Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!

Vierailija kirjoitti:

Minä haistan aina välillä kotonani tai muualla selittämättömän ihanan ruusuntuoksun. Se ei ole hajuvesi, vaan selvä puhdas ruusu. Ko. kukka oli edesmenneen äitini lempikukka ja ajattelen, että hän on luonani käymässä.

Olen kuullut erään toisenkin haistaneen yhtäkkiä autolla ajaessaan ruusun tuoksun, eikä voinut tulla  ulkoakaan mistään, koska ei ollut kesäaikakaan, eikä kevätkään. Hajuvettä tämä henkilö ei kätä, koska on allerginen hajuille.

hui kirjoitti:

Kun olin lapsi meillä oli koira joka nukkui eteisessä. Se sitten välillä heilutti häntää ja paukutti sillä ovea. Kun koira oli lopetettu jo ja olin olkkarissa niin kuulin tuon tutun paukutuksen. Menin katsomaan eteiseen mutta eihän siellä tietty ketään tai mitään ollut. 

Itkin ja ikävöin kuolutta vaariani, kunnes nukahdin ja näin unta ruumisarkuista ym painajaista. Olin kahdestaan koirani kanssa kotona, kuten aina.

Yhtäkkiä koirani alkoi haukkua erityisen vimmatusti ja pelokkaastikin jostain syystä ja läksin toiseen huoneeseen katsomaan, mistä on kyse.

Näin yllätyksekseni koirani haukkuvan todella kiivaasti ja silmät palaen etujalat edessä ja takapää ilmassa itsekseen keinuvaa keinutuolia - koin sillä hetkellä, että keinussa keinui joku paha henki - ei suinkaan vaarini ja käskin sitä lähtemään ja keinu pysähtyikin, mutta huoneessa oli edelleen karmea henki, niin että ihokarvat nousivat ja aavistin sen pahan läsnäolon voimakkaana.

Se häipyi vasta, kun huusin Jeesusta apuun, vaikka en tuolloin edes Jeesusta tuntenut, paha häipyi ja olotila asunnossa muuttui normaalin rauhalliseksi jälleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin allergioitteni takia vyöhyketerapeutilla, joka siis hoitaa asiakkaitaan painelemalla kehon akupunktiopisteitä. Hoidosta oli minulle selkeästi hyötyä, ja kävin tällä n. 6-kymppisellä naisella useita kertoja. Hän piti "vastaanottoaan" kotonaan, ja aina ennen hoitoa kävimme läpi kuulumiseni, ts. kuinka olen voinut, mitä oikeita on ollut, olenko joutunut stressaamaan asioita jne. eli asioita jotka voivat vaikuttaa hyvinvontiini. Hoitaja oli hyvin empaattisen oloinen ihminen ja sen henkinen, että varmaan joskus menneisyydessä hän olisi ollut ns. "kylän parantajaeukko" tms. jolta yhteisön jäsenet olisivat hakeneet rohtoja ja neuvoja vaivoihinsa. Tällä vyöhyketerapeutilla oli kodissaan myös kissa, joka kävi toisinaan tervehtimässä nuuskien ja puskien vyöhyketerapeutin kotona käyviä ihmisiä. Erään kerran, kun minulla oli sattui olemaan paljon huolia meni terapeutti käymään vessassa tms. ennen varsinaisen hoitoni aloittamista, ilmestyi tuo kissa tuolini viereen lattialle istumaan. Se ei nuuskinut minua tai yrittänyt ottaa mitään fyysistä kontaktia, vain istui hiljaa paikallaan ja tuijotti minua silmiin. Minulle tuli jotenkin sellainen olo, että tuo kissa ei ole pelkkä kissa. Aivan absurdi ajatus, mutta sanoin sen ihan kissalle ääneen: "Sinä taidat olla muutakin kuin vain kissa?". Kissa istui vieressäni katsoen minuun niin kauan kunnes vyöhyketerapeutti tuli takaisin hoitohuoneeseen. Mitään varsinaista outoa ei tapahtunut, mutta minulle jäi mieleen tuo erityinen yhteyden kokeminen eläimen kanssa.

Voi, tuli ikävä viisi vuotta sitten kuollutta kissaani. Tuo kertomuksesi kissan hiljainen tuijotus toi muistoja mieleen.

Minulla on ollut elämäni aikana useita kissoja, mutta juuri tämä yksi on jäänyt syvästi mieleeni. Se oli jotenkin erilainen. Ja kun se kuoli äkillisesti synnynnäiseen maksasairauteen, en ole voinut ottaa enää ainuttakaan kissaa.

Tällä kissalla oli tapana välillä pysähtyä hiljaa tuijottamaan ihmisiä. Vaiko hän oli eläväinen tyyppi niin se pitkä tuijottaminen täysin pysähtyneenä, ihmetytti minua ja monia muita.

Ystäväni kerran sanoi, että tuo kissa on erikoinen. Siitä tulee mieleen elokuvista klassinen muotokuvamaalaus, jonka silmänreijistä katsoo joku. Kuva on paikallaan, vain silmät seuraavat.

Kummallinen ja hyvin rakastava kissa, mutta olen ajatellut että ehkä sillä oli "tuijotushetkellä" kipuja tai jotain vaivoja, mikä johtui etenevästä sairaudesta.

Sain tämän kissan aikuisena eräästä kodista ja se ehti elää kanssani vain muutaman vuoden. Tuo lyhyt aika jätti minuun ihmeellisen kaipauksen.

Kyllä tuo kissa yritti viestittää ehkä että jotain oli menossa kropassaan. Mutta älä nyt tästä koe syyllisyyttä mistäs sitä tietää ellei tiedä kerran. Ei sun vika.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta käsittämättömän pieni todennäköisyys-viestistä tuli mieleen...mieheni äidin sotun loppuosa on minun syntymäpäiväni, ja minun äitini sotun loppuosa on mieheni syntymäpäivä. Lisäksi miehen äidin sotussa on kirjain, jolla oma sukunimeni alkaa ja äitini sotun kirjain on se, millä mieheni sukunimi alkaa.

Ja meitä on 5,4 miljoonaa....

Pikkujuttu, mutta olen syntynyt mieheni nimipäivänä. :)

Katsoin yksin myöhään illalla Paranormal Activity-leffaa (joka oli muuten todella tylsä ja meinasin nukahtaa kesken katsomisen). No, ei siinä mitään, leffan loputtua menin nukkumaan. Seuraavana päivänä sulake räjähti yht'äkkiä. Vaihdoin sen uuteen. Myöhemmin päivällä ollessani toisessa huoneessa tv meni itsestään päälle (olin siis yksin kotona). Vähän myöhemmin tietokone sammui itsestään.

Noille sähköhäiriöille on varmasti täysin luonnollinen selitys enkä usko mihinkään yliluonnolliseen. Huvittaa vain, että nuo tapahtuivat juuri katsottuani tuon leffan.

Vierailija kirjoitti:

Kun mummon arkku laskettiin hautaan, sateinen päivä kirkastui ja haudan viereisessä puussa alkoi lintu livertää.

Kun sairauden murtamaa ja paljon kärsinyttä, uskovaisen pappani arkkua oltiin viemässä kirkkoon, oli hyvin harmaa ja sateinen sää.

Kun arkku sitten asetettiin alttarin eteen kirkossa, merkillisen kirkas valonsäde tulvahti kirkon ikkunasta, heijastuen vain pappani arkkuun - tästä on todisteena vielä valokuvakin.

Vierailija kirjoitti:

No tää ei ole tämmöinen kummitustarina, mutta outo juttu kuitenkin. Olin iltasella kävelyllä metsäisellä tiellä, ja tulin ladon kohdalle. Yhtäkkiä huomasin, että ladon päätyseinään oven yläpuolelle kohdistuu punainen valo, siis sellainen, joka tulee esim. laserkynästä. Latoa vastapäätä on metsäinen rinne, joka muuttuu ylempänä kallioksi. Siellä ei näkynyt ketään.

Ihmisasutukseen on sieltä aika paljon matkaa. 

Hyi, mulle kävi joskus 20 vuotta sitten niin että ulkoilutin koiraa kyllä ihan kerrostalon lähistöllä kadulla ja oli pimeää, katsoin yhtäkkiä alaspäin ja näin edellä menevän koiran niskassa tällaisen punaisen laservalopisteen. Kyllä tuli kiire, tulkitsin aseeksi kun en tuohon aikaan ainakaan ollut mistään laserosoittimista kuullut.

VihaajatVihaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekavan puukkomiehen kohtaaminen öisellä kujalla. Silloin pelotti.

Itse kohtasin lapsena myös jonkin sortin puukkohippasilla olevan veijarin. Onneksi vain tyytyi esittelemään kapistustaan. 

Olin kerran tulossa talvi-iltapäivänä töistä, oli jo pimeää, odottelin bussia hautausmaan vieressä,

kun viereeni tuli vauhdikkaasti outo mies, joka sanoi "just tappavansa minut puukollaan"!

Jostain syystä en pelästynyt tuota tilannetta, vaan aloin puhumaan miehelle "mukavia", kuten joulun tulosta, lahjojen ostamisesta ym.

Hetkeksi mies unohti uhkauksensa ja myötäili juttujani, kunnes joku bussi tuli pysäkille ja hyppäsin numeroa katsomatta siihen.

Meillä on jääkaapin ovessa valokuvia ja monta sataa magneettia, joissa on erilaisia sanoja. Pari viikkoa sitten aamupalaa tehdessäni satuin huomaamaan, että yhteen kesäiseen valokuvaan, jossa olen mieheni kanssa onnellisena, oli laitettu vierekkäin kaksi magneettia, joissa luki ''kumpikin kuollut''. Syytin heti miestäni ja sanoin että onpas hauskaa, mutta selvisi, että kumpikaan meistä ei niitä siihen ollut laittanut. Erityisiä vieraitakaan ei ollut viime aikoina käynyt, ja kysyimme kaikilta mieleentulevilta, mutta kukaan ei myöntänyt syyllisyyttään. Tämä ei myöskään sovi kovin hyvin kenenkään läheisemme huumorintajuun hauskana vitsinä. En nyt epäile asiaan liittyvän mitään yliluonnollista, mutta tapaus jäi mieleen ja tuntui silloin hieman karmivalta, ties kuinka monta viikkoa teksti oli huomaamatta siinä ollut. Toistaiseksi kuitenkaan mitään kamalaa ei ole meille tapahtunut :D

Vierailija kirjoitti:

Tää keissi oli jälkikäteen vähän creepy.

Eräässä vanhassa talossa, jossa oli eristeenä sanomalehteä ja purua ja seinät oli aaltopahvia, oli kuollut sen vanha asukas. Siinä oli myös uudempi talo samalla tontilla parin metrin päässä. Talot myytiin "pakettina", vanhempani ostivat sen ja itse välillä täysi-ikäisenä siellä olin yökylässä koiria vahtimassa, jos vanhemmat oli jossain. Nukuin eräs talvi vanhan talon alakerran makuuhuoneessa koirien kanssa. Aamuyöstä heräsin koirien ölinään ja murahteluihin. Kuulin, kun ulko-ovi aukesi ja askeleet tulivat eteisestä keittiöön, joka on makkarin vieressä. Kuului selkeät askeleet miten ne menivät ensin tiskipöydän äärelle, siitä makuuhuoneen oven vieressä olevalle leivinuunille ja sitten takaisin eteiseen. Koska koirat metelöivät, ajattelin että isäni tuli leivarin lämpöjä tarkistamaan enkä reagoinut muuten kuin koirat hyssyttämällä hiljaiseksi.

Aamulla kävin uudemmalla puolella kysymässä mitä isä kävi kolistelemassa aamulla, sanoi että eihän hän ole edes ulkona vielä käynyt. Silloin iski kylmät väreet jälkikäteen. Kerroin tapauksessa ja isän kanssa katsottiin, että eihän lumessakaan ole kuin minun omat jäljet.. sitten sanoikin, että vastaavaa käy silloin tällöin eikä hänkään voi kuvitella ääniä, koska koirat myös reagoi niihin ääniin. Ehkä mummeli palasi aina silloin tällöin kotiin vähän äänekkäämmin? Naapureiden mukaan oli perinteisesti reippaan askeleen omaava touhukas mummo, joka lähti kirjaimellisesti saappaat jalassa.

Demonit eli pahat henget ne siellä riekkuivat, eikä mikään mummo.

Olin autossa matkalla ukkini hautajaisiin. Juuri kun kaarroimme kappelin pihaan, jossa siunaustilaisuus järjestettiin, radiosta alkoi soida vanha kappale nimeltä "Onni jonka annoin pois."

Ukkini nimi oli Onni.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli intensiivinen etäsuhde, vaikka harvoin nähtiin. Kerran se taas viestitti, että olisi kiva nähdä Helsingissä.

Oli keskiyö ja vastasin viestiin "Jos Helsinki on hetkisen kaunis, se unta on vaan.."

Sitten aukaisin television, sieltä tuli se TV:n testikuva ja taustamusiikkina alkoi samalla soida, mikäpä muukaan, kuin "Jos Helsinki on hetkisen kaunis, se unta on vaan, pian räntää sataa taas.." Leevi and the Leavingsin biisihän se oli.

Matkustin keltaisten onnenpensaiden aikaan keväiseen Budabestiin ja pistin hotelli Hiltonissa (sijaitsee aivan mäen päällä) radion soimaan - sieltä tuli "Tonava kaunoinen" juuri samaan aikaan, kun katselin ikkunasta Tonavan aaltoja, aurinko paistoi ja onnenpensaat loistivat - erikoinen ja mahtava tunne.

Mä näen paljon enneunia. Nuorena näin unta, jossa paljon ihmisiä hukkui mereen ja kelluivat siellä vedessä. Aamulla kuulin uutisista, että Estonia oli uponnut.

Kerran näin unta, että menin vessaan ja hetken päästä sinne tuli poikani ovelle seisomaan ja kysyi: Äiti mitä sinä teet? Heräsin unestani ja menin vessaan. Kohta poikani seisoi ovella kysyi: Äiti mitä sinä teet? Pelästyin ihan kauheasti!

Minulla oli pari vuotta sitten todella vaikeaa, tuntui ihan siltä, että minussa oli joku kuoleman henki. Näin koko ajan näitä unihalvausunia, joissa mustat lonkerot yrittivät kuristaa minua, sitten heräsin ja joku veti ylitseni mustaa pitsiä, se tuntui tosi pelottavalta. Kerran irtaannuin sängyllä maatessani ruumiistani ja leijailin katon lävitse, lensin taivaalla, kävin vanhempieni kodissa, leijuin sinne katon läpi, lopulta leijailin kotiin ja "tömähdin" takaisin ruumiiseni, joka tuntui raskaalta, fyysisesti ja henkisesti.

Minulla on iso työpaikka, satoja työkavereita, työvuorot vaihtelee eikä koskaan voi tietää, kuka on samaan aikaan töissä. Yhdessä vaiheessa tiesin etukäteen, että kuka tulee kahvihuoneeseen, kuka tulee vastaan käytävällä jne...

Mulle on tapahtunut niin paljon, etten edes muista kaikkea. Usein olen p.aukisena rukoillut Jumalalta apua, kerran tarvitsin todella kipeästi pyörää. Luettelin huvikseni, millaisen pyörän haluaisin (väri, sarvien muoto jne) ja parin päivän päästä naapurini tuli kysymään, että tarvisitko pyörää, ilmaiseksi saat. Ja se pyörä oli juuri sellainen kuin olin pyytänyt!

Kerran olin kotona ja sisälläni koin äänen: Rupeaisitko siivoamaan, kohta tulee vieras. Aloinpa sitten siivoamaan. Tunnin päästä yksi ystäväni, jolla oli siihen aikaan todella vaikeaa, soitti ja kysyi, saisiko tulla minun luokse. Meillä on tämän ystävän kanssa jännä yhteys. Kerran tilasin postimyynnistä housut ja vahingossa tuli väärää kokoa. Tämä ystäväni tuli minun luokseni ja näytin housut hänelle. Todettiin, että nehän on juuri hänen kokoa. Ja ystäväni vielä sanoi, että oli juuri rukoillut tuollaisia housuja itselleen! Oltiin tosi köyhiä silloin, rukoiltiin Jumalalta kaikki, mitä tarvittiin. Ikinä ei puuttunut mitään meiltä.

Jne jne arjen ihmeitä.

Poikaystäväni isä osaa tehdä energiahoitoa. Kun poikaystävä minulle ekan kerran jutusta kertoi, pidin sitä hölynpölynä - hän kertoi, että kerran isä oli parantanut hänen selkäkipunsa. Ja asuvat vielä eri kaupungeissa, joten hän voi tehdä hoitoa jopa etänä! Poikaystävä on kuitenkin varmaan realistisin tyyppi, jonka tiedän ja oli ihan tosissaan tuosta.

Kerran minulla oli ollut maha niin kipeänä koko päivän, etten pystynyt kotona kuin makaamaan sängyllä. Poikaystävä soitti isälleen ja kysyi, voisiko tämä hoitaa minua. Sain ohjeet, että vartin päästä rentoutuisin täysin, sulkisin silmät, enkä ajattelisi mitään, vaan keskittyisin vain itseeni. Tein niin.

Ja hetken päästä mahani alkoi pulputtaa ja kihelmöidä. Vatsalihakset lämpenivät ja tunsin, kuinka rentouduin täysin. Tuota jatkui parikymmentä minuuttia - ja kipu todella lähti! En tiedä, miten poikkiksen isä hoitonsa tekee, mutta se toimii. Oli kyllä tosi erikoinen kokemus.

Jo edesmenneellä isälläni ja minulla on täsmälleen sama henkilötunnuksen loppuosa. En tunne logiikkaa, millä loppuosa määräytyy, mutta olen aina ihmetellyt tätä.

Olin yläasteikäinen, kun erään tuttuni isä kuoli. Minua suretti tottakai tuttuni puolesta, mutta tapaus ei jäänyt sen kummemmin päähäni pyörimään. Yhtenä iltana suihkussa käydessäni ajattelin kuitenkin tuttuani ja sitä, kuinka kauhea asia hänen isänsä kuolema oikeastaan olikaan. Muistan, kuinka päähäni tuli yhtäkkiä tosi voimakas ajatus siitä, miten kauheaa olisi, jos oma isäni kuolisi.

Tullessani pois suihkusta kuulin äitini puhuvan puhelimessa. Hetken päästä äiti tuli kertomaan, että isäni on viety ambulanssilla sairaalaan sydänperäisten oireiden vuoksi. Päässäni jotenkin napsahti, aloin itkeä ja huutaa hysteerisenä. Silloin olin aivan varma, että menetän isäni.

No, isä pääsi sairaalahoitoon, tilanne ei ollut yhtä vakava kuin aluksi luultiin ja selvisimme säikähdyksellä. Tämä tapaus on kuitenkin jäänyt mieleeni. Omituinen sattuma, että perusterve isäni saa sairaskohtauksen samoihin aikoihin, kun minun päässäni alkaa pyöriä ajatus isän kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko yliluonnolliseen ja olen ateisti, mutta kerran ole matkustanut linja-autolla, jota ei ole ollut vuosikymmeniin olemassakaan, reitillä jota aikanaan ajoivat. Koulussa kaikki ihmettelivät millä bussilla pääsin kun myöhästyin kasin linkusta matkaa 85 km amikselle. Linkku oli ikivanha ja kyydissä lapsia paljon. Minun ei tarvinut maksaa, vaikka bussikorttini ei käynytkään. Mukava kuski vei koulun pihalle asti ja luokkalaiset näkivät ikkunasta kun hyppäsin bussista.

Sovittiin samalta suunnalta kulkevien tyttöjen kanssa, että aletaan kulkea sillä bussilla aina ysin päivinä, koska meidän normaali linkku kulki vain kasiksi ja kympiksi. Eipä se linkku ikinä enää tullut, eikä netistä löytynyt juuri mitään tietoa. Tästä on pian 10v, mutta ikuieestituon päivän muistan.

no höpö höpö, nää vanhat bussit yleesnä kuuluu joillekkin urheiluseuroille, tms, jotka on tilausajossa menossa jonnekkin urheilukisoihin. Pentuna olin mukana monella. Ovat ottaneet sinut vaan kyytiin :)

Ihan kouluun vei lapsia ja eskarilasia keskellä viikkoa. Eslarilaisilla oli aikuinen saattaja ja tuttujen koulujen eteen lapset jäi. Lapsia tuli ja meni. Bussi nro 62 ja netti kertoi sen ajaneen tuota väliä aikaa ennen kuin minä istuin sen bussin kyytiin :)

Tämä nyt on aika kevyt ja erityyppinen juttu mitä nämä muut täällä, mutta erikoinen ja selittämätön kuitenkin. Meiltä nimittäin katosi pari kuukautta sitten kaksi lautasta, siis ruokalautasta, joita käytetään jatkuvasti. Pari viikkoa ennen tuota muistetaan vielä että niitä on ollut viisi siinä rivissä ja yhtäkkiä tiskikonetta tyhjentäessäni huomasin jäljellä oli vain kolme. Asutaan ihan pienehkössä kerrostalokämpässä, ei missään omakotitalossa, ja koko kämppä on käännetty ympäri. Erikoisetkin paikat, kuten pakastin, parveke, vaatekaappi ja sauna. Tuskin varkaita, sillä kuka varastaa ainoastaan kaksi lautasta? Ymmärtäisin että aterimia heittää roskiin vahingossa, mutta ei nyt lautasia. Ne lautaset ei liiku tästä asunnosta minnekään niin mikä musta aukko ne on voinut täällä syödä.

Vierailija kirjoitti:

Viime kesänä, olohuoneemme ikkunaan lensi pieni lintu. Se kävi siinä monta kertaa sen yhden päivän aikana, eikä säikähtänyt vaikka lapseni juoksivat ikkunaan sitä katsomaan. Se vain tuijotti sisälle meidän tekemisiämme, samoin se kävi keittiön ja lasteni makuuhuoneen ikkunoilla.

Oliko tämä pelottava, erikoisin vain selittämättömin kokemuksesi?

Unihalvauskohtaus. Makuuhuoneen avonaisesta ovesta leijaili aamuyöllä kuin kauhuelokuvassa ja laskeutui määrätietoisesti rintakehäni päälle (nukuin selälläni) tumma hahmo, kuvajainen, otus tai henkiolento, enkä voinut kunnolla hengittää tai sanoa mitään, vaikka kuinka yritin. Suusta ei tullut pihahdustakaan, kurkkua kuristi. Se oli äärimmäisen pelottavaa ja ahdistavaa. Toivoin vain, että menisi pian pois.