Aion palata takaisin lestadiolaisyhteisöön... Kokemuksia kaivattais?
Jätin Siionin 18-vuotiaana ja karkasin maailmalle. Vähän aikaa nautin vapaudesta, mutta sitten alkoivat vastoinkäymiset ja stressi. Piti kilpailla opiskelupaikasta, pärjätä koulussa, kilpailla työpaikoista jne. ja samalla löytää kumppani mikä on näköjään mahdotonta täällä pk-seudulla. Ja näköjään sitten lastenkin pitäisi kilpailla. Lisäksi alkoi painaa sekin, että mikä minua odottaa kuoleman jälkeen. Pelko ikuisesta kadotuksesta kun ei ole haihtunut mihinkään. Kaipaan myös lestadiolaisyhteisön veljellisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Täällä pk-seudulla tuntuu, että kaikki ihmiset ovat varuillaan ja pitävät kulisseja yllä. Ollaan etäisiä, kylmiä ja varuillaan.
Totesin, että Siioniin jääneet sisaret ovat päässeet paljon helpommin; Peruskoulun jälkeen ehkä pari vuotta lukiota, sitten naimisiin oman kylän pojan kanssa ja kotiäidiksi. Mies tuo leivän rakennustyömailta ja arki pyörii yksinkertaisesti Pohjanmaan autioilla lakeuksilla. Kaikki on niin Jumalan antamaa. Lasten on turvallista olla uskovassa kodissa. Kerran vuodessa käydään suviseuroissa.
Olisi kiva kuulla (tiedän, ettei mahdollista) kokemuksia niiltä jotka ovat saaneet palata takaisin lestadiolaisyhteisöön? Mietityttää vieläkö tällainen 24-vuotias vanhapiika kelpaa kenellekään?
En voi sanoa muuta kuin että voi hyvä sylvi.. Kuvailemasi tarina hyvinkin tosi monen kohdalla, mutta onko se onni ja autuus, että et tee elämässäsi muuta kuin olet raskaana ja hoidat lapsia ja mies yksin tuo ruoan pöytään. Aika tylsää elämää sanoisin. Ja mistä lähtien 24-vuotias on ollut vanhapiika??!!!?? Ja varsinaiseen kysymykseesi vastaus, kyllä siihen yhteisöön takaisin pääsee, menet vaan seuroihin. Onnea valitsemallasi tiellä.