Lue keskustelun säännöt.
Onko suhteella enää tulevaisuutta?
04.04.2017 |
Olen seurustellut kolme vuotta mieheni kanssa. Olemme molemmat eronneita ja meillä on ennestään lapsia. Meillä on ollut sinänsä hyvä suhde, mutta miehen materialistisuus ja kaiken arvottaminen rahassa (on erittäin varakas) ja lapsensa kasvattaminen siihen, että lapsi saa kaiken mitä haluaa ja lapsella ei ole ns. normaalielämää ollenkaan (vaan kaikki illat ja viikonloput juostaan laskettelemassa, matkoilla, kylpylöissä, huvipuistoissa, teattereissa, ravintoloissa jne.) ovat hiertäneet suhdetta minun puolelta. Mies myös olettaa, että kaikki (siis minun ja minun lasteni elämä myös) pyörii sen ympärillä mitä hänen lapsensa milloinkin sattuu tahtomaan. Nyt olen vähentänyt miehen näkemistä ja hänen lastaan en ole tavannut aikoihin, koska olen alkanut epäillä tuleeko tästä koskaan mitään. Emme siis pääse sopuun yhteisestä asunnosta, sen paikasta jne. ja en halua kaikkia viikonloppujani reissata edestakaisin toisen luona hänen kanssaan. Onko teidän muiden ollut ns. helppoa muodostaa uusperhe? Kannattaako tällaista suhdetta enää jatkaa? Minusta tuntuu tällä hetkellä lähinnä, että haluaisin viikonloppuna ja pääsiäisenäkin vain olla rauhassa omissa oloissa ja tehdä normiaskareita, kuten pestä ikkunoita, ulkoilla jne.
Kommentit (11)
Ei ole ollut helppoa. Erilaiset arvot ja ajatukset lastenkasvatuksesta ovat ongelma. Rakastatko miestä niin paljon ja haluatko olla hänen kanssaan niin paljon, että olet valmis kompromisseihin? Rivien välistä luen, ettet ehkä ole ihan varma.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin rakastan kyllä miestä, mutta viime aikoina minulle on tullut todella voimakkaaksi tunne, etten kestä katsella hänen lapsensa käytöstä (vaikkei se ole lapsen vika, tiedän). Lapsi on todella ylimielinen, kertoo koko ajan kaikille kuinka kenelläkään ei ole mitään yhtä hyvää ja hienoa kuin hänellä, repii lyöden ja purren muiden käsistä asiat kun hän haluaa jne. Myös miehen kohdalla ärsyttää, kun tuntuu, että hän ei tiedä mitään normaalista elämästä, jossa on myös kotitöitä, ruokaa ei osteta/tilata ravintolasta joka päivä jne. Itse rakastan matkailua, mutta rakastan myös olla kotona ja puuhailla siellä. Miehen kanssa ihan jokainen vapaapäivä pitäisi matkustella, syödä hienoissa ravintoloissa, ostaa jotakin tms.
ap
Siis sä olet vähentänyt peittojen ja tyynyjen roudaamista toiselle puolelle kaupunkia? Hieno homma! Nyt suhteen saattohoito käyntiin. Eli teet tyynesti kotona keväthommia ja kerrot miehelle että jos hän haluaa sua nähdä hän ajelkoon sun luo. Ja that's it.
Mies kyllä ajelee minun luo, siinä ei ole ongelmia. Mutta suoraan sanottuna harmittaa kolmen lapsen yksinhuoltajana maksaa sitten taas vielä miehenkin ruuat viikonlopulle. Mies kun ei koskaan tuo mitään mukanaan, vaan olettaa, että minä maksan kaikki ruuat, jos hän tulee minun luokseni. Ja pointti on, etten tiedä haluanko enää hänen kanssaan jatkaa. Pidän kyllä sinänsä miehestä, mutta kaiken pyöriminen vain rahan ympärillä ja lapsensa vapaa kasvatus ja kaiken saaminen lyövät kyllä kaupuloita rattaisiin ja pahasti. Tuntuu, etten vain enää halua edes nähdä tuota lasta ja miehenkin rahalla kerskuminen ja tuhlaaminen ärsyttää, vaikka meillä muutoin ihan mukavaa onkin. Ja ainakaan tuollaiseksi kasvatetun lapsen kanssa en aio ikinä muuttaa saman katon alle, joten tuntuu, ettei tästä mitään kunnollista ikinä tule ja aika ja elämä valuu vain hukkaan. :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että vaikea paikka ap. Ja ison pohdinnan varmasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies kyllä ajelee minun luo, siinä ei ole ongelmia. Mutta suoraan sanottuna harmittaa kolmen lapsen yksinhuoltajana maksaa sitten taas vielä miehenkin ruuat viikonlopulle. Mies kun ei koskaan tuo mitään mukanaan, vaan olettaa, että minä maksan kaikki ruuat, jos hän tulee minun luokseni. Ja pointti on, etten tiedä haluanko enää hänen kanssaan jatkaa. Pidän kyllä sinänsä miehestä, mutta kaiken pyöriminen vain rahan ympärillä ja lapsensa vapaa kasvatus ja kaiken saaminen lyövät kyllä kaupuloita rattaisiin ja pahasti. Tuntuu, etten vain enää halua edes nähdä tuota lasta ja miehenkin rahalla kerskuminen ja tuhlaaminen ärsyttää, vaikka meillä muutoin ihan mukavaa onkin. Ja ainakaan tuollaiseksi kasvatetun lapsen kanssa en aio ikinä muuttaa saman katon alle, joten tuntuu, ettei tästä mitään kunnollista ikinä tule ja aika ja elämä valuu vain hukkaan. :(
Ap
Teillä on kuitenkin jo 3-vuotinen suhde takana. Kyllä sinun pitää osata ja uskaltaa sanoa rehellisesti, että voisiko mies tuoda ruokaa mukanaan - käydään yhdessä kaupassa (hän maksaa osan). Itse olin hyvin köyhä parikymppisenä ja siskoni oli myös - me sanoimme suoraan toisillemme, että kun tulee kylään, pitää ostaa ruokaa. Olin tosiaan erittäin köyhä ja siskolla oli 3 lasta; talouteni ei olisii kestänyt 4 ylimääräisen ruokkimista viikonloppuna. Sisko tuli usein ja osti omat ruuat, toki ei rikas hänkään, joten kun menin sinne, vein kanssa omat ruokani.
Eli pidä mies vakipanona - kun tykkäät hänestä. Selvennä hänelle, että sinulla ei ole rahaa. Kyllä tämä nyt pitää voida jo 3 vuoden suhteen jälkeen kertoa. On epäoikeudenmukaista miestä kohtaan, jos et muka pysty sanomaan - hän saattaa tykätä sinusta ja hänestä voisi olla ihan ok tulla ruokassin kanssa!
Mies vaikuttaa hieman alistajatyypiltä ja kasvattaa pojastaan hyvää vauhtia samanlaista. Ei hyvä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaikuta kauheen kivalta mieheltä.
No sanotaanko, ettei kauhean lupaavalta kuulosta.