Lue keskustelun säännöt.
Käykö teillä perhetyöntekijä?
04.04.2017 |
Millaisia käynnit ovat? Mitä teette? Jääkö käynneistä hyvä fiilis vai ärsyttääkö käynnit?
Meillä ehkä on alkamassa perhetyöntekijän käynnit. Aina kun meiltä kysytään mitä teille kuuluu niin olen vastannut että hyvin menee ja hyvin jaksetaan. Mikä ei ole totta. Erinäisten asioiden vuoksi arki kaatuu kokonaan niskaan ja lapset kärsii. Soitin sosiaalityöntekijälle ja kerroin, että ei meillä mene niin hyvin kun olen sanonut ja tarvitaan jotain apua, että saadaan taas arki hallintaan. Kokeillaan nyt sitten perhetyöntekijää. Mies oli aluksi vastaan, mutta sanoin että herää jo, me tarvitaan ulkopuolista apua ennen kun lasten lapsuuskin on pilattu.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä ei hyvin käy kun perhetyöntekijä alkaa käymään.
Meillä on käynyt. Ihan asiallinen palvelu. Toinen raskaus oli vaikea ja kerran viikossa työntekijä vei lapsen kunnolla ulkoilemaan. Minä olin melkein vuodelevossa. Tuli ajallaan, tyttö tykkäsi hänestä kovasti ja auttoi paljon tässä tilanteessa. Ei mitään pahaa sanottavaa. Olisi voinut jatkaa tovin vauvan synnyttyä, mutta koin, että tarvetta ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhetyöntekijöitä on kahta lajia. Toiset tekee kotitöitä, toisen vain tarkkailee ja keskustelee.
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijöitä on kahta lajia. Toiset tekee kotitöitä, toisen vain tarkkailee ja keskustelee.
juuri näin, kumpaa apua olet saamassa ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavallani käy laittamassa ruokaa ja siivoamassa.
Ei tiiä onko kyseessä samanlainen juttu kuin omalla paikkakunnalla, mutta olen tykännyt. Kävi raskausaikana, juteltiin peloista ja kartotettiin tuentarpeita, hankki mulle paikan vertaistukiryhmään. Ajattelin uudestaan ottaa yhteyttä jotta saisin vinkkejä ruokailuihin ja päiväuniin, niiden sujuvoittamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on käynyt lapsiperheiden kotipalvelu. Vie lapsen ulos kerran viikossa ja leikittää huolella ulkona. Mursin nilkkani, joten en pysty tekemään tuota itse. Ei riitä palveluntarpeeseen kerran viikossa käynti, mutta mummo on paikannut loput niiltä ajoilta kun mies on töissä.
Meillä käy lapsiperheiden kotipalvelu kerran viikossa. Olen tykännyt vaikka vasta kolme kertaa ollut, olen mennyt siksi aikaa (3 tunniksi) kirjastoon tai kahvilaan. Nyt kun kesä tulee niin voi mennä vaan ulos olemaan. Saa omaa tärkeää aikaa että jaksaa olla hyvä äiti sitten taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei hyvin käy kun perhetyöntekijä alkaa käymään.
Mikä siinä nyt on niin vaarallista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei hyvin käy kun perhetyöntekijä alkaa käymään.
Mikä siinä nyt on niin vaarallista?
"Perhetyö" on huostaanoton valmistelua.
Kunnan palkkaama lähihoitaja käy riskiperheessä istumassa ja tarkkailemassa arjen sujumista ja kirjaa ylös ja raportoi äidin virheet,
isän paheet ja kodin puutteet.
Lapsista haetaan viat ja kartoitetaan kotona-asumisriskit/ huostaanottohyödyt.
Yleensä "perhetyö" on pakollinen toimenpide -
muutoin sosiaalityöntekijä uhkaa perhettä toimenpiteillä:
katkaistaan vuokra- ja muu rahallinen tuki,
järjestetään lapsille lastenkotipaikka.
Perhetyöntekijä on siis tarkkailija ja virheiden etsijä -
ei perheen auttaja.
Pelkäisin helvetisti, jos meille sellainen tulisi!
Jos minulla on ongelmia,
soitan omaisille ja ystäville,
en viranomaisille.
Älkää tekään sosiaaliin soitelko, se ei ainakaan paranna tilannettanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi tällainen tarkkaileva perhetyöntekijä ja minä kävin hänen vastaanotollaan, koin että hänestä oli meille iso apu. Ongelmaa ei ollut niinkään arjenhallinnassa vaan meillä oli muuten kriisitilanne päällä ja minulla voimat ihan lopussa. Perhetyöntekijä kuunteli, auttoi ns. solmujen avaamisessa, ohjasi ja auttoi konkreettisemman avun äärelle ja sanoi minulle tärkeät sanat joita en ollut aikaisemmin koskaan keneltäkään kuullut: sinä olet hyvä äiti.
Saatiin siis perhetyöntekijältä sellaista apua joka juuri meidän tilanteessa silloin auttoi. Voi olla että joku toinen kokee vastaavasta avusta ettei saa perhetyöntekijältä "mitään" mutta tosiaan meille se oli arvokasta, hienovaraista tukea ja ohjausta parempaan suuntaan.
Kyllä mä luulen että tää tuleva perhetyöntekijä osaa auttaa meitä eteenpäin. Hänellä varmasti on enemmän tietoa ja taitoa. Alustavasti on ollut puhetta että hän tulee meille kuuntelemaan huolia, etsimään yhdessä ratkaisuja ja mukaan arjen askareisiin ja lasten elämään. Olen hänet kauan sitten tavannut ja oli erittäin mukava.
Meillä on ongelmia. En jaksa niitä enää salata. Ei tästä keskenään päästä eteenpäin. Sukulaisista ei ole apua näissä asioissa. Ap
Nuorena yksinhuoltajana (23 v.) minulle määrättiin perhetyöntekijä. Avun saanti oli vähän niin ja näin. Hän/he kävivät kerran viikossa 1-4 tuntia istumassa sohvalla ja kysyivät 10 minuutin välein jonkun kysymyksen. Jos olin menossa jonnekkin varatulla ajalla, he kököttivät samassa paikassa niin lähtiessä kuin takaisin saapuessakin. Kai he sitten itse kokivat olleensa avuksi tai sitten vaan tyytyväisiä kun pääsivät kyttäämään (yllätin kerran tonkimasta kaappeja, etsi kuulema lapselle tuttia työpöytäni laatikoista. :D).
Eroon niistä ei meinannut päästä millään. Kävivät seitsemän kuukautta istuskelemassa sohvalla ja sitten yht'äkkiä löivät palautepaperit käteen. En kyllä itsekään heille mitään vastaan sanonut, koska mitä se olisi auttanut. Annoin heidän tonkia kotiani ja tarkistaa mitä ostan ruokakaupasta, koska arvelin, että vain siten niistä pääsee eroon. Seitsemän kuukauden yksityiselämän menetys oli kyllä tämän arvoista kun enää ei tarvitse kenellekkään selitellä miksi ostin itselleni suklaata tai miksi teen niin "erikoisia ruokia" eli tässä tapauksessa munakoisolasagnea. :D
(OT: perhetyöntekijät olivat kaikki hieman reilummin ylipainoisia. Olin eräs päivä ihan täynnä sitä kotini tutkimista ja maidonjuomattomuuteni arvostelua. Perhetyöntekijä kysyi minulta, tiedänkö mitä on terveellinen ruoka? Hävettää näin jälkeenpäin, mutta oli pakko heittää takaisin "tiedätkö sinä?". Ei vastausta.)
Vierailija kirjoitti:
Nuorena yksinhuoltajana (23 v.) minulle määrättiin perhetyöntekijä. Avun saanti oli vähän niin ja näin. Hän/he kävivät kerran viikossa 1-4 tuntia istumassa sohvalla ja kysyivät 10 minuutin välein jonkun kysymyksen. Jos olin menossa jonnekkin varatulla ajalla, he kököttivät samassa paikassa niin lähtiessä kuin takaisin saapuessakin. Kai he sitten itse kokivat olleensa avuksi tai sitten vaan tyytyväisiä kun pääsivät kyttäämään (yllätin kerran tonkimasta kaappeja, etsi kuulema lapselle tuttia työpöytäni laatikoista. :D).
Eroon niistä ei meinannut päästä millään. Kävivät seitsemän kuukautta istuskelemassa sohvalla ja sitten yht'äkkiä löivät palautepaperit käteen. En kyllä itsekään heille mitään vastaan sanonut, koska mitä se olisi auttanut. Annoin heidän tonkia kotiani ja tarkistaa mitä ostan ruokakaupasta, koska arvelin, että vain siten niistä pääsee eroon. Seitsemän kuukauden yksityiselämän menetys oli kyllä tämän arvoista kun enää ei tarvitse kenellekkään selitellä miksi ostin itselleni suklaata tai miksi teen niin "erikoisia ruokia" eli tässä tapauksessa munakoisolasagnea. :D
(OT: perhetyöntekijät olivat kaikki hieman reilummin ylipainoisia. Olin eräs päivä ihan täynnä sitä kotini tutkimista ja maidonjuomattomuuteni arvostelua. Perhetyöntekijä kysyi minulta, tiedänkö mitä on terveellinen ruoka? Hävettää näin jälkeenpäin, mutta oli pakko heittää takaisin "tiedätkö sinä?". Ei vastausta.)
Joo samanlainen kokemus itselläni. Mitään muuta ei tehnyt kuin sohvalla istui ja luki lehteä.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena yksinhuoltajana (23 v.) minulle määrättiin perhetyöntekijä. Avun saanti oli vähän niin ja näin. Hän/he kävivät kerran viikossa 1-4 tuntia istumassa sohvalla ja kysyivät 10 minuutin välein jonkun kysymyksen. Jos olin menossa jonnekkin varatulla ajalla, he kököttivät samassa paikassa niin lähtiessä kuin takaisin saapuessakin. Kai he sitten itse kokivat olleensa avuksi tai sitten vaan tyytyväisiä kun pääsivät kyttäämään (yllätin kerran tonkimasta kaappeja, etsi kuulema lapselle tuttia työpöytäni laatikoista. :D).
Eroon niistä ei meinannut päästä millään. Kävivät seitsemän kuukautta istuskelemassa sohvalla ja sitten yht'äkkiä löivät palautepaperit käteen. En kyllä itsekään heille mitään vastaan sanonut, koska mitä se olisi auttanut. Annoin heidän tonkia kotiani ja tarkistaa mitä ostan ruokakaupasta, koska arvelin, että vain siten niistä pääsee eroon. Seitsemän kuukauden yksityiselämän menetys oli kyllä tämän arvoista kun enää ei tarvitse kenellekkään selitellä miksi ostin itselleni suklaata tai miksi teen niin "erikoisia ruokia" eli tässä tapauksessa munakoisolasagnea. :D
(OT: perhetyöntekijät olivat kaikki hieman reilummin ylipainoisia. Olin eräs päivä ihan täynnä sitä kotini tutkimista ja maidonjuomattomuuteni arvostelua. Perhetyöntekijä kysyi minulta, tiedänkö mitä on terveellinen ruoka? Hävettää näin jälkeenpäin, mutta oli pakko heittää takaisin "tiedätkö sinä?". Ei vastausta.)
Siis miten se työntekijä määrättiin? Eikai aikuisen ihmisen ole pakko ottaa mitään työntekijää vastaan vain sen takia, että on tuleva yksinhuoltaja.
Meillä kävi koska muija ei pärjännyt meidän lapsen kanssa yhtään ja ilmeisesti vielä vedätti äitiä kaikin mahdollisin tavoin,mutta ihme ja kumma kun lapsi oli minun kanssa ei ollut mitään ongelmia minkään asian kanssa.
Lapsi on kulkenut mun mukana ihan vauvasta saakka vaikka missä ja muija ei voinut edes mennä kauppaan sen kanssa ettei helvettirevennyt.
Perhetyöntekijä oli kyllä mukava asiallinen ja pätevä,isänä olisin kyllä keksinyt kaikenlaista kahdenkeskistä tekemistä tuon naisen kanssa,kerrankin pyllisteli eteisessä jossain ihme housuissa niin hyvä ettei alkanut seisomaan samantien😂
Perhetyöntekijä on kyllä omituinen synonyymi vaimolle.