Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!
Kertokaa näin illan ratoksi kokemuksianne jotka olivat jollain tapaa erikoisia, pelottavia tai selittämättömiä. Mahdottomalta tuntuva sattuma? Olitko joutua rikoksen uhriksi? Näitkö tai koitko jotain yliluonnollista, jotain millä ei tunnu olevan järkevää selitystä?
Kommentit (1151)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut mielenkiintoista lukea kaikkien kokemuksia, kiitoksia näistä! :)
Itselleni on vuosien mittaan kertynyt yksittäisiä kokemuksia. Ovat varmasti ihan arkisilla tavoilla selitettäviä, osittain mielikuvituksenkin tuotteita, mutta ovat jääneet mieleen! En koe olevani altis tai herkkä aistimaan esim. yliluonnollisia ilmiöitä - päin vastoin lapsena ja nuorenakin vielä pelkäsin sellaista aivan kuollakseni - mutta toisten kokemukset ovat mielestäni kuitenkin erittäin kiehtovia :)
Muistan, kuinka lapsena (3-4-vuotiaana) välillä heräsin yöllä, enkä uskaltanut jatkaa unia yksin. Lähdin siitä sitten aina vanhempieni makuuhuoneeseen nukkumaan heidän viereensä. Huoneemme olivat vastapäätä toisiaan, mutta niihin kuljettiin olohuoneen ja eteisen muodostaman, aulamaisen tilan läpi. Olin joka kerta näkevinäni, kuinka sohvallamme istui suuri, tumma ja pelottava ihmishahmo. En muista, kerroinko vanhemmilleni tästä, mutta muistan tolkuttaneeni itselleni "ne on ne tyynyt, ne on ne tyynyt...", mikä kuulostaisi siltä, mitä vanhempi olisi voinut tarjota lapselle selitykseksi. Sohvallamme siis oli pari oikein isoa sohvatyynyä, joiden muoto pimeydessä olisi voinut haastaa mielikuvitukseni. Pelkäsin kuitenkin, koska mielestäni hahmon pää ja jalat olivat selkeästi sohvan ulkopuolella. Ehkä tämä kokemus on toiminut alkusysäyksenä sille, että tosiaan pelkäsin pimeää ja pahantahtoisia hahmoja ihan vakavissani koko lapsuuteni ajan, teinivuosille asti.
Seuraava selkeä muisto on lukiovuosilta (16-18-v.) ja eri talosta. Tähän väliin on mahtunut samoja kokemuksia mitä monella muullakin tässä ketjussa: olen saattanut tietää kuka soittaa ennen kuin puhelimeen on vastattu (lankapuhelin) tai sen näyttöä katsottu (kännykät), ja olen epäsäännöllisesti nähnyt valveunia tai muita toistuvia unia. Tapahtumahetkellä yllättäviä juttuja siis, ja muistan, että tutuilla ja kavereillakin on ollut näitä, joten kokemuksia on ollut mukava jakaa :)
Muistan kuitenkin lukioikäisenä kerran heränneeni kesken yöunien ja katsoneeni huoneeni ovelle. Näen oviaukosta kurkistelevan valkoisen, vanhan naisen hahmon. Yllätyn aivan täysin ja jään tuijottamaan. Mummeli hymyilee minulle, vilkuttaa ja katoaa. Yllättävintä on, että tämä kohtaaminen ei pelottanut minua ollenkaan, ja olen täysin varma, että olin aivan hereillä. En tunnistanut hahmoa, mutta olen jälkeenpäin miettinyt, kuka se voisi olla.
Nykyisessä asunnossa olen kerran kuullut yksin ollessani puhetta puuhatessani yksin kotona ollessani kotihommia - ripustin pyykkiä tai vastaavaa. Kesken kaiken ja aivan yllättäen, vierestäni kuuluu vieraan miehen ääni. Ihan pari sanaa vain, enkä yhtään muista mitä, mutta jokin aivan arkinen toteamus, tyyliin "näin on". Ääni ei mitenkään ole voinut kuulua naapurista, koska kuulin sen tosiaan ihan kirkkaasti samasta huoneesta, enkä vaimennettuna seinän läpi. Sen jälkeen ei enää ole kuulunut, joten todennäköisesti jokin tilapäinen ja yksittäinen aistiharha :D
Hiustenkuivaaja tosin on kerran tullut ryminällä aivan yllättäen alas omalta paikaltaan säilytyskorista kylppärin peilikaapin päältä, ja välillä tavaraa katoaa ja ilmestyy aivan ilmeisille paikoille, mistä niitä ei millään ole voinut ohittaa - vitsaillaan välillä miehen kanssa, että joku meidän kanssa pilailee!
Olin teini-ikäisenä yksin kotona. Lueskelin kirjaa olohuoneessa ja talo oli täysin hiljainen. Yhtäkkiä toisesta huoneesta kuului erittäin äänekäs pieru. Pelästyin, sillä kenenkään muun ei pitäisi olla kotona. Kävin kiertelemässä huoneesta toiseen ja pelkäsin törmääväni johonkin murtovarkaaseen. En kuitenkaan löytänyt ketään. Sitten ymmärsin, että pieraisija oli perheen koira. En tiennyt, että koirasta voisi lähteä niin äänekäs paukku. Tosi tarina.
Meillä on varmaan joku sähkövika vedenkeittimessä kun se menee aina itsekseen päälle. Ei pelottavaa, mutta ollaan kämppisten kaa alettu sanoa, että joku mummon kummitus se vaan haluaa teetä. :D Kaikki oudot äänet menee nykyään mummon piikkiin.
Tapa itsesi, vitun skitso! kirjoitti:
Vieläkin karmii. kirjoitti:
Luultavasti huumeiden vaikutuksen alaisena ollut mies yritti houkutella minut mukaansa linja-autopysäkiltä, kun olin noin 10-vuotiaana menossa koulusta kotiin. Hänellä oli kuuleman mukaan joku ongelma jonkun kaverinsa kanssa jossain toisessa paikassa, johon he tarvitsivat apua. Onneksi minulla oli sen verran järkeä sillä hetkellä päässä, että en lähtenyt hänen mukaansa vaan onnistuin puhumaan itseni ulos siitä tilanteesta niin, että hän tajusi, ettei saisi minua mukaansa vaan lähti pois paikalta ja onneksi hän ei pakottanut minua mukaansa väkisin. Siellä ei sattunut olemaan sillä hetkellä lähistöllä ketään muita ihmisiä, joten kukaan ei olisi nähnyt, jos olisin lähtenyt hänen mukaansa joten ei olisi ollut silminnäkijöitä sille, että mistä minä katosin, jos minulle olisi tapahtunut jotain kamalaa enkä olisi palannut normaaliin tapaan kotiin.
Olin silloin lapsellinen ja aikuisiin luottavainen lapsi, mutta joku siinä tilanteessa sai minut ymmärtämään, että kaikki ei ole kunnossa, kun kaksi aikuista miestä tarvitsevat muka täysin sattumanvaraisesti kadulta mukaan valittua melko pientä lasta apuun jossain asiassa, josta ei voinut edes siinä pysäkillä kertoa, että mikä se asia on. Jokin sen miehen käytöksessä myös sai minut tajuamaan, että hänellä ei ollut kaikki kunnossa, sen verran erikoisesti hän käyttäytyi. Onneksi minulle oli myös tehty selväksi, että vieraiden aikuisten mukaan ei saa mennä ja että koulusta on tultava suoraan kotiin, ellei ennalta ole muuta sovittu. Sitä minä sille miehelle myös jankutin, että en voi tulla mukaan, koska minun pitää mennä koulusta suoraan kotiin ja lopulta hän ilmeisesti uskoi. Vieläkin karmii ajatus, että mitä minulle olisi pahimmassa tapauksessa tapahtunut, jos olisin lähtenyt sen miehen mukaan. Ties vaikka olisin löytynyt raiskattuna ja/tai tapettuna jostain ojasta tai ties mistä jälkeenpäin.
Siitä nyt ei olisi pahemmin ollut väliksi, vaikka olisit kuollut. Olisi maailma säästynyt monelta murheelta, kusipää.
Wtf?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kolme kertaa nähnyt hammasunen eli hammas irtoaa unessani. Joka kerralla on seuraavana päivänä saanut kuulla suru uutisen että joku läheinen on kuollut.
Vierailija kirjoitti:
En puhu näistä kauhean usein ja olen ihan korkeakoulutettu rationaalisestikin ajatteleva ihminen, mutta samaistun noihin ajatuksiin, että yhtäkkiä vaan tulee sellanen rauhallinen ja levollinen tunne ja pakahduttavan hyvä olo, kun kaikki tuntuu selkeältä ja että tajuaa mistä maailmankaikkeudessa on kyse. ]
Mulla samanlaisia, nykyään harvemmin (olen myös terve koulutettu ihminen). Paha etten muista asioita mutta tajuan, että ymmärrän kaikki ja tunne on mahtava. En ole kokeillut huumeita mutta ajattelisin, että joku psykedeelitrippi vois olla samanlainen. Tosi outoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapa itsesi, vitun skitso! kirjoitti:
Vieläkin karmii. kirjoitti:
Luultavasti huumeiden vaikutuksen alaisena ollut mies yritti houkutella minut mukaansa linja-autopysäkiltä, kun olin noin 10-vuotiaana menossa koulusta kotiin. Hänellä oli kuuleman mukaan joku ongelma jonkun kaverinsa kanssa jossain toisessa paikassa, johon he tarvitsivat apua. Onneksi minulla oli sen verran järkeä sillä hetkellä päässä, että en lähtenyt hänen mukaansa vaan onnistuin puhumaan itseni ulos siitä tilanteesta niin, että hän tajusi, ettei saisi minua mukaansa vaan lähti pois paikalta ja onneksi hän ei pakottanut minua mukaansa väkisin. Siellä ei sattunut olemaan sillä hetkellä lähistöllä ketään muita ihmisiä, joten kukaan ei olisi nähnyt, jos olisin lähtenyt hänen mukaansa joten ei olisi ollut silminnäkijöitä sille, että mistä minä katosin, jos minulle olisi tapahtunut jotain kamalaa enkä olisi palannut normaaliin tapaan kotiin.
Olin silloin lapsellinen ja aikuisiin luottavainen lapsi, mutta joku siinä tilanteessa sai minut ymmärtämään, että kaikki ei ole kunnossa, kun kaksi aikuista miestä tarvitsevat muka täysin sattumanvaraisesti kadulta mukaan valittua melko pientä lasta apuun jossain asiassa, josta ei voinut edes siinä pysäkillä kertoa, että mikä se asia on. Jokin sen miehen käytöksessä myös sai minut tajuamaan, että hänellä ei ollut kaikki kunnossa, sen verran erikoisesti hän käyttäytyi. Onneksi minulle oli myös tehty selväksi, että vieraiden aikuisten mukaan ei saa mennä ja että koulusta on tultava suoraan kotiin, ellei ennalta ole muuta sovittu. Sitä minä sille miehelle myös jankutin, että en voi tulla mukaan, koska minun pitää mennä koulusta suoraan kotiin ja lopulta hän ilmeisesti uskoi. Vieläkin karmii ajatus, että mitä minulle olisi pahimmassa tapauksessa tapahtunut, jos olisin lähtenyt sen miehen mukaan. Ties vaikka olisin löytynyt raiskattuna ja/tai tapettuna jostain ojasta tai ties mistä jälkeenpäin.
Siitä nyt ei olisi pahemmin ollut väliksi, vaikka olisit kuollut. Olisi maailma säästynyt monelta murheelta, kusipää.
Pelottavin kokemukseni oli lukea tämä viesti AV-palstalta.
Tapa itsesi, vitun skitso! kirjoitti:
Vieläkin karmii. kirjoitti:
Luultavasti huumeiden vaikutuksen alaisena ollut mies yritti houkutella minut mukaansa linja-autopysäkiltä, kun olin noin 10-vuotiaana menossa koulusta kotiin. Hänellä oli kuuleman mukaan joku ongelma jonkun kaverinsa kanssa jossain toisessa paikassa, johon he tarvitsivat apua. Onneksi minulla oli sen verran järkeä sillä hetkellä päässä, että en lähtenyt hänen mukaansa vaan onnistuin puhumaan itseni ulos siitä tilanteesta niin, että hän tajusi, ettei saisi minua mukaansa vaan lähti pois paikalta ja onneksi hän ei pakottanut minua mukaansa väkisin. Siellä ei sattunut olemaan sillä hetkellä lähistöllä ketään muita ihmisiä, joten kukaan ei olisi nähnyt, jos olisin lähtenyt hänen mukaansa joten ei olisi ollut silminnäkijöitä sille, että mistä minä katosin, jos minulle olisi tapahtunut jotain kamalaa enkä olisi palannut normaaliin tapaan kotiin.
Olin silloin lapsellinen ja aikuisiin luottavainen lapsi, mutta joku siinä tilanteessa sai minut ymmärtämään, että kaikki ei ole kunnossa, kun kaksi aikuista miestä tarvitsevat muka täysin sattumanvaraisesti kadulta mukaan valittua melko pientä lasta apuun jossain asiassa, josta ei voinut edes siinä pysäkillä kertoa, että mikä se asia on. Jokin sen miehen käytöksessä myös sai minut tajuamaan, että hänellä ei ollut kaikki kunnossa, sen verran erikoisesti hän käyttäytyi. Onneksi minulle oli myös tehty selväksi, että vieraiden aikuisten mukaan ei saa mennä ja että koulusta on tultava suoraan kotiin, ellei ennalta ole muuta sovittu. Sitä minä sille miehelle myös jankutin, että en voi tulla mukaan, koska minun pitää mennä koulusta suoraan kotiin ja lopulta hän ilmeisesti uskoi. Vieläkin karmii ajatus, että mitä minulle olisi pahimmassa tapauksessa tapahtunut, jos olisin lähtenyt sen miehen mukaan. Ties vaikka olisin löytynyt raiskattuna ja/tai tapettuna jostain ojasta tai ties mistä jälkeenpäin.
Siitä nyt ei olisi pahemmin ollut väliksi, vaikka olisit kuollut. Olisi maailma säästynyt monelta murheelta, kusipää.
Mikä elämässäsi on vialla, kun sinulla on noin paha olo ja yrität purkaa sitä täysin tuntemattomiin ihmisiin?
Ei ole mitään häpeää siinä, että myöntää tarvitsevansa apua ja hakee sitä, suosittelen lämpimästi sinua kokeilemaan!
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ollut pelottava ja selittyy ehkä ihan luonnollisilla sattumilla, mutta tuntui vähän hassulta kyllä. Etsin vuokra-asuntoa uudelta opiskelupaikkakunnalta. Kävin tosissaan monessa näytössä ja alko olla jo vähän kiire. Hain jokaiseen mutta kaikissa oli vähintään 5 muutakin ihmistä, joissakin jopa ulos asti tungosta. Sit tuli taas yks asunto tyrkylle ja ajattelin aluksi etten edes viitsi mennä katsomaan. Jostain syystä päätin jaksaa kuitenkin ja menin näyttöön. Paikalle ei tullut minun lisäkseni kuin YKSI muu ihminen. Välittäjäkin ihmetteli koska kiinnostuneita kuulemma oli ollut. Ja sain asunnon. Äitini kertoi myöhemmin, että oli rukoillut että saisin sen
Asumme ok-talossa. Iltamyöhään menin nukkumaan, mies valvoi olohuoneessa ja lapset oli omissa huoneissaan jo nukkumassa. Siinä unta odotellessa kuulin yhtäkkiä seinän takaa sellaista hysteeristä, kimeää naisen naurua, todella oudon kuuloista. Nousin ja menin kysymään mieheltä, että tuliko ko. ääni telkasta, mies oli sillai, että ei ollut kuullut mitään, lapsi sen sijaan tuli pelokkaana huoneestaan, että "Mikä se oli?". Pihalla ei näkynyt ketään. Sitten aloin miettimään, että koira nukkui makkarin seinän takana takkahuoneessa, sillä oli juoksuaika ja sillä oli tapana nähdä äänekkäitä unia ja se valveilla ollessaankin "jutteli" varsin omaperäisesti. En keksinyt mitään muuta selitystä kuin että koira oli päästänyt ilmoille tuon aika karsealta kuulostavan äänen unissaan tai ihan muuten vaan huvikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä mietin vieläkin välillä, oli kyllä pelottavaa. Eli siis, olin mennyt nukkumaan muttei uni tullut. Makasin sängyssä ja tuijotin vain seinää/ikkunaa, kunnes näin että ulkovalo syttyi (liiketunnistimella toimii). Luulin sen olevan vain jokin eläin mutta hetken päästä näen huoneen seinässä punaisen laaservalon. En todellakaan uskaltanut katsoa kuka se oli, kuset melkein tuli housuun. Onneksi sentään edessä olevassa ikkunassani oli verho, mutta ei siinä kukaan käynyt pällistelemässä. Selvästi tiesi mihin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laservalojuttuja tuntuu monella olevan, onko tämä joku nykyajan vitsaus? Oikeastiko jotkut ääliöt niillä tuijailee ja pelottelee muita ihmisiä? Onpa tosi fiksua toimintaa.
tulipa nyt mieleen kirjoitti:
Se on jännä juttu, että edesmenneen tangokuninkaan Sauli Lehtosen viimeiseksi levytykseksi jäi kappale "Mun aika mennä on."
Tai Sirkesalon sukelluksesta kertova laulu ja nekin muut sanat.
Vierailija kirjoitti:
Kun äitini kuoli ja saavuimme kotiin soi radiossa : Ihmisiä on kuin muutahaisia ne loputonta polkuansa taivaltaa on kaikki kaukaa katsottuna samanlaisia niin ettei heitä toisitaan voi eroittaa. Mut kurkistaa jos voisit sielun syvyyteen ei montaa samanlaista siellä näy. Ken katsoo kauneuteen eikä hyvyyteen häneltä monta ystävyyttä jääkin pois.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jokainen elämä on tärkeä. Jokainen ihminen voi elää hetken sen sen minkä kohtalo on hälle määräävä.
Jos sä olet saanut hyvän ystävän te kuni taikuri mi aarteen piiloittaa ei kaupittele muille kalleintansa hän pois hopeistaan kaikki tahrat kiilloittaa! Varjele siis kalleintasi ystävää kuin suuri aarre sulle suotu ois niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää kun hautakumpu kerran umpeen luotu on
JOkainen ihminen...
Ja tämä ensimmäiseksi kun aukaisin äidittömän kotini tuvan oven!
Kaikenkukkuraksi olivat isot punaiset kukkaset joita äitini viljeli pudottaneet kaikki terälehtensä kotimme hiekkapolun varrelta polulle- ne näyttivät veripisaroilta siinä!
Niin mistä alapeukut tällekin?
Vierailija kirjoitti:
Tapa itsesi, vitun skitso! kirjoitti:
Vieläkin karmii. kirjoitti:
Luultavasti huumeiden vaikutuksen alaisena ollut mies yritti houkutella minut mukaansa linja-autopysäkiltä, kun olin noin 10-vuotiaana menossa koulusta kotiin. Hänellä oli kuuleman mukaan joku ongelma jonkun kaverinsa kanssa jossain toisessa paikassa, johon he tarvitsivat apua. Onneksi minulla oli sen verran järkeä sillä hetkellä päässä, että en lähtenyt hänen mukaansa vaan onnistuin puhumaan itseni ulos siitä tilanteesta niin, että hän tajusi, ettei saisi minua mukaansa vaan lähti pois paikalta ja onneksi hän ei pakottanut minua mukaansa väkisin. Siellä ei sattunut olemaan sillä hetkellä lähistöllä ketään muita ihmisiä, joten kukaan ei olisi nähnyt, jos olisin lähtenyt hänen mukaansa joten ei olisi ollut silminnäkijöitä sille, että mistä minä katosin, jos minulle olisi tapahtunut jotain kamalaa enkä olisi palannut normaaliin tapaan kotiin.
Olin silloin lapsellinen ja aikuisiin luottavainen lapsi, mutta joku siinä tilanteessa sai minut ymmärtämään, että kaikki ei ole kunnossa, kun kaksi aikuista miestä tarvitsevat muka täysin sattumanvaraisesti kadulta mukaan valittua melko pientä lasta apuun jossain asiassa, josta ei voinut edes siinä pysäkillä kertoa, että mikä se asia on. Jokin sen miehen käytöksessä myös sai minut tajuamaan, että hänellä ei ollut kaikki kunnossa, sen verran erikoisesti hän käyttäytyi. Onneksi minulle oli myös tehty selväksi, että vieraiden aikuisten mukaan ei saa mennä ja että koulusta on tultava suoraan kotiin, ellei ennalta ole muuta sovittu. Sitä minä sille miehelle myös jankutin, että en voi tulla mukaan, koska minun pitää mennä koulusta suoraan kotiin ja lopulta hän ilmeisesti uskoi. Vieläkin karmii ajatus, että mitä minulle olisi pahimmassa tapauksessa tapahtunut, jos olisin lähtenyt sen miehen mukaan. Ties vaikka olisin löytynyt raiskattuna ja/tai tapettuna jostain ojasta tai ties mistä jälkeenpäin.
Siitä nyt ei olisi pahemmin ollut väliksi, vaikka olisit kuollut. Olisi maailma säästynyt monelta murheelta, kusipää.
Wtf?!
En minäkään ymmärtänyt.
Voisiko olla kyse siitä, että tämä "kusipään" -kirjoittanut olisi itse nyt/ollut huumeiden käyttäjä ja tarvinnut joskus apua eikä häntä ole autettu??
Alkuperäisessä tekstissä tästä huumehemmosta kerrotaan "Hänellä oli kuuleman mukaan joku ongelma jonkun kaverinsa kanssa jossain toisessa paikassa, johon he tarvitsivat apua".
Tunnusluvuista tuli mieleeni kolmen vuoden takainen erikoinen juttu. Olin löytönyt nettikirppiksen kautta jonkun esineen ja sopinut haun työpäivän jälkeen. Tarkoitukseni oli käydä hakemassa käteistä pikapankista ennen esineen hakua.
Ajoin pikapankille, syötin kortin koneeseen, jonka jälkeen se kysyi tunnuslukua, jota en muistanut... en millään muistanut. Palasin jopa autolle hetkeksi ja yritin rentoutua jne. mut ei, tunnusluku ei palautunut mieleeni.
Ilmoitin myyjälle, että miten kävi (mietin kyllä, et uskookohan selitystäni) ja lupasin hakea esineen seuraavana päivänä.
Koko kotimatkan yritin palauttaa lukua mieleeni, mut niin ei käynyt. Kotona sitten etsin pankista tulleen kirjeen, jossa luku on. Hassuinta oli se, että vaikka kyseinen luku oli ollut jo puoli vuotta käytössä, niin se ei tuntunut tutulta. En siis tunnistanut lukua vaan koin sen olevan väärä vaikka sitä olin käyttänyt.
Tuntui oudolta, että olin sen kokonaan unohtunut eikä se koskaan palautunut mieleeni vaan jouduin opettelemaan sen uudelleen.
Ei oudoin juttu, mutta yksi viimeisimpiä tämän tyyppisiä.
Lähdin mieheni kanssa käymään ekaa kertaa läheisellä metsähautausmaalla. Paikka oli jo lähes luonnontilainen ja tunnelma lähestyttäessä oli oudon raskas, ei ollenkaan kutsuva. Tuli sellainen olo, että meitä ei haluttu paikalle. Yleensä hautausmailla on ihan toisenlainen, rauhallinen ilmapiiri. (Harrastan näillä kiertelyä, koska olen hautausmaapuutarhuri. Jos nyt joku sattuu ihmettelemään.)
Yritin avata porttia mutta sen kahva ei hievahtanutkaan. Se oli sellainen ihan tavallinen kahva jollaisia on joka toisessa portissa tai roskakatoksessa. Yritin ja yritin mutta luovutin ja luulin portin olevan suljettu. Mieheni kokeili ja kahva liikkui kuin rasvattu. Ei siinä vielä mitään - kämmentäni alkoi saman tien poltella. Kahvaa koskettanut kohta muuttui punaiseksi ja sitä kirveli ja kuumotti vielä illallakin, jouduin oikein pitämään kättä kylmän veden alla. Miehelle ei tullut mitään vastaavia oireita. Siitä kuitenkin olimme yhtä mieltä, että emme halunneet hengailla paikassa pikaista kierrosta kauempaa.
Oho, siis ei makrolepsia ja mikrolepsia vaan makropdia ja mikropsia :)