun heti ollaan draaman äärellä, kun joku sanoo jotain vähän tiukemmin.

Opettakaa lapsenne sietämään epämukavuutta. Jos töpeksii, voi siitä tulla äreä palaute ja sen kanssa pitää vaan jatkaa elämää. Joskus jopa palaute on epäoikeudenmukainenkin ja siihenkään ei voi jäädä lillumaan.

Miksi te kasvatatte lapsistanne mimosan herkkiä, jotka "ei kestä elämää"? En missään tapauksessa ole sellaisen nolaavan ja lannistavan kasvatuksen kannattaja, mutta ei lapsi niin särkyväkään ole, ettei kestäisi pientä tylytystäkin joskus. Vanhe

Vanhempien tehtävä on opettaa lapselle myös, että ihmiset voi tiuskaista, aiheesta tai aiheetta, ja se siitä. Jokainen meistä on lapsena kohdannut ikävän opettajan, naapurin kiukkuisen tädin tai mitä milloinkin. Ei niihin jääty peräämään olematonta kunniaa, kun naapurin kärtty tuli karjaisemaan, että älkää levittäkö sitä lumikasaa tai huutakaa vähemmän. Sitä nolostuttiin ja vanhemmat vaan totesi, että "älkää levittäkö jatkossa" tai "no, se nyt semmoinen". Se siitä. 

Vanhempi, joka alkaa tämmöisestä olemattomasta nähdä vaivaa ja hyväksyy lapsenkin vellomisen siinä, ei ole kykenevä tuottamaan lapselle lainkaan pettymyksiä ja kasvattamaan niistä yli. Herranen aika. Jos mä olisin lapsena alkanut päivätolkulla tämmöistä porata, mulle olisi jo äyskäisty, että lopeta tuo kiukuttelu ja anna olla. Vähän kovuutta elämään kiitos. Olen itse herkkä ja kyllä, huomioin toisten tunteita. Ei ole mielenterveydessä vikaa. Teini-ikäistenkin kanssa pitää vaan joskus vetää raja sille vellomiselle. Vanhemmat lähtee mukaan liikaa lapsen pahaan mieleen ja ei osaa laittaa sitä paikalleen. Teini-ikäinen hyperventioloi jotain olematonta, koska haluaa tahtonsa läpi ja vanhemmat alkaa myötäillä peloissaan. Vielä 20-30 vuotta sitten sanottiin, että "lopeta se kitinä" ja suututtiin, jos teini yritti vedättää vanhempiaan kiukuttelemalla.