Lue keskustelun säännöt.
Minäpä nyt kerron KILTTIMIEHET, miten helppoa on olla nätti nainen!
04.04.2017 |
Olin ison perheen vanhin, ei-toivottu lapsi. Äitini inhosi minua avoimesti, henkinen väkivalta oli jatkuvaa ja lamauttavaa. Kuljin huonoissa vaatteissa ja olin sen vuoksi koulukiusattu. Jouduin lähtemään kotoa alaikäisenä, koska kohtelu oli niin kammottavaa. Asuin kavereiden nurkissa ja tein töitä.
Sairastuin aikuisiällä vakavasti, ja siitä toipuessa meni vuosia. Jouduin opettelemaan monet arkiset asiat uudelleen. Perheestäni ei ollut mitään tukea. Opiskelin ja tein töitä, seurustelin kerran vakavasti vuosia kivan opiskelukaverin, sittemmin suuren rakkauden kanssa. Suhde loppui siihen, että en saa sairauden vuoksi lapsia, joita mies haluaa. Menetys oli hirvittävä, mutta toivoin miehelle parasta mahdollista elämää.
Kuntoutuakseni aloin liikkua jo vuosia sitten ja pikku hiljaa olen tullut aika urheilullisen näköiseksi. Olen myös jaksanut kohtalaisen pienituloisenakin panostaa ulkonäkööni siten, että olen ihan kivan näköinen. Olen ollut pitkään yksin, koska olen ollut niin hajalla erosta.
Olin sitten arvatenkin palstan kilttimiehen kanssa samaistuvan miehen kanssa treffeillä. En kertonut mitään näistä asioista, tietenkään, ne eivät kuulu ensimmäisille treffeille. Mies sen sijaan kertoi varsin paljon nirsoista naisista ja heidän vääristä kriteereistään. Kuultuaan, että olen ollut pitkään sinkku, hän latasi arvionsa päin näköä: olen itsestäni liikaa luuleva, todellisesta elämästä vieraantunut aikuispissis, joka huomaa kukoistuksensa ja miesten huomion menneen ohi, koska olen vain paneskellut ympäriinsä etsimässä alfaurosta.
Ihan vain että ensi kerralla, kun sinä mies oletat jotakin iloisen oloisesta, itsestään huolta pitävästä naisesta: saatat olla todella väärässä.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa kyllä puhutaan ihan asiaa.Itseäni ärsyttää suunnattomasti,kun olen huomannut,että minun vastoinkäymisiä vähätellään,kun olen kaunis.Jos olisin syrjäytynyt ja ruma ja köyhä niin vastoinkäymiset olisivat varmaan paljon uskottavampia.Ainakin se etu on että kauniin ulkomuodon kun omaan niin tosiaan saan apua ja palveluita enemmän.Ja tuntemattomat ihmiset suhtautuvat minuun yli positiivisesti mikä huvittaa minua,että pelkkä ulkonäkö pelaa niin suurta roolia tuntemattomille,minähän voisin olla mitä vain esim. pahaa.Sen olen kyllä huomannut,että nuoremmat naismyyjät saattavat olla hyvinkin epäkohteliaita kun taasen nuoret ja vanhat miesmyyjät suoraan juoksevat perässäni.Vai ovatko nämä nuoret naismyyjät vaan huonokäytöksisiä.
Tuollainen "nänäänäänää, minäpä olen kaunis, saan siksi kaiken periksi"-asenne ei totisesti kaunista ketään, ylpeys on näet sellainen asia, jonka vaistomaisesti huomaamme toisessa ihmisessä, halusimmepa sitä tai emme, ja se työntää ihmisiä ainoastaan kauemmaksi sinusta. Se on vastenmielistä, ja tapa millä puhut muista ihmisistä on suoraan sanottuna halveksuva, ei ihme että muut eivät pidä sinusta. Ei se ole ainoastaan sinun ulkonäkösi, joka ihmisiä jurppii. Tiedän paljonkin viehättäviä ihmisiä, joilla ei tuota ongelmaa ole. Asennekorjaus olisi paikallaan, ja pikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä elin lapsuuden ja nuoruuden adoptioperheessä, jossa äiti joi ja pahoinpiteli henkisesti ja fyysisesti. Sitten teini-ikäisenä jäin käytännössä omilleni, kun vanhemmat erosivat, äiti lähti ja isä löysi uuden naisen joka luonnollisesti inhosi minua. Sain pahoja paniikki- ja pelkokohtauksia, joiden takia aloin lintsata koulusta. Kaikki pitivät minua tyhmänä ja laiskana. Jos unelmoin jostain, sille naurettiin. Jos halusin jotain, sille naurettiin. Jos yritin jotakin, minut lytättiin täysin.
Koko elämäni olen ollut myös hoikka ja kaunis - ja ihan uskomattoman inhottu ihminen. Varautuneisuuteni ja suoranainen ihmispelkoni tulkitaan (ihan syystäkin) ylimielisyydeksi ja vittumaisuudeksi. Se, että olen koko elämäni elänyt varjossa, lääkittynä, pakko-oireisena, ei ole joillekin yhtään mitään. Koska olen kaunis, minua voi lytätä ja minulle voi tulla suoraan sanomaan että siinä on vittumainen ämmä.
Ei ole ollut helppoa, ja sitten vielä sekin että yritä nyt tällaisena edes ystävystyä kenenkään kanssa.
Olen pahoillani puolestasi.
Minä olen aina kyennyt näkemään kauniitkin ihmiset ihmisinä.
Tuo on hirveää mitä sinulle on tehty.
Ihmiset ovat äärimmäisen itsekeskeisiä.
Toivittavasti löydät parempia ihmisiä.
Koko ketjun pointti oli se, että ihmiset usein luulevat voivansa ulkonäöstä päätellä, kuka on kokenut mitäkin. Minä olin deitilleni prinsessa herneen kanssa, totuus ei tosiaan voisi olla kauempana tuosta kuvitelmasta.
Ap