Miksi jotkut jyrkät uskovaiset ovat tällaisia?

Tekopyhiä. 

Kiva kivittää toisia, niin omat synnit ns. unohtuvat. 

Ala-arvoista käytöstä.

Miten niin ei sausi juoda

Kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella ja toisten syntien olevan suurempia kuin omien.

Yksi tuntemani pappi on paras. Haukkuu aina kaikki vähemmistöt ja halveksii naispuolisia kollegoitaan. Erityisesti paheksuu naispuolisten pappien laittautumista. Sitten itse on mennyt uusiin naimisiin, vaimo meikkaa reippaalla kädellä ja jatkuvasti tuo pappi juo viiniä. :D

sokeita omille tekemisille

Ei olla vielä ymmärretty omaa konkurssia ja todellista armon tarvetta. Eli ollaan vielä tekopyhiä muotojumalisia.

Sellaiset eivät tarvitse Jeesusta, vaikka mielellään hänellä ratsastavatkin.

Onhan tuossa tekopyhyyden makua toki.

Mutta yritän selittää, koska kuvittelen kuuluvani kuvattuun porukkaan. On eri asia epäonnistua elämässä/kilvoittelussa kuin toimia tarkoituksella ja päämäärätietoisesti vastoin Jumalan tahtoa ja pitää sitä hyvänä asiana.

Naispappi tai homosuhteessa elävä toimii aktiivisesti ja jatkuvasti ns. väärin, mutta jos vaikkapa eroaa, se on epäonnistuminen jota ei toista jatkuvasti.  Itse pidän syntinä omaa ihmissuhdetaustaani nuorena, en tosin ole avioitunut kuin kerran. Kadun ja pyrin toimimaan nykyään ja jatkossa paremmin eli teen parannusta. Alkoholin humalahakuinen käyttö ei ole uskovalle sopivaa ja siitä pitäisi tehdä parannusta, mutta viinilasi tai olut silloin tällöin ei ole synti, vaikka itse en alkoholia käytäkään.

Mutta kenenkään pitämistä ihmisenä huonompana tai huonoa ja epäkunnioittavaa kohtelua en hyväksy, asiat ja teot voi ihminen todeta vääräksi, mutta toisen ihmisen tuomitsee vain Jumala.

Integroituminen omaa alakultturiin. Silloin omaksutaan kulttuurin kaikki piirteet, ei vain uskonasioita.

Koska se, että henkilö on itse eronnut ja mennyt uudelleen naimisiin (joka on synti), ei tarkoita etteikö homoseksuaalisuuden harjoittaminen olisi sekin synti, ja kristityn velvollisuus on sanoa että se on syntiä. Se on syntiä ja se pitää sanoa julki, riippumatta ihmisen omasta tilanteesta. Syntiinlangennut ihminen on aina jollain tasolla syntinen. Jos pitäisi ensin olla itse täysin synnitön ennen kuin voi puhua mistään synnistä, silloin kukaan ei voisi varoittaa ketään mistään synnistä.

Mutta olet oikeassa siinä että avioero ja uudelleenavioituminen ovat nekin syntiä, ja kirkkojen ei olisi pitänyt koskaan alkaa vihkiä eronneita avioliittoon uusien kumppanien kanssa.

Naispappeus on sekin Raamatun vastaista. Alkoholin juominen taas ei itsessään ole syntiä, kunhan ei päihdytä itseään. Juopuminen, ja siitä seuraava "irstas meno" on syntiä. Se, että uskova juo saunakaljan tai viiniä ruuan kanssa, ei ole syntiä.

Mutta toki ymmärrän pointin. Ihmisillä on taipumus nähdä toisten ihmisten synnit ja (aivan oikein) tuomita ne synniksi, mutta kun tulee kyse omiin synteihin, asia on "monimutkaisempaa" ja nyt pitääkin huomioida monenlaisia olosuhteita... Ihminen on syntiinlangennut olento, joten tuo on luonnollista. Sen takia juuri pitää julistaa rehellisesti (kaikki) synnit synneiksi, eikä niin että jokainen valitsee itselleen mitkä kohdat voi ohittaa tai selitellä mustasta valkoiseksi ja toiset kohdat jotka tuomita.