Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!

Lomalta palanut vanki yritti tarrautua Linja- auton rattiin kun näki vankilaportin lähestyvän .

Kyllä siinä pelko tuli näinkö tämä reissu loppuu , kohta ollaan Linja- auton kanssa pellolla.

Mutta onneksi kuski oli rohkea ja sai tämän taltuttetua

( Vuosia myöhemmin tämä linja - auto yhteys on lopetettu en kerro asuinkuntaani.)

Näin näyn, jossa persut, kokoomus ja keskusta olivat hallituksessa.

Äitini oli hiljattain kuollut ja olin hänen haudalleen istuttamassa kevään ensimmäisiä orvokkeja.

Seisoin jalat hieman erillään. Satuin katsomaan alaspäin ja mitä näin.

Maahan kenkieni väliin oli ilmestynyt sateenkaari.

N. 30 cm pitkä kapea ala jossa oli kaikki sateenkaaren värit. Sitä hetken tuijotettuani värit alkoivat haalistua ja hävisivät.

Muitakin selittämättömiä olen kokenut mutta tuo tuli päällimmäisenä mieleeni.

Vierailija kirjoitti:

Näin näyn, jossa persut, kokoomus ja keskusta olivat hallituksessa.

Olet tylsä. Eihän tuo ole mitään selittämätöntä.

Nuoruudessani sairastuin munasarjasyöpään.

Lääkärit eivät ennen leikkausta osanneet sanoa mitään; avataan ja katsotaan.

Minulla on kultainen kantasormus jonka olen saanut tädiltäni syntymäpäivälahjaksi.

Leikkausta edeltävänä yönä näin unen jossa katson tuota sormusta. Siinä on kanta sekä toinen puoli tallella (toinen puoli puuttuu). Katsoin sitä ja totesin että kyllä minä tällä ydelläkin toimeen tulen.

Kun minut leikattiin ja lääkäri tuli sen jälkeen kertomaan miten se meni, hän sanoi että kohtu sekä toinen munasarja on tallella. Toinen munasarja johdattimineen poistettiin.

Totesin hänelle, että kyllä minä sillä toisellakin toimeen tulen.

Tämä tapahtui 40 vuotta sitten ollesssani 18-vuotias. Hyvin on tuo yksikin asiansa ajanut.

Sen jälkeen olen nähnyt unessani etukäteen kaikki itselleni merkittävät tapahtumat.

Uni on mun kaveri, meillä on hyvä yhteys.

Meille tuli koiranpentu sellaisesta kodista,jossa sen emäntä ei sairautensa takia pystynyt sitä enää hoitamaan. Olin sytyttämässä takkaa ja pentu istui siinä vieressä. Yhtäkkiä pieni lintu tuli istumaan ikkunan poikkipuulle. Koira katsoi sitä ja sitten minua. Se pennun katse oli niin rakastava,vieläkin tulee kyyneleet silmiin. Jonkin ajan kuluttua sain puhelun,että koiran emäntä oli kuollut juuri silloin,kun lintu tuli,kymmentä vaille yksi päivällä.

Mitään kummituksia, enkeleitä tai jumalia nyt ei ainakaan ole muualla kuin ihmisten pään sisällä silloin kun aivosähkö vähän vippaa.

Tuuba kirjoitti:

Mitään kummituksia, enkeleitä tai jumalia nyt ei ainakaan ole muualla kuin ihmisten pään sisällä silloin kun aivosähkö vähän vippaa.

 On ihmisiä joilla piuhat kyllä on, mutta niiden väliltä puuttuu yhteys.

Muutin nyt alkuvuodesta vanhaan kerrostaloasuntoon. Näin usein ikäänkuin sivusilmällä ja välillä ihan suoraan pienen valkoisen valon, joka ikäänkuin liukui ja jätti valojuovan peräänsä. Nuo kestivät vain muutaman sekunnin. Välillä ne olivat ihan kiinni ja lähellä, välillä näin nopeasti kauempaa. Nyt ei ole näkynyt ainakaan kuukauteen. Aikaisemmassa asunnossa ei ollut mitään tuollaisia.

Mietin mistä johtuivat tai mitä olivat. Jostain syystä ei pelottaneet yhtään, ihmetytti vain. Ilmaantuivat yllättäen ja kestivät vain hetken.

Heräsin 2 jälkeen yöllä siihen, että makuuhuoneen oveen koputettiin 2 kertaa. Herätin miehen ja sanoin, että tytär on oven takana. Mies avasi oven, eikä siellä ollut ketään. 2 viikkoa myöhemmin mummuni kuoli.

Irti ollut koira juoksi päälle, mutta sehän sitten pääsi hengestään, koska minulla on aina puolustautumisväline mukana lenkillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

465 muisti yhtäkkiä vielä tällaisen tapahtuman:

Kaverini oli luonani yökylässä, oltiin kai jotain 15v. Joskus keskellä yötä olimme menossa nukkumaan. Meillä oli kaksi erillistä vessaa, joten jokainen meni "omaansa". Olin pesemässä hampaita, kun kuulin kaverini menevän keittiöön. Kuulin äitini sanovan hänelle että "Nyt tytöt nukkumaan!"

Hullua tässä oli se, ettei kaverini ollut ollut keittiössä, äitini oli nukkunut sikeästi ja kaverini oli kuullut minun olevan keittiössä ja äitini sanovan "Nyt tytöt nukkumaan!"

Oli tosi outo fiilis, eikä meille kummallekaam oikein uni tullut silmään.

Vaikuttaa virheeltä matrixissa, samoin kuin tapaus, jossa kirjoittaja heräsi rintaliivien putoamisesta aiheutuvaan ääneen juuri ennen rintaliivien putoamista. Siis virhe ohjelmassa nimeltä todellisuus.

Tai sitten kuulitte pätkän rinnakkaistodellisuutta.

Tietysti rinnakkaistodellisuus ja matrix-virhe ovat keksitty juttu, mutta jos elämä olisi fiktiota, nuo kokemukset voisi selittää noin.

Muistaakseni on tehty ihan tutkimus missä testihenkilöille paljastettiin erilaisia kuvia (sympaattisia, ällöttäviä, pelottavia yms) ja samalla vahdittiin aivojen tunnekokemusta tms. Sen verran usein testihenkilöiden tunnetila oli jo ennen kuvan paljastumista "oikea" ettei se enää tainnut mennä virhemarginaaliin, eli siis henkilö reagoi tunteella kuvaan jota ei ollut vielä ehtinyt nähdä.

Jänniä juttuja.

Se on ikävää, että näitä ei tutkita paremmin. Esimerkiksi, että välittyykö tieto tulevasta kuvasta tutkijalta telepaattisesti, koska hän tietää seuraavan kuvan. Vai onko kuva töysin random, jolloin voidaan ehkä puhua ennaltatietämisestä.

Näin tutun miehen autoineen risteyksessä, aurinko paistoi häneen siten, että silmälasinsa heijasti valoa. Hän hymyili, ja olin nostamaisillani kättä tervehdykseen, en kuitenkaan jostain syystä. Hän ajoi perässäni kunnes minä käännyin ja hän jatkoi eteenpäin. Vilkaisin vielä hänen ohittaessaan hänen peräänsä. Seuraavalla viikolla sain kuulla hänen kuolleen viikkoa takaperin. Eli hän oli jo tuolloin kuollut, kun olin näkevinäni hänet. Tuo on vaivannut minua kaikki nämä vuodet, että näinkö oikeasti hänet. Olin ollut häneen salaisesti ihastunut.

pyöräilin 90-luvulla raahessa discosta kotiin keskellä yötä. takanani ajoi auto jonkin matkaa ja sitten pysähtyi eteeni. musta mersu oli täynnä 30-50 vuotiaita miehiä. yksi takapenkin miehistä hyppäsi autosta ulos ja lähti kävelemään minua vastaan. mies koitti kysyä tietä, olivat muka eksyksissä, vaikka tienviitat oli tuolle tielle ihan selkeät risteyksessä. käänsin pyöräni alamäkeen ja lähdin polkemaan täysiä karkuun, mies juoksi pari askelta perässä. miehet lähtivät vielä mersulla perääni, mutta siinä lähellä oli polku läpi metsän kotiin, mitä olin ajanut satoja kertoja. lähdin polkemaan täysiä pimeään metsään. he jättivät auton polun alkuun ja yksi tai kaksi juoksi vielä perässä vähän matkaa. eivät kuitenkaan saaneet kiinni, olin juuri parhaassa kunnossa 18 vuotiaana ja pyöräilin päivittäin. sydän oli kurkussa vielä kotona turvassakin. tuntisin miehen kasvot vieläkin, jos vastaan tulisi.

Olin erään tiedetysti mielisairaan nuoren miehen ystävä. Varmaan ainoa ystävä jota hänellä oli.

Kuitenkin kyseinen ystävä yhtenä kesänä oli löytänyt muuta seuraa. Jotain paikkakunnan pultsareja. Olivat viettäneet jossain rähjäsellä mökillä koko kesän ryypäten ja rallaten. Sitten syksyn tullen tyyppi palasi kotiinsa viereiseen rivitaloon. Menin sinne kahville ja katoin sen kasvoja. Jotain oli muuttunut. Sen kasvot oli oikeasti pelottavat. Kuin tarinoissa kerrottaisiin, että jotain matoja tai käärmeitä luikertelisi ihon alla - look. Se terävä hullun katse. En ole koskaan nähnyt mitään sellaista vastaavaa.

Tiesin vain tyypin olevan mielisairas ja kyseisissä asioissa tekemisissä, mutta koskaan ei puhuttu mitään siitä mikä se tarkalleen ottaen on. Kuitenkin ilmiselvästi se mökkireissu ryyppäjäiset, vähäiset unet yms oli jonkin psykoosin pistänyt tulille.

Sillä hetkellä kuitenkin oikeasti pelkäsin. Tosin ymmärsin, että siinä ei kannata tehdä mitään hätiköityä vaan viisain taktiikka on esittää rauhallista ja normaalia. Vaikka oikeasti pelotti, että tuleeko se siitä millä hetkellä hyvänsä päälle. Sain normaalisti lähdettyä siitä sitten jollain tekosyyllä kuin olisi tavan arki.

Otin sitten etäisyyttä ja jotain päiviä myöhemmin kuulin, että sankari oli päättänyt polttaa autonsa omalle pihallensa. Lähti siitä sitten jonnekin aika pitkäksikin aikaa.

Itse muutin paikkakunnalta pois enkä ole enää ollut yhteyksissä sittemmin.

Vierailija kirjoitti:

Muutin nyt alkuvuodesta vanhaan kerrostaloasuntoon. Näin usein ikäänkuin sivusilmällä ja välillä ihan suoraan pienen valkoisen valon, joka ikäänkuin liukui ja jätti valojuovan peräänsä. Nuo kestivät vain muutaman sekunnin. Välillä ne olivat ihan kiinni ja lähellä, välillä näin nopeasti kauempaa. Nyt ei ole näkynyt ainakaan kuukauteen. Aikaisemmassa asunnossa ei ollut mitään tuollaisia.

Mietin mistä johtuivat tai mitä olivat. Jostain syystä ei pelottaneet yhtään, ihmetytti vain. Ilmaantuivat yllättäen ja kestivät vain hetken.

Käy silmälääkärissä

Onhan noita useampi kertynyt tähän ikään. Kaikkia ei enää muista tai halua kertoa, haluaa pitää jutun vähän niin kuin sen-jonkin ja itseni välisenä.

Viimeisin sattui pari viikkoa sitten. En ihan yksityiskohtia kerro, mutta kävi niin että haaveilin mielessäni kahdesta asiasta. Noin viikon päästä sain kummatkin, tekemättä itse juuri mitään.

Joku kuuli toivomukseni. Kiitos sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin yksin kotona, vauva nukkui takapihalla ja mies oli töissä. Menin keittämään kahvia kun kuulin jotain ääntä ja katsoessani avoimesta ovesta olohuoneeseen, pyörillä oleva työtuoli liukui pois tietokonepöydän luonta pysähtyen keskelle huonetta. 

Vauvallasi on voimia, joita se testailee. Ei sen kummempaa.

Milloin sattui, missä asuit? Nimittäin tässä taannoin, vuonna 2016 oli Perämeren pohjukassa meren pohjassa, mutta Ruotsin puolella muistaakseni kuitenkin, sen verran iso maanjäristys, että se tuntui ja näkyi Suomen puolellakin. Silloin esim. Keminmaassa tapahtui ystävälleni juuri tuo, että pyörillä varustettu työtuoli liikkui itsekseen aavemaisesti... Muuta ei hänen kotonaan tuntunut, ei ainakaan huomannut edes ajatella. Hänkään ei ollut kuullut/nähnyt uutisista jälkikäteen, että juuri siihen aikaan oli sattunut maanjäristys, ja hän helpottui, kun kerroin hänelle, että ei ollutkaan mistään kummittelusta kyse. :)

Googlaa "Perämeren maanjäristys 2016". ;)

Asuin aikoinaan kerrostalossa, metsän keskellä,  2km psykiatrisesta sairaalasta. Kerran lähdin iltalenkille ja sieltä sairaalan kulmilta lähti potilas perään, vanhempi mieshenkilö joka ontui  vähän jalkaansa mutta yllättävän kovaa silti tuli  perässä! Huuteli Maria Maria, miksi purit kihlauksemme, Maria odota, rakkaani.. Pääsin kotipihaan turvaan ja juoksin autooni kun  se oli lähempänä rappua, mies koetti avata auton ovia. Lähdin paniikissa ajamaan ja mies nilkutti perässä sitkeästi kuin mikäkin Terminaattori.  

Lenkkeily vaihtui tuon illan jälkeen kuntopyörään ja lopulta muutin pois.

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin työmatkalta ja löysin vaimon nukkumasta samasta sängystä naapurin miehen kanssa. Olin että mitä helvettiä täällä tapahtuu. Siinä asiaa selvittämään ja kävi ilmi, että mies oli kävellyt unissaan suoraan meidän sänkyyn.

Kyllä meitä huvitti, kun yhdessä kahvit juotiin.

Ihana aamunavaus 😂😂😂😂😂😂😂😂

Ja niin viaton! "unissaan oli kävelly...".

No iliman muuta ....unissaan....

"Ja se nainen meidän sängyssä, rakas, luulin, että se olet sinä..."