Nykyhetkestä puhuminen menneessä aikamuodossa - vain suomalainen ilmiö?

Ehkä hän olisi menneisyydessä ostanut sen.

Ehkä jo maksanutkin tuotteen - menneisyydessä.

Osa mainostajista turvautuu ylipirteyteen, osa lässytykseen, mutta uusi trendi näyttää olevan myös tokkura.

Sitten on myös sössötys. Ja narina. Ja kimitys.

Menneestä puhuminen tehdään "tokkurassa," tietennin.

Maijako sun nimi oli?

Tuliko teille hampparit?

Olisitko halunnut vielä muuta?

Ja nimi oli?

Hän ei uskalla elää hetkessä. Pitäisikö kuluttajan pelätä, että tarjous MENI JO?? Vai mistä on kyse. Onko liian HYÖKKÄÄVÄÄ, että tuote on nyt-heti-tässä tyrkyllä.

Vierailija kirjoitti:

Ja nimi oli?

😂

Kerran lopetin asiakaspalvelun käytön, kun multa kysyttiin, mikä osoitteeni OLI.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja nimi oli?

😂

Kerran lopetin asiakaspalvelun käytön, kun multa kysyttiin, mikä osoitteeni OLI.

"Ai edellisessä elämässä?"

Vierailija kirjoitti:

Maijako sun nimi oli?

Tuliko teille hampparit?

Olisitko halunnut vielä muuta?

🤣

Ei ole suomalainen ilmiö. Kuuluu suomen kieleen. Uralilaisissa kielissä ei ole ollut alunperin aikamuotoja on vain kaksi muotoa joista toinen on kertonut onko tapahtuminen jo loppunut vai ei. Näitä muotoja on myös käytetty eräänlaisina puhuttelumuotoina epäsuorissa kysymyksissä, konditionaalin tapaa jne.

Ihan yleinen tapa puhua. Oliko sulla nyt ens kesänä ne häät? Näinkin voi vaikka kysyä.

Ja kun kassa sanoo: "hyvät viikonloput" (Suomennos: ÄLÄ tule takaisin enää moneen viikonloppuun... sanon jo nyt. Mene.)

Vierailija kirjoitti:

Ihan yleinen tapa puhua. Oliko sulla nyt ens kesänä ne häät? Näinkin voi vaikka kysyä.

Jos se ensi onkin nyt. Eli nyt onkin ensi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole suomalainen ilmiö. Kuuluu suomen kieleen. Uralilaisissa kielissä ei ole ollut alunperin aikamuotoja on vain kaksi muotoa joista toinen on kertonut onko tapahtuminen jo loppunut vai ei. Näitä muotoja on myös käytetty eräänlaisina puhuttelumuotoina epäsuorissa kysymyksissä, konditionaalin tapaa jne.

Täytyypä googlettaa, mikä on urarilainen...

Lainaus julkaisusta Iso Suomen kielioppi https://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=1532

§ 1532 Ja nimi oli? Olikohan Virtanen tavattavissa?

Imperfektimuotoa voi etenkin keskustelussa käyttää tietyissä kiteytyneissä tapauksissa preesensin sijasta, jolloin se ei ole puhtaasti aikaviitteinen. Käyttö perustuu imperfektin perusmerkitykseen ja viittaussuhteisiin: viittaushetki sisältyy puheena olevan tilanteen tapahtuma-aikaan (T = V) < P.

Puhujan näkökulma on samanaikaisesti sekä menneessä että menemättömässä ajassa:

Ja nimi oli? | Käytitkös sinä maitoo? [puhuja tarjoaa vieraalle kahvia] (P) | Ai, minä kun luulin että sinulla oli silmälasit!

Esimerkiksi tilausta vastaanottava myyjä saattaa kysyä tilaajalta Ja nimi oli? halutessaan tietää tilaajan nykyisen nimen. Imperfektin avulla puhuja suhteuttaa sanomisen ajan johonkin ikään kuin yhteiseen menneeseen, aiemmin puhuttuun tai ajateltuun: kysyjä on joko kuullut nimen aikaisemmin tai antaa ymmärtää että tietäisi sen; puhehetkellä hän ei sitä tiedä tai muista. Tällainen menneen tempuksen käyttäminen preesensin sijasta voi tuoda ilmaukseen etäännyttävää ja/tai kohteliasta sävyä.

Puhujan tahdon tai halun etäännyttäminen puhehetkeä aiemmaksi on vakiintunut nimenomaan pyyntöjä ja ehdotuksia ennakoivaan käyttöön. Tavallista on, että pyyntöä ennakoidaan kertomalla ensin omasta aikomuksesta; juuri aikomista ja ajattelemista kuvaavia verbejä käytetään tyypillisesti imperfektimuotoisina. Puhuja siis ikään kuin ilmaisee mennyttä aikomusta, ei nykyistä haluaan. (» § 1704.)

Anteeks, minä vaan halusin kysyä että voiko näitä kuoria ottaa. | Mä meinasin kysyä vaan sitä et ootko sä paikkakunnalla elokuun alussa (p) | Sitä vaan mä aattelin et mones aikaan sä tulit huomenna sieltä sieltä veikkiksestä (P)

Myös sellaiset kysymykset kuin Olikohan Virtanen tavattavissa? ovat kohteliaasti etäännyttäviä; tarkoituksena on kuitenkin saada selville nykyhetken tilanne.

Toisenlaista menneen suhteuttamista nykyisyyteen on seuraavissa esimerkeissä, joissa on kyse puhujan subjektiiviseen näkökulmaan perustuvasta imperfektin käytöstä.

Tuolla oli Korean suurlähetystö. [repliikki metrovaunun ohitettua ko. rakennuksen] | Se oli yks mun työkaveri. [repliikki ko. henkilön mentyä ohi]

Se mikä meni ohitse on edelleenkin esim. kyseinen suurlähetystö, mutta ei enää puhujan näköpiirissä. Kyseessä on siis puhujan liikkumisen ja ajankulumisen näkökulmasta (ohitse) mennyt.

Ja ennen kuin joku muu ehtii vänkäillä, sanon itse, että näppäilin vahingossa ison S:n julkaisun nimessä, se on tietenkin Iso suomen kielioppi.

Vierailija kirjoitti:

Maijako sun nimi oli?

Tuliko teille hampparit?

Olisitko halunnut vielä muuta?

Autisti vastaa ja artisti maksaa:

Tosiaan, Maija oli mun alkuperäinen nimi, mutta nykyään olen Kaija.

Tilasimme kyllä hampparit, mutta emme ole saaneet niitä vielä.

Olisin kyllä halunnut vielä jälkiruokaa, mikä harmi, että se on nyt liian myöhäistä.

"Oliko Plussakorttia?"

Mun ukki alkaa joka kera vitsailemaan ärsyttävästi kassalla, että "kyllä oli ja on edelleenkin"

Tai jos joku kehtaa vaikka lääkärissä kysyä "Oliko Virtanen?" niin välttämättä ukin pitää vastata, että "Olipa hyvinkin ja tässähän minä olen vieläkin" 🙈

Vierailija kirjoitti:

Ihan yleinen tapa puhua. Oliko sulla nyt ens kesänä ne häät? Näinkin voi vaikka kysyä.

Kuka pösilö muka puhuu noin? Olen järkyttynyt.