Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä saa ihmisen uskomaan jumalaan?
02.04.2017 |
Kertokaa nyt ateistille, että miksi te uskotte jumalaan? Pidetään nyt ihan asiallisena tämä keskustelu. Kertokaa nyt ihan sydämestänne, että miksi te siihen uskotte, mikä syy siihen on, mitä te hyödytte siitä? Ja nyt ei ole kyse siitä että te ette saisi uskoa, vaan kysyn vain asiallisesti, että miksi te uskotte?
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea ymmärtää, sillä itse en missään nimessä luota sataprosenttisesti kokemuksiini, aistimuksiini ja tunteisiini. Kokemukseni ja tunteeni ovat subjektiivisia, ja aistini rajallisia. Kyseenalaistan näitä kaikkia jatkuvasti. Ettekö te muut tee niin? Jos koette jonkun kokemuksen, mitä moni on täällä kuvannut yliluonnolliseksi, ettekö kyseenalaista sitä? Niillehän löytyy selityksiä myös lääketieteestä ja psykologiasta. Oletteko "varmoja" uskossanne? Käsittääkseni ainakin joissakin uskonnollisissa liikkeissä esim. kyseenalaistaminen on kielletty, mikä on minusta kummallista ja ihmismielen rajoittamista. Mitä mieltä olette uskonnollisista liikkeistä? Lahkoista? Entä jos saatte vaikka unihalvauksen - selitättekö kokemusta itsellenne yliluonnolliseen pohjautuen?
Ateistithan usein argumentoi sillä ettei Jumalaa voi nähdä tai kuulla. Uskon, et pikemminkin ne, jotka luottaa aistihavaintojen kertovan kaiken tarpeellisen tästä maailmasta on niitä, jotka eivät usko mihinkään yliluonnolliseen.
Sitäpaitsi, eikös täällä moni ole kyseenalaistanut kokemuksiaan ja miettinyt vaihtoehtoisia selityksiä? Vai jätätkö ne huomiotta?
Mihin sinä luotat sitten? Mikä on kiveenhakattua tässä elämässä? Tiede ei ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mielikuva, että jumala olisi jokin parrakas ukko pilvenreunalla tuskin pitää paikkaansa. En usko, että kovin moni uskovainen edes ajattelee niin naivisti. Itse ainakin ajattelen, että jumala tai jumaluus on abstraktimpi käsite. Jumala voi tarpeenmukaan esiintyä eri olomuodoissa ja olla monessa paikassa samaan aikaan, se ei ole jumalalle mahdotonta. Kuten kristinuskokin opettaa jumala on abstrakti, isä, poika ja pyhä henki – kaikkia niitä samaan aikaan. Jumalan voi myös mieltää kaiken alkuunpanevaksi energiaksi tai miksi sitä nyt ikinä haluaakaan kutsua.
Minusta on ihan yhtä tyhmää väittää, että Jumalaa ei ole olemassa, kuin väittää, että Jumala on olemassa.
Te jotka uskotte: Uskotteko kristinuskon Jumalaan ja Raamattuun? Kuinka voitte "niellä" kaikki Vanhan testamentin kammottavuudet, kiduttamisen ja kiusaamisen? Minusta Raamatun kuvaama Jumala kuulostaisi ilkeältä. Uskotteko sellaiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea ymmärtää, sillä itse en missään nimessä luota sataprosenttisesti kokemuksiini, aistimuksiini ja tunteisiini. Kokemukseni ja tunteeni ovat subjektiivisia, ja aistini rajallisia. Kyseenalaistan näitä kaikkia jatkuvasti. Ettekö te muut tee niin? Jos koette jonkun kokemuksen, mitä moni on täällä kuvannut yliluonnolliseksi, ettekö kyseenalaista sitä? Niillehän löytyy selityksiä myös lääketieteestä ja psykologiasta. Oletteko "varmoja" uskossanne? Käsittääkseni ainakin joissakin uskonnollisissa liikkeissä esim. kyseenalaistaminen on kielletty, mikä on minusta kummallista ja ihmismielen rajoittamista. Mitä mieltä olette uskonnollisista liikkeistä? Lahkoista? Entä jos saatte vaikka unihalvauksen - selitättekö kokemusta itsellenne yliluonnolliseen pohjautuen?
Ateistithan usein argumentoi sillä ettei Jumalaa voi nähdä tai kuulla. Uskon, et pikemminkin ne, jotka luottaa aistihavaintojen kertovan kaiken tarpeellisen tästä maailmasta on niitä, jotka eivät usko mihinkään yliluonnolliseen.
Sitäpaitsi, eikös täällä moni ole kyseenalaistanut kokemuksiaan ja miettinyt vaihtoehtoisia selityksiä? Vai jätätkö ne huomiotta?
Mihin sinä luotat sitten? Mikä on kiveenhakattua tässä elämässä? Tiede ei ainakaan.
Tieteen perusominaisuus on itsekriittisyys. Samaa ei voi sanoa uskonnoista: "Epäile, ja tiesi käy h*lvettiin." Näin ainakin mm. lestadiolaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoa ei voi perustella järjellä. Uskonasioita ei voi edes ajatella järjellä. Sitä voi olla järki-ihmisen vaikea käsittää.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka uskotte: Uskotteko kristinuskon Jumalaan ja Raamattuun? Kuinka voitte "niellä" kaikki Vanhan testamentin kammottavuudet, kiduttamisen ja kiusaamisen? Minusta Raamatun kuvaama Jumala kuulostaisi ilkeältä. Uskotteko sellaiseen?
Nykymaailmassa tapahtuu noita kaikkia. En ole varmaan ymmärtänyt oikein, mutta käsittääkseni Jumala ei muita kiduta vaan ihmiset toisiaan?? Täytyy myös erottaa mikä on kuvausta sen ajan yhteiskunnasta ja mikä esim Jumalan käskyjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea ymmärtää, sillä itse en missään nimessä luota sataprosenttisesti kokemuksiini, aistimuksiini ja tunteisiini. Kokemukseni ja tunteeni ovat subjektiivisia, ja aistini rajallisia. Kyseenalaistan näitä kaikkia jatkuvasti. Ettekö te muut tee niin? Jos koette jonkun kokemuksen, mitä moni on täällä kuvannut yliluonnolliseksi, ettekö kyseenalaista sitä? Niillehän löytyy selityksiä myös lääketieteestä ja psykologiasta. Oletteko "varmoja" uskossanne? Käsittääkseni ainakin joissakin uskonnollisissa liikkeissä esim. kyseenalaistaminen on kielletty, mikä on minusta kummallista ja ihmismielen rajoittamista. Mitä mieltä olette uskonnollisista liikkeistä? Lahkoista? Entä jos saatte vaikka unihalvauksen - selitättekö kokemusta itsellenne yliluonnolliseen pohjautuen?
Ateistithan usein argumentoi sillä ettei Jumalaa voi nähdä tai kuulla. Uskon, et pikemminkin ne, jotka luottaa aistihavaintojen kertovan kaiken tarpeellisen tästä maailmasta on niitä, jotka eivät usko mihinkään yliluonnolliseen.
Sitäpaitsi, eikös täällä moni ole kyseenalaistanut kokemuksiaan ja miettinyt vaihtoehtoisia selityksiä? Vai jätätkö ne huomiotta?
Mihin sinä luotat sitten? Mikä on kiveenhakattua tässä elämässä? Tiede ei ainakaan.
Tieteen perusominaisuus on itsekriittisyys. Samaa ei voi sanoa uskonnoista: "Epäile, ja tiesi käy h*lvettiin." Näin ainakin mm. lestadiolaisuudessa.
Voitko vastata mihin luotat? Minä en ole lesta, en tiedä tuosta, mutta kyllä Jumala kestää ihmisten epäilyt yms. Siitä puhutaan raamatussakin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea ymmärtää, sillä itse en missään nimessä luota sataprosenttisesti kokemuksiini, aistimuksiini ja tunteisiini. Kokemukseni ja tunteeni ovat subjektiivisia, ja aistini rajallisia. Kyseenalaistan näitä kaikkia jatkuvasti. Ettekö te muut tee niin? Jos koette jonkun kokemuksen, mitä moni on täällä kuvannut yliluonnolliseksi, ettekö kyseenalaista sitä? Niillehän löytyy selityksiä myös lääketieteestä ja psykologiasta. Oletteko "varmoja" uskossanne? Käsittääkseni ainakin joissakin uskonnollisissa liikkeissä esim. kyseenalaistaminen on kielletty, mikä on minusta kummallista ja ihmismielen rajoittamista. Mitä mieltä olette uskonnollisista liikkeistä? Lahkoista? Entä jos saatte vaikka unihalvauksen - selitättekö kokemusta itsellenne yliluonnolliseen pohjautuen?
Ateistithan usein argumentoi sillä ettei Jumalaa voi nähdä tai kuulla. Uskon, et pikemminkin ne, jotka luottaa aistihavaintojen kertovan kaiken tarpeellisen tästä maailmasta on niitä, jotka eivät usko mihinkään yliluonnolliseen.
Sitäpaitsi, eikös täällä moni ole kyseenalaistanut kokemuksiaan ja miettinyt vaihtoehtoisia selityksiä? Vai jätätkö ne huomiotta?
Mihin sinä luotat sitten? Mikä on kiveenhakattua tässä elämässä? Tiede ei ainakaan.
Tieteen perusominaisuus on itsekriittisyys. Samaa ei voi sanoa uskonnoista: "Epäile, ja tiesi käy h*lvettiin." Näin ainakin mm. lestadiolaisuudessa.
Kuinka tuttu ja läheinen tiedemaailma on sulle? Nykyään on monella alalla aiheita, joihin ei saa kajota tai käy huonosti. Itsekriittisyys my ass. Kaikki tietää et tiedemaailma on lahjottavissa ja ohjailtavissa. Olishan se hienoa, jos objektiivisuuteen voisi luottaa siinä määrin kuin esitetään sen toimivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko mihinkään uskontoon missä monet muut ovat. Uskon tieteeseen ja paranormaaleihin asioihin mutta loppujen lopuksi kaikelle siis ihan kaikelle on tieteellinen selitys. Jos joku uskovainen miettii että miten uskottomat pystyvät elämään tai näkevät maailman...no oon aika varma että kaikille olennoille on johonkin uskominen tärkeää ja ateistit yksinkertaisesti uskoo tieteeseen. Olin nuorena uskovainen mutta vain hieman koska etsiskelin itseäni. Paljon pahoja asioita on tapahtunut elämäni aikana jolloin mikään tai kukaan ei ole ollut turvana...tällöin ei jumalat sun muut mystiset olennot voi auttaa vaan minä itse. Autan itse itseäni ja taistelen elämässä eteenpäin niin kauan kuin voimia on. Samalla kun ei usko jumalaan niin tuntuu että olen vapaa, kukaan ei määrää minua, kukaan ei ole alempi arvoinen eikä ylempi arvoinen... Mielestäni on karmeaa ja outoa että jossain olisi joku jumala ukkeli jolla on supervoimia ja me ollaan täällä sen armoilla.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka uskotte: Uskotteko kristinuskon Jumalaan ja Raamattuun? Kuinka voitte "niellä" kaikki Vanhan testamentin kammottavuudet, kiduttamisen ja kiusaamisen? Minusta Raamatun kuvaama Jumala kuulostaisi ilkeältä. Uskotteko sellaiseen?
Mä uskon kristinuskon Jumalaan. Ei hän ole ilkeä, enkä mistään kohdasta Raamattuakaan saa sellaista käsitystä. Mihin kohtaan viittaat kiduttamisella?
Jos sä tuntisit Hänet ja olisit sitä mieltä, että Hän on ilkeä, niin sitten meillä ois tässä kaksi mielipidettä.. Mutta aikamoiseksi spekuloinniksi menee, jos et edes usko Häneen.
Yksi kohta tulee mieleen, missä kauan ihmettelin, miksi Jeesus sanoi sitä yhtä naista penikaksi. En kyllä epäillyt, että hän olisi ilkeä, koska tiesin kyllä, ettei hän ole, mutta ihmettelin.
Teoriassahan se olisi ihan mahdollista uskoa pahaan jumalaan. ?!
On niitä ollut vaikeita kohtia Raamatussa ja omassa elämässä, mitä ei ymmärrä tai on vaikea hyväksyä, mutta ei Hän mitään nielemistä odota vaan Jumalalle riittää, että uskomme Häneen. Hän antaa kaiken tarvittavan ymmärryksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin teininä uskovainen, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ajattelen sen uskovan omasta epävarmuudestani. Oli mukavaa ajatella, että tuolla jossain oli joku supervahva hemmo, joka hyväksyi minut sellaisenaan ja tuomitsi pahat.
Kunnes myöhemmin (myös uskovainen) ystäväni koki hyväksikäyttöä sukulaisen taholta. Rukoilin joka ilta, että pahantekijä joutuisi vastuuseen ja ystäväni selviäisi traumastaan. Näin ei käynyt ja tuon sukulaisen lähipiiri katkaisi välit ystävääni, "typerään ja valehtelevaan tyttöön". Aikuisiällä sukulaismies myönsi tekonsa, mutta kertoi ettei kadu mitään. Sanoi, että ei osaa katua asiaa, eikä pidä sitä pahana.
Ystäväni kärsi unettomuudesta ja pahoista painajaisista. Rukoilin edelleen ja pyrin itse auttamaan häntä niin paljon kuin mahdollista. Olin usein heillä yökylässä, jotta hän tunsi olevansa turvassa ja sai nukuttua edes silloin. Uskoin ystäväni toipuvan pikkuhiljaa.
Vähänpä tiesin, että aikuisiällä hänen kesätyöpaikallaan hänen työnantajansa häiriköisi häntä seksuaalisesti. En voinut uskoa, että Jumala oli sallinut ensimmäisenkin julmurin karata käsistään ja päästänyt vielä toisenkin ystäväni kimppuun.
Asia vaivasi minua pitkään ja aloin taipua agnostikoksi enemmän. En voinut luottaa Jumalaan itse hyvyytenä. Ajattelin, että jos Jumala on, hän ainakin antaa ilkeän ja välinpitämättömän kuvan itsestään.
Ateismiin päädyin kohdattuani nykyisen miesystäväni. Hän ja hänen perheensä olivat uskonnottomia ja silti niin mukavia ja hyväntahtoisia ihmisiä. Keskustelimme uskonnosta paljon ja lopulta mietin: "Kumpi on rehellisesti todennäköisempää, iso supervoima taikoo maapallon vai lukuisten tiedemiesten tutkimukset alkuräjähdyksestä ja partikkeleista?". Tarkoitan, olihan Harry Potterin taikuus ja noituus yleensäkin ihmisten mielestä selvästi höpöhöpöä, joten miten ihmeessä ei-tieteellisesti todistamaton taikuusmambojambo eli uskonto voisi taas olla totta.
Tietysti sitä muutosta on vaikea kertoa kovin perin pohjin tässä lyhyessä tekstikentässä, ja siten tuo muutos voi vaikuttaa monesta kovin oudolta. Mutta en ole uskontoa kaivannut elämääni ja en näe mitään, mikä todistaisi sitä satumaailmaa enää minulle. Ajattelin kertoa vaihteeksi tällaisenkin kertomuksen näissä.
N24
^ toisen rivin "uskovan" = johtuvan.
N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun näkemykseni. kirjoitti:
En usko mihinkään uskontoon missä monet muut ovat. Uskon tieteeseen ja paranormaaleihin asioihin mutta loppujen lopuksi kaikelle siis ihan kaikelle on tieteellinen selitys. Jos joku uskovainen miettii että miten uskottomat pystyvät elämään tai näkevät maailman...no oon aika varma että kaikille olennoille on johonkin uskominen tärkeää ja ateistit yksinkertaisesti uskoo tieteeseen. Olin nuorena uskovainen mutta vain hieman koska etsiskelin itseäni. Paljon pahoja asioita on tapahtunut elämäni aikana jolloin mikään tai kukaan ei ole ollut turvana...tällöin ei jumalat sun muut mystiset olennot voi auttaa vaan minä itse. Autan itse itseäni ja taistelen elämässä eteenpäin niin kauan kuin voimia on. Samalla kun ei usko jumalaan niin tuntuu että olen vapaa, kukaan ei määrää minua, kukaan ei ole alempi arvoinen eikä ylempi arvoinen... Mielestäni on karmeaa ja outoa että jossain olisi joku jumala ukkeli jolla on supervoimia ja me ollaan täällä sen armoilla.
Mua kiinnostaa mitä tarkotat tuolla ylempi ja alempiarvoisella?
Vierailija kirjoitti:
Olin teininä uskovainen, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ajattelen sen uskovan omasta epävarmuudestani. Oli mukavaa ajatella, että tuolla jossain oli joku supervahva hemmo, joka hyväksyi minut sellaisenaan ja tuomitsi pahat.
Kunnes myöhemmin (myös uskovainen) ystäväni koki hyväksikäyttöä sukulaisen taholta. Rukoilin joka ilta, että pahantekijä joutuisi vastuuseen ja ystäväni selviäisi traumastaan. Näin ei käynyt ja tuon sukulaisen lähipiiri katkaisi välit ystävääni, "typerään ja valehtelevaan tyttöön". Aikuisiällä sukulaismies myönsi tekonsa, mutta kertoi ettei kadu mitään. Sanoi, että ei osaa katua asiaa, eikä pidä sitä pahana.
Ystäväni kärsi unettomuudesta ja pahoista painajaisista. Rukoilin edelleen ja pyrin itse auttamaan häntä niin paljon kuin mahdollista. Olin usein heillä yökylässä, jotta hän tunsi olevansa turvassa ja sai nukuttua edes silloin. Uskoin ystäväni toipuvan pikkuhiljaa.
Vähänpä tiesin, että aikuisiällä hänen kesätyöpaikallaan hänen työnantajansa häiriköisi häntä seksuaalisesti. En voinut uskoa, että Jumala oli sallinut ensimmäisenkin julmurin karata käsistään ja päästänyt vielä toisenkin ystäväni kimppuun.
Asia vaivasi minua pitkään ja aloin taipua agnostikoksi enemmän. En voinut luottaa Jumalaan itse hyvyytenä. Ajattelin, että jos Jumala on, hän ainakin antaa ilkeän ja välinpitämättömän kuvan itsestään.
Ateismiin päädyin kohdattuani nykyisen miesystäväni. Hän ja hänen perheensä olivat uskonnottomia ja silti niin mukavia ja hyväntahtoisia ihmisiä. Keskustelimme uskonnosta paljon ja lopulta mietin: "Kumpi on rehellisesti todennäköisempää, iso supervoima taikoo maapallon vai lukuisten tiedemiesten tutkimukset alkuräjähdyksestä ja partikkeleista?". Tarkoitan, olihan Harry Potterin taikuus ja noituus yleensäkin ihmisten mielestä selvästi höpöhöpöä, joten miten ihmeessä ei-tieteellisesti todistamaton taikuusmambojambo eli uskonto voisi taas olla totta.
Tietysti sitä muutosta on vaikea kertoa kovin perin pohjin tässä lyhyessä tekstikentässä, ja siten tuo muutos voi vaikuttaa monesta kovin oudolta. Mutta en ole uskontoa kaivannut elämääni ja en näe mitään, mikä todistaisi sitä satumaailmaa enää minulle. Ajattelin kertoa vaihteeksi tällaisenkin kertomuksen näissä.
N24
Ajatteletko sä sit jotenkin, että se on sokeaa sattumaa, jos jollekin tulee rukousvastauksia ja samaa sattumaa, että sun rukouksiin ei vastattu?
Vai ajatteletsä, että rukousvastaukset on tiedostamatonta/tiedostettua epärehellisyyttä vähän tyypistä riippuen. ?
Heti tuli mieleen toinen kysymys, jos saa kysyä.?
Ajatteletko, että on pahoja ja hyviä ihmisiä, (se hyväkskäyttäjä vs sun puolisos perhe) ?
Vai miten selität, että toiset on mukavia ja toiset tekee hirveyksiä ?
Yks uskovainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka uskotte: Uskotteko kristinuskon Jumalaan ja Raamattuun? Kuinka voitte "niellä" kaikki Vanhan testamentin kammottavuudet, kiduttamisen ja kiusaamisen? Minusta Raamatun kuvaama Jumala kuulostaisi ilkeältä. Uskotteko sellaiseen?
Mä uskon kristinuskon Jumalaan. Ei hän ole ilkeä, enkä mistään kohdasta Raamattuakaan saa sellaista käsitystä. Mihin kohtaan viittaat kiduttamisella?
Jos sä tuntisit Hänet ja olisit sitä mieltä, että Hän on ilkeä, niin sitten meillä ois tässä kaksi mielipidettä.. Mutta aikamoiseksi spekuloinniksi menee, jos et edes usko Häneen.
Yksi kohta tulee mieleen, missä kauan ihmettelin, miksi Jeesus sanoi sitä yhtä naista penikaksi. En kyllä epäillyt, että hän olisi ilkeä, koska tiesin kyllä, ettei hän ole, mutta ihmettelin.
Teoriassahan se olisi ihan mahdollista uskoa pahaan jumalaan. ?!
On niitä ollut vaikeita kohtia Raamatussa ja omassa elämässä, mitä ei ymmärrä tai on vaikea hyväksyä, mutta ei Hän mitään nielemistä odota vaan Jumalalle riittää, että uskomme Häneen. Hän antaa kaiken tarvittavan ymmärryksen.
Olen lukenut Raamattua vain hyvin kauan sitten koulun penkillä, mutta muistaakseni Vanhassa testamentissa on paljon sadistisia kohtia, joissa mm. Jumala antaa Saatanan koetella jotakuta, ja johan tähän ketjuunkin tuli Raamatusta lainattua tekstiä, jossa "kosto kohtaa jumalattomia".
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä uskovaiset on hiljaa, kun pitääkin asiallisesti keskustella ja kertoa syy, että miksi uskoo jumalaan ilman mitään tekstejä lainattuna raamatusta jne.
Ap
Tämän asenteen takia en vastaa.
En myöskään halua kantaa koko kristikunnan syntejä. Jos sanoo uskovansa Jumalaan saa leiman otsaansa ja saa olla kaikkien maailman Jumalaan uskovien kanssa samassa ahtaassa lokerossa.
Usko on myös niin henkilökohtainen asia.
Tietenkin olisi se evankeliumin julistus..hah .
Nykyihminen ei edes tajua olevansa syntinen joten ei kaipaa ilosanomaa syntien anteeksiantamisesta.
Alue: Aihe vapaa
Se on tieto sisälläni, rukousvastaukset myös. Ihan tavan tallaaja olen, pitkälti tiedeuskovainen myös muissa asioissa. Ei mulla ole rakkaudestakaan tai sen olemassaolosta todisteita, vain tunne. Jumala on vaan niin mahtava. Se armo ja rakkaus, kaikki hyvä:)