Rahankäytöstä parisuhteessa
Mitä mieltä olette? Ollaan pienituloinen aviopari. Minun mielestä meidän ei pitäisi omistaa autoa ollenkaan, koska ei tarvita sitä välttämättä. Asutaan Vantaalla radan varressa, julkisilla pääsee kaikkialle minne nyt tarvitsemme päästä. Sukulaisetkin ja ystävät asuu täällä seudulla, eli mitään pitkän matkan tarvetta ei ole.. Mies kuitenkin omistaa auton. Minä en edes ajokorttia. Autoon pitäisi nyt tehdä remppa, joka on suht kallis mutta välttämätön. Miehen mielestä meidän pitää maksaa se puoliksi. Minulla taas ei olisi nyt rahaa laittaa tuohon. On totta, että käydään usein kaupassa yhdessä autolla ym, mutta silti. Mitä mieltä?
Kommentit (79)
Miten te olette rahankäytön parisuhteessanne määritelleet? Jos yhteistalous, kuluista vastataan yhdessä. Jos omat rahat, jokainen vastaa omistaan. Uskoisin sinunkin jotekin tällä hetkellä siitä autosta hyötyvän, kun teillä kuitenkin sellainen on. Teidän pitää löytää teille sopiva ratkaisu asiaan. Itselleni parisuhde on PARIsuhde jossa rintarinnan tehdään ja vastataan asioista. Jos esim. minulta nyt esim jotain hajoisi niin kyllä me yh-des-sä siihden etsitää ratkaisu, eikä esitetä vain niitä minäminä olen sitä mielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulle ei nyt ole laittaa siihen rahaa, niin tyhjästä on paha nyhjäistä. Remppa odottakoon parempia aikoja, autoseisontaan siksi aikaa niin säästää vakuutuksissa yms.
Kyllähän se auton omistaminen helpottaa elämää. Oletko valmis kantamaan KAIKKI tai siis puolet niistä isoista ja painavistakin ostoksista kaupasta kotiin.
Mitä ihmeen isoja ostoksia ihmisillä oikein on? Minä ostan yleensä kaupasta 3 litraa maitoa, lihat ja leivät ym. Ja kannan ne kaikki ihan kahdessa ostoskassissa kotiin itse yksin. Ap.
Autonomistajat ovat yleensä niin hemmoteltuja, että eivät osaa edes kuvitella että kantaisivat 2 kauppakassia kerralla tai kävelisivät töihin yli 200 metriä. Vähän huvittaa joskus.
No minulle on ihan normaalia kävellä vaikka kilometrin päästä kahden kauppakassin kanssa kotiin. Ei minulla nyt niin huono kunto sentään ole, että tuo ei onnistuisi. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette rahankäytön parisuhteessanne määritelleet? Jos yhteistalous, kuluista vastataan yhdessä. Jos omat rahat, jokainen vastaa omistaan. Uskoisin sinunkin jotekin tällä hetkellä siitä autosta hyötyvän, kun teillä kuitenkin sellainen on. Teidän pitää löytää teille sopiva ratkaisu asiaan. Itselleni parisuhde on PARIsuhde jossa rintarinnan tehdään ja vastataan asioista. Jos esim. minulta nyt esim jotain hajoisi niin kyllä me yh-des-sä siihden etsitää ratkaisu, eikä esitetä vain niitä minäminä olen sitä mielipiteitä.
Olet periaatteessa oikeassa, mutta harmittaa nyt kaikki rahan meno, koska rahaa ei paljoa ole. Siksi harmittaa se, jos minulla menee rahat auton remppaan, vaikka pitäisi ostaa myös kodinkoneita ym, koska ne on menneet rikki. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulle ei nyt ole laittaa siihen rahaa, niin tyhjästä on paha nyhjäistä. Remppa odottakoon parempia aikoja, autoseisontaan siksi aikaa niin säästää vakuutuksissa yms.
Kyllähän se auton omistaminen helpottaa elämää. Oletko valmis kantamaan KAIKKI tai siis puolet niistä isoista ja painavistakin ostoksista kaupasta kotiin.
Mitä ihmeen isoja ostoksia ihmisillä oikein on? Minä ostan yleensä kaupasta 3 litraa maitoa, lihat ja leivät ym. Ja kannan ne kaikki ihan kahdessa ostoskassissa kotiin itse yksin. Ap.
No minä ostan yleensä kerralla viikon ostokset, ei kannettaisi niitä kädessä 20km edes kahdestaan miehen kanssa. Olisit määritellyt aloituksen paremmin... ette varsinaisesti käy autolla kaupassa tarpeen vuoksi.
Maksaisin autorempasta suhteessa sen käyttöön... paljonko mies ajaa itsekseen ja paljonko on ajeltu sinun tarpeellisia matkojasi. Huviksi ja ajankuluksi voitte jatkossa mennä vaikka uimaan tai pyörälenkille.
Annetaan aloitajalle se mitä hän haluaa, eikö jankata turhaan tyhjästä.
Mies maksaa autonsa korjauksen.
Ole hyvä! Ja hyvää kevättä.
En tosiaankaan maksaisi ajokortittomana toisen ihmisen auton huoltoja tai korjauksia. Niillä summilla, joita auton kaltaiseen rahareikään vuosien saatossa uppoaa, matkustaa tosi monta kertaa taksilla ja tilaa kotiin kuljetettuna ne tavarat, joita ei julkisilla saa vietyä. Yhteiskäyttö- tai laina-auto olisi teille paljon parempi vaihtoehto.
Maksaako mies muuten puolet sinun kausilipustasi?
Vierailija kirjoitti:
Annetaan aloitajalle se mitä hän haluaa, eikö jankata turhaan tyhjästä.
Mies maksaa autonsa korjauksen.
Ole hyvä! Ja hyvää kevättä.
Hyvää kevättä myös sinulle :D .
Mutta tuo ei ole se vastaus mitä haluan. Haluan kuulla mikä muiden ihmisten mielestä olisi oikeasti reiluin ja oikeudenmukaisin ratkaisu. Pyrin tekemään sitten sen. Ap.
Auton pitäminen on kyllä kallista puuhaa. Me elettiin lapsiperheenä ekat kymmenen vuotta ilman autoa, koska tarvittiin vain satunnaisesti ja ne ajot hoitui joko CityCarClubin autolla (muutaman tunnin vuokraus) tai sitten vuokra-autolla, jos otettiin auto koko viikonlopuksi. Tuo mahdollisti meille sen, ettei tarvinnut elää ihan kädestä suuhun ja oli varaa matkustaa. Taksiakin käytettiin satunnaisesti eikä vain äärimmäisessä hädässä.
Sitten kun sain vähän perintöä, niin sorruttiin ostamaan auto. Aika pian siihen tottui, että on mukava ja kätevä. Ap:n miehellä varmaan tämä, että kun on tottunut siihen autoon niin ei osaa olla ilman, vaikka se auton pitäminen maksaakin.
Onko se auto tulotasoon nähden mahdollisesti liian kallis, jos remontti kerran tuntuu kalliilta? Meillä ei ole koskaan mennyt edes tuhatta euroa auton huoltoon. Kallis paukku meinasi tulla katalysaattorista, mutta onnistuin tilaamaan Saksasta romuttamolta merkkikatalysaattorin paljon halvemmalla kuin mitä uusi olisi maksanut. Jos autoremppaan meinaa mennä tuhansia euroja, niin eikö siinä kohtaa ole jo sama ostaa tilalle joku muutaman tonnin kottero?
Vierailija kirjoitti:
En tosiaankaan maksaisi ajokortittomana toisen ihmisen auton huoltoja tai korjauksia. Niillä summilla, joita auton kaltaiseen rahareikään vuosien saatossa uppoaa, matkustaa tosi monta kertaa taksilla ja tilaa kotiin kuljetettuna ne tavarat, joita ei julkisilla saa vietyä. Yhteiskäyttö- tai laina-auto olisi teille paljon parempi vaihtoehto.
Maksaako mies muuten puolet sinun kausilipustasi?
Ei maksa minun kausilippua mies, itse sen maksan kokonaan palkastani.
Minä maksan kyllä muuten välillä bensoja autoon.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopikaa tietty summa, mitä maksat miehelle siitä että ruokaostokset kuljetetaan hänen autollaan. Tai sitten käytte vuorotellen kaupassa ja omalla vuorollasi menet bussilla. Auton korjaus on kallista, ei missään tapauksessa sen ostoskuljetuksen arvoista. Jos kaupasta tuodaan ostokset, se maksaa muutaman euron kerta. Auton korjaukseen voi mennä tuhansia. Saat sillä rahalla vuodeksi ostosten kotiinkuljetuksen.
Selvennykseksi vielä. Minä yleensä hoidan yksin ruokakaupassa käynnin, koska kauppa on juna-aseman ja kotimme välissä, poikkean siinä kävellen matkalla töistä junalta kotiin. Ruokakulut menee kuitenkin suunnilleen puoliksi. En minä koskaan pyydä että mennään nyt sillä autolla kauppaan. Olen tottunut hoitamaan kaupat julksilla tai kävellen. Me mennään autolla joskus isompaan markettiin ihan ajankulun ja huvin vuoksi. Ap.
Eli et siis hyödy autosta mitenkään etkä tarvitse sitä. Miehesi on hankkinut auton varmaan aikanaan nouvottelematta asiasta kanssasi. Minusta auto on siis miehesi päätös, miehesi vastuulla ja miehellesi tarpeellinen. Sinulle yhdentekevä. En siis ymmärrä, miksi sinulla pitäisi olla mitään vastuutakaan siitä. Jos miehesi vetoaa siihen että olet joskus auton kyydissä, tarjoudu maksamaan siitä esim. kymppi kuussa tai ilmoita, että et tulevaisuudessa enää ikinä matkusta miehen auton kyydissä.
Mielestäni tuossa tilanteessa auton omistaja maksaa remontin. Eli jos omistatte puoliksi niin maksatte puoliksi.
Meillä tilanne tosin, että pitkään yhdessä ja 2 lasta, melko samat tulot. Miehen vanhemmat antoivat miehelle auton, jota käytämme molemmat. Mies maksaa vakuutukset ja pienet korjaukset (mä maksan kaikki lasten vaatteet ja kengät, minkä katsomme kompensoivan), mutta maksaisin kyllä isosta remontista puolet, koska itse tarvitsen ja myös lasten arjen sujuvuus tarvitsee autoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette rahankäytön parisuhteessanne määritelleet? Jos yhteistalous, kuluista vastataan yhdessä. Jos omat rahat, jokainen vastaa omistaan. Uskoisin sinunkin jotekin tällä hetkellä siitä autosta hyötyvän, kun teillä kuitenkin sellainen on. Teidän pitää löytää teille sopiva ratkaisu asiaan. Itselleni parisuhde on PARIsuhde jossa rintarinnan tehdään ja vastataan asioista. Jos esim. minulta nyt esim jotain hajoisi niin kyllä me yh-des-sä siihden etsitää ratkaisu, eikä esitetä vain niitä minäminä olen sitä mielipiteitä.
Olet periaatteessa oikeassa, mutta harmittaa nyt kaikki rahan meno, koska rahaa ei paljoa ole. Siksi harmittaa se, jos minulla menee rahat auton remppaan, vaikka pitäisi ostaa myös kodinkoneita ym, koska ne on menneet rikki. Ap.
Otettiinko tässä nyt värikynät käyttöön? Nyt on jo kodinkoneitakin rikki. Yksinkö olet niitä maksamassa?
Vierailija kirjoitti:
Auton pitäminen on kyllä kallista puuhaa. Me elettiin lapsiperheenä ekat kymmenen vuotta ilman autoa, koska tarvittiin vain satunnaisesti ja ne ajot hoitui joko CityCarClubin autolla (muutaman tunnin vuokraus) tai sitten vuokra-autolla, jos otettiin auto koko viikonlopuksi. Tuo mahdollisti meille sen, ettei tarvinnut elää ihan kädestä suuhun ja oli varaa matkustaa. Taksiakin käytettiin satunnaisesti eikä vain äärimmäisessä hädässä.
Sitten kun sain vähän perintöä, niin sorruttiin ostamaan auto. Aika pian siihen tottui, että on mukava ja kätevä. Ap:n miehellä varmaan tämä, että kun on tottunut siihen autoon niin ei osaa olla ilman, vaikka se auton pitäminen maksaakin.
Onko se auto tulotasoon nähden mahdollisesti liian kallis, jos remontti kerran tuntuu kalliilta? Meillä ei ole koskaan mennyt edes tuhatta euroa auton huoltoon. Kallis paukku meinasi tulla katalysaattorista, mutta onnistuin tilaamaan Saksasta romuttamolta merkkikatalysaattorin paljon halvemmalla kuin mitä uusi olisi maksanut. Jos autoremppaan meinaa mennä tuhansia euroja, niin eikö siinä kohtaa ole jo sama ostaa tilalle joku muutaman tonnin kottero?
Mies on aina omistanut auton. Hän on kotoisin paikkakunnalta, jossa se oli välttämätön, mutta asunut siis jo Vantaalla 15 vuotta, ja siteet tuonne syntymäpaikkakunnalle ovat aikaa sitten katkenneet. Mutta miehelle siis on itsestäänselvyys että auto on. Hän ei "sopeudu" siihen ajatukseen, että täällä ei välttämättä ole pakko olla autoa. Ja ymmärränhän minä, että auto on mukava ja kätevä. Varsinkin kun sataa tms. Mutta auto on kyllä aika kallis tulotasoomme nähden. Mutta ei nyt halvempaakaan oikein saa, sillä halvoissa vanhoissa on koko ajan kalliita remppoja ym. Ja maksaahan ne vakuutukset ja kaikki. Ap.
Mies maksaa remontin ja ap kävelee jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette rahankäytön parisuhteessanne määritelleet? Jos yhteistalous, kuluista vastataan yhdessä. Jos omat rahat, jokainen vastaa omistaan. Uskoisin sinunkin jotekin tällä hetkellä siitä autosta hyötyvän, kun teillä kuitenkin sellainen on. Teidän pitää löytää teille sopiva ratkaisu asiaan. Itselleni parisuhde on PARIsuhde jossa rintarinnan tehdään ja vastataan asioista. Jos esim. minulta nyt esim jotain hajoisi niin kyllä me yh-des-sä siihden etsitää ratkaisu, eikä esitetä vain niitä minäminä olen sitä mielipiteitä.
Olet periaatteessa oikeassa, mutta harmittaa nyt kaikki rahan meno, koska rahaa ei paljoa ole. Siksi harmittaa se, jos minulla menee rahat auton remppaan, vaikka pitäisi ostaa myös kodinkoneita ym, koska ne on menneet rikki. Ap.
Otettiinko tässä nyt värikynät käyttöön? Nyt on jo kodinkoneitakin rikki. Yksinkö olet niitä maksamassa?
No näitä kyseisiä kodinkoneita kyllä olen lähinnä yksin käyttämässä ja siksi maksamassakin ne itse, en ole mieheltä niihin edes rahaa pyytänyt, ihan vain itse menen ja ostan. Toki jos pyykkikone hajoaisi niin se maksettaisiin puoliksi. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopikaa tietty summa, mitä maksat miehelle siitä että ruokaostokset kuljetetaan hänen autollaan. Tai sitten käytte vuorotellen kaupassa ja omalla vuorollasi menet bussilla. Auton korjaus on kallista, ei missään tapauksessa sen ostoskuljetuksen arvoista. Jos kaupasta tuodaan ostokset, se maksaa muutaman euron kerta. Auton korjaukseen voi mennä tuhansia. Saat sillä rahalla vuodeksi ostosten kotiinkuljetuksen.
Selvennykseksi vielä. Minä yleensä hoidan yksin ruokakaupassa käynnin, koska kauppa on juna-aseman ja kotimme välissä, poikkean siinä kävellen matkalla töistä junalta kotiin. Ruokakulut menee kuitenkin suunnilleen puoliksi. En minä koskaan pyydä että mennään nyt sillä autolla kauppaan. Olen tottunut hoitamaan kaupat julksilla tai kävellen. Me mennään autolla joskus isompaan markettiin ihan ajankulun ja huvin vuoksi. Ap.
Eli et siis hyödy autosta mitenkään etkä tarvitse sitä. Miehesi on hankkinut auton varmaan aikanaan nouvottelematta asiasta kanssasi. Minusta auto on siis miehesi päätös, miehesi vastuulla ja miehellesi tarpeellinen. Sinulle yhdentekevä. En siis ymmärrä, miksi sinulla pitäisi olla mitään vastuutakaan siitä. Jos miehesi vetoaa siihen että olet joskus auton kyydissä, tarjoudu maksamaan siitä esim. kymppi kuussa tai ilmoita, että et tulevaisuudessa enää ikinä matkusta miehen auton kyydissä.
Tuo auto oli miehellä jo ennen kuin tapasimme, eli silleen toki miehen päätös yksin. Ap.
En maksaisi. Toisaalta lapsellinen mies tuosta lähin ajaa yksin sinne kauppaan autolla ja sinä menet bussilla perässä ja roudaat takaisin bussilla puolet tavaroista.. Mutta sitten kannattaa miettiä sitä suhdetta uudestaan jos ja kun noin käy :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auton pitäminen on kyllä kallista puuhaa. Me elettiin lapsiperheenä ekat kymmenen vuotta ilman autoa, koska tarvittiin vain satunnaisesti ja ne ajot hoitui joko CityCarClubin autolla (muutaman tunnin vuokraus) tai sitten vuokra-autolla, jos otettiin auto koko viikonlopuksi. Tuo mahdollisti meille sen, ettei tarvinnut elää ihan kädestä suuhun ja oli varaa matkustaa. Taksiakin käytettiin satunnaisesti eikä vain äärimmäisessä hädässä.
Sitten kun sain vähän perintöä, niin sorruttiin ostamaan auto. Aika pian siihen tottui, että on mukava ja kätevä. Ap:n miehellä varmaan tämä, että kun on tottunut siihen autoon niin ei osaa olla ilman, vaikka se auton pitäminen maksaakin.
Onko se auto tulotasoon nähden mahdollisesti liian kallis, jos remontti kerran tuntuu kalliilta? Meillä ei ole koskaan mennyt edes tuhatta euroa auton huoltoon. Kallis paukku meinasi tulla katalysaattorista, mutta onnistuin tilaamaan Saksasta romuttamolta merkkikatalysaattorin paljon halvemmalla kuin mitä uusi olisi maksanut. Jos autoremppaan meinaa mennä tuhansia euroja, niin eikö siinä kohtaa ole jo sama ostaa tilalle joku muutaman tonnin kottero?
Mies on aina omistanut auton. Hän on kotoisin paikkakunnalta, jossa se oli välttämätön, mutta asunut siis jo Vantaalla 15 vuotta, ja siteet tuonne syntymäpaikkakunnalle ovat aikaa sitten katkenneet. Mutta miehelle siis on itsestäänselvyys että auto on. Hän ei "sopeudu" siihen ajatukseen, että täällä ei välttämättä ole pakko olla autoa. Ja ymmärränhän minä, että auto on mukava ja kätevä. Varsinkin kun sataa tms. Mutta auto on kyllä aika kallis tulotasoomme nähden. Mutta ei nyt halvempaakaan oikein saa, sillä halvoissa vanhoissa on koko ajan kalliita remppoja ym. Ja maksaahan ne vakuutukset ja kaikki. Ap.
Eihän sinun tarvitse taivutella miestä miettimään autosta luopumista. Kun teillä on omat rahat, miksi et anna miehen tehdä rahoillaan mitä haluaa? Eli pitää sitä autoa ja huoltaa sitä autoa. Miksi et sanoudu irti koko asiasta? Olisi minusta helpoin ja ilmeisin ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annetaan aloitajalle se mitä hän haluaa, eikö jankata turhaan tyhjästä.
Mies maksaa autonsa korjauksen.
Ole hyvä! Ja hyvää kevättä.
Hyvää kevättä myös sinulle :D .
Mutta tuo ei ole se vastaus mitä haluan. Haluan kuulla mikä muiden ihmisten mielestä olisi oikeasti reiluin ja oikeudenmukaisin ratkaisu. Pyrin tekemään sitten sen. Ap.
Teet päätöksesi sen perusteella mitä joku sanoo ajanvietteenä käytettävällä keskustelu palstalla? Oletko jo äidille soittanut?
Perhe on yhteisyritys, jossa tehdään perheen eteen asioita. Eikä niin, että mikä itselleen saatuu olemaan kivaa milloinkin.
Selvennykseksi vielä. Minä yleensä hoidan yksin ruokakaupassa käynnin, koska kauppa on juna-aseman ja kotimme välissä, poikkean siinä kävellen matkalla töistä junalta kotiin. Ruokakulut menee kuitenkin suunnilleen puoliksi. En minä koskaan pyydä että mennään nyt sillä autolla kauppaan. Olen tottunut hoitamaan kaupat julksilla tai kävellen. Me mennään autolla joskus isompaan markettiin ihan ajankulun ja huvin vuoksi. Ap.