Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tämä ei ole mikään kokemus, mutta äidiltäni kuoli tapaturmaisesti sisko(tästä aikaa yli 20 vuotta). Outoa tästä tekee sen, että minulla on tasan sama syntymäpäivä kuin tällä kuolleella siskolla. Voihan se olla sattumaa, mutta mikä todennäköisyys?

Kaverini on syntynyt samana päivänä kuin isosiskonsa. Heillä on ikäeroa 3 vuotta. 

Ja meillä isä, äiti ja mun sisko syntyneet samana päivänä, luonnollisesti eri vuosina kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

En usko yliluonnolliseen ja olen ateisti, mutta kerran ole matkustanut linja-autolla, jota ei ole ollut vuosikymmeniin olemassakaan, reitillä jota aikanaan ajoivat. Koulussa kaikki ihmettelivät millä bussilla pääsin kun myöhästyin kasin linkusta matkaa 85 km amikselle. Linkku oli ikivanha ja kyydissä lapsia paljon. Minun ei tarvinut maksaa, vaikka bussikorttini ei käynytkään. Mukava kuski vei koulun pihalle asti ja luokkalaiset näkivät ikkunasta kun hyppäsin bussista.

Sovittiin samalta suunnalta kulkevien tyttöjen kanssa, että aletaan kulkea sillä bussilla aina ysin päivinä, koska meidän normaali linkku kulki vain kasiksi ja kympiksi. Eipä se linkku ikinä enää tullut, eikä netistä löytynyt juuri mitään tietoa. Tästä on pian 10v, mutta ikuieestituon päivän muistan.

Hah! Matkustit ajassa. Siis jotenkin jouduit aikavääristymään ja pääsit menneiden vuosien bussilla. Olen lukenut vastaavista tapauksista.

Menimme kaverini kanssa Ruotsin-risteilylle. Heti hyttiin päästyämme totesin oloni huonoksi ja kuumeiseksi. Podin koko risteilyn ajan kuumetta. Siispä nukuin hytissä ja kaveri rassu joutui viettämään aikaansa itsekseen. Kaipasin kovasti kotiin potemaan. Siinä maatessani koin, että leijun ylöspäin ja olin kuin leija, vatsastani tuli kultainen lanka, joka oli kiinni laivassa. Katselin maata kuin karttaa ja näin laivamme seilaamassa Suomen ja Ruotsin välillä. Lensin kotiin. Kuljin koko matkan tietä pitkin ja saavuin kotiovelle. Menin sisälle, kiersin ympäri olohuoneen ja keittiön ja palasin eteiseen ja lähdin takaisin laivalle. 

Kun palasin oikeasti risteilyltä, totesi äitini muuten vain, että isä oli herättänyt hänet ko. yönä ja sanonut, että X(minä) tuli kotiin! Isä väitti kiven kovaan kuulleensa askeleeni ja oven äänen, että olin kotona. Kerroin, että kävin ainakin ajatuksissani tai tuon yllä olevan kokemukseni.  Ihmettelimme kyllä. Myöhemmin olen lukenut ruumiistairtautumisesta ja tuosta elämänlangastakin, mutten kyllä vielä tuolloin tiennyt niistä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäitini kuoli reilu 10 vuotta sitten, kun olin parikymppinen. Mä olin viettänyt aina kaikki lomani mummolassa ja ajokortin ajettuani ajoin sinne todella usein. Olin taas kerran mummon luona useamman yön peräkkäin ja kun lähdön hetki tuli, me halattiin monesti ja luvattiin soitella ja lupasin tulla pian taas käymään. Lähdin ajamaan ja katsoin taustapeilistä perääni vilkuttavaa mummoa, vilkutin takaisin ja yhtäkkiä purskahdin itkemään hysteerisesti. Itkin miltei koko matkan vanhempieni luokse eli noin 40 minuuttia. Yritin rauhoitella itseäni ja hoin, että ei ole mitään hätää, mummolla ei ole mitään hätää ja voin soittaa mummolle kun pääsen kotiin. Rauhoituin ennen perille pääsyä ja soitin mummolle. Tämä oli viimeinen kerta kun näin mummoni elossa, hän kuoli alle viikko tästä. En yleensä ole mitenkään yltiö tunteellinen ihminen ja siksi on vähän ihmetyttänyt todella voimakas reaktioni tuolloin, etenkin kun mitään syytä itkulle ei ollut ja mummo oli loppuun asti ihan rautaisessa kunnossa.

Minä myös lähtiessäni mummulasta halasin vaariani kuten ennenkin, mutta jotenkin "tiesin", että se oli  viimeinen kerta. Vaarin harmaat silmät katsoivat jotenkin selittämättömän syvästi. Tuli ajatus halatessa jo mieleen ja pudistin sen väkisin pois.

Kolmen päivän päästä eno soitti, että vaari menehtyi yöllä äkisti kotonaan.

Olin muutama vuosi sitten kavereiden kanssa baarissa, kun siellä tuli tappelu. Kaksi isoa, ainakin 100-kiloista jätkää nuiji toisiaan ihan kunnolla. Toinen tönäisi toisen minua päin niin, että kaaduin ja jäin jumiin seinän ja tuon jätkän väliin. Lisäksi jalkani oli hänen allaan niin, etten päässyt nousemaan. Toinen tyyppi oli hyökkäämässä uudelleen hänen päälleen, ja minä olisin jäänyt alle - siinä olisi oikeasti voinut käydä huonosti. Viime tingassa joku tarttui minuun kainaloideni alta ja kiskaisi minut pois.

Kauempana kaverit kysyivät minulta kauhuissaan, olinko kunnossa. Vakuutin olevani ja kysyin, kuka veti minut turvaan. Kaverit vastasivat ihmeissään, ettei kukaan - itsehän minä olin ryöminyt alta pois. Sanoin, että en kyllä ryöminyt, olin jäänyt jumiin enkä olisi päässyt liikkumaan itse. Tähän kaverit sanoivat, että he olivat nähneet koko tilanteen, eikä siinä ollut ketään neljättä. Tilanne oli niin nopea, ettei kukaan olisi ehtinyt  tulla auttamaan minua - eikä kukaan olisi varmaan uskaltanutkaan puuttua siihen.

Tuo oli outo juttu, sillä tunsin selkeästi, että joku oli tarttunut minuun. Kaverit eivät olleet kuitenkaan nähneet ketään, kaikki olivat päinvastoin menneet kauemmas tappelijoista. Selvyyden vuoksi vielä, että emme olleet tuolloin edes juoneet vielä mitään.

Itken, pelottaa. Turvaton olo. Pieni käsi silittää poskea pinnojen välistä. "Se on pian ohi" ääni supattaa. Kuuluu tepsutusta ja kaapin oven narahdus ennen kuin ovi tempaistaan auki. "*aatanan äpärä!" narkkari rääkyy ja kova kipu iskeytyy kasvoille. Itku yltyy paniikkiin. Repimistä riuhtomista, jotakin työntyy sisääni. Se on isäni. Menetän tajuntani. Ihana pimeys, ei satu, ei pelota. Hento käsi palaa luokseni ja antaa tuttipullon. Siskoni on luonani. Hellien minua kun kukaan ei katso. Hän on turvani. Onneksi isä olet kuollut ennen kuin saan nimeni.

Ostin lintsillä vohvelin. Istuin penkille syömään niin mun eteen tuli lokki räpyttelemään ja yritti nokkasta mun vohvelia. Huitasin sitä että lähtee pois. No se teki kaaren ilmassa ja lensi mun yli ja ruikkas paskat kostoks mun farkuille. Ilkeä lokki :(

Mulle on sattunut lukemattomia kertoja niin, että ajattelen jotain biisiä/asiaa, ja vain pienen hetken päästä ”kohtaan” sen saman jossakin. Biisit ovat usein vieläpä sellaisia, jotka eivät pahemmin radiossa soi.

Esimerkki: ripustin pyykkejä ja hyräilin samalla ”Imaginea”. Avaan radion, ja sama biisihän se siellä parhaillaan soi.

Viimeksi pari päivää sitten ajattelin naureskellen erästä vitsiä, jota en ollut kuullut ikinä MISSÄÄN muualla kuin eräässä elokuvassa vuosia sitten. Alamme poikaystäväni kanssa hetken päästä katsella erästä sarjaa, jossa melkein heti alkuun päähahmo heittää sen täsmälleen saman vitsin.

Nää on aina outoja ja huvittavia.

Minä olen muutaman kerran nähnyt epämääräistä unta, jossa jokin uhkaa. Ja sitten tulee sellainen korviaa huumaava ääni, sekoitus Tardista (Doctor Who-fanit tietää Tardiksen äänen) ja jotakin kimeää, korkeaa, vinkuvaa... ja ääni on niin läpitunkeva että tunnen sen joka solullani. Ja siihen liittyy myös kirkasta valoa. Ehkä sama, mistä muutama muu tässä puhunut? 

Olin vanhempieni taloa vahtimassa kolme viikkoa talvella kun he olivat nauttimassa etelän lämmöstä. Talo sijaitsee maalla, ei lähi naapureita. Oli myöhäinen ilta ja katselin siinä televisiota. Siinä sitten yllällättäin pihalla, hirman kauempana savusaunan valo sytttyi, siinä on liiketunnistin ulkona. Katselin että näkyykö vaikka eläimiä. Mutta valo sammui eikä mitään näkynyt. Ajatukset siirtyivät takaisin television katseluun kun yllättäin kuulin yläkerrasta askeleita. Suoraan yläpuolellani on vanhempieni makuuhuone, samanlaiset askeleet tulee kun noustaan sängystä ja lähdetään kohti portaita kun tullaan alakertaan. Silloin tuntui että jähmetyin.

Sammutin televison ja jäin sohvalle oikeasti sydän lyöden todella lujaa että hei tää ei ole todellakaan normaali.

Portaisen vieressä on valo jok sitten lkoi välkkyä. Se sammui kun kokeilin katkasiaa. Jos minulla olisi ollut auto käytössä olisin taatusti lähtenyt heti pois. Se oli niin karvoja nostattava olo ja tilanne. Nukuin sitten loppuajat valot päällä ja tarkistin useita kertoja ulko-ovenkin että turvassa olen.

Vanhemmille sanoin tästä kun tulivat, he kertoivat että savusaunassa on joskus kuulunut iloista naurua mutta ketään ei ole ollut saunomassa.

Mutta oli kuitenkin se tilanne aika pelottava kun koki se yksin, keskellä ei mitään ja myöhään illalla. Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli intensiivinen etäsuhde, vaikka harvoin nähtiin. Kerran se taas viestitti, että olisi kiva nähdä Helsingissä.

Oli keskiyö ja vastasin viestiin "Jos Helsinki on hetkisen kaunis, se unta on vaan.."

Sitten aukaisin television, sieltä tuli se TV:n testikuva ja taustamusiikkina alkoi samalla soida, mikäpä muukaan, kuin "Jos Helsinki on hetkisen kaunis, se unta on vaan, pian räntää sataa taas.." Leevi and the Leavingsin biisihän se oli.

Mulla kävi sama juttu, kun laulelin ääneen jotakin biisiä ja samalla laitoin radion päälle, niin kyseinen kappale soi siellä samaan aikaan. Aikamoinen sattuma!

Olen varmasti ennenkin kertonut tämän täällä, mutta menkööt. Oli lämmin kesä (2010) ja olin saanut joltakin ruusun. Heräsin yöllä vessaan, mikä on outoa sillä en heräile vessahätään kuin vatsataudissa tai raskaana ollessa, ja tuolloin ei ollut kyse kummastakaan. Muistan että avasin makuuhuoneen oven, ja tunsin ruusun tuoksun. Se oli aivan läpitunkeva, kuuma, huumaava tuoksu. Se oli kaikkialla. Muistan miettineeni että kummallista, mutta onpa ihana tuoksu. 

Aamulla heräsin, ja ruusu oli kuollut. Siis kuihtunut! Se oli niin outoa, että en nukkunut pariin yöhön kunnolla kun pelotti niin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Itken, pelottaa. Turvaton olo. Pieni käsi silittää poskea pinnojen välistä. "Se on pian ohi" ääni supattaa. Kuuluu tepsutusta ja kaapin oven narahdus ennen kuin ovi tempaistaan auki. "*aatanan äpärä!" narkkari rääkyy ja kova kipu iskeytyy kasvoille. Itku yltyy paniikkiin. Repimistä riuhtomista, jotakin työntyy sisääni. Se on isäni. Menetän tajuntani. Ihana pimeys, ei satu, ei pelota. Hento käsi palaa luokseni ja antaa tuttipullon. Siskoni on luonani. Hellien minua kun kukaan ei katso. Hän on turvani. Onneksi isä olet kuollut ennen kuin saan nimeni.

Hän teki sinulle väärin, sinä olet ollut täysin puolustuskyvytön, täysin viaton. Sisimpääsi on satutettu pahasti, kunpa sisäiset haavasi parantuisivat. Sinulle kuuluu valo ja valoisuus, olet kokenut niin paljon pahaa. <3

Ufomiehet laskeutuivat maantielle ja keskeyttivät ajamiseni, korpitiellä. Ottivat sisään alukseen ja tekivät jotain kokeita minulla. He näyttivät minulle myös maan tulevaisuuden mm. atomipommeineen ja nälänhätineen. Alus oli hyvin valoisa sisältä, sellainen outo hehku. Oliot olivat noin metrin mittaisia ja niillä oli jotkut uniformut. Hyvin suuret päät ja iso otsa, puhuvat keskenään outoa kieltä. Aluksessa oli valtavasti hyvin edistyksellisen näköistä teknologiaa. Kun lähtivät jälleen taivaalle, lähtö oli niin nopea, että kerkesin näkemään vain valojuovan ja sekunnin tuhannesosissa olivat jo kadonneet. Kun palasin autooni, niin auton kello oli pysähtynyt, eikä auto startannut.

Sain töitä. No ihme sinänsä, mutta olin jo toivoni menettänyt ja hakenut viitisen vuotta jo. Mutta se, että kun olin ollut pidemmän aikaa tehtävissäni, haastattelijana ollut kiva kollega alkoi yllättäen kertoa:"Olenko mä koskaan kertonut, että miten me suhun päädyttiin? No, meillä oli jo ollut muutama haastattelussa, ja kaksi tasavahvaa oli jo valittuna. Mutta joku niissä tökki. Mietin asiaa yölläkin. Minä sanoin johtajalle, että odotetaan vielä. Seuraavana päivänä tuli sähköpostissa sinun hakemuksesi ja heti sen luettuamme me sanoimme yhteen ääneen, että tämä se on, kutsutaan haastatteluun! Onneksi odoteltiin."

Minä taas olin toivonut ihan ääneen kotona, että saisinpa kiinnostavan työpaikan kivan työmatkan päästä. Ja toive kuultiin maailmankaikkeudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli intensiivinen etäsuhde, vaikka harvoin nähtiin. Kerran se taas viestitti, että olisi kiva nähdä Helsingissä.

Oli keskiyö ja vastasin viestiin "Jos Helsinki on hetkisen kaunis, se unta on vaan.."

Sitten aukaisin television, sieltä tuli se TV:n testikuva ja taustamusiikkina alkoi samalla soida, mikäpä muukaan, kuin "Jos Helsinki on hetkisen kaunis, se unta on vaan, pian räntää sataa taas.." Leevi and the Leavingsin biisihän se oli.

Mulla kävi sama juttu, kun laulelin ääneen jotakin biisiä ja samalla laitoin radion päälle, niin kyseinen kappale soi siellä samaan aikaan. Aikamoinen sattuma!

Minä koen samaa ja tuon lisäksi katson aina kelloa tai näen jossakin tiettyjä samoja numerosarjoja. Esim. klo 22:22 tai auton rekisterinumero 444. Hassuja juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli intensiivinen etäsuhde, vaikka harvoin nähtiin. Kerran se taas viestitti, että olisi kiva nähdä Helsingissä.

Oli keskiyö ja vastasin viestiin "Jos Helsinki on hetkisen kaunis, se unta on vaan.."

Sitten aukaisin television, sieltä tuli se TV:n testikuva ja taustamusiikkina alkoi samalla soida, mikäpä muukaan, kuin "Jos Helsinki on hetkisen kaunis, se unta on vaan, pian räntää sataa taas.." Leevi and the Leavingsin biisihän se oli.

Mulla kävi sama juttu, kun laulelin ääneen jotakin biisiä ja samalla laitoin radion päälle, niin kyseinen kappale soi siellä samaan aikaan. Aikamoinen sattuma!

Minä koen samaa ja tuon lisäksi katson aina kelloa tai näen jossakin tiettyjä samoja numerosarjoja. Esim. klo 22:22 tai auton rekisterinumero 444. Hassuja juttuja.

Minua kummittelee myös sama kellonaika; 22:22. Ja autonrekkari AMY-XXX. 

T. Se ruusu-tyyppi

Löysin hyvän parisuhteen Tinderistä - yli kolme vuotta ollaan oltu yhdessä. Se jos mikä on melkoista sattumaa!

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli mieleen tuosta pankkikortin tunnuslukuasiasta tällainen noin 15 vuotta sitten tapahtunut juttu: Mulla on aina ollut pin-koodina puhelimessa ja muissakin nelinumeroisia vaativissa asioissa siskoni sotu. Tuolloinen avomieheni tilasi uuden pankkikortin ja kun tunnusluku tuli postissa (en tajua, miksi edes näytti sen mulle), se oli täsmälleen tuo sama numerosarja. Se on tilastollisesti laskien aivan käsittämättömän pieni todennäköisyys että noin käy.

Käsittämättömän pieni? 1/9999? Ei niin käsittämättömän pieni mielestäni. Luultavasti ainakaan 000x-muotoisia tunnuslukuja ei edes generoida, ei ehkä 00xy-muotoisiakaan, joten mahikset senkun paranee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itken, pelottaa. Turvaton olo. Pieni käsi silittää poskea pinnojen välistä. "Se on pian ohi" ääni supattaa. Kuuluu tepsutusta ja kaapin oven narahdus ennen kuin ovi tempaistaan auki. "*aatanan äpärä!" narkkari rääkyy ja kova kipu iskeytyy kasvoille. Itku yltyy paniikkiin. Repimistä riuhtomista, jotakin työntyy sisääni. Se on isäni. Menetän tajuntani. Ihana pimeys, ei satu, ei pelota. Hento käsi palaa luokseni ja antaa tuttipullon. Siskoni on luonani. Hellien minua kun kukaan ei katso. Hän on turvani. Onneksi isä olet kuollut ennen kuin saan nimeni.

Hän teki sinulle väärin, sinä olet ollut täysin puolustuskyvytön, täysin viaton. Sisimpääsi on satutettu pahasti, kunpa sisäiset haavasi parantuisivat. Sinulle kuuluu valo ja valoisuus, olet kokenut niin paljon pahaa. <3

Hyvä muisti kyllä (y)