Mikä saa ihmisen uskomaan jumalaan?

Mun mielestä huolestuttavaa, jos kuulet "jumalan" puhuvan sulle. Sulle löytyy kyllä diagnoosi lääketieteessä, ja se on skitsofrenia.

Mua Jumala kyllä selkeästi kutsui alkuun ihmisten kautta, koin sellaista rakkautta seurakunnassa, mitä en missään sitä ennen. Lisäksi kokemus Jumalan välittämisestä pienissä asioissa sekä kokemus Jumalan läsnäolosta tietyissä tilanteissa. Välillä on ollut kausia, jolloin on tehnyt mieli heittää koko usko romukoppaan, mutta en vaan voi. Kun vaan katson tätä maailmaa ja sen monimutkaisuutta, ei tää koko ekosysteemi ole voinut syntyä vain sattumalta - täysin mahdoton ajatus, en ole koskaan nähnyt yhtään todistetta makroevoluutiosta ja mutaatiot mun tietääkseni toimii vain mikrotasolla - makrotasolla ne yleensä huonontaa geeniperimää, joten uskon Luojaan. Ja miksi kristinuskon Luojaan? Sen verran mitä oon tutustunut muihin uskontoihin - musta kristinusko on ainoa uskonto, joka tunnustaa sen, että ihminen ei kykene hyvään - niin kuin joku aiemmin selitti, että täällä kaikki on epätäydellistä - hyvyyskin. 

Mitä paremmin tuntee Raamattua, sitä selkeämmin siellä myös näkee sen, miten hyvin Jumala näkee meidän epätäydellisyyden ja miten aidon kuvan ihmisestä Raamattu antaa. Ja että Jumala silti rakastaa meitä, ja antaa armonsa - se on vaan jotakin, joka jaksaa koskettaa. 

Yksi iso kokemus oli mulle nähdä myös itseni Jumalan silmin  - omien vanhempien kuoleman jälkeen ja huonon itsetunnon omaavana - tajuta, että Jumala katsoo mua niin kuin minä katson omia lapsia, rakastaen ja iloiten. Tää kokemus oli siis lähes fyysinen. Kuulostaa hullulta, mutta näin siis itseni Jumalan silmin. 

Vierailija kirjoitti:

religiousman81 kirjoitti:

Uskon siksi Jumalaan, koska joka häneen uskoo ei joudu kadotukseen. Eli minulle sen on täyttä todellisuutta että pääsen Hänen luokseen "taivaaseen" jos uskon. Myös raamattuun tutustumalla usko vahvistuu, koska siellä on ihan  suoranaisia ennustuksia tähän maailmaan ja miten asiat menevät.  Voisin esittää vastakysymyksen että miten ateisti voi olla uskomatta? Eikö tämä maailma ole ihan  käsittämätön jo luojaa ei ole. Miksi me ihmiset olisimme olemassa? Ei meitä voi vaan verrata eläimiin ja muihin eliöihin. Mistä tulisi ihmisten viisaus ja tunteet? Usko tuo mielettömän rauhan sisälleni tämän pahan maailman keskellä.

Kiitos asiallisesta kysymyksestä!

Niin, kysymys johon kukaan täällä ei tiedä vastausta. On teorioita, järkevän kuuloisia, ja vähemmän järkevän kuuloisia, mutta siltikin semmoisia jotka kuulostaa luonnollisimmilta, kuin joku henkilö pilvien reunalla. Kukaan ei tiedä mistä tietoisuus tulee, mutta en vain usko, että joku parrakas henkilö olisi meidät luonut. 

Tosiaan kun vastakysymystä mulle laitoit, kysytään itsekkin tämmöisiä perus kysymyksiä.

Mistä jumala syntyi? Mistä syntyi se mahdollisesti jumalan luonut asia ja niin edelleen? Jos maailma on kerran muutaman tuhat vuotta vanha, niin miten vastaatte esim. miljoonia vuosia vanhoihin fossiileihin, joita on voitu nykytegnologialla todistaa? Mitä sanottavaa teillä on ihmisen evoluutioon? Miten vastaatte siihen, jos universumin ulkopuolelta löytyy elämää?. Ja vielä yksi kysymys, miksi juuri teidän jumala olisi olemassa, käsittääkseni jumaliahan on todella paljon.

Ap

Asiahan on niin, että uskoa ei ajatella järjellä. Jumala ei ole syntynyt hän on aina ollut. Jumalan henki kulki vetten yllä. Jumala on a ja o alku ja loppu. Nämä on vain näitä asioita, että sinun on varmasti vaikea kuvitella että  joku uskoo vain sokeasti raamattuun. Mutta sen voin sanoa että kaikki ihmiset tulevat ymmärtämään kuoleman jälkeen kaiken,  ja rukoilen , että sinäkin mietit omalla kohdallasi uskoa ennen kuin on liian myöhäistä. Ihminen on niin kaukana Jumalasta että ymmärrys on pientä. En usko että tuhat vuotta maailma on tarkoitettu faktaksi vaan ns. vertauskuva.  Rehellisesti minä en usko, että maailman ulkopuolelta tulee koskaan löytymään elämää mutta en myöskään siinä vaiheessa "heitä" uskoani jos näin tapahtuu. Silloin ajattelen että jumalalle kaikki on mahdollista. Evoluutiossa ja raamatussa ei itseasiassa ole mitään toisiaan poissulkevaa, minun ajatuksissani. Viimeiseen kysymykseen vastaus on taas se sokea usko:D siihen että on vain yksi Jumala, minun jumalani<3

Mitä järkeä uskoa johonkin mitä ei ole olemassa? Hulluutta se vain on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä uskovaiset on hiljaa, kun pitääkin asiallisesti keskustella ja kertoa syy, että miksi uskoo jumalaan ilman mitään tekstejä lainattuna raamatusta jne.

Ap

No siihen päättyi ketjun pitäminen asiallisena sun osalta, Huoh. Ei yllättänyt.

Johtuisko siitä, ettet täällä satu just nyt olemaan uskovaisia paljon paikalla?

Sunnuntai-ilta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 5-vuotiaana äitini kanssa väkijoukossa kun yhtäkkiä meitä kohti ammuttiin ohiajavasta autosta. Ihmisiä kaatui maahan ja kuoli ympärillämme, mutta meihin ei osunut. Muistan kuinka minua pelotti maata maassa kun vieressä kulkeneen vanhan miehen veret valuivat päälleni. En tiennyt kuinka äitini oli käynyt. Pian tunsin kuinka käsi kosketti minua. Tunsin sen lämmön ja rauhan ja tiesin, että se oli enkeli. Hän nosti minut ylös ja kantoi äidin luokse. Sen jälkeen hän poistui sanomatta sanaakaan. Silti hän oli puhunut minulle. Hänen takiaan olen täällä tänään ja teen sitä työtä mitä teen. Teen parhaani, että olisin hyvä ihminen. M29 ja latino

Kuulostaa mielenkiintoiselta! Sori, mutta en silti voi olla ajattelematta: enkeli - vai kenties hallusinaatio?

Samaa olen miettinyt monesti itsekin. Elämää ohjaava hallusinaatio, joka vaikuttaa vielä yli 20 vuotta myöhemminkin. Välillä on ollut kausia (kuten teini-ikä ja äidin kuolema myöhemmin) jolloin en ole suostunut uskomaan, mutta mitä vanhemmaksi kasvan sen tärkeämmäksi usko tulee elämääni. En silti voi poissulkea hallusinaatiota, enkä myöskään Jumalan johdatusta. M29 ja latino

Ei ollut tarkoitus vähätellä kokemustasi, tuli vain mieleen. Totta. :)

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt ateistille, että miksi te uskotte jumalaan? Pidetään nyt ihan asiallisena tämä keskustelu. Kertokaa nyt ihan sydämestänne, että miksi te siihen uskotte, mikä syy siihen on, mitä te hyödytte siitä? Ja nyt ei ole kyse siitä että te ette saisi uskoa, vaan kysyn vain asiallisesti, että miksi te uskotte?

Se on jonkinlainen sisäsyntyinen vakaumus, että jotakin suurempaa on olemassa. Koko maailma ja kaikki mitä täällä on, menettää merkityksensä, jos Jumalaa ei ole. En tosin tunnusta mitään uskontoa, mutta korkeampaan voimaan uskon joka tapauksessa.

Minä uskon, että Jumala saa ihmiset uskomaan Jumalaan.

Usko on lahja, Jumalalta itseltään.

Koen johdatusta ja rauhaa. En ole koskaan niin hukassa kuin monet mielialalääkityksellä olevat kaverini

Vierailija kirjoitti:

Uskonnollinen kokemus tai kasvatus. 80% ihmisistä omaksuu tutkimusten mukaan vanhempiensa elämänkatsomuksen.

No mä kuulun sitten siihen 20% valitettavasti.

Mulla ei ole mitään maailmaa mullistavaa syytä. Tuntuu vaan, ettei elämä voi olla tässä vaan sen jälkeen on jotain muuta. Uskon kyllä evoluutioon, mutta uskon myös, että joku tai jokin triggeröi sen alkuräjähdyksen mikä aloitti kaiken. En ehkä usko luterilaisuuteen vaikka kirkkoon kuulunkin, mutta uskon, että joku korkeampi voima on olemassa. Annetaan sille nyt nimeksi Jumala. Välillä myös tuntuu, ettei mikään tapahdu sattumalta vaan kuljen tiettyä minulle suunnattua polkua.. Olen kyllä skeptinen uskovainen ja tiedän, perusteluni ovat hatarat. On vain joku tunne sisällä.

Minun on vaikea ymmärtää, sillä itse en missään nimessä luota sataprosenttisesti kokemuksiini, aistimuksiini ja tunteisiini. Kokemukseni ja tunteeni ovat subjektiivisia, ja aistini rajallisia. Kyseenalaistan näitä kaikkia jatkuvasti. Ettekö te muut tee niin? Jos koette jonkun kokemuksen, mitä moni on täällä kuvannut yliluonnolliseksi, ettekö kyseenalaista sitä? Niillehän löytyy selityksiä myös lääketieteestä ja psykologiasta. Oletteko "varmoja" uskossanne? Käsittääkseni ainakin joissakin uskonnollisissa liikkeissä esim. kyseenalaistaminen on kielletty, mikä on minusta kummallista ja ihmismielen rajoittamista. Mitä mieltä olette uskonnollisista liikkeistä? Lahkoista? Entä jos saatte vaikka unihalvauksen - selitättekö kokemusta itsellenne yliluonnolliseen pohjautuen?

Niin, en tiedä. Usko tuli muhun, en mää sitä itse valinnut. Yhden kerran voimallisessa unessa, ja tsädäm, se oli siinä. En tosi käy kirkossa enkä lue Raamattua, eikä kovin moni läheisistänikään tiedä, että olen uskossa, ja jos muhun kadulla törmäisit, tuskin sitä sinäkään ulkonäöstäni aavistaisit. Mulle usko on hyvin henkilökohtainen juttu, joka kuitenkin ohjaa mun päivittäistä elämääni ja valintojani.

Mun isäni on uskovainen, mutta koskaan ei sitä uskoaan ole minulle tuputtanut, ei edes ollessani lapsi. Itse en uskonut, olin hyvin skeptinen ja kyselin varmaan ne kaikki perinteiset kysymykset isältäni, joita ateistit aina kyselee ja naureskelee, kun uskovaisella ei kaikkia selityksiä ole, vaan " ainoastaan Jumala tietää. " Niinpä niin, tuumin silloin minäkin ja kun kysyin isältäni, että haittaako häntä, kun itse en usko, niin siihen hän vastasi, ettei se ole ihmisen itsensä valittavissa, häneenkin se usko tuli ihan pyytämättä ja vastaantaistelusta huolimatta, ajattelin sen kuulostavan oudolta.

Mun elämä meni miten meni, ei kovin hyvin. Olen kärsinyt mielenterveydellisistä ongelmista ja päihderiippuvuudesta. Lapsesta asti musta on jotenkin tuntunut, että mun sisälläni taistelee tavallaan kaksi puolta, hyvä ja paha, jo ihan nuorena näin siitä unia. Joskus rukoilin ihan vaan tavan vuoksi, jotain turvaa saadakseni siihen ahdistukseen, missä elin ja näin jälkikäteen olen tajunnut olleeni todella armoitettu, sain osakseni ihan uskomattoman paljon suojelusta ja sitä turvaa, en vaan sitä silloin päihdehöyryissäni tajunnut, enkä osannut olla kiitollinen. Sanotaan näin, että suoranainen ihme on, että vielä olen hengissä.

Kerran sitten näin todella ahdistavan unen, todentuntuisen kuin mikä. Juoksin siinä pakoon saatanaa ja pääsin nippanappa turvaan. Saatana yritti perässä ja huusin Jumalaa turvakseni ja Hän auttoi pitämään minut turvassa ja ahdistus unessa hellitti. Ja oikeassakin elämässä.

Tällä hetkellä olen raitis, käyn töissä ja elän lääkkeetöntä, suht normaalia elämää, olen saanut myös korjattua suhteet läheisiini. Kerran meinasin repsahtaa ryyppäämään, niin mulle näytettiin kuin filminauhana, hyvin yksityiskohtaisesti, mitä tulee tapahtumaan, jos sen korkin narautan kunnolla taas auki. En viitsi lähteä kokeilemaan, pitääkö paikkaansa, vaan ristin käteni ja kiitän tästä päivästä ja elämästäni, jonka sain takaisin.

Mielestäni tämä on vaikea kysymys senkin takia, että Jumala on jokaiselle ihmiselle hieman erilainen. Partasuu-ukot kuuluvat yksijumalaisiin uskontoihin, joissa Jumala on persoonallinen. On kuitenkin monia muitakin uskontoja kuin tämä kristinusko josta täällä pääasiassa puhutaan, ja niissä kokemus/ajatus Jumalasta voi olla hyvinkin erilainen.

Jumalaan uskomiselle on vaikea keksiä ainakin minulle syitä. Se vaan on niin. Ateistin on helpompi selittää miksi ei usko Jumalaan (ei ole todisteita), mutta uskonasia sekin on. Kukaan meistä ei ole pystynyt todistamaan Jumalan olemassa olon puolesta tai vastaan mitään. Kyseessä on siis puhtaasti uskon asia. Ja ennen kuin joku väittää vastaan, pyydän samalla linkittämään tieteellisiä tutkimuksia, joissa on todistettu 100% varmaksi, että Jumalaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä huolestuttavaa, jos kuulet "jumalan" puhuvan sulle. Sulle löytyy kyllä diagnoosi lääketieteessä, ja se on skitsofrenia.

Niin siihen diagnoosiinhan ei muuta kuulukaan. ;)

En mä muista itse koskaan kuulleeni ihan kunnollista "ääntä" päässäni, mutta ei mua epäilytä, ettei Jumala voisi niinkin puhua. Äidilleni joskus sanoin, että " kun sää vaan tiedät ettei se ollut sun ajatus vaan jumala sanoi sen.. " en oikein parempaakaan oo tähän mennessä keksinyt.

Merkille on kuitenkin pantava, että en tosiaan aina ole samaa mieltä mun Jumalan kanssa eli koen kyllä erillisyyttä Häneen.

Kuitenkin Jumala ei ole ainoa henkiolento maailmankaikkeudessa, eikä se että kuulee ääniä vielä tarkoita, että se on Jumalan ääni.

heikkomielisyys.

aivopesu.

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea ymmärtää, sillä itse en missään nimessä luota sataprosenttisesti kokemuksiini, aistimuksiini ja tunteisiini. Kokemukseni ja tunteeni ovat subjektiivisia, ja aistini rajallisia. Kyseenalaistan näitä kaikkia jatkuvasti. Ettekö te muut tee niin? Jos koette jonkun kokemuksen, mitä moni on täällä kuvannut yliluonnolliseksi, ettekö kyseenalaista sitä? Niillehän löytyy selityksiä myös lääketieteestä ja psykologiasta. Oletteko "varmoja" uskossanne? Käsittääkseni ainakin joissakin uskonnollisissa liikkeissä esim. kyseenalaistaminen on kielletty, mikä on minusta kummallista ja ihmismielen rajoittamista. Mitä mieltä olette uskonnollisista liikkeistä? Lahkoista? Entä jos saatte vaikka unihalvauksen - selitättekö kokemusta itsellenne yliluonnolliseen pohjautuen?

Minä en perusta uskoani varsinaisesti millekään erityisille kokemuksille, vaikka niistäkin on kokemusta. Olen liian epäileväinen ohittaakseni mahdollisuuden joukkopsykoosiin sun muihin vastaaviin ilmiöihin. Kuitenkin usko Jumalaan on tunne, yhtälailla kuin sinulla siihen uskomattomuus. Todisteita sinulla(kaan) ei ole, joten turvaudut järkeen ja tunteeseen. Meillä vain syystä tai toisesta järki ja tunteet vievät eri suuntiin.

En silti sulje pois mahdollisuutta, että olisin väärässä, koska olen jossain määrin kykenemätön ymmärtämään omaan sielunmaisemaani kaikkia mahdollisia vaikuttavia tekijöitä. Osa niistäkin kuitenkin tulee mm. varhaislapsuudesta josta en voi muistaa mitään, mutta joka on jättänyt jälkensä. En vain koe menettäväni mitään siinä tapauksessa, että olisinkin väärässä.

Käykää lukemassa/kuuntelemassa Pekka Reinikaista, sillä on paljon juttuja juuri evoluutiosta yms. kristityn näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea ymmärtää, sillä itse en missään nimessä luota sataprosenttisesti kokemuksiini, aistimuksiini ja tunteisiini. Kokemukseni ja tunteeni ovat subjektiivisia, ja aistini rajallisia. Kyseenalaistan näitä kaikkia jatkuvasti. Ettekö te muut tee niin? Jos koette jonkun kokemuksen, mitä moni on täällä kuvannut yliluonnolliseksi, ettekö kyseenalaista sitä? Niillehän löytyy selityksiä myös lääketieteestä ja psykologiasta. Oletteko "varmoja" uskossanne? Käsittääkseni ainakin joissakin uskonnollisissa liikkeissä esim. kyseenalaistaminen on kielletty, mikä on minusta kummallista ja ihmismielen rajoittamista. Mitä mieltä olette uskonnollisista liikkeistä? Lahkoista? Entä jos saatte vaikka unihalvauksen - selitättekö kokemusta itsellenne yliluonnolliseen pohjautuen?

Mulla on ihan sama perusluonne. Oon aika epäluuloinen ja kriittinen ihminen. Mun mielestä se on vaan väärin, että pelotellaan ihmisiä ja painostetaan luottamaan muiden puheisiin ja olemaan kyseenalaistamatta mitään. Musta on myös tyhmää luottaa itseensä sen enempää.

Mutta mä luulen, että just se, että mä olin joutunut aiemmin näkemään mihin mä itse pystyn tässä elämässä, vaikutti sen että mä ihan "yllättäenkin" olin valmis Jumalan kutsulle. Muuten mä vaan porskuttaisin, koska oon myös melko "omahyväinen".

Mä en missään nimessä haluu mitään "selittämisen" lahjaa, vaan ymmärryksen. Haluun kaikessa tietää, mikä on totuus, koska sehän on mulle itselleni suunnaton voitto.