Mikä saa ihmisen uskomaan jumalaan?

En osaa selittää miten tai miksi uskon. Mä vain uskon, vaikka onhan se ns. ihmisjärjen vastaista. Raamattukin siitä puhuu. Mulla ei ole mitään yliluonnollisia kokemuksia edes. Silti uskon. Jumalan lahja se usko on, ei se minullakaan muuten kestäisi. Apostolitkin uskoivat, vaikka lähes kaikki kuolivat marttyyreina. Eivätkä he eläneet helppoa tai raharikasta elämää. Joku muu seikka siis sai heidät pysymään uskossa ja vankeuden ja kidutuksen uhallakin sitä puolustamaan. Jumalan voimasta he pysyivät lujina uskossaan.

Kumpaanko uskot: Jumalaan vai ilmastonmuutokseen?

Tapakristitty, mutta uskon että jokin korkeampi voima on. Hädässä ja kun olen pulassa uskon Jumalaan. Rukoilen silloin mielessäni ja pyydän apua. Ongelmat/ surut voivat sillä hetkellä tuntua suurilta mutta kun olen pyytänyt voimia saan jostain kummasta rauhoittavan olotilan. Hetken päästä ajatus alkaa juoksemaan ja tajuan panikoivani turhasta. Sen jälkeen taas elämässä eteen päin hymyssä suin. Luin jostakin että ihmiset jotka uskovat Jumalaan selviävät surusta, läheisen kuolemasta "paremmin" kuin ei mihinkään uskovat. Uskon siihen koska ajatus taivaasta rauhoittaa ja tietää läheisen päässeen parempaan paikkaan. Tiedän ihmisiä jotka eivät pääse surusta irti ja menevät toimintakyvyttömiksi. Seuraavan kerran selvitänkn ovatko uskossa vai eivät.

Vierailija kirjoitti:

Olen paljon samoilla kantimilla kuin nro 7. Jumala on antanut sen uskon mulle, en minä siihen itse pystyisi. Ihminen itse ei luonnostaan pysty uskomaan tai lähesty Jumalaa, vaan se tapahtuu aina Jumalan kutsusta. On ihmisen oma valinta, vastaako siihen kutsuun vai ei.

Ei Jumalan olemassaolo ole kiinni siitä, uskooko Häneen joku ihminen vai ei. Ei Luoja lakkaa olemasta sen takia, että luotu ei usko Häneen.

Eli uskon Jumalaan, koska Jumala on sen uskon minulle antanut. Haluatko vielä tarkemman vastauksen?

Jos itse pohdit asiaa ja sitä, onko Jumalaa tai ei, asiaa kannattaa kysyä suoraan Jumalalta itseltään. Joten kysy asiaa vilpittömästi, jos uskallat. Olen aika varma, että Jumala vastaa sinulle ja voit päättää, mitä sillä vastauksella teet.

Minusta uskovaisten puhe kuulostaa aina todella oudolta. Sanoisin psykoottiseksi, mutta uskontoja ei nyky-yhteiskunnassa lueta psykooseihin.

Miten kysyminen suoritetaan? Itse huhuilin juuri Herraa hyvän tovin, mutta en saanut vastausta.

Jumala ei syntynyt mistään. Hän on aina ollut. Hänellä ei ole alkua tai loppua.

Voisin antaa lukemattomia vastauksia, jotka kaikki ovat johtaneet tahoillaan yhteen suuntaan: uskoon Jumalaan. Jotkut niistä eivät ole järjellisesti ymmärrettävissä ja kielellisesti selitettävissä, jotkut ovat.

Yksi syy, joka on selitettävissä ja joka vastaa kysymykseen "miksi uskot, että Jumala on olemassa?" perustuu epätäydellisen havaitsemiseen. Jo pikkulapsena pistin merkille, että kaikki tässä maailmassa on niin epätäydellistä, hyvätkin asiat, hyvät aikeet jne. Kuitenkin pystyin niistä epätäydellisistä asioista päättelemään, miten niiden pitäisi olla.

Kun vanhempamme riitelivät, ymmärsin rauhan ja harmonian olevan se, miten asioiden pitäisi olla. Kun joku tärkeä esine meni rikki, ymmärsin eheyden olevan se, miten asioiden pitäisi olla. Kun olin kipeä, ymmärsin terveyden olevan se, mitän pitäisi olla jne. Ne eriasteisesti ja eri tavoin epätäydelliset osoittivat täydellistä kohti. Aloin uskoa siihen täydelliseen, toivoa ja odottaa sitä.

Kun minulle (ehkä n. 4-vuotiaana?) opetettiin iltarukous, jossa puhuteltiin Jumalaa Jeesuksen nimeä käyttäen, tajusin Jumalan olevan Se Täydellinen, jota ei voi tässä maailmassa nähdä, mutta johon kaikki epätäydellinen osoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Yks uskovainen kirjoitti:

Minut sai Jumalaan uskomaan Jumala. Hän pelasti minut ja hyötyä on siitä vaikka mitä. Esim nyt tunnen hänet ja tiedän millainen hän on, se on tärkeää minulle tietää minkälainen hän on, koska se tieto saa mut pyytämään kaikkee mitä kulloinkin tarttuen. Se tieto myös auttaa mua tekemään valintoja, koska tiedän mitä siitä seuraa kun teen miten hän neuvoo.

En tosiaan tullut tänne vittuilemaan tai argumentoimaan, vaan ihan ystävällisesti uteliaisuuttani kysymään tätä, muistakaa se ihmiset!

Mutta joo tosiaan, millä tavalla hänet tunnet ja tiedät? Miten aistit hänen läsnäolon? Kiinnostaa tietää oikeasti uskovaisten ihmisten tuntemukset ja ajatukset jumalaa kohtaan! Avaappas vähän, jos vain jaksat. :)

Ap

"Kylläpä uskovaiset on hiljaa, kun pitääkin asiallisesti keskustella"

Kuulostaa vittuilulta minusta, tai ainakin surullista jo tuo on tapa ilmaista ystävällistä keskustelua

Vierailija kirjoitti:

Olin 5-vuotiaana äitini kanssa väkijoukossa kun yhtäkkiä meitä kohti ammuttiin ohiajavasta autosta. Ihmisiä kaatui maahan ja kuoli ympärillämme, mutta meihin ei osunut. Muistan kuinka minua pelotti maata maassa kun vieressä kulkeneen vanhan miehen veret valuivat päälleni. En tiennyt kuinka äitini oli käynyt. Pian tunsin kuinka käsi kosketti minua. Tunsin sen lämmön ja rauhan ja tiesin, että se oli enkeli. Hän nosti minut ylös ja kantoi äidin luokse. Sen jälkeen hän poistui sanomatta sanaakaan. Silti hän oli puhunut minulle. Hänen takiaan olen täällä tänään ja teen sitä työtä mitä teen. Teen parhaani, että olisin hyvä ihminen. M29 ja latino

"Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt. Saat omin silmin nähdä, miten kosto kohtaa jumalattomia."

Mielikuvitus ja epärationaalisuus, sekä kyky haltioitua. 

Vierailija kirjoitti:

Jumala ei syntynyt mistään. Hän on aina ollut. Hänellä ei ole alkua tai loppua.

Miksei maailma olisi voinut aina olla? Miksei olisi mahdollista, että universumillakaan ei olisi alkua eikä loppua, miksi siihen pitää joku partajaakko vetää mukaan? Kuulostaa hassulta kyllä omaan korvaan.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt ateistille, että miksi te uskotte jumalaan? Pidetään nyt ihan asiallisena tämä keskustelu. Kertokaa nyt ihan sydämestänne, että miksi te siihen uskotte, mikä syy siihen on, mitä te hyödytte siitä? Ja nyt ei ole kyse siitä että te ette saisi uskoa, vaan kysyn vain asiallisesti, että miksi te uskotte?

Joku ateisti saattaa uskoa luontoäitiin ;D

ja kun huomauttaa niin vetää herneen nenään.

Yksi syy siihen voi olla se, ettei vaikeuksien keskellä ole muuta tukea saatavilla.

Itse uskon jumalaan, koska olen kokenut elämässäni muutaman "yliluonnollisen" kokemuksen, joiden uskon olleen merkkejä jumalan/enkelien läsnäolosta. Uskon myös, että useimmat uskovaiset kokevat asian samoin, useimmilla heistä on henkilökohtainen kokemus jumalasta, usein juurikin jokin yliluonnollinen, uskoa vahvistava kokemus. Harva uskoo jumalaan pelkästään, koska raamattu niin kertoo vaan useammat ovat saaneet vahvistuksen uskoonsa omista kokemuksistaan. Jumala on ns. ilmoittanut heille olemassaolostaan.

Vierailija kirjoitti:

Yks uskovainen kirjoitti:

Minut sai Jumalaan uskomaan Jumala. Hän pelasti minut ja hyötyä on siitä vaikka mitä. Esim nyt tunnen hänet ja tiedän millainen hän on, se on tärkeää minulle tietää minkälainen hän on, koska se tieto saa mut pyytämään kaikkee mitä kulloinkin tarttuen. Se tieto myös auttaa mua tekemään valintoja, koska tiedän mitä siitä seuraa kun teen miten hän neuvoo.

En tosiaan tullut tänne vittuilemaan tai argumentoimaan, vaan ihan ystävällisesti uteliaisuuttani kysymään tätä, muistakaa se ihmiset!

Mutta joo tosiaan, millä tavalla hänet tunnet ja tiedät? Miten aistit hänen läsnäolon? Kiinnostaa tietää oikeasti uskovaisten ihmisten tuntemukset ja ajatukset jumalaa kohtaan! Avaappas vähän, jos vain jaksat. :)

Ap

No en mä erityisesti aisti mitään. Kun mä kuulin ekan kerran Jumalan puhuvan mulle, olin 23v ja mua ei kiinnostanut Jumala ollenkaan. Mä yritin vaan saada elämän kohilleen ja sen takia kun poikaystävä tuli uskoon ja alkoi käydä seurakunnassa niin menin ihan vaan sen poikkiksen takia sinne. En edes kuunnellut mitä ne puhu siellä tai sitten en ymmärtänyt, ehkä molempia. Mutta yks uskovainen sano mulle ennen kun lähettiin, ihan vaan että: "ei Jumala sulle mitään pahaa tahdo" ja vaikka mua ei kiinnostanut tai oikeastaan olin suorastaan jo aika negatiivinen koko asiaa kohtaan, niin jäin sitä miettimään. Miksi? Koska mä uskoin sen. Mä vaan suostuin myöntämään, että Jumala on hyvä.

En mä sitä miestä ajatellut, joka sen mulle sano ja oon kyllä sittemmin kuullut paljonkin kauniita puheita jumalasta, joihin en usko. Siis en usko, että ne on Jumalan puhetta. On siinä varmaan jotain piirteitä, millä sitä Jumalan ääntä vois analysoida. Mutta ei siinä todellisuudessa ole mitään sekaantumisvaaraa.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 5-vuotiaana äitini kanssa väkijoukossa kun yhtäkkiä meitä kohti ammuttiin ohiajavasta autosta. Ihmisiä kaatui maahan ja kuoli ympärillämme, mutta meihin ei osunut. Muistan kuinka minua pelotti maata maassa kun vieressä kulkeneen vanhan miehen veret valuivat päälleni. En tiennyt kuinka äitini oli käynyt. Pian tunsin kuinka käsi kosketti minua. Tunsin sen lämmön ja rauhan ja tiesin, että se oli enkeli. Hän nosti minut ylös ja kantoi äidin luokse. Sen jälkeen hän poistui sanomatta sanaakaan. Silti hän oli puhunut minulle. Hänen takiaan olen täällä tänään ja teen sitä työtä mitä teen. Teen parhaani, että olisin hyvä ihminen. M29 ja latino

"Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt. Saat omin silmin nähdä, miten kosto kohtaa jumalattomia."

"Järjestän asiat niin, että sinusta tulee epätäydellinen ja vajavainen ihminen, jonka ymmärryskyky on rajallinen. Jos et näillä eväillä usko ja palvo, kosto kohtaa jumalattomia!"

Kuulostaa kammottavan narsistiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 5-vuotiaana äitini kanssa väkijoukossa kun yhtäkkiä meitä kohti ammuttiin ohiajavasta autosta. Ihmisiä kaatui maahan ja kuoli ympärillämme, mutta meihin ei osunut. Muistan kuinka minua pelotti maata maassa kun vieressä kulkeneen vanhan miehen veret valuivat päälleni. En tiennyt kuinka äitini oli käynyt. Pian tunsin kuinka käsi kosketti minua. Tunsin sen lämmön ja rauhan ja tiesin, että se oli enkeli. Hän nosti minut ylös ja kantoi äidin luokse. Sen jälkeen hän poistui sanomatta sanaakaan. Silti hän oli puhunut minulle. Hänen takiaan olen täällä tänään ja teen sitä työtä mitä teen. Teen parhaani, että olisin hyvä ihminen. M29 ja latino

Kuulostaa mielenkiintoiselta! Sori, mutta en silti voi olla ajattelematta: enkeli - vai kenties hallusinaatio?

Samaa olen miettinyt monesti itsekin. Elämää ohjaava hallusinaatio, joka vaikuttaa vielä yli 20 vuotta myöhemminkin. Välillä on ollut kausia (kuten teini-ikä ja äidin kuolema myöhemmin) jolloin en ole suostunut uskomaan, mutta mitä vanhemmaksi kasvan sen tärkeämmäksi usko tulee elämääni. En silti voi poissulkea hallusinaatiota, enkä myöskään Jumalan johdatusta. M29 ja latino

Vaikea sanoa. Samalla tavalla kuin sä uskot et sun tuttusi on olemassa, samalla tavalla minä tunnen Jumalan. En ole kokenut mitään kovin mullistavaa, pari oudohkoa tapahtumaa, joita voisi kenties selittää yliluonnollisiksi. Mutta -ironisesti- olen aika skeptinen uskovainen ja voisin kuvitella että kyseessä olis maallisempiakin seikkoja. Olen vähän tällainen "epäilevä Tuomas". Mut tiedän, et meidätkin sallitaan!

Se on vaan vahva usko ja luottamus mun tuntemaan läheiseen. Tiedän, että hän pitää huolta ja auttaa.

Mulla on sellainen oma tapa uskoa, että en ole sitä ääneen kellekään puhunut. En usko kirkkoon, mutta uskon, että on olemassa jokin ns. korkeampi voima,Jumala, joka huolehtii ja vähän katsoo meidän perään täällä maan päällä ja myös pitää huolen meidän edesmenneistä läheisistämme. En usko helvettiin tms. vaan uskon, että pahatkin ihmiset pääsevät "taivaaseen" tai johonkin paikkaan, jossa heillä on hyvä olla kuoleman jälkeen. Haluan uskoa, että esim. edesmennyt isoäitini välillä katselee minun touhua ja nuorempana myös ajattelin meidän kissavanhuksenkin pitävän siellä mummille seuraa :) .

Jumalasta puhuttaessa ja Jeesuksesta ym. on vaikea todistaa, että on todella tapahtunut asioita, joita esim. Raamatussa sanotaan. En lue Raamattua, mutta rukoilen silloin tällöin. Haen vaikeina aikoina lohtua ja tukea joltain, jonka uskon olevan olemassa. Luulen, että sitä ihmiset (tässä tapauksessa kristityt) haluavat. Ihmiset uskovat Jumalaan, koska tarvitsevat lohtua ja tukea vaikeilla hetkillä, esim. kriisi omassa elämässä tai vaikka läheisen kuolema. Ihmiset tarvitsevat uskoa siihen, että kaikesta huolimatta on joku, joka välittää ja johon voi turvautua, puhua vaikeistakin asioista.

Joku varmasti miettii, miksi sitten maailmassa on niin paljon pahaa, kaikenmaailman sodista tsunameihin, joissa ihmisiä kuolee. En tiedä. Sen tiedän, että maapallolla on ihan liikaa ihmisiä, ja tätä nykyistä maailmanmenoa ihmiset itse tuhoaa maapallon. Joskus tulevaisuudessa siis.

Kevennykseksi tähän loppuun vitsi:

Lapsi oli saanut tietää, että joulupukkia ei ole, ja keskusteli asiasta isänsä kanssa.

Lapsi:"Miksi lapsille kerrotaan joulupukista?"

Isä:"Siksi, että lapset käyttäytyisivät kunnolla"

L:"Ai samastako syystä aikuisille kerrotaan Jumalasta?"

Kaikki uskovaiset vetäkää sauhuu tai LSD:tä niin lupaan että näette jumalan ja jopa sen taakse. Ja uskovaiset vois samalla kertoa miksi vihaatte kannabista joka on luonontuote eli jumalan luoma...

Ja sama on jatkunut. Eli kun mulla on joku ajatus tai joku muu sanoo jotain, niin haluan tietää onko se oikein ja totta, onko se Jumalasta. Joskus se on helpompi tietää, muistaa vaikka mitä Raamattu sanoo asiasta, joskus pitää pohtia enempi ja verrata aiemmin kokemaansa, joskus Jumala vaan antaa vastauksen, joskus huomaa, että koko asia on yhdentekevä tai suorastaan vahingollinen.

Ja sitten koska rakastan Jumalaa ja Hän mua, niin ihan huoletta teen kaikki ratkaisut silleen miten parhaaksi näen.