Lue keskustelun säännöt.
Hävettää ja tuntuu pahalta, kun lapset katsoo niin paljon telkkua, mutta kun olen aivan loppu...
sorryass
03.04.2017 |
Meillä 2v ja 4v lapset, mies matkatöissä ja tukiverkko on olematon. Olen hyvin paljon lasten kanssa yksin. Vanhempi lapsi käy 2pv kerhossa, muutoin on kanssani. Meidän kunnassa ei ole MLL:n toimintaa, eikä muuta vastaavaa edullista lastenhoitopalvelua. Selvitin, että ainoa vaihtoehto olisi arkipalvelu, jonka tuntitaksa on 28€. Meillä ei ole siihen varaa. Kunpa olisikin MLL!! Olen lukenut siitä niin paljon hyvää.
Tuntuu hirveältä, kun nuo pienet joutuu katsomaan niin paljon lastenohjelmia :( Tunnen itseni tosi luuseriksi ja huonoksi äidiksi. Ja mietin, mitä tuo yletön tv:n tuijottaminen tekee lapsien psyykelle. Toki me tehdään paljon muutakin; ulkoillaan minimissään 2 krt päivässä, usein 3 krt. Askarrellaan päivittäin, piirretään, väritetään, rakennetaan legoja/junaratoja/majaa, laitetaan ruokaa ja leivotaan (otan lapset mukaan askareisiin), laulan lapsille ja hassutellaan usein, käydään puistoissa ja treffataan säännöllisesti kavereita. MUTTA silti... tv on auki meillä tuntitolkulla päivässä, vaikka ei putkeen mutta kumminkin.
Tämä siksi, että en yksinkertaisesti jaksa. Olen aivan lopussa ja niinä hetkinä, kun lapset katsoo ohjelmia minä voin hetken olla "muualla" ts. netissä, lukea lehteä, tuijotella vaikka ikkunasta ulos ja olla vaan omissa ajatuksissani. Olen aina ollut sellainen, että kaipaan omaa aikaa ja yksinoloa. Nyt sitä ei ole enää koskaan :( Kun mies tulee kotiin työreissusta oikein hävettää, kun ryykäisen suunnilleen heti ovesta ulos kuin hukkuva tarttuen viimeiseen oljenkorteen...
Välillä mietin, että ei olisi pitänyt ollenkaan hankkia lapsia, kun en näköjään kestä pikkulapsiarjen rankkuutta :(
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Mieheni katsoi lapsena paljon tv:tä. Edelleen, kun käymme hänen lapsuudenkodissaan, tv on lähes jatkuvasti päällä taustalla -myös ruokailun aikana. Vierastan sitä. Muhun on niin syvään istutettu ajatus, että tv on ajanhukkaa.
Mutta mutta, eipä tuo tv mitään haittaa miehelleni aiheuttanut. Hän on fiksu, sosiaalinen, empaattinen, huumorintajuinen, korkeasti koulutettu, menestynyt kansainvälisessä työssä yms. Sanavarastokin on laaja ja hän osaa viittä kieltä (tämän mainitsin siksi, että nykyisin lasten puhevaikeuksiakin pidetään tv:n syynä).
Paljon tsemppiä ja voimia sulle vaativaan elämänvaiheeseen!
Sun täytyy höllätä ja laskea vaatimustasoa. Esim. ulkoilu 2-3 kertaa joka päivä on aika raskasta -ellei se ole sulle voimavara. Älä suorita elämää. Aktiivisesti pyri muokkaamaan teidän arjesta hyvältä tuntuvaa. Sun voimavarat on riitettävä lasten vuoksi ja siksi sun täytyy tehdä muutoksia, että ne myös riittää. Joskus on vain tervettä mennä sieltä, mistä aita on matalin: eineksiä pöytään ja vaikka tv päälle lapsille.
Jos raha ei ole esteenä, tee lasten kanssa kaupunkireissuja, käykää museoissa, kaupoissa ja ravintolassa syömässä. Itse ainakin kiipeäisin pitkin seiniä, jos elämä pyörisi vain kodin ja lähipuiston väliä. Saan voimavaroja kulttuurista ja se on kiva aktiviteetti myös lasten kanssa.
Joissakin paikoissa, kuten Ikeassa ja Helsingin keskustan Stockmannilla, on muuten lasten ilmainen leikkiparkki. Saisit tunnin omaa aikaa. :)
Nim. Been there, done that.
Kiitos näistä ideoista ja ajatuksista. Tässä nimenomaan näkyy se, miten ajatukset alkavat kiertää kehää ja saada aivan tolkuttomat mittasuhteet. Esim. tässä ketjussa oli kommentteja jotka luettuani tajusin, että silläkin toki on merkitystä minkälaisia ne lastenohjelmat ovat. Meillä katsotaan Yle Arenan lastenohjelmia ja Kids Play (tms. en nyt muista tarkkaan), jossa on näitä perus Postimies Patea ym. jotka ovat hidastempoisia ja lempeitä. Toki olen ajatellut, etten halua lasten katsovan mitään rajua ja väkivaltaista ryskettä mitä jotkut piirretyt pitävät sisällään, olen tieten valinnut ohjelmat.
Leikkiparkkeja täällä ei taida olla, mutta päiväkoti on tietysti aina mahdollinen. Tämän ketjun innostamana päätin nyt hakea esikoiselle virikehoitopaikkaa syksylle :) Pienempi voi mennä kerhoon pari kertaa viikossa ja sitten minulle tuleekin kahtena päivänä muutaman tunnin vapaa.
KIITOS vastauksistanne <3 jo se pelkästään on lohdullista, että on myös muita jotka ovat läpikäyneet samoja ajatuksia ja saman myllyn ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni katsoi lapsena paljon tv:tä. Edelleen, kun käymme hänen lapsuudenkodissaan, tv on lähes jatkuvasti päällä taustalla -myös ruokailun aikana. Vierastan sitä. Muhun on niin syvään istutettu ajatus, että tv on ajanhukkaa.
Mutta mutta, eipä tuo tv mitään haittaa miehelleni aiheuttanut. Hän on fiksu, sosiaalinen, empaattinen, huumorintajuinen, korkeasti koulutettu, menestynyt kansainvälisessä työssä yms. Sanavarastokin on laaja ja hän osaa viittä kieltä (tämän mainitsin siksi, että nykyisin lasten puhevaikeuksiakin pidetään tv:n syynä).
Paljon tsemppiä ja voimia sulle vaativaan elämänvaiheeseen!
Sun täytyy höllätä ja laskea vaatimustasoa. Esim. ulkoilu 2-3 kertaa joka päivä on aika raskasta -ellei se ole sulle voimavara. Älä suorita elämää. Aktiivisesti pyri muokkaamaan teidän arjesta hyvältä tuntuvaa. Sun voimavarat on riitettävä lasten vuoksi ja siksi sun täytyy tehdä muutoksia, että ne myös riittää. Joskus on vain tervettä mennä sieltä, mistä aita on matalin: eineksiä pöytään ja vaikka tv päälle lapsille.
Jos raha ei ole esteenä, tee lasten kanssa kaupunkireissuja, käykää museoissa, kaupoissa ja ravintolassa syömässä. Itse ainakin kiipeäisin pitkin seiniä, jos elämä pyörisi vain kodin ja lähipuiston väliä. Saan voimavaroja kulttuurista ja se on kiva aktiviteetti myös lasten kanssa.
Joissakin paikoissa, kuten Ikeassa ja Helsingin keskustan Stockmannilla, on muuten lasten ilmainen leikkiparkki. Saisit tunnin omaa aikaa. :)
Nim. Been there, done that.