Mies sanoi: maksan kodin, niin olisi kiva, jos täällä joskus olisi siistiä

Tyypillistä nyky-Suomea, mies tuo rahan taloon, ämmä laiskottelee, lihoo ja motkottaa.

Viihdyn sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä nyky-Suomea, mies tuo rahan taloon, ämmä laiskottelee, lihoo ja motkottaa.

Viihdyn sinkkuna.

Sun kannattaakin viihtyä ja ps. kannattaa myös opetella luetun ymmärtämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tämä sama "mies kartuttaa omaisuuttaan, nainen uhrina maksaa lapsilleen kaiken"-paskaprovoaja paikalla. Ketään ei kiinnosta A)keksitty tarinasi B)oma avuttomuutesi.

Turha sun on kommentoida, kun et oikeasta perhe-elämästä mitään tiedä.

Jos olet itse kotiin jäänyt makaamaan ja uhritumaan, ei kyse ole kenenkään muun perhe-elämästä kuin omastasi. Jankkaat samoja keksittyjä stoorejasi palstalla jatkuvasti, tyylisi on niin tunnistettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makaat kotona, ja kehtaat valittaa? Älä ihmettele kun se päivä tulee, kun mies ilmoittaa haluavansa eron.

Joo odotinkin milloin joku neropatti lohkaisee jotain tällaista. Sulla ei ole mitään kokemusta perhe-elämästä selvästikään, joten turhaan kommentoit. Ja muuten, mä olen ehdottanut useampaankin otteeseen miehelle eroa, mutta se on mies, joka ei halua erota (ja menettää ilmaista piikaa). Ap

Kuule, sen eron saa vaikka toinen vastustaa joten lopeta selittely. Riittää kun toinen haluaa eroa ja se o siinä.Sä vot lähteä sieltä kun sua huvittaa, mikään laki ei sitä kiellä.

ei se mitään eroa halua, koska pystyy lokkeilemaan miehen rahoilla. Kunhan nyt kiukuttaa kun pitäisi välillä siivotakin.

Olipa paljon asiattomia vastauksia. Nyt teet niin, että printtaat vuoden ajalta tiliotteesi, lasket niistä kaikki perheeseen (ruoka, lasten vaatteet yms.) menot, omat henk. koht. menosi erikseen ja muut tällaiset. Ja sitten vain faktaa pöytään. Mietit tietenkin ennen mitä haluat, onko se esim. taloustili, jonne molemmat laittavat kuukaudessa tietyn summan rahaa vai mitä haluat. Ihan siitä pitää lähteä liikkeelle, faktoista. Mies saa etsiä omat tiliotteensa myös ja näyttää ne ihan yhtä avoimesti, olettehan perhe.

Et lopeta keskustelua ennen kuin asiaan on ratkaisu tai jos ei ole, niin sovitte ajan milloin jatkatte asian puimista. Kuntoon se tulee saada ja tappelua on turha pelätä.

Älä rupea kuitenkaan enempää marttyyriksi kuin nyt jo olet, se ei asiaa auta ollenkaan, päinvastoin.

Siisteystasosta puhutte myös ja sorvaatte siihen molempia/kaikkia tyydyttävän ratkaisun. Tottakai on ihan perusteltua, että mies haluaa kodin olevan suurinpiirtein siisti, se ei ole liikaa vaadittu, mutta kettuilulla ei sitä siivommaksi saa, joten ratkaisu on teidän kaikkien käsissä.

Meillä oli aikoinaan samankaltainen taistelu ja miehen ei auttanut muuta kuin tulla puoliväliin ja katsoa totuutta silmiin. Lasten kanssa katsoimme ylimääräiset lelut ja tavarat pois, järjestimme kaikille tavaroille paikat ja siivoukseen hankimme hyvät välineet. Olohuoneesta lähti myös pois hankala karvamatto ja sen tilalle tuli helppohoitoinen paperinarumatto yms. pientä, mutta huomattavaa järjestyksenpidon kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tämä sama "mies kartuttaa omaisuuttaan, nainen uhrina maksaa lapsilleen kaiken"-paskaprovoaja paikalla. Ketään ei kiinnosta A)keksitty tarinasi B)oma avuttomuutesi.

Turha sun on kommentoida, kun et oikeasta perhe-elämästä mitään tiedä.

Jos olet itse kotiin jäänyt makaamaan ja uhritumaan, ei kyse ole kenenkään muun perhe-elämästä kuin omastasi. Jankkaat samoja keksittyjä stoorejasi palstalla jatkuvasti, tyylisi on niin tunnistettava.

Ai, en ole aiemmin kirjoitellut tästä asiasta, mutta en toki väitä, etteikö muillakin voi olla näin. Toi sun käyttämä sana uhriutuminen kertoo susta muuten aika paljon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Mies siinä kartuttaa vain omaa omaisuuttaan kun maksaa asuntoa itse.

Avauksessa oli, että yhteinen talo ja yhteinen laina, eli ap  omistaa puolet, vaikka toinen lyhentää lainaa. Ap maksaa ruuat ja lasten kulut. Näin ymmärsin.

No joo mutta mikäli mies maksaa kaikki asunnon kulut muutenkin niin kyllä hänelle mielestäni kuuluu myös vastuulleen asunnon siivouskin

Lopeta  heti alkuun miehesi vaatteiden pesu - osaa se ne itsekin pestä; ei sinunkaan vaatteitasi kukaan muu pese. Jos kitisee, niin sano, että käytät ko. ajan lastenne (yhteisten!) sotkujen siivoamiseen. Vuorokaudessa nyt ei ole kuin 24 h, eli jostain on luovuttava, jos jotain muuta on tehtävä.

Eli pakota mies edes osaan kotitöitäkin. Älä ole orja ja liian kiltti. Mene myös sinne työttöjen pitkään viikonlopppuun (4 vrk min.) ja jätä huushollinhoito kokonaan isälle. Ja et sitten tee ruokia valmiiksi (lämmitettäväksi) jääkaappiin. Kyllä aikuisen ihmisen tulee osata omista lapsistaan huolehtia. Kun tulet kotiin, jos on yhtään sotkuista, pidät kunnon luennot! Huomautat joka helvetin lelusta ja tiskistä ja esineestä, joka on väärässä paikassa. Eikö se ole juuri maannut 4 päivää kotona?

Sopikaa miehen kanssa, että maksatte lainan puoleksi. Niin hän kokee, että olet osallisena niihin kuluihin. Mies sitten vastaavasti antaa talousrahaa ruokaan ja lasten tarpeisiin.

Ala hinnoittelemaan miehellesi puhtaat vaatteet, valmiit ruoat, kaupassa käynnit, lastenhoito jne. Oppisikohan ymmärtämään. Miehesi vaikuttaa tyhmemmältä kuin vasemman jalan saapas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen maksamaan asuntolainaa (yhteinenhän se on) ja mies maksaa ruuat ja lasten kulut. Jotka muuten on siitä lähtien noin 60% siitä, mitä nainen on maksanut. Miehet ei osta merkkivaatetta eikä tavaraa varastoon. Kaikki on tyytyväisiä paitsi ap, jonka rahat menee lainanmaksuun.

Joopa joo. Tai laskeehan ne ruokakulut ekalla viikolla kun mies tuo pari purkkia maitoa, leivän ja nakkipaketin ja kuvittelee että sillä eletään viikko. Näin meillä kävi. Kunnes pistin ukon hoitamaan myös sen ruuanlaiton. Alko miehelle selvitä elämän realiteetit. Ruoka maksaa. Ja kasvaville lapsille on ostettava vaatteita. Eikä niitä merkittömiäkään kukaan ilmaiseksi myy.

Näillä "kaikki rahani menevät lapsiin" -naisilla on komerossa 4 keväthaalaria/lapsi, koska "niitä voi tarvita". On erikseen ulkoilutakki pihalle ja kauppareissulle, mekkotakki vielä siihen päälle. Sadetakkeja kolmin kappalein. On kurahousut päiväkotiin ja kotiin ja lisäksi kurahaalari jne.

Miehet ostavat ihan järkevästi ruokatarpeita, ei mitään kauden kalleimpia tuontitavaroita. Lihakeitto on halpa ja ravitseva ruoka.

Onko avioehtoa?

Ottaisin paperin esiin ja laittaisin siihen lukuja. Nykyisestä tulonjaosta ja sitten tilanteesta, jossa eroatte ja mies saa viikko viikko systeemin tai ryhtyy vkonloppuisäksi alkaa maksella elareita lapsikatraastaan.

Ja sen tehtyäsi lähdet jonnekin vaikka sukulaisiin viikon parin lomalle ja jätät miehen pyörittämään arkea kokeeksi.

Kuka omistaa talon?

Jos miehen ylityöt rasittavat koko perhettä, toteaisin että tämä on hinta hänen ylitöistään. Jo taas ap vaan lakskuroi niin sitten ei luonteet kohtaa.

Karsikaa tavaraa, jokaiselle tavaralle oma paikka. Lue vaikka Konmari.

Meiltä lähti irtaimistoa pois n 70%. Arvaa mitä tapahtui siivoukselle ?

Väheni toiset 70%.

Kaikilla tavaroilla on oma paikka ja kun mennään nukkumaan, yhdessä lasten kanssa siivoan heidän jäljet.

Ruokalistat toiminnossa, arkisin ruoanlaittoon menee aikaa max 20 min, paljon teen esivalmisteluita edellisenä iltana, esim hauduttamista, johon tarvitaan aikaa, ei työtä.

Miehellä on oma työpöytä olohuoneessa, laitan hänen tavarat siihen . Eipähän kysele missä on mikäkin kun löytyy aina kasasta.

Robotti-imuri ei siivousta pelasta mutta pölyä on huomattavasti vähemmän kun se joka arkipäivä pyörii.

Ostakaa robotti imuri! :) silti täytyy siivota joo, mutta yksi homma poissa.

Et tarvi miehen lupaa eroamiseen. Voit ilmoittaa että otat eron.

Vierailija kirjoitti:

Karsikaa tavaraa, jokaiselle tavaralle oma paikka. Lue vaikka Konmari.

Meiltä lähti irtaimistoa pois n 70%. Arvaa mitä tapahtui siivoukselle ?

Väheni toiset 70%.

Kaikilla tavaroilla on oma paikka ja kun mennään nukkumaan, yhdessä lasten kanssa siivoan heidän jäljet.

Ruokalistat toiminnossa, arkisin ruoanlaittoon menee aikaa max 20 min, paljon teen esivalmisteluita edellisenä iltana, esim hauduttamista, johon tarvitaan aikaa, ei työtä.

Miehellä on oma työpöytä olohuoneessa, laitan hänen tavarat siihen . Eipähän kysele missä on mikäkin kun löytyy aina kasasta.

Robotti-imuri ei siivousta pelasta mutta pölyä on huomattavasti vähemmän kun se joka arkipäivä pyörii.

Suurinpiirtein näin. Tosin ap:lla ja hänen miehellään on ilmeisen paljon muitakin ongelmia, mutta tästä olisi hyvä aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jo ap on kotona, niin voisihan sitä yrittää sen harvoin kotiin tulevan miehen edestä vähän raivata leluja pois. Onhan siitä miehestä hyötyä, jos  se teidän yhteistä asuntoa maksaa.

Ja vaimosta ei ole hyötyä, kun hoitaa lapset, kodin ja maksaa ja tekee ruuat? MIes sen sijaan kitisee jostain leluista.

Yhdessä kai sitä normaaliavioliitossa elämää rakennetaan. Kun itse olin kotona ja mies teki raskasta työtä pitkää päivää, niin kyllä mä sille ruokaa laitoin ja kotikin oli jonkinlaisessa järjestyksessä. Enkä takuulla tuntenut itseäni uhriksi vaan etuoikeutetuksi. Sitten myöhemmin tietysti helpotti taloudellisesti, kun molemmat oltiin töissä. Silloin siivottiinkin yhdessä.

Tietysti jos ap käy töissä ja hoitaa lapset ja kodin, niin sitten on eri asia.

Kyllä minäkin olisin vähän kyrpiintynyt, jos tekisin rankkaa työtä. ja vaimo ei viitsisi 10 tunnin aikana edes siivota. Siivoaminen ja lastenhoito on aika kevyttä projektinveto- ja budjettivastuisiin verrattuna, joista on oikeasti ulkopuolelle tilivelvollinen. Lastenhoidosta ei oikeastaan ole, koska kaikki äidithän ovat aina maailman parhaita äitejä, ne huumeäiditkin.

Meillä samoin, poikkeuksena että mä siivoan ja meillä on siistiä.

Mun mielestä siisteyttä ei oo edes vaikea ylläpitää kun joka päivä tekee jotain.

Kaupassa käynti ja ruuan tekeminen, ei niissä kauan aikaa mene ja lapset, ne nyt pitää hoitaa.

Lapsien pitää myös osata leikkiä ja touhuta itsekseen. Ei äidin tartte olla mikään kokoaikainen viihdyttäjä.

Kyllä muakin vituttais tulla työpäivän jälkeen sotkuiseen kotiin aina!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen maksamaan asuntolainaa (yhteinenhän se on) ja mies maksaa ruuat ja lasten kulut. Jotka muuten on siitä lähtien noin 60% siitä, mitä nainen on maksanut. Miehet ei osta merkkivaatetta eikä tavaraa varastoon. Kaikki on tyytyväisiä paitsi ap, jonka rahat menee lainanmaksuun.

Joopa joo. Tai laskeehan ne ruokakulut ekalla viikolla kun mies tuo pari purkkia maitoa, leivän ja nakkipaketin ja kuvittelee että sillä eletään viikko. Näin meillä kävi. Kunnes pistin ukon hoitamaan myös sen ruuanlaiton. Alko miehelle selvitä elämän realiteetit. Ruoka maksaa. Ja kasvaville lapsille on ostettava vaatteita. Eikä niitä merkittömiäkään kukaan ilmaiseksi myy.

Näillä "kaikki rahani menevät lapsiin" -naisilla on komerossa 4 keväthaalaria/lapsi, koska "niitä voi tarvita". On erikseen ulkoilutakki pihalle ja kauppareissulle, mekkotakki vielä siihen päälle. Sadetakkeja kolmin kappalein. On kurahousut päiväkotiin ja kotiin ja lisäksi kurahaalari jne.

Miehet ostavat ihan järkevästi ruokatarpeita, ei mitään kauden kalleimpia tuontitavaroita. Lihakeitto on halpa ja ravitseva ruoka.

No höpö höpö, ei mun tuntemissa perheissä ainaakaan ole näin. Jotkut naiset saattaa shopata merkkivaatetta, mutta ihan järkevissä rajoissa. Ja onko oikeasti kahdet kurahousut tuhlausta? Musta ainakin ihan järkevää, eikä maksa kirpparilla montaa euroa.

Jos stereotypioista puhutaan, niin keskimäärin naisten rahat kuluu varmaan enemmän vaatteisiin ja miesten vaikka elektroniikkaan. Ruokaostoksissa tuskin on rahallisesti hirveän suurta eroa, keskimäärin naiset varmaan syö vihanneksia enemmän tms..

Mutta minusta reiluin tapa jakaa arjen työt on niin, että molemmilla on yhtä paljon vapaa-aikaa. Eli se joka tekee enemmän töitä tekee vähemmän kotitöitä, mutta mitään vapaamatkustajuutta ei ole. Jos lapset sotkee, niin ei se todellakaan ole yksin äidin vastuulla siivota. Rahat on minusta oikeudenmukaisinta jakaa niin, että molemmille jää suhteessa saman verran omiin menoihin, jotka voi sitten joko kuluttaa tai säästää (esim. 10 % palkasta tms)