Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rahankäytöstä parisuhteessa
30.03.2017 |
Mitä mieltä olette? Ollaan pienituloinen aviopari. Minun mielestä meidän ei pitäisi omistaa autoa ollenkaan, koska ei tarvita sitä välttämättä. Asutaan Vantaalla radan varressa, julkisilla pääsee kaikkialle minne nyt tarvitsemme päästä. Sukulaisetkin ja ystävät asuu täällä seudulla, eli mitään pitkän matkan tarvetta ei ole.. Mies kuitenkin omistaa auton. Minä en edes ajokorttia. Autoon pitäisi nyt tehdä remppa, joka on suht kallis mutta välttämätön. Miehen mielestä meidän pitää maksaa se puoliksi. Minulla taas ei olisi nyt rahaa laittaa tuohon. On totta, että käydään usein kaupassa yhdessä autolla ym, mutta silti. Mitä mieltä?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikki yhteistä joten yhdessä maksettaisiin lasku. On yhteinen asuntolaina,yhteinen tili,yhteiset lapset ja yhteinen yritys.
Meillä ei ole lapsia eikä asuntolainaakaan, niin raha-asiat menee vähän erilailla ehkä kuin jos olisi vaikkapa lapsia. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heikosti menee jos ette tälläsestä osaa kahestaan sopia:)
paljon jäi aukkoja tarinasta.... onko molemmilla vuorotyöt eli aikataulut vaihtelee vai onko aina samat ajat kun pitää olla töissä?
itsellä eiole autoa, mutta on kalliimman luokan teho pc jota pyrin pitämään toimintakunnossa ja muijani käyttää satunnaisesti, itse olen harrastelija, en oleta että muija osallistuisi sen kunnossa pitoon, mutta tietysti jos hankin jotain kalliimpia osia niin ainakin mainitsen edes, esim 600e näytönohjain tuntuu kyllä lompakossa...
m85 kirjoitti:
heikosti menee jos ette tälläsestä osaa kahestaan sopia:)
paljon jäi aukkoja tarinasta.... onko molemmilla vuorotyöt eli aikataulut vaihtelee vai onko aina samat ajat kun pitää olla töissä?
itsellä eiole autoa, mutta on kalliimman luokan teho pc jota pyrin pitämään toimintakunnossa ja muijani käyttää satunnaisesti, itse olen harrastelija, en oleta että muija osallistuisi sen kunnossa pitoon, mutta tietysti jos hankin jotain kalliimpia osia niin ainakin mainitsen edes, esim 600e näytönohjain tuntuu kyllä lompakossa...
Kyllä me varmasti osataan sopia tämä asia. Pahempaakin on ollut matkan varrella ja kaikki on kyetty sopimaan ;) . Mutta olen vain pohdiskelevainen luonne...
Vastaus sinulle:
-kummallakaan ei ole vuorotyötä, aikataulut vaihtelee hieman mutta ihan päivänvalon puitteissa kuljemme töihin silloin kun myös julkista liikennettä kulkee paljon. Joskus on kasin aamuja ja joskus ysin aamuja..
Ja kysymys sinulle:
-jos naisesi ei haluaisi maksaa sitä kallista 600 e näytönohjainta, niin pahastuisitko?
Ap.
Suurin ongelma taitaa olla siinä että menot on suurempia kuin tulot. Kummallakaan teillä ei ole riittävästi rahaa omaan elintasoon. Jos autoa ei ole varaa pitää ilman että on puskuria kodinkoneille tai joutuu tinkimään jostain muusta olennaisesta, niin auto on liian kallis.
Mitäpä jos ottaisitten excelin esiin ja miettisitte ihan oikeasti mihin teillä on varaa ja mikä on se yhteinen tavoitetila.
Meillä on omat rahat ja joitain yhteisiä menoja, meillä on myös yhteinen lapsi ja okt. Silti meillä on molemmilla omat autot, kumpikin vastaa omansa kuluista ja on omansa valinnut itsenäisesti. Tankata toki voidaan toiselle tankki täyteen jos se se tyhjenee lainassa tai palauttaa vajaatankillinen kunhan sillä pääsee huoltiskalle. Minä ostan miehen autoon ne jokavuotiset huolto-osat, samalla kuin omaanikin. Mies asentaa/tekee sen huollon myös minun autoon. Win-win.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annetaan aloitajalle se mitä hän haluaa, eikö jankata turhaan tyhjästä.
Mies maksaa autonsa korjauksen.
Ole hyvä! Ja hyvää kevättä.
Hyvää kevättä myös sinulle :D .
Mutta tuo ei ole se vastaus mitä haluan. Haluan kuulla mikä muiden ihmisten mielestä olisi oikeasti reiluin ja oikeudenmukaisin ratkaisu. Pyrin tekemään sitten sen. Ap.
Teet päätöksesi sen perusteella mitä joku sanoo ajanvietteenä käytettävällä keskustelu palstalla? Oletko jo äidille soittanut?
Perhe on yhteisyritys, jossa tehdään perheen eteen asioita. Eikä niin, että mikä itselleen saatuu olemaan kivaa milloinkin.
No en tee vauvan perusteella päätöksiä. Mutta kun tilanne on siis se, että läppärini on myös hajalla, ja olen ostamassa itse (omilla rahoillani) uutta läppäriä. Samaten sauvasekoitin olisi kiva saada, koska tykkäisin sillä tehdä jotain ruokajuttuja. Olen myös haaveillut polkupyörästä, mutta se ei ole välttämätön minulle. Jos laitan tonnin autoremppaan niin läppäri jää sitten saamatta. Ei sekään ihan välttämätön minulle ole, mutta olen kyllä tottunut siihen että tietokone olisi käytössä. Tokihan ne laskut kännykällä maksaa jos on pakko. Kuitenkin on kiva kuulla erilaisten ihmisten mielipiteitä miten rahaa olisi reilua käyttää parisuhteessa. Pyrin tekemään aidosti reilun ratkaisun tässä. Ap.
Mitä mies on sanonut, kun olette puhunut näistä sinun tarpeista ja miten auton remppa vaikuttaisi sinuun?
No itseasiassa en ole puhunut miehelle näistä minun tarpeista, koska laskin, että palkkani riittää niihin vielä senkin jälkeen kun olen maksanut puolet yhteisistä ruokakuluista ym. En tykkää rassata miestä asioilla, joihin minulla on jo ratkaisu olemassa ja joista selviän yksin, ja jotka ei erityisemmin hänen elämään vaikuta. Ja älkää nyt tulkitko, että meillä olisi jotain kommunikaatio-ongelmia, puhumme paljon ja avoimesti, mutta minulla ei vain ole tapana pajattaa kaikesta miehelle, jos asiat ovat jo hoidossa. Voi johtua siitä, että olin elänyt seitsemän vuotta sinkkuna ennen tapaamistamme, ja opin vain hoitamaan rahajututtuni aika itsenäisesti. Ap.
Kyllä minäkin raha-asiani itse hoidan, mutta kun parisuhteessa ollaan puhun miehelleni asioita, jotka painaa mieltäni tai mitä suunnittelen.
Jollakin miehen kaverilla olla se pyörä myynnissä, jne... Puhumista voi olla ihan apua. Ei itsenäisyys sitä tarkoita, että asioita ei jaeta.
Toki noin. Mutta suunnitelmani läppäristä ja pyörästä eivät ole edenneet kovin pitkälle vielä. Sitten kun olen tekemässä ostopäätöstä niin varmasti kysyn mieheltä että lähtisikö se kauppaan mukaan valitsemaan mallia jne. Ja jos läppäriasia painaisi mieltäni niin silloinkin puhuisin siitä. Mutta en nyt kaikesta ehdi ja tule ajatelleeksi puhua. Meillä on kuitenkin suht kiireinen arki, ja välillä yritän olla vaivaamatta miestä asioillani, joista selviän yksinkin (koska sattuu olemaan paljon sellaista johon oikeasti kaipaan sen näkemystä ja niistä ollaan puhuttu paljon viime aikoina). Ap.
Suunnitelmat ei ole vielä kovin pitkällä mutta autoremppa niitä kuitenkin haittaa? Mitä, jos puhuisit että sinulla on tälläisiä suunnitelmia, että jos nyt hoidetaan tämä auto asia yhdessä ja sitten myöhemmin nämä sinun asiat, kun ne on ajankohtaisia? Parisuhde kun on myös molemmin puolista joustoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annetaan aloitajalle se mitä hän haluaa, eikö jankata turhaan tyhjästä.
Mies maksaa autonsa korjauksen.
Ole hyvä! Ja hyvää kevättä.
Hyvää kevättä myös sinulle :D .
Mutta tuo ei ole se vastaus mitä haluan. Haluan kuulla mikä muiden ihmisten mielestä olisi oikeasti reiluin ja oikeudenmukaisin ratkaisu. Pyrin tekemään sitten sen. Ap.
Teet päätöksesi sen perusteella mitä joku sanoo ajanvietteenä käytettävällä keskustelu palstalla? Oletko jo äidille soittanut?
Perhe on yhteisyritys, jossa tehdään perheen eteen asioita. Eikä niin, että mikä itselleen saatuu olemaan kivaa milloinkin.
No en tee vauvan perusteella päätöksiä. Mutta kun tilanne on siis se, että läppärini on myös hajalla, ja olen ostamassa itse (omilla rahoillani) uutta läppäriä. Samaten sauvasekoitin olisi kiva saada, koska tykkäisin sillä tehdä jotain ruokajuttuja. Olen myös haaveillut polkupyörästä, mutta se ei ole välttämätön minulle. Jos laitan tonnin autoremppaan niin läppäri jää sitten saamatta. Ei sekään ihan välttämätön minulle ole, mutta olen kyllä tottunut siihen että tietokone olisi käytössä. Tokihan ne laskut kännykällä maksaa jos on pakko. Kuitenkin on kiva kuulla erilaisten ihmisten mielipiteitä miten rahaa olisi reilua käyttää parisuhteessa. Pyrin tekemään aidosti reilun ratkaisun tässä. Ap.
Mitä mies on sanonut, kun olette puhunut näistä sinun tarpeista ja miten auton remppa vaikuttaisi sinuun?
No itseasiassa en ole puhunut miehelle näistä minun tarpeista, koska laskin, että palkkani riittää niihin vielä senkin jälkeen kun olen maksanut puolet yhteisistä ruokakuluista ym. En tykkää rassata miestä asioilla, joihin minulla on jo ratkaisu olemassa ja joista selviän yksin, ja jotka ei erityisemmin hänen elämään vaikuta. Ja älkää nyt tulkitko, että meillä olisi jotain kommunikaatio-ongelmia, puhumme paljon ja avoimesti, mutta minulla ei vain ole tapana pajattaa kaikesta miehelle, jos asiat ovat jo hoidossa. Voi johtua siitä, että olin elänyt seitsemän vuotta sinkkuna ennen tapaamistamme, ja opin vain hoitamaan rahajututtuni aika itsenäisesti. Ap.
Kyllä minäkin raha-asiani itse hoidan, mutta kun parisuhteessa ollaan puhun miehelleni asioita, jotka painaa mieltäni tai mitä suunnittelen.
Jollakin miehen kaverilla olla se pyörä myynnissä, jne... Puhumista voi olla ihan apua. Ei itsenäisyys sitä tarkoita, että asioita ei jaeta.
Toki noin. Mutta suunnitelmani läppäristä ja pyörästä eivät ole edenneet kovin pitkälle vielä. Sitten kun olen tekemässä ostopäätöstä niin varmasti kysyn mieheltä että lähtisikö se kauppaan mukaan valitsemaan mallia jne. Ja jos läppäriasia painaisi mieltäni niin silloinkin puhuisin siitä. Mutta en nyt kaikesta ehdi ja tule ajatelleeksi puhua. Meillä on kuitenkin suht kiireinen arki, ja välillä yritän olla vaivaamatta miestä asioillani, joista selviän yksinkin (koska sattuu olemaan paljon sellaista johon oikeasti kaipaan sen näkemystä ja niistä ollaan puhuttu paljon viime aikoina). Ap.
Suunnitelmat ei ole vielä kovin pitkällä mutta autoremppa niitä kuitenkin haittaa? Mitä, jos puhuisit että sinulla on tälläisiä suunnitelmia, että jos nyt hoidetaan tämä auto asia yhdessä ja sitten myöhemmin nämä sinun asiat, kun ne on ajankohtaisia? Parisuhde kun on myös molemmin puolista joustoa.
Olen valmis harkitsemaan tätä vaihtoehtoa :) . Se ei vaan tullut edes mieleeni, koska periaatteessa en ikinä kehtaisi kysyä miestä osallistumaan rahallisesti minun hankintoihin. En ole koskaan pyytänyt keneltäkään rahaa mihinkään minun juttuun. Ap.
Minusta sinun ei kuulu maksaa, jos auto ei ole sinun, sinä et sitä halua etkä sinä tarvitse sitä mihinkään. Voit toki tarjoutua tekemään kauppareissut jatkossa julkisilla, mutta aika pikkumainen pitää miehen olla jos sitä vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen auto, mies maksaa. Ei tulis mieleenkään maksattaa mun auton remppaa kenelläkään muulla.
Vierailija kirjoitti:
Jos autoa käytetään yhteisten asioiden hoitoon silloin molemmat myös maksavat sen kustannukset.
Se maksaa kenen nimissä auto on. Ajokortittoman ei todellakaan tarvitse osallistua kustannuksiin kun hän ei YKSIN pääse autoa käyttämään ja tulisi toimeen ilmankin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annetaan aloitajalle se mitä hän haluaa, eikö jankata turhaan tyhjästä.
Mies maksaa autonsa korjauksen.
Ole hyvä! Ja hyvää kevättä.
Hyvää kevättä myös sinulle :D .
Mutta tuo ei ole se vastaus mitä haluan. Haluan kuulla mikä muiden ihmisten mielestä olisi oikeasti reiluin ja oikeudenmukaisin ratkaisu. Pyrin tekemään sitten sen. Ap.
Teet päätöksesi sen perusteella mitä joku sanoo ajanvietteenä käytettävällä keskustelu palstalla? Oletko jo äidille soittanut?
Perhe on yhteisyritys, jossa tehdään perheen eteen asioita. Eikä niin, että mikä itselleen saatuu olemaan kivaa milloinkin.
No en tee vauvan perusteella päätöksiä. Mutta kun tilanne on siis se, että läppärini on myös hajalla, ja olen ostamassa itse (omilla rahoillani) uutta läppäriä. Samaten sauvasekoitin olisi kiva saada, koska tykkäisin sillä tehdä jotain ruokajuttuja. Olen myös haaveillut polkupyörästä, mutta se ei ole välttämätön minulle. Jos laitan tonnin autoremppaan niin läppäri jää sitten saamatta. Ei sekään ihan välttämätön minulle ole, mutta olen kyllä tottunut siihen että tietokone olisi käytössä. Tokihan ne laskut kännykällä maksaa jos on pakko. Kuitenkin on kiva kuulla erilaisten ihmisten mielipiteitä miten rahaa olisi reilua käyttää parisuhteessa. Pyrin tekemään aidosti reilun ratkaisun tässä. Ap.
Mitä mies on sanonut, kun olette puhunut näistä sinun tarpeista ja miten auton remppa vaikuttaisi sinuun?
No itseasiassa en ole puhunut miehelle näistä minun tarpeista, koska laskin, että palkkani riittää niihin vielä senkin jälkeen kun olen maksanut puolet yhteisistä ruokakuluista ym. En tykkää rassata miestä asioilla, joihin minulla on jo ratkaisu olemassa ja joista selviän yksin, ja jotka ei erityisemmin hänen elämään vaikuta. Ja älkää nyt tulkitko, että meillä olisi jotain kommunikaatio-ongelmia, puhumme paljon ja avoimesti, mutta minulla ei vain ole tapana pajattaa kaikesta miehelle, jos asiat ovat jo hoidossa. Voi johtua siitä, että olin elänyt seitsemän vuotta sinkkuna ennen tapaamistamme, ja opin vain hoitamaan rahajututtuni aika itsenäisesti. Ap.
Kyllä minäkin raha-asiani itse hoidan, mutta kun parisuhteessa ollaan puhun miehelleni asioita, jotka painaa mieltäni tai mitä suunnittelen.
Jollakin miehen kaverilla olla se pyörä myynnissä, jne... Puhumista voi olla ihan apua. Ei itsenäisyys sitä tarkoita, että asioita ei jaeta.
Toki noin. Mutta suunnitelmani läppäristä ja pyörästä eivät ole edenneet kovin pitkälle vielä. Sitten kun olen tekemässä ostopäätöstä niin varmasti kysyn mieheltä että lähtisikö se kauppaan mukaan valitsemaan mallia jne. Ja jos läppäriasia painaisi mieltäni niin silloinkin puhuisin siitä. Mutta en nyt kaikesta ehdi ja tule ajatelleeksi puhua. Meillä on kuitenkin suht kiireinen arki, ja välillä yritän olla vaivaamatta miestä asioillani, joista selviän yksinkin (koska sattuu olemaan paljon sellaista johon oikeasti kaipaan sen näkemystä ja niistä ollaan puhuttu paljon viime aikoina). Ap.
Suunnitelmat ei ole vielä kovin pitkällä mutta autoremppa niitä kuitenkin haittaa? Mitä, jos puhuisit että sinulla on tälläisiä suunnitelmia, että jos nyt hoidetaan tämä auto asia yhdessä ja sitten myöhemmin nämä sinun asiat, kun ne on ajankohtaisia? Parisuhde kun on myös molemmin puolista joustoa.
Olen valmis harkitsemaan tätä vaihtoehtoa :) . Se ei vaan tullut edes mieleeni, koska periaatteessa en ikinä kehtaisi kysyä miestä osallistumaan rahallisesti minun hankintoihin. En ole koskaan pyytänyt keneltäkään rahaa mihinkään minun juttuun. Ap.
Eikö se mies käytä läppäriä mihinkään, käy verkkopankissa, lue meiliä, siirrä valokuvia tai musiikkia? Vai onko teillä omat läppäritkin? Voitko käyttää miehen läppäriä omiin hommiisi jos osallistut auton kuluihin.
Teidän on nyt vaan sovittava miten yhteistä se teidän elämänne parisuhteessa on / tulee olemaan.
Sinä et kehtaa pyytää miestä osallistumaan sun hankintoihin... mies kehtaa kuitenkin pyytää sua :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annetaan aloitajalle se mitä hän haluaa, eikö jankata turhaan tyhjästä.
Mies maksaa autonsa korjauksen.
Ole hyvä! Ja hyvää kevättä.
Hyvää kevättä myös sinulle :D .
Mutta tuo ei ole se vastaus mitä haluan. Haluan kuulla mikä muiden ihmisten mielestä olisi oikeasti reiluin ja oikeudenmukaisin ratkaisu. Pyrin tekemään sitten sen. Ap.
Teet päätöksesi sen perusteella mitä joku sanoo ajanvietteenä käytettävällä keskustelu palstalla? Oletko jo äidille soittanut?
Perhe on yhteisyritys, jossa tehdään perheen eteen asioita. Eikä niin, että mikä itselleen saatuu olemaan kivaa milloinkin.
No en tee vauvan perusteella päätöksiä. Mutta kun tilanne on siis se, että läppärini on myös hajalla, ja olen ostamassa itse (omilla rahoillani) uutta läppäriä. Samaten sauvasekoitin olisi kiva saada, koska tykkäisin sillä tehdä jotain ruokajuttuja. Olen myös haaveillut polkupyörästä, mutta se ei ole välttämätön minulle. Jos laitan tonnin autoremppaan niin läppäri jää sitten saamatta. Ei sekään ihan välttämätön minulle ole, mutta olen kyllä tottunut siihen että tietokone olisi käytössä. Tokihan ne laskut kännykällä maksaa jos on pakko. Kuitenkin on kiva kuulla erilaisten ihmisten mielipiteitä miten rahaa olisi reilua käyttää parisuhteessa. Pyrin tekemään aidosti reilun ratkaisun tässä. Ap.
Mitä mies on sanonut, kun olette puhunut näistä sinun tarpeista ja miten auton remppa vaikuttaisi sinuun?
No itseasiassa en ole puhunut miehelle näistä minun tarpeista, koska laskin, että palkkani riittää niihin vielä senkin jälkeen kun olen maksanut puolet yhteisistä ruokakuluista ym. En tykkää rassata miestä asioilla, joihin minulla on jo ratkaisu olemassa ja joista selviän yksin, ja jotka ei erityisemmin hänen elämään vaikuta. Ja älkää nyt tulkitko, että meillä olisi jotain kommunikaatio-ongelmia, puhumme paljon ja avoimesti, mutta minulla ei vain ole tapana pajattaa kaikesta miehelle, jos asiat ovat jo hoidossa. Voi johtua siitä, että olin elänyt seitsemän vuotta sinkkuna ennen tapaamistamme, ja opin vain hoitamaan rahajututtuni aika itsenäisesti. Ap.
Kyllä minäkin raha-asiani itse hoidan, mutta kun parisuhteessa ollaan puhun miehelleni asioita, jotka painaa mieltäni tai mitä suunnittelen.
Jollakin miehen kaverilla olla se pyörä myynnissä, jne... Puhumista voi olla ihan apua. Ei itsenäisyys sitä tarkoita, että asioita ei jaeta.
Toki noin. Mutta suunnitelmani läppäristä ja pyörästä eivät ole edenneet kovin pitkälle vielä. Sitten kun olen tekemässä ostopäätöstä niin varmasti kysyn mieheltä että lähtisikö se kauppaan mukaan valitsemaan mallia jne. Ja jos läppäriasia painaisi mieltäni niin silloinkin puhuisin siitä. Mutta en nyt kaikesta ehdi ja tule ajatelleeksi puhua. Meillä on kuitenkin suht kiireinen arki, ja välillä yritän olla vaivaamatta miestä asioillani, joista selviän yksinkin (koska sattuu olemaan paljon sellaista johon oikeasti kaipaan sen näkemystä ja niistä ollaan puhuttu paljon viime aikoina). Ap.
Suunnitelmat ei ole vielä kovin pitkällä mutta autoremppa niitä kuitenkin haittaa? Mitä, jos puhuisit että sinulla on tälläisiä suunnitelmia, että jos nyt hoidetaan tämä auto asia yhdessä ja sitten myöhemmin nämä sinun asiat, kun ne on ajankohtaisia? Parisuhde kun on myös molemmin puolista joustoa.
Olen valmis harkitsemaan tätä vaihtoehtoa :) . Se ei vaan tullut edes mieleeni, koska periaatteessa en ikinä kehtaisi kysyä miestä osallistumaan rahallisesti minun hankintoihin. En ole koskaan pyytänyt keneltäkään rahaa mihinkään minun juttuun. Ap.
Eikö se mies käytä läppäriä mihinkään, käy verkkopankissa, lue meiliä, siirrä valokuvia tai musiikkia? Vai onko teillä omat läppäritkin? Voitko käyttää miehen läppäriä omiin hommiisi jos osallistut auton kuluihin.
Teidän on nyt vaan sovittava miten yhteistä se teidän elämänne parisuhteessa on / tulee olemaan.
Sinä et kehtaa pyytää miestä osallistumaan sun hankintoihin... mies kehtaa kuitenkin pyytää sua :)
On erilliset läppärit meillä, koska siihen nyt ollaan molemmat totuttu jo ennen kuin tavattiin. Ja mies ottaa läppärinsä usein mukaan töihin. Kyllä minä saan laskut toki maksaa miehen läppärillä, jos hänen läppäri sattuu olemaan kotona. Mutta mies ei siis tarvitse minun läppäriä mihinkään.
Hyvä kysymys tuo että minä en kehtaa pyytää ja mies taas kehtaa pyytää. Taitaa selittyä parisuhdehistoriallamme. Minä olen aiemmin ollut suhteessa, jossa kumpikin tiukasti maksoi vain omansa (koska silloinen mies niin halusi), mies taas ollut liitossa, jossa kaikki oli yhteistä. Lisäksi minun lapsuudenperhe oli sellainen, että en sieltä koskaan saanut rahaa vaan menin siksi jo teininä töihin ja ostin jopa vaatteet omalla palkallani alaikäisenä, ruoan tietysti ja asumisen maksoi vanhemmat. Miehen lapsuudenperhe taas on sellainen, että ne on aina tukeneet häntä rahallisesti. Kyse ei ehkä ole siitä että kuka kehtaa pyytää vaan kuka kehtaa ottaa vastaan. Minä en oikein kehtaa ottaa vastaan, joten miksi silloin pyytäisinkään. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annetaan aloitajalle se mitä hän haluaa, eikö jankata turhaan tyhjästä.
Mies maksaa autonsa korjauksen.
Ole hyvä! Ja hyvää kevättä.
Hyvää kevättä myös sinulle :D .
Mutta tuo ei ole se vastaus mitä haluan. Haluan kuulla mikä muiden ihmisten mielestä olisi oikeasti reiluin ja oikeudenmukaisin ratkaisu. Pyrin tekemään sitten sen. Ap.
Teet päätöksesi sen perusteella mitä joku sanoo ajanvietteenä käytettävällä keskustelu palstalla? Oletko jo äidille soittanut?
Perhe on yhteisyritys, jossa tehdään perheen eteen asioita. Eikä niin, että mikä itselleen saatuu olemaan kivaa milloinkin.
No en tee vauvan perusteella päätöksiä. Mutta kun tilanne on siis se, että läppärini on myös hajalla, ja olen ostamassa itse (omilla rahoillani) uutta läppäriä. Samaten sauvasekoitin olisi kiva saada, koska tykkäisin sillä tehdä jotain ruokajuttuja. Olen myös haaveillut polkupyörästä, mutta se ei ole välttämätön minulle. Jos laitan tonnin autoremppaan niin läppäri jää sitten saamatta. Ei sekään ihan välttämätön minulle ole, mutta olen kyllä tottunut siihen että tietokone olisi käytössä. Tokihan ne laskut kännykällä maksaa jos on pakko. Kuitenkin on kiva kuulla erilaisten ihmisten mielipiteitä miten rahaa olisi reilua käyttää parisuhteessa. Pyrin tekemään aidosti reilun ratkaisun tässä. Ap.
Mitä mies on sanonut, kun olette puhunut näistä sinun tarpeista ja miten auton remppa vaikuttaisi sinuun?
No itseasiassa en ole puhunut miehelle näistä minun tarpeista, koska laskin, että palkkani riittää niihin vielä senkin jälkeen kun olen maksanut puolet yhteisistä ruokakuluista ym. En tykkää rassata miestä asioilla, joihin minulla on jo ratkaisu olemassa ja joista selviän yksin, ja jotka ei erityisemmin hänen elämään vaikuta. Ja älkää nyt tulkitko, että meillä olisi jotain kommunikaatio-ongelmia, puhumme paljon ja avoimesti, mutta minulla ei vain ole tapana pajattaa kaikesta miehelle, jos asiat ovat jo hoidossa. Voi johtua siitä, että olin elänyt seitsemän vuotta sinkkuna ennen tapaamistamme, ja opin vain hoitamaan rahajututtuni aika itsenäisesti. Ap.
Kyllä minäkin raha-asiani itse hoidan, mutta kun parisuhteessa ollaan puhun miehelleni asioita, jotka painaa mieltäni tai mitä suunnittelen.
Jollakin miehen kaverilla olla se pyörä myynnissä, jne... Puhumista voi olla ihan apua. Ei itsenäisyys sitä tarkoita, että asioita ei jaeta.
Toki noin. Mutta suunnitelmani läppäristä ja pyörästä eivät ole edenneet kovin pitkälle vielä. Sitten kun olen tekemässä ostopäätöstä niin varmasti kysyn mieheltä että lähtisikö se kauppaan mukaan valitsemaan mallia jne. Ja jos läppäriasia painaisi mieltäni niin silloinkin puhuisin siitä. Mutta en nyt kaikesta ehdi ja tule ajatelleeksi puhua. Meillä on kuitenkin suht kiireinen arki, ja välillä yritän olla vaivaamatta miestä asioillani, joista selviän yksinkin (koska sattuu olemaan paljon sellaista johon oikeasti kaipaan sen näkemystä ja niistä ollaan puhuttu paljon viime aikoina). Ap.
Suunnitelmat ei ole vielä kovin pitkällä mutta autoremppa niitä kuitenkin haittaa? Mitä, jos puhuisit että sinulla on tälläisiä suunnitelmia, että jos nyt hoidetaan tämä auto asia yhdessä ja sitten myöhemmin nämä sinun asiat, kun ne on ajankohtaisia? Parisuhde kun on myös molemmin puolista joustoa.
Olen valmis harkitsemaan tätä vaihtoehtoa :) . Se ei vaan tullut edes mieleeni, koska periaatteessa en ikinä kehtaisi kysyä miestä osallistumaan rahallisesti minun hankintoihin. En ole koskaan pyytänyt keneltäkään rahaa mihinkään minun juttuun. Ap.
Onko mitään järkeä mennä naimisiin, jos ei halua jakaa elämäänsä ja omaisuuttaan sen toisen kanssa? Viimeistään erossa ne rahat menee puoliksi, joten ihan älytöntä olla omat rahat. Jos ei pysty siihen että on yhteiset rahat ja yhdessä sovitaan miten ja milloin niitä käytetään, niin koko homma haisee jo valmiiksi erolta.
No auto on miehen. Siis.miehen nimissä. Eli mies omistaa auton..ap ei sillä ajele..Tietenkin miehen tulee kustantaa autoonsa liittyvät rempat ym. Varsinkin jos ap:lla ei ole varaa..Voisihan ap osallistua pienemmällä summalla jos autoa paljon käytetään yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annetaan aloitajalle se mitä hän haluaa, eikö jankata turhaan tyhjästä.
Mies maksaa autonsa korjauksen.
Ole hyvä! Ja hyvää kevättä.
Hyvää kevättä myös sinulle :D .
Mutta tuo ei ole se vastaus mitä haluan. Haluan kuulla mikä muiden ihmisten mielestä olisi oikeasti reiluin ja oikeudenmukaisin ratkaisu. Pyrin tekemään sitten sen. Ap.
Teet päätöksesi sen perusteella mitä joku sanoo ajanvietteenä käytettävällä keskustelu palstalla? Oletko jo äidille soittanut?
Perhe on yhteisyritys, jossa tehdään perheen eteen asioita. Eikä niin, että mikä itselleen saatuu olemaan kivaa milloinkin.
No en tee vauvan perusteella päätöksiä. Mutta kun tilanne on siis se, että läppärini on myös hajalla, ja olen ostamassa itse (omilla rahoillani) uutta läppäriä. Samaten sauvasekoitin olisi kiva saada, koska tykkäisin sillä tehdä jotain ruokajuttuja. Olen myös haaveillut polkupyörästä, mutta se ei ole välttämätön minulle. Jos laitan tonnin autoremppaan niin läppäri jää sitten saamatta. Ei sekään ihan välttämätön minulle ole, mutta olen kyllä tottunut siihen että tietokone olisi käytössä. Tokihan ne laskut kännykällä maksaa jos on pakko. Kuitenkin on kiva kuulla erilaisten ihmisten mielipiteitä miten rahaa olisi reilua käyttää parisuhteessa. Pyrin tekemään aidosti reilun ratkaisun tässä. Ap.
Mitä mies on sanonut, kun olette puhunut näistä sinun tarpeista ja miten auton remppa vaikuttaisi sinuun?
No itseasiassa en ole puhunut miehelle näistä minun tarpeista, koska laskin, että palkkani riittää niihin vielä senkin jälkeen kun olen maksanut puolet yhteisistä ruokakuluista ym. En tykkää rassata miestä asioilla, joihin minulla on jo ratkaisu olemassa ja joista selviän yksin, ja jotka ei erityisemmin hänen elämään vaikuta. Ja älkää nyt tulkitko, että meillä olisi jotain kommunikaatio-ongelmia, puhumme paljon ja avoimesti, mutta minulla ei vain ole tapana pajattaa kaikesta miehelle, jos asiat ovat jo hoidossa. Voi johtua siitä, että olin elänyt seitsemän vuotta sinkkuna ennen tapaamistamme, ja opin vain hoitamaan rahajututtuni aika itsenäisesti. Ap.
Kyllä minäkin raha-asiani itse hoidan, mutta kun parisuhteessa ollaan puhun miehelleni asioita, jotka painaa mieltäni tai mitä suunnittelen.
Jollakin miehen kaverilla olla se pyörä myynnissä, jne... Puhumista voi olla ihan apua. Ei itsenäisyys sitä tarkoita, että asioita ei jaeta.
Toki noin. Mutta suunnitelmani läppäristä ja pyörästä eivät ole edenneet kovin pitkälle vielä. Sitten kun olen tekemässä ostopäätöstä niin varmasti kysyn mieheltä että lähtisikö se kauppaan mukaan valitsemaan mallia jne. Ja jos läppäriasia painaisi mieltäni niin silloinkin puhuisin siitä. Mutta en nyt kaikesta ehdi ja tule ajatelleeksi puhua. Meillä on kuitenkin suht kiireinen arki, ja välillä yritän olla vaivaamatta miestä asioillani, joista selviän yksinkin (koska sattuu olemaan paljon sellaista johon oikeasti kaipaan sen näkemystä ja niistä ollaan puhuttu paljon viime aikoina). Ap.
Suunnitelmat ei ole vielä kovin pitkällä mutta autoremppa niitä kuitenkin haittaa? Mitä, jos puhuisit että sinulla on tälläisiä suunnitelmia, että jos nyt hoidetaan tämä auto asia yhdessä ja sitten myöhemmin nämä sinun asiat, kun ne on ajankohtaisia? Parisuhde kun on myös molemmin puolista joustoa.
Olen valmis harkitsemaan tätä vaihtoehtoa :) . Se ei vaan tullut edes mieleeni, koska periaatteessa en ikinä kehtaisi kysyä miestä osallistumaan rahallisesti minun hankintoihin. En ole koskaan pyytänyt keneltäkään rahaa mihinkään minun juttuun. Ap.
Onko mitään järkeä mennä naimisiin, jos ei halua jakaa elämäänsä ja omaisuuttaan sen toisen kanssa? Viimeistään erossa ne rahat menee puoliksi, joten ihan älytöntä olla omat rahat. Jos ei pysty siihen että on yhteiset rahat ja yhdessä sovitaan miten ja milloin niitä käytetään, niin koko homma haisee jo valmiiksi erolta.
Olen periaatteessa ihan samaa mieltä kanssasi, eikä mitään avioehtoa meillä olekaan, eli puoliksihan ne rahat menisi jos erottaisiin, mutta ei tässä mitään eroamassa olla joten en edes mieti sellaista. Avioliiton aikanahan rahat on erilliset. Mutta entäs kun toinen haluaa elää paljon leveämmin kuin toinen? Meillä on samanlaiset palkat suunnilleen, mutta en minä itselläni pidä mitään niin kallista kuin auto. Minulle riittäisi paljon vähäisempi omistaminen kuin mitä mies taas pitää itselleen itsestään selvyytenä. Siksi olemme päätyneet siihen, että jos jompikumpi haluaa jotain ekstraa niin voi sen hankkia jos hänellä rahaa on. Mielestäni ei voi alkaa elellä toisen varoilla halutessaan leveää elämää vain siksi, että naimisissa ollaan. Ap.
Jos johonkin ei ole valtaa, ei siihen ole myöskään vastuuta. Ap ei ole päättänyt auton hankkimisesta, sen omistamisesta, ja sillä ajamisesta. Ap voisi luopua autosta sen korjaamisen sijaan. Ap ei tarvitse autoa eikä ilmeisesti ole koskaan vaatimassa auton käyttöä. Näin ollen hänellä ei myöskään ole yhtään mitään velvollisuutta osallistua auton kustannuksiin.
Ihan ystävyydellä, ap, kotitaustasi voi vaikuttaa asioihin enemmän kuin luuletkaan. Ei ole normaalia että alaikainen lapsi joutuu työskentelemään pakollisten (vaate)menojen vuoksi. Olet ehkä ollut jossain määrin siis laiminlyöty nuorena, eivätkä vanhempasi ole huolehtineet sinusta ihan niinkuin kuuluisi... Ja sellaisista lapsista kasvaa hyvin usein aikuisia, jotka eivät uskalla/osaa vaatia itselleen mitään, mutta pyrkivät viimeiseen asti miellyttämään toisia.
Ns. normaalissa perheessä kasvaneelle ei tulisi mieleenkään, miksi pitäisi maksaa _miehen_ auton korjausta - auton, jonka _mies_ on halunnut hankkia ja pitää, ja jota _mies_ käyttää lähes täysin yksin. Samaan aikaan kun sinä käyt kaupassa jalan, ja maksat itse matkakorttisi. Ei se auton kulujen maksaminen kuulu sinulle yhtään sen enempää kuin sinun uuden läppärisi maksaminen kuuluu miehelle! Ja ei, sitä ei muuta mihinkään se, että mies haluaa joskus käydä autolla yhdessä kaupassa, samoin kuin läppärin maksamista ei muuttaisi se, jos sinä joskus soittaisit teille molemmille läppäriltäsi spotifyta.
Oi tätä ihanaa auvoa, kun on yhteinen tili, yhteinen omaisuus ja yhteiset menot. Ei tarvitse idioottimaisia asioita täällä kysellä.
Yleensä näissä virallisissa laskelmissa oletetaan, että AVIOparin kulut jaetaan tulojen suhteessa. Jos teidän yhteenlasketuista tuloista saa mies 2/3 ja sinä 1/3 eli mies tienaa kaksi kertaa sen mitä sinä, hänen pitäisi myös maksaa kuluista kaksi kertaa sen mitä sinä maksat.
AVOliitoissa kulut menevät laskelmissa aina puoliksi.
Meillä on sama tilanne paitsi toisinpäin. Asutaan siis vantaalla radan varressa ja molemmat syntyneet asuneet koko elämänsä seudulla, joten suku on pk-seudulla. Kummallakaan ei aiemmin ollut tarvetta autolle sillä palvelut lähellä ja julkiset toimii. Työn vaihdon yhteydessä joitain vuosia sitten jouduin hankkimaan auton, sillä työaika epäsäännöllistä ja vaikea päästä julkisilla. Maksoin itse auton ja auton kulut hoidan, sillä auto on minun koska minä sitä käytän ja tarvitsen. Tottakai käydään yhdessä kaupassa ja mies voi lainata sitä jos en itse tarvitse. Tervettä järkeä käyttäen, mutta olisihan se väärin että toinen joutuisi maksamaan tavarasta jota ei edes viikottain käytä. Tietysti maksaa silloin tällöin bensoja jos käyttää enemmän tai muuta, mutta oman +40km suuntaansa työmatkan jälkeen ei mitkään 2-3km suuntaansa kauppareissut kerran viikossa tunnu oikein kulutuksessa...
Samalla tavalla mies maksaa itse seutulippunsa ja harrastuskulunsa yms. Tottakai ruuista yms ei senttejä lasketa ja toinen maksaa joskus enemmän toinen vähemmän riippuen rahatilanteesta. Tämä antaa vapauden käyttää rahaa vapaammin ja itsenäisemmin omiin intohimon kohteisiin mitkä toisista voi vaikuttaa epäjärkeviltä. Tottakai jos olisi lapsia niin tilanne olisi varmaan eri.
Olemme siis vajaa 30v pariskunta, avoliitossa 7 vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Toki noin. Mutta suunnitelmani läppäristä ja pyörästä eivät ole edenneet kovin pitkälle vielä. Sitten kun olen tekemässä ostopäätöstä niin varmasti kysyn mieheltä että lähtisikö se kauppaan mukaan valitsemaan mallia jne. Ja jos läppäriasia painaisi mieltäni niin silloinkin puhuisin siitä. Mutta en nyt kaikesta ehdi ja tule ajatelleeksi puhua. Meillä on kuitenkin suht kiireinen arki, ja välillä yritän olla vaivaamatta miestä asioillani, joista selviän yksinkin (koska sattuu olemaan paljon sellaista johon oikeasti kaipaan sen näkemystä ja niistä ollaan puhuttu paljon viime aikoina). Ap.