Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ylisuuria odotuksia tuntemasi ikisinkut asettavat kumppaniehdokkailleen?
03.04.2017 |
Siis jos olet sivusta seurannut tilannetta, niin mitä olet havainnut?
Kommentit (83)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40-vuotias mies, juonut viinaa ja polttanut viimeiset 25 vuotta ja se näkyy naamasta turvotuksena, kalpeutena ja keltaisina hampaina. Haluaa 20-vuotiaan, kauniin blondin. Aika hiljaista on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat omat mahdottomaksi osoittautuneet vaatimukset. Olen mies.
- Ei vittuile jatkuvasti
- Meikkaa ja liikkuu jonkin verran
- Ei tärvele itseään lyhyillä hiuksilla ja tatskoilla
- Kestää sen, että mies ei ole vihervasemmistolainen
Koska tästä ei tullut mitään muutin ulkomaille. Nyt vaatimukseni tuntuvat taas mahdolliselle saavuttaa.
Miksi tämä saa pelkkiä alapeukkuja?
Asioita joista en pääse yli:
-heikko parrankasvu
-älykkyyden puute
-intohimon puute
2/3 mieheen on ollut hyvä mahdollisuus. 3/3 ei ole vielä löytynyt. Siinä ja siinä :)
Kaikkien ihmisten on vaikeaa hyväksyä toinen ihminen sellaisena kuin on, kaikkine puutteineen. Ja ikisinkuille nämä puutteet näyttävän olevan vaikeampia hyväksyä.
Tunnen myös uskovaisen ikisinkun, jolla on ikää 45. Hänen liiallinen kriteeri on se, että mies ei saa olla toisella kierroksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ulkomailla enkä käy töissä. En kyllä ole sellainen tyypillinen suomalainen joka lahoaa työpaikassaan vielä senkin jälkeen kun on voittanut lotossa tai perinyt miljoonia. Pari kertaa vuodessa käyn pankin sijoitusneuvojan kanssa vakuutuksen salkun läpi ja se on sitten siinä. Kyllä aika riittää ihan hyvin vauva-palstalla kirjoittamiseen ja kaikkeen muuhunkin.
Niin, bmi ei sinänsä kerro paljoa. Voi olla kyseessä laihaläski jolla ei ole lihaksia tai alhaisen rasvaprosentin omaava jolla on. Kyllä tavoitteenani on ollut saada malli- tai näyttelijätyyppinen hoikka ja lihaksikas vartalo eikä näyttää joltakin mentulalta joka joutuu tyytymään yh-mammaan.
Minulle tulee kyllä ihan hyvä mieli siitä kun paskanen saa palkkansa mutta ei mun elämä sen ympärillä pyöri. On minulla joskus normaaleja seurustelusuhteitakin täällä toisessa maassani mutta ne eivät tahdo kestää. Taitaa minulla olla sellainen heikkous että kiinnostaa enemmän panna eri parikymppisiä muijia kun vakiintuminen yhden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi 3-kymppinen ikisinkku nainen sanoo, että haluaa miehen joka ei juo joka viikonloppu tai ylipäätänsä ole kova kännäämään.
Suurin osa miehistä odottaa koko viikon, että pääsisi perjantaina baariin eli "hieman" epärealistista!
Pitää myös itseään parempana kuin me muut, koska ei pahemmin juo, harrastaa paljon liikuntaa ja huolehtii ulkonäöstään. Hyvännäköiset pitkät hiukset sillä on, mutta ei niiden hiusten kanssa parisuhteessa olla. Useimmilla miehille ei tuollaisilla asioilla ole paljonkaan väliä.
Tulee jäämään yksin jos ei normi duunari perjantaipulloineen ja tupakoineen kelpaa. Raskas työ, raskaat huvit.
Jos nainen liikkuu samoissa piireissä kuin sinä, niin en ihmettele jollei löydä itselleen seuraa. Itse olen mies (normi maisteri, ikisinkku) en nyt pidä ketään parempana sen tähden ettei pahemmin juo, sillä ainakin omista kavereistani saati ystävistäni ei taida olla ketään joka odottaisi koko viikon, että pääsisi juomaan. Itse harrastan -kuten moni kaverinikin- mm. liikuntaa. Jos minua (, tai minun kaltaisiani etsii baarista) niin luultavasti kyllä pettyy, koska viihdyn niissä sen verran huonosti. - Joten vinkkinä iki-sinkku ystävätterellesi, että kannattanee yrittää ottaa kontaktia meihin miehiin siellä missä liikkuu. - Vaikka tiedän. Se voi olla toisinaan helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka aamulla ennen töihiin lähtöä en ollut ainoa, joka oli lenkillä saati viikonloppuna niin empä huomannut pysähtyä tai edes hiljentää vauhtiani kysyäkseni keneltäkään, että lähtisikö aluksi vaikka alku illasta treffeille. Mutta toki minut -ja kalatiseni voi bongata muualtakin kuin liikunnan parista; esimerkiksi kirjastosta, tai minut kohta "taas" lähikaupasta. Vai pitäsikö vaihteeksi lähteä käymään jossai uudemmassa kaupassa ostoksilla, jos siellä vaikka kohtaisi uusia ihmisä. - Huokaus olisi kiva laittaa yhdessä vaikka ruokaa. Plaah. Itse uskon, että "Se" oikea voi tulla vastaan missä vain tai sitten olla tulematta.
Niinpä. Elämänsä kaljapullojen parissa viettäneet eivät tajua, että elämää on muuallakin.
Mies rumenee silmissä kun hän juopottelee. Kun taas vaatimattomalta näyttävä lenkkeilyä ja ulkoilua harrastava mies näyttää komeammalta.
Ja silti kyse ei ole siitä, että pitäisi itseään parempana. Viina on myrkkyä liikaa nautittuna.
Ulkoilman tuoma raikkaus on ihmisessä miellyttävämpää. Jos on täysin eri elämänkatsomus niin on typeryyttä mennä yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asioita joista en pääse yli:
-heikko parrankasvu
-älykkyyden puute
-intohimon puute2/3 mieheen on ollut hyvä mahdollisuus. 3/3 ei ole vielä löytynyt. Siinä ja siinä :)
3/3 täällä, mutta minun intohimon kohde on naisen perä. Kaikki ei voi hyväksyä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat omat mahdottomaksi osoittautuneet vaatimukset. Olen mies.
- Ei vittuile jatkuvasti
- Meikkaa ja liikkuu jonkin verran
- Ei tärvele itseään lyhyillä hiuksilla ja tatskoilla
- Kestää sen, että mies ei ole vihervasemmistolainen
Koska tästä ei tullut mitään muutin ulkomaille. Nyt vaatimukseni tuntuvat taas mahdolliselle saavuttaa.
Miksi tämä saa pelkkiä alapeukkuja?
Ehkä siksi, että tuommoisia saattaa löytyä suomestakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ikisinkuilla välttämättä edes ole mitään kriteereitä kumppanille jos ei ole kumppania edes etsimässä.
Koko tähänastisen ikäni sinkkuna olleena en edelleenkään ole osannut mitään erillistä kriteerilistaa koostaa. Ehkäpä pohjimmaisena syynä on se että en etsimällä etsi parisuhdetta, ja yritän rakentaa elämäni siten että en laske onnellisuuttani yhden tai muutaman asian varaan, varsinkaan jonkun toisen ihmisen oikkujen armoille. Loppupeleissä ainoa ihminen jonka kanssa on opittava tulemaan toimeen olet sinä itse. Kun olet sinut itsesi kanssa ja olet onnellinen sellaisena kuin olet, on kaikki muu mukaan tuleva vain plussaa. Olen myös sitä mieltä että parisuhdetta, perheen perustamista jne. ei tulisi ottaa itsestäänselvyytenä, koska karu fakta on että kaikki eivät tule näitä asioita elämäänsä saamaan. Siksi on mielestäni tärkeää oppia löytämään onnea monista eri paikoista, eikä jäädä kiinni ajatukseen että elämällä on vain yksi tarkoitus, ja onnella vain yksi lähde.
En toki ole sulkenut parisuhteen mahdollisuutta täysin pois, kuka tietää, ehkä joskus tapaan jonkun jonka kanssa "kolahtaa". Olen kyllä treffeillä käynyt, mutta kyllä jos vaan tuntemuksiaan seuraa niin osaa sanoa onko kyseessä sellainen henkilö jonka kanssa voisi ajatella jakavansa arkeaan. Tähän mennessä ei ole sellaista tunnetta tullut, enkä koe että jäisin mistään paitsi.
Ja kuten sanoinkin, jos se oikea osuisi kohdalle, hän tulisi olemaan osa elämääni, ja minä hänen, mutta en halua että kummastakaan tulisi toiselle "koko maailma". Jos tämä nyt on jollekin liikaa, niin olkoon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho, tulipas litania. Ajatukseni kuitenkin oli se että monesti kuulee tätä valitusta kuinka "ikisinkuilla on liian kovat kriteerit kun eivät ole parisuhteessa". Ei se kaikilla niin mene. Ja vaikka olisikin, miksi kenenkään pitäisi tyytyä johonkin joka ei itsestä tunnu hyvältä? Siinä vain myrkytetään hiljalleen ilmapiiriä ja muitakin ihmisiä siitä ympäriltä kun ei olla oikeasti onnellisia. Ja jos on oikeasti tosi kovat kriteerit niin silloin ollaan iloisempia yksin - tai kärsitään yksin, mutta silloin ei ainakaan tartuteta sitä pahaa oloa muihin samalla tavoin kuin itselle kelpaamattomassa suhteessa.
Olen itse sinkku ja päättänyt pysyäkin eikä vaatimuksia siis ole mutta joskus tulee puhuttua muiden sinkkunaisten kanssa näistä kriteereistä niin kyllä hiukset nousevat pystyyn. Miehen tulee olla komea ja urheilullinen (itse ei tarvitse olla), miehen tulee olla lapsirakas (sukulaisten lasten takia), miehen tulee olla raitis (otan lasin viiniä kun haluan), miehen tulee olla uskollinen (miksi minun pitäisi olla?), miehen tulee olla hyvässä työssä ja varoissaan (koska minä olen aina PA), miehen tulee olla hoikka (olen itse kokoa XL), miehen tulee olla kiltti (että pystyn kuppaamaan häntä loputtomiin), miehellä tulee olla hieno auto (koska itse ajan romulla), miehen tulee olla henkevä ja keskusteleva (siis kuunnella jorinoitani kaiken aikaa), miehen tulee osallistua kotitöihin ja olla kätevä (koska olen uusavuton), miehen tulee tehdä minut onnelliseksi (poden masennusta), miehen tulee olla herkkä ja taiteellinen (justjoo), miehen tulee olla ahkera ja yrittäjähenkinen (itse en kyllä tiedä mitä nuo merkitsevät mutta ne kuulostavat hienoilta), miehen tulee viettää kanssani laatuaikaa (miten sopii edelliseen?!), miehen tulee olla sivistynyt (oma mieliohjelmani on Temptation Island), miehen kemioiden tulee kohdata omani (tarkoittanee fysiikkaa;)) Nämä tulivat mieleen ihan lonkalta, laitan lisää jos muistan mehukkaita juttuja.
Omat exät ovat olleet työelämässä, silmälle sopivia ja sävyisiä luonteeltaan eli ihan normitapauksia mutta en vain viihdy parisuhteessa, koen toisen ihmisen jatkuvan huomioon ottamisen joka asiassa turhan rankaksi, osaan ja pystyn ostamaan oman autoni ja asuntoni itse, päättämään miten pukeudun ja syön tai leikkautan hiukseni yms, oma mielipiteeni riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama nörttimiessinkku löytyy, jotka vain ovat liian ujoja tehdäkseen aloitteita. Ja sitten niitä aloitteita tehdään naisille, jotka selvästi eivät ole omaa tasoa.
Vähemmän yllättäen mitään ei tapahdu.
Vaatimuksia ei sinällään ole liikaa, mutta ne ovat vääränlaisia. Heille sopisi joku vähemmän ulkonäkökeskeinen, nörtteilystä kiinnostunut nainen. Sellaisista on kuulemma liian suuri kilpailu. En tiedä siitä. Voihan olla että nämä nörttinaiset sitten kuolaavat enimmäkseen korealaisia poikia - kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa toisiaan.
Kaikenlaisia naisia on maailma täynnä, mutta nämä miehet eivät suuntaa tutkaansa niihin persoonallisiin, vaikka itse ovat sellaisia. Tavisbilettäjä naisia katsellaan vaan.
Sitten tiedän yhden naisen, joka on kouluttamaton yh. Haaveilee superrikkaasta miehestä elättäjäksi hänen lapsilleen ja elukoilleen. Urheilijan/mallin ulkonäkö ei haittaa, mutta rahan määrä kompensoi ulkonäköä. Eihän nuo miehet ole kauaa tätä kaveria jaksaneet.
Miehen pitää olla jännä ja vaarallinen ja samalla kuitenkin kiltti, luotettava ja uskollinen. Miehen pitää lisäksi sietää aivan tolkutonta naisdraamailua ja kilarointia.
Tuntemillani sinkuilla ei ole kohtuuttomia kriteereitä kumppanin suhteen, vaan ehkä sen verran haastavat luonteet/ kiireinen elämäntapa/ mielenterveys- tai talousongelmia, että siihen soppaan on hankala löytää ketään ns. tasapainoista, järkevää miestä. Edelliset siis naissinkkuja. Miessinkuilla puolestaan joko kaiken estävää arkuutta tai laajamittaisia elämänhallinnan ongelmia. Että juu, puolison löytämisen vaikeus ei johdu kriteereistä vaan näistä tyypeistä itsestään.
Hitsi, kun tietäisikin mitä kaverit ajattelevat ja sanovat minusta, joka olen ollut sinkku jo vuosikymmeniä. Ajattelevatko jostain naisesta, että tuo nainen voisi sopia minulle? Ei ole soveliasta heidän sanoa eikä minun kysyä. Todennäköisimmin eivät suuremmin ajattele enkä ole kiinnostava aihe heidän välisissä puheissa. Pitävät varmaan saamattomana (pun intended) nahjuksena.
No joo, mulla on yksi parikymppinen nainen kaverina, joka on hyvin epätoivoinen tapaus, ja se huokuukin hänestä kilometrin säteelle.
Ensinnäkään hänelle ei kelpaa suomalaiset miehet - hän on kerran seurustellut teininä yhden kanssa, joka oli vähän omituinen tapaus ja aiheutti tällä pahaa mieltä hänelle. Sen jälkeen on viettänyt paljon aikaa ulkomailla, ja löysi ihan tietyn kansallisuuden tuolta Keski-Euroopasta, mitä kohtaan on nyt kehittänyt mielestäni fetissin, koska ei oikein muunlaisia enää haluaisi. Yrittänyt laihoin tuloksin tapailla tämän yhden maan miehiä.
Hän niputtaa kaikki suomalaiset miehet samaan kasaan, ikään kuin he eivät olisi yksilöitä, ja sama homma sitten toisinpäin. Suomalaiset miehet ovat vaan "tylsiä ja vääränlaisia, ei ne ymmärrä mua". Todellisuudessa hän on itse ihan tavallinen suomalainen nainen, joka tykkää lukea ja matkustella (Euroopassa). Enkä tarkoita sitä pahalla ollenkaan, vaan niin, että tuskin hän on sen erikoisempi kuin suurin osa suomalaisista parikymppisistä miehistä.
Toinen seikka, mikä mielestäni vaivaa harvinaisen paljon tuntemiani "ikisinkkuja" on ollut se, että he tekevät itse käytännössä itsensä lähestymisen vapaa-ajalla mahdottomaksi. Nämä ihmiset eivät suostu käyttämään mitään deitti-palveluja kuten netin saitit tai Tinder, he eivät käy baareissa eivätkä yökerhoissa, he eivät käy yksin missään tapahtumissa, eivätkä koskaan mene itse juttelemaan kellekään mukavan oloiselle tyypille missään olosuhteissa.
Miten nämä ihmiset kuvittelevat, että ikinä löytävät ketään, kun pysyvät vain kotona yksin illasta toiseen? Ei kukaan tule kotoa hakemaan! Tuntuu siltä että näiltä ihmisiltä on tyystin jäänyt ymmärtämättä, että parisuhteen vuoksi on itse nähtävä vaivaa jo kauan ennen kuin itse suhde alkaa orastaakaan. Yksikin toinen naispuolinen kaverini, jolla takana yksi vuoden mittainen suhde, vastaa nykyään hyvin koppavasti miesasioista kysellessä, että "no se tulee jos on tullakseen!" Hah hah, sallikaa mun nauraa...
Itselläni on viides ukko nyt menossa, ja toivottavasti viimeiseksi jääkin. Olen löytänyt kumppaneita niin töistä, kaveriporukasta kuin netistäkin, ja joka kerta olen tehnyt aloitteen puhumiselle vähintään. Ei niistä olisi mun luo uskaltautunut kuin yksi, jos olisin vain jäänyt odottamaan ihmettä - suomalainen mies on vähän semmoinen. Yhtään äijää en ole katunut, vaikka tiet on erkaantuneet. Tuntuu että minä ja muut kaltaiseni on saman ikäisenä valovuosien päässä näistä ikisinkuista henkisesti, suhteet kun opettaa ihmiselle itsestään ja muista aika hemmetin paljon.
Juuri niin, siis törkeän kohtuuttomat vaatimukset!!1!